Kesäsuunnitelmia

Sähköinen kalenterimme näyttää, että kesämme on muotoutumassa varsin tapahtumarikkaaksi. Suunnitelmissa on tehdä isompia ja pienempiä retkiä suuntaan jos toiseen.

Ensi viikolla alkaa Pirkanmaan Pride täällä Tampereella. Hanke järjestää tiistaina keskustelutilaisuuden nimeltä Nautinnon pyhyys. Alustajana toimii Monika Pensar, joka on mm. feministiteologi, aktivisti ja seksuaalineuvoja. Tilaisuus pidetään Suurella Sydämellä -klubilla, Seurakuntien talossa, Näsilinnankatu 26:ssa. Lämpimästi tervetuloa!

Lauantaina hanke näkyy kulkueessa, ja työntekijöitä voi tulla moikkaamaan puistojuhlassa sekä sateenkaarimessun yhteydessä.

Tästä lähteekin Pride-kesämme kivasti käyntiin (Pohjois-Karjala Priden ajankohta sijoittui vielä kevään puolelle!).

16.6. jalkaudumme Kokkolaan, jossa vietetään historian ensimmäistä Kokkola Pridea! Onnittelut suuresta projektista pienen paikkakunnan suurenmoisille toimijoille!

Juhannuksen jälkeen käynnistyy maamme sateenkaarikansan pääjuhla, valtava ja värikäs Helsinki Pride. Luonnollisesti osallistumme ainakin kulkueeseen ja puistojuhlaan. Vertaistoiminnan koordinaattorimme Lumi on lupautunut myös Malkus ry:n pikadeittien juontajaksi...

Kainuu Pride jää hanketyöntekijöiltä valitettavasti väliin, mutta Malkuksesta saapuu paikalle muuta väkeä.

Heinäkuun viimeinen Pride onkin Oulu Pride. Sen yhteydessä hanke järjestää mm. keskustelutilaisuuden. Pysykää kuulolla!

Elokuussa matkojemme määränpäinä ovat Turku, Lahti ja Kouvola. Elo-syyskuun vaihteessa Pride-kesämme päättyy pohjoiseen Border Prideen.

Kaikkien Pride-tapahtumien yhteydessä meidän työntekijöiden kanssa saa mielellään tulla juttelemaan! Pyrimme pitämään hankkeen paitoja päällä, niin meidät on helpompi tunnistaa.

Järjestävät tahot voivat kernaasti ottaa meihin yhteyttä myös ennen tapahtumia ja tiedustella, jos kaipaavat hengellisyyttä, uskontoa ja/tai elämänkatsomusta sivuavaa ohjelmaa.

Pridet eivät ole ainoita matkojemme kohteita. Aiomme jalkautua myös joihinkin isoihin, kaikille avoimiin uskonnollisiin juhliin.

Kesäkuussa tarkoituksemme on tutustua Jehovan todistajien aluekonventtiin täällä Tampereen suunnalla.

Vähän ennen juhannusta matkaamme Keuruulle, Isoon Kirjaan. Siellä vietetään helluntailaisten Juhannuskonferenssia eli kotoisasti Konffaa.

Kesä-heinäkuun vaihteessa suuntana on Äänekoski ja lestadiolaisten Suviseurat.

6. - 8.7. saamme nauttia täällä koti-Tampereella Herättäjäjuhlista, joka on herännäisten eli körttien vuoden suurin tapahtuma.

Jossain matkojen välillä ja varrella yritämme sitten tehdä muita hankkeen hommia, kuten vaikkapa muotoilla nettikyselyämme yrityksistä muuttaa seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

Reissaamista

Me hanketyöntekijät olemme olleet viime aikoina liikkeessä. Toimistomme on ollut pääosin ihan tyhjillään ja toimistokasvimme vailla kommunikaatiota ihmisten kanssa.

