Tässä toinen sukellus kyselyymme seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä. Kertauksen vuoksi: kyselyyn vastasi 73 ihmistä. Tarkemmat tiedot kannattaa lukea ykkösosasta.
Mediassa on nostettu usein esille, että Valvira on kieltänyt eheytyshoitojen antamisen osana terveydenhuollon ammattilaisten ammatinharjoittamista vuonna 2013. Vallalla on käsitys, että ammattilaiset voisivat näitä hoitoja kuitenkin vapaa-ajallaan ja ammattiroolin ulkopuolella antaa.
Lumia jäi kaivelemaan tuo vuosi 2013. Hän selaili Valviran arkistoja ja kyseli sateenkaariaktivisteilta muistikuvia, missä tämä kielto oikein annettiin. Kunnollista vastausta ei löytynyt. Lopulta hän soitti Valviraan ja sai sopivan virkailijan langan päähän.
Mediassa on nostettu usein esille, että Valvira on kieltänyt eheytyshoitojen antamisen osana terveydenhuollon ammattilaisten ammatinharjoittamista vuonna 2013. Vallalla on käsitys, että ammattilaiset voisivat näitä hoitoja kuitenkin vapaa-ajallaan ja ammattiroolin ulkopuolella antaa.
Lumia jäi kaivelemaan tuo vuosi 2013. Hän selaili Valviran arkistoja ja kyseli sateenkaariaktivisteilta muistikuvia, missä tämä kielto oikein annettiin. Kunnollista vastausta ei löytynyt. Lopulta hän soitti Valviraan ja sai sopivan virkailijan langan päähän.
Puhelu selvensi asioita. Ensinnäkin sen, että Valvira ei varsinaisesti kiellä mitään hoitomuotoa. Toki Valviran näkemyksen mukaan seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin muutokseen tähtäävät hoidot eivät ole normaalia, hyväksyttyä terveydenhuoltoa. Jos asiakkaalle tällaisia tarjotaan, on tehtävä selväksi, että kyseessä ei ole hyväksytty hoitomuoto. Hoidon mahdolliset riskit ja haitat täytyy myös selittää hyvin.
Virkailija epäili, että mediassa esiintynyt vuosi 2013 on liittynyt johonkin yksittäiseen kanteluun, johon Valvira on vastannut. Kyse on varmasti kantelusta, josta kerrottiin mm. Kotimaa-lehdessä vuonna 2013.
Saimme luettavaksemme Valviran tarkan vastauksenkin kanteluun, kiitos Sinuiksi-palvelun Mikko Väisäsen ja hänen ehtymättömän arkistonsa. Vastauksessa lukee mm. näin: "Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15§:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti."
Käsitys siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilö voisi kuitenkin ammattiroolinsa ulkopuolella "eheyttää", perustuu selvästi myös tähän Valviran vastaukseen. Siinä sanotaan näin: "Mikäli terveydenhuollon ammattihenkilö antaa myös niin kutsuttuja vaihtoehtoisia hoitoja tai muuta "terapiaa", hän ei voi antaa eikä markkinoida ko. palveluita terveydenhuollon ammattihenkilönä. Hänen on myös huolehdittava siitä, että asiakas on ymmärtänyt, että kyseessä ei ole yleisesti hyväksytty terveydenhuollon palvelu ja että asiakas on antanut suostumuksensa kyseiseen palveluun."
Puhelimessa Valviran virkailija kuitenkin totesi, että terveydenhuollon ammattilaista koskevat samat ammattieettiset ohjeet myös vapaa-ajalla. Lääkäri ei voi "eheyttää" vapaa-ajallaan tai yksityishenkilönä jotenkin eri lailla kuin ammattiroolissaan.
Asia jäi mietityttämään, ja päätimmekin yhteistyössä Sinuiksi-palvelun kanssa ryhtyä laatimaan asiasta jonkinlaista selventävää pyyntöä Valviraan.
