torstai 27. kesäkuuta 2019

A resource for LGBTQ+ Muslim youth

Recent years have seen increasing attention on the challenges of queer Muslims. A recent article describes being a queer Muslim as feeling “like stepping out of Narnia and into no man’s land.” (see the article here)

Last year the Muslim Youth Leadership Council (MYLC) at Advocates for Youth developed a brochure aimed at Muslim youth who have questions and concerns about sexual orientation and gender identity. You can read more about this, for instance, here.

We contacted the American organization Advocates for Youth and asked if they would help us make a Finnish version of their material. They were very excited about this and agreed to help us out.

We set about revising the texts and links to connect to local concerns, organizations and resources. We contacted local Muslim queers, relevant organizations and queer youth, seeking advice to make the material relatable and useful for readers in Finland.

All along we were aware of the fact that we are not ourselves Muslim and hence risk coming across as ignorant “do-gooders” professing to advise others on theological matters. But we feel that the end result remains a message from Muslims to fellow Muslims across cultures and that our role has been primarily administrative and instrumental (translation of texts, consulting experts and finding and providing links to local resources).

We hope that Muslims in Finland (and elsewhere) who are not straight (or think that they might not be) or gender conforming will find this material useful in navigating their own path.

The most compelling messages we find in the material are an affirmation and a negation. The affirmation concerns respect towards your needs to navigate your own path and to draw on that which matters most to you. The negation: you are not alone. Many religious queers have this initial conviction that they are the only one. Finding evidence that contradicts this, like this link can help to reassess one’s options and available avenues.

As non-Muslims, we also wish to convey another message, a message we have heard from many in the LGBTIQ+ community. It is a message of respect and humility. It is not simply that “you are not alone, you have us.” It is also this: it is not for us to determine your relationship to your faith, family and community or your sexuality or your gender-identity. It is for us to support you in what we have surmised can, for many, be a difficult journey.

We hope that this material can be of some help and, above all, provide connections that might be useful in navigating a path that feels right for you.

The material is available in Finnish, Swedish, English and Arabic. You can also find the material on our webpage www.voimavaraksi.fi under "Ajankohtaista" or "Materiaalia".

We would like to especially thank Hassen Hnini (Helsinki Pride Community’s Together with Pride), Anders Huldén (Regnbågsankan) and Anni Tolvanen, who created the mobile version and designed the layout. Thanks to everybody else who helped out and to MYLC for creating the originals and helping us out with getting these done! More information about Muslim Youth Leadership Council can be found here.



maanantai 24. kesäkuuta 2019

Helluntailaisten juhannuskonferenssissa

Vierailimme viime torstaina Keuruulla IK-opistolla eli Isossa Kirjassa. Siellä järjestettiin perinteikäs, keskiviikosta sunnuntaihin kestävä kristillinen kesätapahtuma: helluntailaisten juhannuskonferenssi eli Konffa. Tapahtuma kerää n. 30 000 ihmistä joka kesä. Ensimmäinen Konffa pidettiin vuonna 1945.


Torstaipäivä oli sikäli hyvä valinta vierailulle, että kaikkialla oli melko rauhallista. Toisaalta emme päässeet mukaan näitten bileitten huippuhetkiin. Toki teltoissa oli vauhdikasta ohjelmaa nytkin. Lisäksi meillä oli mukana helluntailaisuutta hyvin tunteva "kulttuuritulkki", jonka kanssa käydyt keskustelut ja vastaukset tyhmiinkin kysymyksiimme tekivät päivästämme antoisan ja opettavaisen.


Eri telttojen tarjontaa oli hyvä pohtia yhdessä. Isoimmassa teltassa pidettiin tunteisiin vetoavia puheita ja kuultiin mukaansa tempaavaa ylistysmusiikkia. Yhdessä teltassa pääsi kuin sukeltamaan 70-luvun telttakokoukseen väräjävine lauleloineen. Yksi teltta oli täynnä nauravia lapsia ja heitä viihdyttäviä eläinhahmoisia näyttelijöitä. Paljon oli nähtävää, kuultavaa ja shoppailtavaakin: koruja, kosmetiikkaa, käsitöitä, teetä, kirppisjuttuja, sateenkaarilakua!