Joensuun-reissun jälkeen Lumi lähti tutustumaan Lahden Malkus-ryhmään. On ollut upeaa tutustua erilaisiin ryhmiin, ryhmien ihmisiin, eri tapoihin järjestää vertaistoimintaa. Lahden ryhmässä pidettiin tällä kertaa työpajaa runouden ja sanataiteen parissa. Lumi tykkäsi työpajasta kovasti. Runous saattaa koskettaa sellaisilla tasoilla, jonne tavallinen arkikieli ja arkinen ajattelu eivät yllä. Se luo ikään kuin pyhän tilan. Olisi kiva kuulla, minkälaista vertaistoimintaa ihmiset kaipaavat. Ideoita saa laittaa vaikka sähköpostiin: lumi.sammallahti@voimavaraksi.fi

Suunnitelmat Lahti Priden tiimoilta lähtivät myös iloisesti käyntiin!

Peik taas reissasi Riihimäelle ja keskusteli Riihimäen seurakunnassa erityisesti sateenkaarinuorten kohtaamisesta seurakuntien toiminnassa. Hän sai hyvin lämpimän vastaanoton, ja kolme tuntia vierähti intensiivisen ideoimisen ja haasteiden kartoittamisen parissa. Seurakuntien työntekijöiden keskuudesta löytyy paljon motivaatiota luoda sateenkaarinuorille turvallinen ja voimaannuttava ilmapiiri. Kiitos Riihimäen seurakunnalle antoisasta palaverista ja niin tärkeistä insider-perspektiiveistä!

Peikin Riihimäen-matkan aikoihin Lumi oli jälleen kiskojen päällä ja palaili Joensuuhun. Taivaallisen kauniissa Joensuun kirkossa vietettiin Pohjois-Karjala Priden jatkoja, sateenkaarimessua. 

Yllä kirkon penkkejä vielä tyhjinä ennen messua. Näin tyhjinä ne eivät todellakaan pysyneet. Messun jälkeen kokoonnuttiin pieneen keskustelutilaisuuteen, jossa Lumi kertoi hankkeesta ja messuväki keskusteli kokemuksistaan, toiveistaan, vaikeuksistaan, tarpeistaan. Oli hienoa seurata, kuinka eri toimijoiden yhteistyö sai vauhtia. Seurakunnan edustaja ja messun järjestäjä pastori Katri Vilén kuunteli herkin korvin sateenkaarikansan toiveita, ja paikallisen Setan edustaja lupasi auttaa seurakuntaa mm. kouluttautumisessa. Messujakin luvattiin järjestää useamminkin kuin kerran vuodessa, ehkä koota ryhmä messujen suunnittelemista varten. Mietittiin, saataisiinko paikallinen teologiopiskelijoiden järjestökin yhteistyöhön mukaan. Lumi totesi ilolla, että hanke voi astua taka-alalle, mikä on tietenkin ihan parasta.

Lopuksi pitää vielä mainita Marja-Sisko Aallon kaunis saarna. Kuten Marja-Sisko itse totesi, tämä oli kenties ensimmäinen kerta kun Joensuun pääkirkon saarnastuolista saarnataan, että saamme kehrätä ja purista Jumalan sylissä kuin pieni kissanpentu. Kiitos, Marja-Sisko, Katri, Pohjois-Karjalan Seta ja koko susirajan sateenkaarikansa. Sekä tietenkin Erkki-kissa! 

Pohjois-Karjala Pride

-Mie olen mie!
-Sie olet sie!
-Mie olen PRIDE!
-POHJOIS-KARJALA PRIDE!
(iskulauseita kulkueessa)

Hankkeemme työntekijöillä oli suuri ilo ja kunnia osallistua viikonloppuna Pohjois-Karjala Prideen. Saavuimme Joensuuhun jo perjantaina ja tunsimme olomme heti kovin kotoisaksi. Vanhassa asemaravintolarakennuksessa toimii kulttuurikahvila Laituri, Pride-viikon tapahtumien tärkeä näyttämö.

