keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 3

200 vastausta keränneen, seurakuntien työntekijöille ja toimijoille suunnatun kyselymme tuloksia olemme jo ehtineet raportoida kerran ja toisenkin.

Tällä kolmannella kerralla keskitymme kysymykseen, kuinka yhteisöjä voisi muuttaa sellaisiksi, että sateenkaari-ihmisetkin voisivat kokea ne omikseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä.



Alkuun kuitenkin tuttu TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Mutta takaisin kysymykseen yhteisöjen muuttamisesta. Kokevatko työntekijät ja toimijat tarvetta yhteisöjensä muuttamiseen? Kaikkiaan 40 vastaajaa oli sitä mieltä, että heidän yhteisöään ei tarvitse muuttaa. Yli puolet heistä kuului ryhmään, jonka tulkitsimme suhtautuvan lähtökohdiltaan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

(Osa vastauksista oli liian pelkistettyjä, jotta niitä olisi voinut lukea mihinkään ryhmään.)

Suurimmassa vastaajaryhmässä eli myönteisesti suhtautuvien ryhmässä vain 6 vastaajaa ei kokenut tarvetta yhteisönsä muuttamiseen. Heistä neljä kuvasi yhteisöään vastausvaihtoehdollamme "Yhteisömme toivottaa tervetulleiksi kaikki ihmiset, ja he voivat olla avoimesti sellaisia kuin ovat." Kaksi kuvasi yhteisöään tällä vaihtoehdolla: "Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, myös sateenkaari-ihmiset." Yksi heistä lisäsi vielä tämän kommentin: "Kerron vielä, että seurakuntamme on alueella, jossa ei ehkä  perinteisesti odottaisi näin avointa suhtautumista. Toki varmasti seurakunnan ja seurakuntalaisten sisällä on moniäänisyyttä varmasti, mutta suurimmaksi osaksi ja erityisesti nuorisotyössä seurakunta näyttäytyy mielestäni hyväksyvänä yhteisönä."

Muutoksen välineet


Jos ja kun muutosta toivotaan, minkälaiset välineet olisivat parhaita? Tässä vähän tilastoa eli vastaukset kysymykseemme "Millä tavoilla yhteisöäsi voisi muuttaa sellaiseksi, että sateenkaari-ihmiset voisivat kokea sen omakseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä?"

Yhteisöäni ei tarvitse muuttaa. (40)

Koulutuksia sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (67)

Keskustelutilaisuuksia ja seminaareja liittyen sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksiin ja kohtaamiseen (45)

Kirjallista koulutusmateriaalia sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (27)

Nettikursseja sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (12)

Sateenkaari-ihmisten tarinoiden kuuleminen kokemuspuhujien, videoiden, taiteen yms. keinoin (64)

Työryhmä, jossa olisi mukana myös sateenkaari-ihmisiä (27)

Aktiivisempaa tiedotusta, että kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat (76)

Sateenkaari-ihmisille suunnattuja tilaisuuksia (esim. sateenkaarimessut, illanvietot, vertaisryhmät, parisuhdeleirit) (35)

Käytännön ohjeistusta mm. saunavuorojen, majoitusten ja wc-tilojen järjestämiseen (37)

Sielunhoitoa tai muita kahdenkeskisiä luottamuksellisia keskusteluita työntekijöille/toimijoille (32)

Yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa muiden uskonnollisten yhteisöjen ja/tai seurakuntien kanssa (32)

Yhteistyötä Setan ja sen jäsenjärjestöjen kanssa (51)

Jotain muuta, mitä? (33)


Yhteenvetona: kaikkein eniten toivottiin aktiivisempaa tiedotusta, että kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Toiseksi eniten kaivattiin koulutuksia. Kolmannella sijalla oli sateenkaari-ihmisten tarinoiden kuuleminen. Neljännelle sijalle ylsi yhteistyö Setan ja sen jäsenjärjestöjen kanssa


Omia ehdotuksia muutoksen välineistä


Mielenkiinnolla luimme vastaajien omia ehdotuksia yhteisöjensä muuttamisen välineistä. 

Joissakin kielteiseen ryhmään kuuluvissa vastauksissa toivottiin mm. sellaista, että Setan kanssa ei tehtäisi yhteistyötä, pitäydyttäisiin tiukemmin Raamattuun, tuettaisiin sateenkaari-ihmisiä luopumaan synnistään ym. Ongelma nähtiin ennemmin yhteiskunnassa kuin uskonyhteisössä.

