keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa

"Me mennään sinne tukemaan yhteisöön kuuluvia sateenkaari-ihmisiä", sanoi lähiesimiehemme Riku Karppinen. Riku on itse kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Hän muistutti, kuinka tärkeää on, että sateenkaarisymboleita on näkyvillä myös Suviseuroissa. "Mulle oli aikoinaan merkittävää tiedostaa, etten ole yhteisön ainoa homo."

Homous tai muu sateenkaarevuus koskettaa yksilön lisäksi myös perhettä, läheisiä, yhteisöä. "Näkyvyyden myötä myös ne perheet, joissa opetellaan suhtautumaan perheenjäsenen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin, havahtuvat siihen, etteivät he ole yksin", Riku jatkoi.

"Ja yksi syy tähän reissuun on tietenkin myös se, että te näette millaista siellä on."

Siinä sitten kuljimme Suviseuroja kohti halki aurinkoisen maalaismaiseman, me koordinaattorit, Riku itse ja Lampelan Leena, Malkuksen varapuheenjohtaja. Rikua lukuunottamatta tämä oli kaikille meille elämän ensimmäinen Suviseura-reissu.




Alueen valtava koko yllätti ensikertalaiset. Emme olleet arvanneet, että asuntovaunuja on niin paljon (loputtomasti) ja että seurapuheet kuuluvat kaiuttimien kautta viimeiselle parkkipaikalle (parin kilometrin päähän) tai että alue on niin valtava, että sen poikki kulkee ihan oma bussiliikenteensä.

Kuvasimme itsemme Juhlaportin edessä. Tämä on kuulemma tapana.




Olimme edellisenä päivänä osallistuneet Helsingin Pride-humuun. Olimme kuvitelleet, että kontrasti Priden ja Suviseurojen välillä olisi valtava. Ei se ollut. Molemmat tapahtumat pursuivat ääntä, elämää ja iloisia, ystävällisiä ihmisiä. Täälläkin liehui lippuja, vaikka ei sateenkaarilippuja.




"Eihän tällaisesta yhteisöstä lähde pois ilman pakottavaa syytä", lausahti Leena katsellessaan ympärilleen. "Mä voisin jäädä tänne pitemmäksi aikaa!" Lumi hihkaisi ja kehui Suviseurojen äänentoistoa sekä kaiuttimista parhaillaan kuuluvaa Siionin laulua.

Samaan aikaan muistimme niitä tarinoita, joita olemme kuulleet vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvaneilta sateenkaari-ihmisiltä. Miten haavoittavaa on, kun ei sovi joukkoon. Kun tulee läheistensä hylkäämäksi. Kun ympärillä oleva yhteisö yrittää ahtaa muottiin, johon ei kerta kaikkiaan sovi.

Kaiuttimista kuului välillä puheita, joissa otettiin kantaa avioliittoon vain miehen ja naisen välisenä. Puhuttiin sielunvihollisen töistä.

Meidän tehtävämme hankkeessa ei ole vaikuttaa uskonnollisten yhteisöjen oppiin. Meidän työkenttäämme on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten henkinen ja hengellinen hyvinvointi. Sitä edistää avoimuus. Se että asioista puhutaan. Se että ristiriitaiset ja vaikeatkin asiat voidaan sanoa ääneen.

Pride-väen näkökulmasta Suviseurat saattaa olla pelottavuuden huippu. Suviseuroista katsottuna Pride saattaa olla kauhistuttava tapahtuma. Puhuimme kuplista, joissa ihmiset elävät.

Kuplien reunoilla on kuitenkin ihmisiä. On ihmisiä, jotka pomppivat kuplien välissä tai elävät niiden rajapinnoilla. Me yritämme osaltamme tehdä kuplien sisältöjä näkyvämmiksi toisilleen.

Ja saimme kutsun ensi kesän Suviseuroihin. Ihan kotimajoitukseen. :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri pu...