Toinen syy kotoisuuteen liittyi sitten Joensuun liikennejärjestelyihin. Elämme täällä Tampereella nykyään raitiovaunutyömaan keskellä. Heti Joensuun asemalla keksimme, että Joensuuhunkin on selvästi tulossa ratikka. Kovin tutuilta vaikuttivat rakennustyömaan aidat ja punakeltaiset nauhat, joiden välistä etsimme kulkutietä kaupunkiin päin.

Kolmas syy kotoisaan tunnelmaan oli silta, jota pitkin asemalta tullaan kaupungin keskustaan (kun on ensin selvitetty työmaalabyrintti). Siltakadun varrella Pride-liput liehuivat ja toivottivat tervetulleiksi kaikki junan tuomat.

Pride-viikon ohjelmalehtistä lukiessa harmitti, että aikamme Joensuussa oli niin rajallinen. Ehdimme kuitenkin kurkistaa ja osallistua joihinkin tapahtumiin, vaikka pääasiamme oli tietenkin itse kulkue....

....josta pari Martu Väisäsen napsimaa kuvaa yllä. (Ranneliike-sivustolle kuvaava Martu on muuten monessa työssä ja touhussa mukana. Hän mm. tuottaa Oulu Priden. Saimme nauttia Martun viehättävästä seurasta puoleenväliin kotimatkaamme ja mietimme ja suunnittelimme muun pulputuksen (lue: syvällisen keskustelun) lomassa, mitä kaikkea tämä meidän hankkeemme voisi tuoda Ouluun.)

Pohjois-Karjala Pridessa oli tänä vuonna paljon ohjelmaa, joka liittyy sateenkaarivanhuuteen. Pohdittiin esimerkiksi sitä, kuinka hyvin sateenkaarikansan tarpeet otetaan huomioon sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tai kuinka hyvin nämä tarpeet edes tunnistetaan tai tulevat näkyviksi. Sateenkaarivanhukset ovat usein eläneet aikaa, jolloin heidät luokiteltiin rikollisiksi. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistui rikoslaistamme vuonna 1971. Senkin jälkeen oltiin kyllä sairaita. Lääkintöhallitus poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta vuonna 1981. Homoseksuaalisuuteen kehottaminen (mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan) oli rikos vuoteen 1999 asti. Tätä taustaa vasten ei ehkä ole yllättävää, että vanhuspalveluiden piirissä ei aina kerrota avoimesti, keitä ollaan ja mitä toivotaan. Eivät palveluissa työskentelevät sateenkaarinuoretkaan aina pysty kertomaan.

Niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin hengellisissä yhteisöissäkin olisikin syytä muistaa ilmiö nimeltä k-a-a-p-p-i. "Ei meidän yhteisössä ole sellaisia ihmisiä" on usein merkki siitä, että kaapin ovet on pakko pitää tiukasti kiinni. Siksi puheeseen, jossa ihmiset oletetaan heteroiksi ja luokitellaan miehiksi ja naisiksi, pitäisi kiinnittää huomiota. Siksi asioitten ääneen sanominen ja turvallisen tilan luominen jo ennen kuin se ensimmäinen julkihomo seisoo silmien edessä olisi äärettömän tärkeää.

Ja siksi nämä Pride-tapahtumat ovat niin tärkeitä.

Kiitos, susirajan sateenkaarikansa! <3

LOGO!

Tässä se on, meidän uusi logo!

Suunnitteluapu on tullut yhdistyksen riveistä. Iso kiitos! <3

Heti logon saatuamme lähdimme painattamaan hankkeelle pari paitaa. Viikonloppuna niille onkin jo käyttöä, sillä lähdemme Joensuuhun. Siellä alkaa ihan kohta Pohjois-Karjala Pride. Innokkaina odotamme "susirajan sateenkaarikansan" (ilmaisu poimittu Pohjois-Karjalan Priden sivuilta) tapaamista!

Terveisiä toimistolta!

