torstai 2. huhtikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 2

Esittelimme seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille suunnatun kyselymme tuloksia helmikuun lopun blogitekstissä

Lupasimme seuraavaksi pureutua mm. omin sanoin kerrottuihin vastauksiin kohtaamisten vaikeuksista, vaikeista tilanteista sekä niistä tilanteista, joissa kaikki on mennyt hienosti.

Kuten edellisessäkin esittelyssä, myös tässä on syytä kirjoittaa TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Ihan ensiksi täytyy tunnustaa, että vastausten lukeminen on ollut vähän raskasta. Ei siksi, että niitä tuli 200 kappaletta, vaan monien vastausten sisällön takia. 

Jos vastaajat jaottelisi ryhmiin sen perusteella, kuinka he lähtökohtaisesti suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, voisi karkeasti erottaa kolme pääryhmää: kielteisesti suhtautuvat, ristiriitaa kokevat ja myönteisesti suhtautuvat. Ryhmien sisällä on tietenkin myös aste-eroja. Osa vastauksista oli niin pelkistettyjä, ettemme voineet olla ihan varmoja mihin ryhmään ne sijoitettaisiin. 

Pieni osa vastaajista kuului itse seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. 

Pari vastaajaa kertoi ns. eheytyneensä. 

Ehdottomasti eniten vastauksia sijoittui ryhmään, jossa suhtauduttiin sateenkaari-ihmisiin myönteisesti. Hienoa!


Kielteisesti suhtautuvat


Kielteisesti suhtautuvien vastauksissa nousee esille sellaisia teemoja kuin synti, Raamatun sanan noudattaminen, rikkinäisyys, itsekkyys, toive ettei sateenkaari-ihminen toisi itseään julki tai että hän "eheytyisi".

Vaikka vastaajista pari kertoi itse "eheytyneensä" ja olevansa onnellinen cisheteroidentiteetissään, tiedämme käytännön kokemuksesta ja tutkimuksista, kuinka vahingollisia nämä muutospyrkimykset voivat monille olla. Seuraava kommentti herättää suurta huolta:

"Trans/homo-identiteetti kumpuaa ihmisen rikkinäisestä psyykkeestä varhaisvuosilta, Jumala ei pakota ihmistä ja rakastaa silti vaikka hän olisi rikki eikä kykenisi toimimaan raamatun mukaan. Fokuksemme saada hänet rakastumaan Jumalaan niin paljon että olisi valmis antamaan henkensäkin rakkauden tähden. Siinä jää omat tunteet ja itsensä ympärillä pyöriminen toiseksi kun rakastaa vaan niin paljon Jeesusta ettei muulla ole väliä." (ei kertonut yhteisöään)

Kielteisesti suhtautuvia vastaajia tuli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, vapaista kristillisistä suunnista (kuten helluntaiseurakunnat, Suomen Vapaakirkko, Liekki, Pelastusarmeija) ja jostakin islamilaisesta seurakunnasta. Osa ei kertonut yhteisöään. 

Nykyisessä kriittisessä maailmantilanteessa emme sukella kielteiseen ryhmään kuuluviin vastauksiin tämän syvällisemmin. Muutenkin olemme sitä mieltä, että jos ihminen latelee raamatunlauseita, ei keskustele eikä kuuntele ja tietää toisen elämästä kaiken paremmin kuin asianomainen itse, ei kauheasti kannata uhrata energiaa keskusteluun. Rakentavalla ja kunnioittavalla keskustelulla on tietyt pelisäännöt, joita KAIKKIEN keskustelun osapuolten on noudatettava. Erilaisia pelisääntöjä voi käydä kertailemassa vaikkapa Sitran sivuilla tai ev.lut. kirkon diakoniatyön sivuilla.


Ristiriitaa kokevat  


Osa vastaajista ilmaisi kokevansa ristiriitaa sen välillä, että ei tahdo syrjiä ketään, mutta haluaa pitää kiinni Jumalan käskyistä. Vaikka raamatuntulkinta oli ns. perinteinen, yleinen empatia ja ihmisten kunnioittava kohtaaminen oli silti läsnä. Ymmärrettiin, että Raamatulla päähän lyöminen ei ole hyvä asia. Tähän ryhmään voi lukea myös ne, jotka ovat vähän hämmentyneitä ja epävarmoja aihepiirin suhteen.