Etenkin Jehovan todistajien konventtiin verrattuna Konffa vaikutti varsin rennolta ja monimuotoiselta tapahtumalta. Oudoimmalta tuntuivat kreationistit sekä sukupuolineutraalin avioliiton aktiiviset vastustajat.




Näillä aatoksilla on varmasti vankkaa kannatusta helluntailaisten keskuudessa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki helluntailaiset eivät ajattele samalla tavalla kaikesta. Ja vaikka välillä tuntuu, että liike on nostanut homouden jonkinlaiseksi "syntien silmätikuksi", helluntaiseurakuntia on varsin monenlaisia. Joissakin niistä meidän tuntemamme sateenkaarihenkilöt kertovat voivansa ihan hengittää.

Tämä ei kuitenkaan lakaise maton alle monien järkyttäviä ja traumaattisia kokemuksia. Eheytys nousee usein esille, kun puhutaan helluntailaisuudesta.

Helluntailaisten lehden Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen pyysi joitakin vuosia sitten anteeksi homojen kohtelua helluntailiikkeessä (siitä lisää täällä). Toivotammekin helluntailiikkeelle hyvää loppukesää ja lisää aktiivista parannuksentekoa syrjinnästä!


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Paluu Jehovan todistajien konventtiin

Suuri valkokangas näytti kovin pieneltä Pirkkahalli-kompleksin suurimman A-hallin takaosassa. Itse puhuja, joka valkokankaalle heijastui, oli lavalla ehkä muurahaisen kokoinen. Osallistujat istuivat ja välillä seisoivat penkkiriveissään rauhallisesti. Yleensä oltiin hiljaa ja kuunneltiin. Välillä laulettiin.


Vierailimme vuosi sitten ensimmäistä kertaa konventissa. Vierailustamme voi lukea lisää täältä. Nyt olimme konventissa toista kertaa.

Viime kerralla oli aika silmätikku-olo, vaikka olimmekin pukeutuneet ns. siististi. Tällä kertaa ulkoasumme oli hiotumpi. Meihin ei juuri kiinnitetty huomiota. Kukaan ei tullut kyselemään, keitä olemme ja mikä on saanut meidät tulemaan konventtiin.


Solmiosta ja hameesta huolimatta veli ja sisar -look ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen. Peikillä oli jotain parran tapaista naamassa! Jehovan todistajilla ei kuulemma ole yleensä partaa. Lisäksi mukanamme oli seuralainen, joka oli pukeutunut normaaleihin "nuorisovaatteisiin". 

Tämän vuoden konventin teemana oli rakkaus. Tulimme sopivasti paikalle kuuntelemaan puheita siitä, kuinka rakkaus voi toimia ja olla olemassa, vaikka ihminen olisi kokenut esimerkiksi rakkaudettoman lapsuuden, köyhyyttä tai sairautta. 


Monet puheissa esitetyt asiat kuulosivat hyviltä. Todistajia kehotettiin kuuntelemaan ja olemaan ymmärtäväisiä sairauden koettelemia kohtaan. Ei pidä ajatella, että sairaus on Jumalan rangaistus. Myös ns. uskottomia (eli niitä, jotka eivät ole Jehovan todistajia) kohtaan kehotettiin osoittamaan kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja rakkautta. Toisten kuuntelemista korostettiin. Jehovan todistajat ovat varmasti mitä parhaimpia naapureita, kavereita ja työtovereita, mikäli toimivat näiden oppiensa mukaisesti!

Jotkut asiat tuntuivat kuitenkin vähän hämmentäviltä. Kuten ajatus siitä, että Jehovaa pitää puolustaa. Erityisen huolestuttava oli video, jolla lapsia kehotettiin tähän Jumalan puolustamiseen. Siinä tyttö joutuu koko luokan edessä kertomaan, miksi ei tervehdi kotimaansa lippua. 