"Ongelma ei ole yhteisö, vaan sateenkaari-ihmisten parissa (lähinnä) poliittisista syistä syrjityt vakaumukset, kuten detransitioitunut ihminen, selibaatissa kilvoitteleva homo jne. Näihin vähemmistöjen vähemmistöihin kohdistuu eniten painostusta, koska he toimivat nykyistä implisiittistä normaalia vastaan. Kysymykset eivät nouse kristillisestä uskosta, vaan on tuotu kirkkoon sen ulkopuolelta. Yhteiskunta voi ehkä tervehtyä vuosikymmenten päästä." (Suomen ev.lut. kirkko)

Tähän haluamme heittää pienen välikommentin. Ensinnäkin, syrjintää tapahtuu varmasti erilaisissa ihmisten muodostamissa ryhmissä, myös sateenkaari-ihmisten muodostamissa. Sen ehkäisemiseksi täytyy tehdä töitä. Pitää kuitenkin muistuttaa, että Seta järjestönä pyrkii syrjinnän ehkäisyyn. Olemme käyneet lukuisia keskusteluita Setan ja sen jäsenjärjestöjen työntekijöiden kanssa aiheesta, jota em. vastauksessa tuotiin esille. Vaikka järjestö ei ohjaa ketään selibaattiin (se ei muutenkaan pyri ohjailemaan ihmisten seksuaalista käyttäytymistä, ellei käytös riko lakia), selibaatissa elävää homoa pyritään tukemaan hänen omista lähtökohdistaan. Detransitiota pohtiva tai sen läpikäynyt ihminen kohdataan turvallisesti, kunnioittavasti ja ammattitaidolla esim. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen palveluissa ja Sinuiksi-palvelussa. Apua ja tukea kannattaa hakea ja on saatavilla myös näille vähemmistön vähemmistöihin kuuluville!

Siirrytään nyt niihin muutosehdotuksiin, haasteisiin ja huomioihin, jotka tulivat myönteisesti suhtautuvien tai ristiriitaa kokevien ryhmästä. Annetaan ensin ev.lut. kirkon piiristä tulleille vastaajille ääni.


Kuvassa Lucas Cranach vanhemman maalaus Martti Lutherista.

Useissa vastauksissa kaivattiin selkeämpää johtajuutta. 

"Ongelma on se, että he ketkä tarvitsisivat koulutusta eniten, eivät tule paikalle. Kirkollista ohjausta ylempää (kirkolliskokous, piispat) ihmisten tasavertaisuudesta." 

"Johtavaa otetta esimieheltä (niin, että esim. mahdollinen koulutus olisi pakollinen työtehtävä)" 

"Kirkkoherran toiminnalla on suuri merkitys sen suhteen ketä hän kuuntelee, ketä tukee ja millaisia puheita ja asenteita hyväksyy tai ei hyväksy." 

Kirkkoherrojen rooli tuli useissa ev.lut. kirkon vastauksissa esille. Joskus tilanne vaikutti huolestuttavalta:

"Työyhteisöni on aiheen tiimoilta erittäin kahtia jakautunut. Kirkkoherra tuomitsee jyrkästi hänen kanssaan erimieliset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvään keskusteluun kuuluu vahvasti pelko. Ne, jotka ovat kirkkoherran kanssa samaa mieltä, uskaltavat sanoa mielipiteensä, meidän muiden on pidettävä mölyt mahassamme."

Jos tilanne työyhteisössäsi on tämä, ota yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun tai luottamusmieheen! Jos he eivät ota hommaa tosissaan, ole yhteydessä oman alueesi aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueeseen! (Numerot löytyvät esim. täältä.) Pelon ilmapiirissä ei pitäisi kenenkään joutua tekemään töitä.




Avioliittokysymys koettiin kuormittavana.

"Kirkossa vihkiminen on toistaiseksi rajattu naisen ja miehen väliselle liitolle. Tämä on asia, joka koko kirkossa pitäisi ratkaista, ei vain paikallisin päätöksin. Asia ei johdu paikallisseurakunnan tahdosta (ainakaan täysin) vaan on isomman emoseurakunnan linjaus, mutta ei ole ollut rohkeutta vielä sitä haastaa."