Näin ristiriitaa kokevat kuvasivat suhdettaan sateenkaari-ihmisiin ja kohtaamisen ongelmia:

"Tunnen erään homopariskunnan, jotka ovat kristittyjä. Omaan Raamatun tulkintaani sellainen ei ole mahdollista, mutta olemme hyvinkin avoimesti keskustelleet siitä, kuinka he uskovat ja kuinka itse uskon. On erittäin hienoa kokea yhteyttä ja ystävyyttä heidän kanssaan, vaikka tulkitsemmekin Raamattua tältä osin eri tavalla. On upeaa huomata, että voi rohkeasti, mutta loukkaamatta kertoa mihin uskoo ja kuunnella, mihin toiset uskoo ilman tuomitsemista tai loukkaantumista." (jokin helluntaiseurakunta)

"Haluaisin hyväksyä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, mutta en uskalla, koska muut eivät hyväksy sitä." (DKM Suomi)

"En ole varma, mikä on kristinuskon kanta sateenkaareviin asioihin." (Suomen ev. lut. kirkko)

"En aina tiedä, onko hyvä puhua Raamatun sanaa silloin, kun se suoraan puhuu esim. kuten kirje roomalaisille. Tulee paha ristiriita. En voi muuttaa Jumalan sanaa, en halua tuomita lähimmäistäni. Miten sanoa, että molemmat toteutuu, Sanan oikea muoto ja kuitenkin jättää tuomion sana pois???" (jokin helluntaiseurakunta)

"On ollut vaikea olla itse sitä mieltä, että sateenkaaripari on ok, mutta kuitenkaan seurakunnassani sitä ei hyväksytä. Olen itse oppinut hyväksymään asian koska minulle läheinen ihminen on sateenkaarisuhteessa. En myöskään halua opettaa lapsilleni että sateenkaatisuhde on väärin, vaikka seurakunnan mielipide olisikin se. Tässä koen myös ristiriitaa." (jokin helluntaiseurakunta)

Ev.lut. kirkon työntekijöissä saattoi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita se, että vastaaja koki itse olevansa kirkossa ahtaalla ns. perinteisten ajatustensa kanssa, kuten esimerkiksi tässä:

"Kun esirukouksesta samaa sukupuolta olevien pariskuntien kanssa käytiin keskustelua muutama vuosi sitten, kävimme sähköpostivaihtoa asiasta kirkkoherran kanssa. Kun kerroin, etten tällaista rukoushetkeä voi olla järjestämässä, totesi kirkkoherra, että "täytyypä ottaa asia seuraavassa virantäytössä esiin""

Moni ev. lut. kirkossa oli omista näkemyksistään huolimatta kuitenkin joustava ja yritti tehdä seurakunnasta helpommin lähestyttävän myös sateenkaari-ihmisille.

"Vaikken pidä jumalanpalveluksessa sanontaa "veljet ja sisaret" ongelmallisena, olen pyrkinyt tekemään tilanteesta mahdollisesti paikalla olevalle sateenkaari-ihmiselle "vaivattomamman" ja käyttänyt enenevässä määrin sanontaa hyvät/rakkaat ystävät."

Tästä ryhmästä löytyi jopa kannatusta samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kohtaan.

"Olen työssäni kohdannut  aika paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. On ollut hienoa oppia ymmärtämään seksuaalisuuden moninaisuutta. Toivon että pian aika on kypsä sille että kirkolliskokous ottaa myönteisen kannan homo-ja lesboparien kirkolliseen vihkimiseen. Monet papit ovat siihen jo nyt valmiit kunhan lupa vaan saataisiin."





Myönteisesti suhtautuvat


Sateenkaari-ihmisiin myönteisesti suhtautuvia vastaajia tuli monesta yhteisöstä. Myönteinen suhtautuminen ei välttämättä ollut tullut ihmiselle "annettuna". Oma roolinsa oli ollut kohtaamisilla. Monet kertoivat ihan tavallisista arkipäivän asioista, joissa on mukana sateenkaari-ihmisiä, jotkut enemmän silmiä avaavista tapauksista. Tässä kommentteja näistä kohtaamisista.