On hyvä muistaa, että kenenkään lapsen ei Suomessa tarvitse mennä luokan eteen "puolustamaan" ketään tai valistamaan toisia luokkalaisia omasta tai perheensä elämästä jossakin vähemmistössä - oli tämä vähemmistöelämä sitten Jehovan todistajiin kuulumista, sateenkaariperheessä elämistä tai mitään muutakaan, minkä lapsi saattaa kokea nolona. On aikuisten tehtävä puolustaa lapsia, ei lasten tehtävä puolustaa Jumalaa. 

Kannustamme todistajavanhempia juttelemaan opettajien kanssa siitä, että lapsi ei joutuisi silmätikuksi Jehovan todistajiin kuulumisen takia! Koulun pitää varmistaa, että joulujuhlista pois jääminen tms. tapahtuu niin, ettei lapsi joudu kokemaan itseään ulos suljetuksi tai erilaiseksi. 



Kuva sivustolta lapsenoikeudet.fi

Mutta takaisin konventtiin. 

Olemme niin työn puolesta kuin muutenkin osallistuneet ja tutustuneet erilaisten uskonnollisten yhteisöjen tapahtumiin. Jehovan todistajien konventti on näiden joukossa ihan oma lukunsa. Konventissa on harvinaisen vähän kokemuksellista ulottuvuutta, yksilöllisyyttä ja omakohtaisuutta. Ohjelma puheineen on sama kaikissa aluekonventeissa ympäri Suomen. Eikä vain ympäri Suomen, vaan ympäri koko maailman! Ohjelma vaikuttaa millintarkkaan hiotulta.

Emme tiedä, onko puheet ihan kirjoitettu kaikille puhujille valmiiksi vai annetaanko vain aihe, josta kukin puhuja muokkaa sitten omannäköisensä. Vai jotain tältä väliltä? Joku voi ehkä avata tätä enemmän vaikka tuolla kommenttiosiossa. 

Puheet rakkaudesta saivat miettimään sitä, mistä Jehovan todistajia on ehkä eniten kritisoitu: entisten jäsenten karttamista. Mirka Johanssonin pro gradun mukaan Jehovan todistajat ovat suurin yksittäinen ryhmä, joka harjoittaa karttamispolitiikkaa lähes ehdottomasti. Karttamisesta ovat kirjoittaneet myös mm. Aila Ruoho, Andrew Holden ja Fredina Kajsson & Therese Mattiasdotter.

Kun istuimme penkeillämme kuuntelemassa puheita rakkaudesta, kuuntelemisesta ja ymmärtämiseen pyrkimisestä, tuli mieleen kysymys. Eikö samaa rakkautta voisi suunnata niihin, joita nyt kartetaan? (Karttaminen ei ole "rakkaudellinen järjestely" vaikka sitä sellaiseksi kutsuttaisiin. Tämän ymmärtää syvällä sydämessään ainakin jokainen lastaan rakastava vanhempi.) 

Karttaminen sattuu, mutta jotkut kääntävät lopulta kivunkin voimavaraksi. Suosittelemme lämpimästi tutustumista Tomppa Heinäahon blogiin! Tomppa kertoo siinä entisestä elämästään homona Jehovan todistajana - ja myös varsin eri näköisestä elämästään nykyään.

Konventin puheissa välittyi ajoittain vahva jako meihin ja muihin. On muita, jotka jostakin syystä eivät ole vielä ottaneet vastaan totuutta. Ja sitten on meitä, Jehovan todistajia. Samanlainen jako vallitsee tietenkin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä. Totuutta omistetaan siellä sun täällä. Rajalinjoja vedellään, ihmisiä jaotellaan, linjat kulkevat missä milloinkin yhteisöstä riippuen. Se on kuitenkin selvää, että yhteisön rajalle meneminen tai joutuminen on pelottavaa, etenkin jos toinen puoli on maalailtu kauhun täyttämäksi. Ja jos toiselle puolelle meneminen tarkoittaa kaikkien läheistensä menettämistä.