Kyselyn laatimisen aikaan olimme kuitenkin vielä siinä käsityksessä, jonka tuo Valviran vuoden 2013 kannanottokin vahvistaa. Halusimme selvittää hieman myös eheytystä harjoittaneiden ihmisten koulutustaustaa ja sitä, tapahtuiko eheytystoiminta selkeästi irrallaan mahdollisesta terveydenhuollon ammattiroolista.
HUOM! Kyselymme ei ole mikään kattava selvitys eheytyshoidoista ja niiden harjoittajista Suomessa. Tämä on pieni kurkistus maailmaan, joka on suurimmalle osalle kansalaisista aika vierasta maaperää. Kysely antaa viitteitä jostakin, mitä on tapahtunut ja tapahtuu, mutta ilmiöiden yleisyydestä emme valitettavasti voi tällä aineistolla sanoa vielä yhtään mitään.
Kysyimme seuraavan kysymyksen: "Millainen koulutus eheyttämiseesi osallistuneilla henkilöillä oli?" Antamamme vaihtoehdot olivat seuraavat (suluissa niihin tulleet vastaukset):
sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (9)
lääkäri (1)
psykiatri (2)
psykologi (3)
psykoterapeutti (3)
muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)
teologinen koulutus (19)
en tiedä (22)
jokin muu, mikä? (13)
Avoimiin vaihtoehtoihin tuli seuraavat vastaukset:
kouluterveydenhoitaja
teologian opiskelija
lähisukulaisia
media-alan koulutus
Puolestarukoilijat eivät tarvitse mitään koulutusta helluntaiseurakunnassa.
Ei ollut mitään ulkopuolista "hoitoa", kyse oli ihan itsenäisestä oman elämänsä rajaamisen yrittämisestä.
Ei mitään "normaalia" koulutusta tietääkseni.
pastoraalikoulutus Iso Kirja*
En ollut yhteydessä kenenkään henkilön kanssa. Yksin pohdin asiaa.
myös maallikkojen rukouspalvelu /vertaistuki
sielunhoitoterapeutti
opettaja
*Iso Kirja -opisto (nykyään IK-opisto) on kristillinen kansanopisto Keuruulla. Opiston edeltäjä oli Helluntaiherätyksen Raamattuopisto.
sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (9)
lääkäri (1)
psykiatri (2)
psykologi (3)
psykoterapeutti (3)
muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)
teologinen koulutus (19)
en tiedä (22)
jokin muu, mikä? (13)
Avoimiin vaihtoehtoihin tuli seuraavat vastaukset:
kouluterveydenhoitaja
teologian opiskelija
lähisukulaisia
media-alan koulutus
Puolestarukoilijat eivät tarvitse mitään koulutusta helluntaiseurakunnassa.
Ei ollut mitään ulkopuolista "hoitoa", kyse oli ihan itsenäisestä oman elämänsä rajaamisen yrittämisestä.
Ei mitään "normaalia" koulutusta tietääkseni.
pastoraalikoulutus Iso Kirja*
En ollut yhteydessä kenenkään henkilön kanssa. Yksin pohdin asiaa.
myös maallikkojen rukouspalvelu /vertaistuki
sielunhoitoterapeutti
opettaja
*Iso Kirja -opisto (nykyään IK-opisto) on kristillinen kansanopisto Keuruulla. Opiston edeltäjä oli Helluntaiherätyksen Raamattuopisto.
Yksi vastaajista oli ollut psykiatrisessa polikliinisessa hoidossa ja psykoterapiassa, joiden tarkoitus oli lähinnä selvittää syitä, miksi hän ei hyväksynyt seksuaalista suuntautumistaan. Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan ollut toiminut "eheyttäjänä" siinä merkityksessä kuin kyselyssä tarkoitimme. Tämän vastaajan vastauksissa on kuitenkin hyvin kriittinen sävy toimintaa kohtaan, jota hän kuvaa "käänteisenä eheytyksenä". "Sain ja saan edelleen raivokohtauksia ja itsetuhoimpulsseja kun mietin kaikkia niitä ärsyttäviä hetkiä kun joku terveydenhuollon tai yksilöterapian terapeutti on pyrkinyt manipuloimaan minua hyväksymään homouteni. Kaikki heidän ehdotuksensa ja hoitokeinonsa ovat puhdasta roskaa. Satoja tunteja, monia vuosia, useita psykologeja, lääkäreitä, terapeutteja ja lääkityksiä. Kymmenkunta itsemurhayritystä ja lisää tulossa, toivottavasti lopullinen."