"Suhtaudun heihin täysin samalla tavalla kuin keneen tahansa. En koe millään tavalla ongelmana sitä kuka ketäkin rakastaa. Pidän tärkeänä sitä, että kaikilla olisi joku rakas ihminen lähellään." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Meillä on aktiivinuori, joka on välillä myös työssä meillä. Hänen erityisyytensä liittyy hänen sukupuoleensa. En ole aiemmin ollut kovinkaan paljon transihmisten kanssa tekemisissä, mutta häneen tutustuminen on auttanut minua ymmärtämään asioita. Hän kertoi omasta aloitteestaan minulle elämästään. Meillä oli äärimmäisen antoisa keskustelu ja sen myötä voisin sanoa ystävyydenkin syntyneen. (Suomen ev.lut. kirkko)

"Työssäni nuorten kanssa ei ole harvinaista, että nuori joka hahmottaa kuvaansa omasta seksuaali- tai sukupuoli-identiteetistä haluaa keskustella sen vaikutuksesta esim. omaan uskoon ja yhteyteen Jumalan kanssa. Näissä herkissä tilanteissa tärkeimpänä asiana on ollut nuorelle varmistaminen, ettei mikään voi estää henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa ja että usko ja oma seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti eivät sulje toisiaan ulos. Usko ei myöskään ole riippuvainen siitä, että hän joutuisi muuttamaan itseään vaan jokaisella on oma tapa tulkita raamattua ja oma henkilökohtainen uskomaailma, missä ei ole vääriä vastauksia." (Suomen ortodoksinen kirkko)

"Omien asenteiden kohtaaminen, kun saa kuulla ensimmäistä kertaa elämässään, että kohtaa työssä sateenkaariperheen. Perustavaa laatua oleva paini indoktrinoitujen ”totuuksien”, vakaumuksen ja ammatillisuuden kesken. Ammatillisuus voitti, Luojan kiitos! Oikeasti." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Olen opetellut kysymään ja kuuntelemaan." (Suomen ev. lut. kirkko)

"Joskus kuulen sateenkaari-ihmisistä tosi surullisia kertomuksia siitä ettei esim. oma perhe hyväksy. Mun äidin sydän menee ihan rikki, itken. Mä en koskaan voisi omalle lapselle sellaista tehdä. Jokainen syntyy sellaiseksi kuin syntyy. Asiaa voisi lähestyä tieteen kautta. En hyväksy lainkaan sellaista, että Raamatusta otetaan irrallinen lause, kuten P. Räsänen teki - vaikka osin hänellä on hyviä näkemyksiä joistakin poliittisista asioista- tässä tapauksessa olen niin eri mieltä ja vihainen, koska minäkin koen sen hyökkäyksenä vähemmistöä vastaan. Olen niin vihainen, että voin pahoin. 
         On monta asiaa, jotka ovat vain sinun ja Jumalan välinen asia. Vain ja ainoastaan Jumala tuomitsee, jos tarve. Se, että on sateenkaari-ihminen ei ole tuomittava asia. Se, että toteuttaa seksuaalisuuttaan ei ole tuomittava asia. Seksuaalisuus on normiasia ja siihen meidän tulisi saada kasvaa rauhassa." (Katolinen kirkko Suomessa)

Yhteisön jäsenenä


Jotkut ev.lut. kirkon myönteisesti suhtautuvat työntekijät ja toimijat pitivät seurakuntaansakin myönteisesti suhtautuvana, ainakin sen työntekijöitä. 

"Olen ylpeä siitä, että meidän seurakunnassamme varsinkin työyhteisön puolesta kaikki työntekijät ja seurakuntalaiset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Olen ylpeä siitä, että annamme nuorille rohkaisevaa ja avointa kuvaa seurakunnasta." 

"Jyrkkiä asenteita ja puheenvuoroja olen kuullut lähinnä joiltain seurakunnan luottamushenkilöiltä."

Monille myönteisesti tai ristiriitaisesti suhtautuville on ollut vaikeaa kuulla kokemuksista, joissa sateenkaari-ihmisiä on satutettu. Satuttavassa ilmapiirissä tai konservatiivisessa yhteisössä oma toiminta saatettiin nähdä sitäkin arvokkaampana.

"Meillä on aika konservatiivinen messuyhteisö. Itse siellä kuitenkin säännöllisesti töissä. Sydän pakahtuu, kun eräs transmies, joka nuorempana oli minulla isoshommissa, haluaa tulla usein moikkaamaan, jää jutulle ja messuunkin. Vaikka en tällä halua korottaa itseäni, niin haluan korottaa sitä, että positiivisella hyväksyvällä kohtaamisella on valtava voima." (Suomen ev.lut. kirkko)

"On ollut vaikeaa kohdata ihmisten kokema pelko kirkkoa kohtaan. Sain yhteydenoton kasteperheeltä tekstiviestitse, jossa kautta rantain kyseltiin olisinko valmis kastamaan perheen lapsen. Ihmettelin lähestymistapaa, kunnes perheen tavattuani kävi ilmi, että he ovat sateenkaariperhe. Vanhempien epävarmuus ja pelko siitä, että pappi loukkaa ja satuttaa heitä lisää tuli ilmi valtavana varovaisuutena ja ennakkoon anteeksi pyytelemisenä. Tällaiset tilanteet satuttavat, mutta olen onnellinen siitä, että pystyin tarjoamaan heille positiivisen kokemuksen." (Suomen ev.lut. kirkko)

Joillekin konservatiivinen yhteisö oli ajoittain hankala paikka.