Kaivattiin myös ymmärryksen lisäämistä, kommunikaatiota sekä yleistä valistusta.

"Avointa juttelua omista toiveista, ajatuksista ja ennakko-odotuksista." 

"Teologisia keskusteluiltoja, jotka rakentaisivat ymmärrystä eri tavoin ajattelevien välille." 

"Seurakuntalaisille jotain valistusta. Suurimmat haasteet tilanteissa jotka ovat työntekijän ulottumattomissa."

Osa vastaajista oli sitä mieltä, että yhteisöä on vaikeaa tai mahdotonta muuttaa paitsi ajan ja ns. luonnollisen poistuman kautta. 

"En vieläkään tiedä sellaista hokkuspokkusta, jolla saataisiin muutettua asenteita ja uskomuksia, ellei ihminen ole halukas edes kuuntelemaan. Ehkä vain rukoilemalla, että Jumala rakastaisi nekin ihmiset joskus ehjiksi, jotka eivät pysty muita hyväksymään." 

Seuraavaksi muiden yhteisöjen pariin.


Kuva Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkosta Espoon Tapiolasta

Ortodoksisesta kirkosta tuli tämänsuuntaisia toiveita:

"Etenkin nuorten leireillä enemmän rohkeaa ja positiivista puhetta ja opetusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, sekä esim. leirien lomakkeisiin ehdottomasti kohta, jossa kysytään preferenssi mm. majoituksen ja saunavuorojen suhteen." 

"Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hiljainen hyväksyntä ei riitä. On otettava toimia jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tervetulleiksi sekä seurakuntien työyhteisöihin että seurakuntien jäseneksi ja nuorten toiminnassa on otettava suuria askeleita parempaan suuntaan välittömästi." 




Vapaiden suuntien edustajilta tuli tällaisia kommentteja:

"Varmaan lisää avoimuutta, ulospäin suuntautumista, jotta kohdattaisiin ihmisiä enemmän. Varsinkin heitä, jotka eivät itse uskalla hakeutua seurakuntaan." (Suomen Vapaakirkko)

"Näkisin niin, että seksuaalivähemmistöihin liittyvä matka on seurakunnissa on pitkä ja tarpeellinen. Toivoisin kuitenkin muistettavan, että ilman teologista lähestymistä seurakunnat eivät muutu (ainakaan ne seurakunnat jotka pitävät teologiaa arvossa). Teologisesti homoutta on mahdotonta valkopestä Raamatun puitteissa (joidenkin yrityksistä huolimatta ei tule menemään valtaosalle teologeista ikinä läpi). Asia pitäisi saada tuotua enemmän armon ja epätäydellisyyden hyväksynnän kautta. Seta-tyyppinen pride-linja tulee ajamaan Raamattu-uskolliset kristityt entistä enemmän yhteen ja sateenkaarivähemmistöt omiin yhteisöihinsä. Näin se ei ole välttämättä pakko mennä." (jokin helluntaiseurakunta)


Jossakin buddhalaisessa yhteisössä oli pohdittu profiloitumista homomyönteiseksi:

"Toiminnassa on ollut aikojen saatossa mukana seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Asia on ehkä jotenkin tiedetty, mutta asiasta ei ole ollut puhetta. Joskus on yleisellä tasolla sanottu, että transihminen voi hyvin olla buddhalainen, tai että suuntautumisella ei ole merkitystä. Asia ei ole ollut kummemmin esillä. Kahdenkeskisessä ohjauskeskustelussa on kerrottu, että olemme homomyönteinen ryhmä. Pohdimme sitten, voisiko sellaiseksi profiloitua. Tuumasin itse, että riittää varmaankin jos on ihmismyönteinen." 


Vuorovaikutuksen ongelmia


Jotkut seurakuntien työntekijät ja toimijat kokivat vuorovaikutuksen sateenkaari-ihmisten kanssa ajoittain ongelmalliseksi.

Muutama vastaaja kertoi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan käyttäytyneen tavalla, jonka voi laskea seksuaaliseksi häirinnäksi. Yhdessä vastauksessa viitattiin jopa raiskaukseen.