Toinen vastaajista kuvaa terapiasuhdetta näin: "Terapeutti ei yrittänyt minua eheyttää, vaan se oli oma tavoite psykoanalyysilleni. Terapeutti oli hyvin ammatillinen ja kunnioittava, salliva."
Kun pudotamme näiden vastaajien eheyttämiseen osallistuneet ammattilaiset pois, voimme päivittää vastausvaihtoehtomme:
sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (8)
lääkäri (1)
psykiatri (1)
psykologi (1)
psykoterapeutti (1)
muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)
teologinen koulutus (19)
en tiedä (22)
jokin muu, mikä? (13) sis. mm. kouluterveydenhoitaja, sielunhoitoterapeutti, opettaja
Kysyimme myös kysymyksen: "Jos eheyttämiseesi osallistuneella henkilöllä oli jokin sosiaali- tai terveysalan koulutus, harjoittiko hän eheytystoimintaa ammattinsa puitteissa?"
Toinen vastaajista kuvaa terapiasuhdetta näin: "Terapeutti ei yrittänyt minua eheyttää, vaan se oli oma tavoite psykoanalyysilleni. Terapeutti oli hyvin ammatillinen ja kunnioittava, salliva."
Kun pudotamme näiden vastaajien eheyttämiseen osallistuneet ammattilaiset pois, voimme päivittää vastausvaihtoehtomme:
sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (8)
lääkäri (1)
psykiatri (1)
psykologi (1)
psykoterapeutti (1)
muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)
teologinen koulutus (19)
en tiedä (22)
jokin muu, mikä? (13) sis. mm. kouluterveydenhoitaja, sielunhoitoterapeutti, opettaja
Kysyimme myös kysymyksen: "Jos eheyttämiseesi osallistuneella henkilöllä oli jokin sosiaali- tai terveysalan koulutus, harjoittiko hän eheytystoimintaa ammattinsa puitteissa?"
Kolme vastaajista kertoi eheytyksen tapahtuneen (sosiaali- tai terveysalan) ammattiroolissa. Näitä ammattilaisia olivat lääkäri, psykiatri, psykologi sekä sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Lääkäri eheyttäjänä ajoittui vuosille 1980-90. Psykiatrin ja psykologin ilmoitettiin toimineen ammattiroolissaan eheyttäjinä ajanjaksolla 1990-2000. Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja ajoittui vuosille 2017-2018.
Ylempänä linkittämässämme artikkelissa Valviran terveydenhuollon valvontaosaston johtaja Tarja Holi toteaa: "Asiakkaalle on oltava täysin selvää, hakeutuuko hän terveydenhuollon palveluja saamaan vai jotain muuta palveluja." Kyselyymme vastasi 11 ihmistä, jotka eivät olleet varmoja, tapahtuiko eheytys ammattiroolissa vaiko ei. Kuusi näistä epätietoisista vastaajista ilmoitti, ettei tiennyt (ainakaan kaikkien) eheytykseensä osallistuneiden koulutustaustaa, kuusi ilmoitti koulutukseksi teologisen. Huom. jotkut vastaajat ilmoittivat useampia koulutuksia. Yksi ei vastannut aiempaan koulutusta koskevaan kysymykseen.
Ammattiroolin suhteen epävarmoista vastaajista neljä ilmoitti selkeästi, että eheyttämiseen osallistuneilla henkilöillä oli sosiaali- tai terveysalan koulutus. Kolme vastaajaa ilmoitti koulutukseksi sairaanhoitajan/terveydenhoitajan, yksi muun sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutuksen. Kaikki eivät halunneet kertoa ajanjaksoa, jolle eheytymisyritykset ajoittuivat. Yksi vastaajista ilmoitti vuodet 2000-2005, yksi vuodet 2010-2016.