Vapun ja helatorstain välinen aika täällä hankkeessa on ollut täynnä palavereja, suunnitelmia, kirjoittamista, tutustumista erilaisiin aihepiiriämme sivuaviin materiaaleihin. Olemme hahmotelleet esittelylehtistä, metsästäneet banderollia, miettineet vertaisuuden periaatteita, ryhtyneet suunnittelemaan nettikyselyä, jonka kohteena ovat seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään muuttamaan pyrkineet. Työn alla on myös uskonnollisille yhteisöille suunnattu koulutusmateriaali.

Vertaistoiminnan koordinaattorimme on ehtinyt käväistä kahdessa Malkus-ryhmässäkin. Ihmisten kohtaamiset ovat hankkeessa parasta. Ihmisiä vartenhan koko hanke on olemassa. Ja vaikka työmme on täynnä sateenkaaria, naurua, juttelua ja iloa, mukana on myös varsin tummia sävyjä. Monia on satutettu uskonnollisissa yhteisöissä, syvästi. Heidän kokemuksensa ovat toimintamme ytimessä.

Hankkeeseen on myös todennäköisesti astumassa uusi tekijä: sosionomiopiskelija Päivi! Päivi otti meihin yhteyttä ja kyseli, voisiko tehdä hankkeessa opinnäytetyönsä. Häntä kiinnostaa erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien maahanmuuttajien kohtaaminen hengellisissä yhteisöissä. Päivin kaavailema haastattelututkimus olisi mielestämme loistava lisä hankkeeseen ja laajentaisi toimintaamme tärkeille kentille. 

Vihamielinen, ystävällinen, hyväksyvä vai vahvistava?

Uskonnollisissa yhteisöissä joudutaan usein ottamaan kantaa siihen, kuinka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluu suhtautua. Avoimen vihamielistä suhtautumistapaa kohtaa yleensä harvoin. Vihamielisesti suhtautuvissa yhteisöissä uskotaan sateenkaari-ihmisten menevän suoraa päätä helvettiin, eikä heitä haluta osaksi yhteisöä.

Ystävällisesti, hyväksyvästi ja vahvistavasti suhtautuvat yhteisöt toivottavat kyllä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat tervetulleiksi. Ne tekevät sen vain hyvin eri tavoin.

Ystävälliseen yhteisöön sateenkaari-ihminen on tervetullut. Hän voi istua, kuunnella ja oppia. Yhteisön tasavertainen jäsenyys tai taivaspaikka riippuu kuitenkin siitä, että hän antaa Jumalan muuttaa itseään. Tavoitteena on muuttua “oikeaksi naiseksi” tai “oikeaksi mieheksi”, tietenkin heteroksi. Taustalla on sellaisia ajatuksia, että sateenkaari-ihmiselle on tapahtunut jotakin pahaa ja/tai hän on jäänyt jotakin vaille, ja siksi hänen seksuaalisuutensa on jotenkin vääristynyt. Joskus syitä etsitään jopa demoneista.

Hyväksyvä yhteisö toivottaa sateenkaari-ihmisen jäsenekseen ja hyväksyy hänet. Hänen kuitenkin oletetaan elävän selibaatissa. Ei ole hyvä ihastua, rakastua eikä varsinkaan ryhtyä parisuhteeseen. Muiden seurakuntalaisten suhtautumista leimaa epävarmuus. Ei ehkä oikein tiedetä, miten pitäisi suhtautua.

Vahvistava yhteisö toivottaa sateenkaari-ihmisen tervetulleeksi sellaisena kuin hän on. Mahdollinen kumppanikin on samalla lailla tervetullut. Sateenkaari-ihmisillä on yhteisölle paljon annettavaa, ja hengellinen todellisuus on oikein hyvä tässä ja nyt.

Kun jokin yhteisö toivottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat tervetulleiksi, voi pysähtyä miettimään, mitä suhtautumistapaa he edustavat. Toiveemme on, että vähitellen kaikki yhteisöt voisivat olla yhä enemmän vahvistavia.