"Vaikeimpia on tilanteet, missä työkaverina esim. leirillä on ihminen, joka ei suhtaudu suvaiten. Tällöin keskustelu huonejaoista ja saunavuoroista on pahimmillaan kuin facebook-argumentointi. Toinen koittaa perustella rauhallisesti ja toinen hyökkää kieltämällä edes keskustelun." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Yhteisössäni on kahdenlaisia asenteita: hyväksyvät ja hyväksymättömät. Koska kuulun itse vähemmistöihin, keskustelu hyväksymätöntä asenteita omaavien kanssa menee ihon alle ja huomaan olevani usein hiljaa. Toisaalta saan tukea yhteisössäni ja siellä työkseen toimivilta: he taas saavat negatiivista "kouluttamista" useaa kanavaa pitkin koska hyväksyvät kaikki tasavertaisiksi ja yrittävät tasoittaa tietä ja olla tukena." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Pelkään myös, että jos joku sateenkaari-ihminen tulisi seurakuntaamme, niin joku kenties tölväsee joitakin typerää ja tuomitsee. Koen jotenkin olevani puun ja kuoren välissä, puskurina kumpaankin suuntaan. Tekemässä tilaa ihmisille niin, että kaikki voisivat tulla ja kuitenkin niin etten joutuisi itse luopumaan omasta uskostani. Koen vaikeaksi sen, että ymmärrän Raamatusta, että kyseessä on synti, mutta ei sen "isompi synti" kuin mikään muukaan, mihin ihminen lankeaa." (jokin helluntaiseurakunta)

"Sen jälkeen, kun oma lapseni tuli kaapista, ja olen joutunut kohtaamaan tämän asian henkilökohtaisesti, minulla ei ole ollut mitään epäselvää siinä, ettenkö rakastaisi ja kohtaisi heitä tasavertaisina Jumalan lapsina. Sen sijaan srk-yhteisössä ja erityisesti somessa joidenkin ihmisten kommentit satuttavat ja tuottavat mielipahaa ja myös karkottavat ihmisiä seurakunnasta. Mielestäni suurin ongelma on tiedon puute ja asioiden yksinkertaistaminen. Eli tietoa näistä asioista pitää jakaa lisää ja jakaa myös henkilökohtaisia tarinoita todellisesta elämästä." (jokin helluntaiseurakunta)

Eräs ev. lut. seurakunnan työntekijä kertoi tilanteesta, jossa nuori ihminen kertoi diakonille vihdoinkin löytäneensä elämänsä rakkauden, ja diakoni osallistui iloon. Eräs aktiivinen seurakuntalainen kiilasi keskustelijoiden väliin huutamaan helvettiin joutumisesta - ja koki itse tämän vain rakkaudellisena opastamisena. Vastaaja kommentoi: "juuri tämä on minusta ehkä kaikkein pelottavinta: ihmiset todella uskovat toimivansa oikein ja Raamatun mukaan syrjiessään ja haavoittaessaan."

Kannustamme tutustumaan hengellisen väkivallan käsitteeseen! Siitä voi lukea vaikkapa Sielunhoidon aikakauskirjasta. Hengelliselle väkivallalle on ominaista, että sen harjoittajat eivät yleensä itse ymmärrä tekevänsä väkivaltaa. Edellisessä esimerkissä diakoni oli puuttunut tilanteeseen hyvin ja ammattitaidolla: vetänyt huutajan pois ja selittänyt, miksi käytös ei ole ok. Aina näin ei välttämättä toimita.

Yhteisöillä on iso vastuu hengellisen väkivallan kitkemisessä. Kuten Sielunhoidon aikakauskirjan artikkelissakin todetaan, ilmiöt elävät vain, jos yhteisö sallii ne tai tukee niitä ”hiljaisuudellaan”.



Seuraavassa osassa käymme läpi vastauksia, joissa mietitään vielä lisää uskonyhteisöjä. Kuinka yhteisöjä voisi muuttaa sellaisiksi, että sateenkaari-ihmisetkin voisivat kokea ne omikseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Homofobiaa?

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. ABBI -yhteisön (Ambassadors and Bridge Builders Internati...