Seksuaalinen häirintä ei ole mikään sateenkaari-ihmisyyteen liittyvä piirre, jota täytyy ymmärtää ja sietää. Sateenkaari-ihmisiä koskevat ihan samanlaiset käyttäytymissäännöt kuin muitakin ihmisiä. Kerrataan vielä. Seksuaalista häirintää ei pidä sietää!


Raiskaustapauksissa kehotamme olemaan yhteydessä poliisiin! 

Mutta takaisin vastauksiin.

Jotkut vastaajista kokivat vaikeiksi sateenkaari-ihmisten ennakkoluulot uskovia kohtaan.

"Koetan kohdata työssäni kaikki ihmiset saman arvoisina riippumatta siitä, millaisia he ovat. Mielestäni olen siinä onnistunutkin. Koska olen kirkon työntekijä, koen kuitenkin usein, että sateenkaari-ihmiset eivät luota/ usko siihen, että hyväksyn heidät. Koen toisinaan heidän puoleltaan ennakkoluuloja, ja näiden hälventäminen on joskus haasteellista, koska kirkko on ikään kuin "painolastina" ympärilläni." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Niin kauan menee kivasti, kun ei tule ilmi mun katolisuus - olen harras katolinen ja pyrin hyvään, olen ihminen, en useinkaan onnistu ajatuksissani, sanoissani, teoissani. Sitten kun tämä tulee ilmi, jutut yleensä hiljenee, siis silloin kun on kyse ihmisistä, jotka ei tunne mua yhtään. Koen ihan täysin ja kokonaan, että me ollaan kaikki tasavertaisia Jumalan edessä." (Katolinen kirkko Suomessa)

Jotkut kokivat erilaisista näkemyksistä keskustelun vaikeaksi.

"Koen tulleeni usein lytätyksi sateeenkaari-ihmisten taholta, koska uskon perinteiseen avioliittokäsitykseen. En koe tuovani näkemystäni esille kovin aktiivisesti, mutta keskustelun alettua ei ole enää tilaa järkevälle keskustelulle vaan voimakkaat tunteet ottavat usein vallan. Yhtäkkiä huomaan olevani haukuttu ja lytätty ihminen - sen vuoksi, että minulta on kysytty mielipidettäni ja perusteluita. Pyrin ne mielestäni vielä kauniisti tuomaan esille." (jokin helluntaiseurakunta)

Eräs helluntaiseurakuntien piiristä tuleva vastaaja esitti kuitenkin myös vision yhteisestä maaperästä, viholliskuvan sijaan:

"Melko konservatiiviseen yhteisöön kuuluvana ymmärrettävästi kohtaan helposti ennakkoasenteita sateenkaari-ihmisten taholta. Tämä näyttäytyy helposti jopa vihamielisyytenä, eikä dialogia pääse syntymään. Ei-valtionkirkkoon kuuluvan vähemmistöyhteisön jäsenenä minulla ja sateenkaari-ihmisillä, joita joskus myös seksuaalivähemmistöiksi kutsutaan, voisi kuitenkin olla myös yhteistä maaperää ja kokemuspohjaa, josta lähteä liikkeelle."

Lopuksi


Meiltä kysellään aina välillä neuvoja liittyen uskonnollisiin yhteisöihin ja niiden toimintaan. Tilanne on yleensä sellainen, että sateenkaari-ihminen kaipaa kovasti uskonyhteisöä, mutta ei tiedä uskaltaako jonkin yhteisön toimintaan mennä mukaan. Ihminen voi olla kovin arka lähestymään yhteisöjä näiden kysymysten kanssa. Torjutuksi, tuomituksi tai jotenkin kiusallisesti siedetyksi tulemisen riski on usein liian suuri. 

Yritämme itse kartoittaa turvallisia yhteisöjä. Tai yhteisöjä, joissa on turvallisia sopukoita sateenkaari-ihmisille. Työtä turvallisuuden eteen on kuitenkin vielä tehtävä paljon, kuten tämänkin kyselyn vastauksista kävi ilmi. 

Mutta jotta meillä olisi antaa suosituksia ja jotta turvallista tilaa raivattaisiin entistä enemmän eri yhteisöjen sisälle, ilmianna oma turvallinen yhteisösi! Kerro millä tavalla se on turvallinen ja kuinka sen toimintaan voi osallistua! Ilmiannot voi tehdä vaikkapa tämän tekstin kommenttikenttään tai meille sähköpostitse: info@voimavaraksi.fi 

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...