Ammattiroolit ja kyselyn vastaukset ovat herättäneet meissä paljon keskusteluita ja pohdintoja. Kysymys eheytyksestä on monimutkainen, mistä kertoo mm. saamamme vastaus, jossa "käänteinen eheytys" koettiin ärsyttävänä ja jopa itsetuhoisia impulsseja nostavana.
Aiheesta on keskusteltu pitkään eri puolilla maailmaa. Washington Timesissa vuonna 2006 ilmestyneen artikkelin mukaan APA:n (American Psychological Association) presidentti Gerald P. Koocher lausui näin: "Täydellisessä, monipuolisessa terapeuttisessa suhteessa terapeutin velvollisuus on aina kunnioittaa potilaan valintaa ja auttaa potilaita saavuttamaan päämääränsä. - - Tulen aina kannattamaan sitä erittäin tärkeää seikkaa, että tarjoamissamme palveluissa tulee tarkoin noudattaa potilaiden toiveita."
Jos potilaan päämäärä on muuttua homosta heteroksi, mitä terapeutti voi tehdä? Voiko hän aidosti tukea asiakasta päämäärässä, jonka uskoo mahdottomaksi?
Onkin tärkeää pohtia, mistä syntyy halu muuttua heteroksi. Koocher jatkaa lausuntoaan näin: "Kun kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, terapeutin on oltava varma siitä, että potilaan halu muuttua ei johdu ympäröivän homofobisen yhteisön asettamista paineista, koska terapia ei muuta sosiaalisia ennakkoluuloja."
Käsite "homofobinen ympäristö" olisi sitten erillisen pohdinnan aihe. Eihän ympäristön tarvitse olla edes kovin homokammoinen, mutta sen normitukset ja paineet vaikuttavat silti. Omaan kyselyymme vastanneista 13 ilmoitti eheytyksen olleen ei-vapaaehtoista. 36 ilmoitti sen olleen vapaaehtoista, mutta mukana oli myös ulkopuolista painetta.
Ammattiroolien ja eheytyksen suhde oli pieni osa kyselystämme, ja totesimme, että tästä tarvittaisiin paljon kattavampi ja isompi selvitys, johon pienillä toimijoilla ei ole resursseja. Saamme toivottavasti heittää jossain vaiheessa pallon vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.
Tässä vaiheessa kyselyn pohtiminen tuntuu sukellukselta tuleen.
Ylempänä linkittämässämme artikkelissa Valviran terveydenhuollon valvontaosaston johtaja Tarja Holi toteaa: "Asiakkaalle on oltava täysin selvää, hakeutuuko hän terveydenhuollon palveluja saamaan vai jotain muuta palveluja." Kyselyymme vastasi 11 ihmistä, jotka eivät olleet varmoja, tapahtuiko eheytys ammattiroolissa vaiko ei. Kuusi näistä epätietoisista vastaajista ilmoitti, ettei tiennyt (ainakaan kaikkien) eheytykseensä osallistuneiden koulutustaustaa, kuusi ilmoitti koulutukseksi teologisen. Huom. jotkut vastaajat ilmoittivat useampia koulutuksia. Yksi ei vastannut aiempaan koulutusta koskevaan kysymykseen.
Ammattiroolin suhteen epävarmoista vastaajista neljä ilmoitti selkeästi, että eheyttämiseen osallistuneilla henkilöillä oli sosiaali- tai terveysalan koulutus. Kolme vastaajaa ilmoitti koulutukseksi sairaanhoitajan/terveydenhoitajan, yksi muun sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutuksen. Kaikki eivät halunneet kertoa ajanjaksoa, jolle eheytymisyritykset ajoittuivat. Yksi vastaajista ilmoitti vuodet 2000-2005, yksi vuodet 2010-2016.
Ammattiroolit ja kyselyn vastaukset ovat herättäneet meissä paljon keskusteluita ja pohdintoja. Kysymys eheytyksestä on monimutkainen, mistä kertoo mm. saamamme vastaus, jossa "käänteinen eheytys" koettiin ärsyttävänä ja jopa itsetuhoisia impulsseja nostavana.