Olisi muuten antoisaa jutella niiden sateenkaari-ihmisten kanssa, jota tällä hetkellä elävät elämäänsä Jehovan todistajina. Rohkeasti yhteyttä! Yhteydenotot ovat ehdottoman luottamuksellisia.

Tässä loppukevennykseksi vielä kuva Ellu Väisäsestä. 


Ellulla ei ole mitään tekemistä konventin kanssa. Konventin kanssa päällekkäin vain sattui toinen iso tapahtuma täällä Tampereella: Pirkanmaan Pride. Ellu on hyörinyt sen puuhanaisena. Tässä hän odottaa sateenkaarimessun alkua, jotta pääsee toivottamaan messukansan tervetulleeksi. 

torstai 6. kesäkuuta 2019

Askeleemme kesällä 2019

Viime vuonna ehdimme kaikkiaan yhdeksään Pride-tapahtumaan. Kesäohjelmaamme kuuluivat myös vierailut Jehovan todistajien konventissa, vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa sekä körttien Herättäjäjuhlilla.

Tänä kesänä osaksemme on siunaantunut sellainen ilmiö kuin KESÄLOMA. Emme siis vieraile (ainakaan työn puolesta :-) ) niin monissa tapahtumissa.

Prideista jalkaudumme ainakin seuraaviin: Vaasa, Pirkanmaa, Helsinki, Riihimäki. Sitten onkin loma. Lomanjälkeiset Pridet ovat niin hämärää tulevaisuutta, että emme oikein hahmota niitä vielä.

Jehovan todistajien konventtia käsitellyt blogitekstimme on ollut ilmestymisensä jälkeen ihan ykkönen mitä tulee lukijamääriin. Tämän tekstin kirjoitushetkelläkin sitä lukee monta ihmistä. Emme tiedä, minkä takia tekstiä luetaan niin paljon, ja mielellämme haluaisimme tietää syyn. Päätimmekin lähteä uudestaan konventtiin, jonka aiheena tänä vuonna on Rakkaus ei koskaan häviä.


Kuva Jehovan todistajien konventtiohjelmasta

Tampereen alueen konventti onkin kätevästi ihan pian. Perjantaina 14.6. vaikuttaa olevan paljon ohjelmaa rakkaudesta. Pirkkahallille siis. Jos joku haluaa lähteä mukaan, niin laittakaa viestiä! Huom. emme mene sinne haastamaan tai protestoimaan, vaan vain seuraamaan, kuuntelemaan ja oppimaan. Olemme kyllä tietoisia Jehovan todistajiin liittyvistä varsin arveluttavista piirteistä, ja lukulistalla on mm. Mirka Johanssonin sosiaalityön gradu Jehovan todistajista irtaantuneiden auttamisesta. (Graduun pääsee tutustumaan täällä.)

Toinen uskonnollinen kesätapahtumamme on helluntailaisten juhannuskonferenssi Keuruulla. Ajattelimme vierailla siellä torstaina 20.6. Kyseessä on ihka ensimmäinen konffamme, joten tukihenkilöt ovat erittäin tervetulleita. :-)

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntaamme Kansanlähetyspäiville Ryttylään, Riihimäen lähelle. Perjantaina estradilla olisi sateenkaarikansan legendalaatikon iso hahmo, Päivi Räsänen. Tai niin kuin monet täällä sateenkaaren alla häntä jo hellästi kutsuvat: Päkä. Tännekin saa lähteä mukaan!

Toivotamme kaikille lukijoillemme ihanaa ja jännittävää kesän alkua! Toivottavasti nähdään jossakin tapahtumassa, oli se sitten Pride tai vaikka Kansanlähetyspäivät! Tai sitten vaikka ihan tavallisena päivänä vaikka täällä meidän toimistolla tai läheisessä puistossa.



KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...