Aiheesta on keskusteltu pitkään eri puolilla maailmaa. Washington Timesissa vuonna 2006 ilmestyneen artikkelin mukaan APA:n (American Psychological Association) presidentti Gerald P. Koocher lausui näin: "Täydellisessä, monipuolisessa terapeuttisessa suhteessa terapeutin velvollisuus on aina kunnioittaa potilaan valintaa ja auttaa potilaita saavuttamaan päämääränsä. - - Tulen aina kannattamaan sitä erittäin tärkeää seikkaa, että tarjoamissamme palveluissa tulee tarkoin noudattaa potilaiden toiveita."
Jos potilaan päämäärä on muuttua homosta heteroksi, mitä terapeutti voi tehdä? Voiko hän aidosti tukea asiakasta päämäärässä, jonka uskoo mahdottomaksi?
Onkin tärkeää pohtia, mistä syntyy halu muuttua heteroksi. Koocher jatkaa lausuntoaan näin: "Kun kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, terapeutin on oltava varma siitä, että potilaan halu muuttua ei johdu ympäröivän homofobisen yhteisön asettamista paineista, koska terapia ei muuta sosiaalisia ennakkoluuloja."
Käsite "homofobinen ympäristö" olisi sitten erillisen pohdinnan aihe. Eihän ympäristön tarvitse olla edes kovin homokammoinen, mutta sen normitukset ja paineet vaikuttavat silti. Omaan kyselyymme vastanneista 13 ilmoitti eheytyksen olleen ei-vapaaehtoista. 36 ilmoitti sen olleen vapaaehtoista, mutta mukana oli myös ulkopuolista painetta.
Ammattiroolien ja eheytyksen suhde oli pieni osa kyselystämme, ja totesimme, että tästä tarvittaisiin paljon kattavampi ja isompi selvitys, johon pienillä toimijoilla ei ole resursseja. Saamme toivottavasti heittää jossain vaiheessa pallon vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.
Tässä vaiheessa kyselyn pohtiminen tuntuu sukellukselta tuleen.
Amerikan psykologisen yhdistyksen (APA) nimeämä työryhmä julkaisi kannanoton homoseksuaalisuuden muutosyrityksistä vuonna 2009. Työryhmän tutkimusraportti ”Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation” (Soveliaat terapeuttiset suhtautumistavat seksuaaliseen suuntautumiseen) sisälsi analyysin 83:sta tutkimuksesta, jotka ovat raportoineet homoseksuaalisuuden muutosyrityksistä tieteellisissä vertaisarvioiduissa (engl. peer review) julkaisuissa.
VastaaPoistaAPA:n työryhmän tarkoitus oli antaa terapeuteille tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat ohjeet homoseksuaalisuuden muutosta etsivien uskonnollisten asiakkaiden kohtaamiseen. Työryhmä halusi suhtautua myönteisesti ja ymmärtävästi homoseksuaalisuuden muutosta etsiviin uskovaisiin, koska APAa ja psykologian valtavirtaa on syytetty tämän ihmisryhmän hylkäämisestä.
Työryhmän raportti ei tukenut väitettä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden muutoshoito olisi tehotonta - todettiin vain, että ei ole riittävää näyttöä sen tehosta.
“Ei ole olemassa riittäviä tieteellisen tarkkuuden täyttäviä tutkimuksia, joiden perusteella voisimme päätellä kykenevätkö nykyään käytettävät muutosyritykset seksuaalisen suuntautumisen muutokseen vai eivätkö ne kykene siihen.” (s.120)
Tutkimusryhmä totesi, että tieteellinen todistusaineisto ei ole riittävää, jotta voitaisiin tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen. Tutkimukset osoittavat, että kestävä muutos on ”epätavallista” (s.2) ja ”epätodennäköistä” (s.4). Muutoksen mahdollisuutta ei siis torjuttu kokonaan.
Jotkut ovat väittäneet, että homoseksuaalisuuden muutosyritykset ovat aina ja väistämättä vahingoittavia, mutta APA:n työryhmän analyysi ei tukenut tätä johtopäätöstä. Työryhmän mukaan jotkut viime vuosien tutkimukset uskonnollisista muutosyrityksistä kertovat, että asiakkaat olivat hyötyneet muutoshoidosta, toiset tutkimukset kertovat muutoshoidon aiheuttamista haitoista.
”Viimeaikaisista seksuaalisuuden muutosyrityksistä ei ole olemassa tieteellisesti tarkkoja tutkimuksia, joiden perusteella voisimme antaa lopullista lausuntoa siitä ovatko viimeaikaiset seksuaalisuuden muutosyritykset turvallisia tai haitallisia ja kenelle sitä olisivat.” (s. 83)
APA:n työryhmän mukaan mielenterveyden ammattilaisten tulee lähestyä seksuaalisuuden muutosta etsivää uskonnollista asiakasta monikulttuurisen kohtaamisen mallin perusteella. Asiakkaan konservatiivinen uskonnollisuus on osa monikulttuurista erilaisuutta eikä psykologia ota siihen kantaa. Tällainen hoito ei pyri muuttamaan seksuaalista suuntautumista, mutta auttaa asiakasta löytämään tiensä itse ilman, että ammattilainen määräisi mihin asiakkaan pitäisi päättyä identiteetin etsinnässään (s.6)
“Me rohkaisemme laillistettuja mielenterveyspalvelujen tarjoajia tukemaan asiakasta, jotta hän määrittelisi itse (a) identiteettiään koskevan prosessin päämäärän (b) miten hän ilmaisee käyttäytymisellään seksuaalista suuntautumistaan (c) julkisen ja yksityisen sosiaalisen roolinsa (d) sukupuoliroolinsa, identiteettinsä ja ilmaisunsa, (e) partnerinsa sukupuolen ja (f) millaisia ihmissuhteita hän haluaa muodostaa.” (s.62)
Iso kiitos tästä kommentista. Se toi arvokasta lisätietoa, näkökulmaa ja syvyyttä aiheeseen.
PoistaTähän mennessä pätevin tutkimus homoseksuaalisuuden muutosta yrittäneistä ei sisältynyt APA:n arviointiin muutosterapioista, koska tulokset julkaistiin peer-reviewed-tiedejulkaisussa vasta 2011. Tässä ote tutkimuksen alussa olevasta tiivistelmästä:
VastaaPoista”Tutkijat toteuttivat 6-7 vuotta kestäneen kvasikokeellisen pitkittäistutkimuksen, joka tarkasteli uskonnollisesti värittynyttä muutosta homoseksuaalisesta suuntautumisesta heteroseksuaaliseen suuntautumiseen. Alkuperäinen otos koostui eri kristillisten järjestöjen toimintaan osallistuneista 72 miehestä ja 26 naisesta, joiden seksuaalista suuntautumista, ihastumisia ja fantasioitaan arvioitiin. Lisäksi mitattiin seksuaalisen suuntautumisen ja psykologisen ahdistuksen yhteyttä toisiinsa. Kyseessä oli pitkittäistutkimus. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että homoseksuaalisen suuntautumisen muutos näyttää olevan mahdollista joillekin eikä psykologinen ahdistus lisääntynyt keskimäärin muutosprosessiin osallistumisen takia.”
( Lähde: Stanton L. Jones & Mark A. Yarhouse: “A longitudinal study of attempted religiously-mediated sexual orientation change.” Journal of Sex and Marital Therapy, 2011, Volume 37, sivut 404-427. Lisätietoja tutkimuksesta löytyy osoitteesta: www.exgaystudy.org)
Jones & Yarhouse kysyvät miksi APA:n kannanotto muutosyrityksiin on pessimistinen jos muutoksista on raportoitu aiemmin ilmestyneissä tiedejulkaisuissa? Tärkein syy on ollut se, että aiempien tutkimusten menetelmien tarkkuus on kyseenalaistettu eikä tarjolla ole ollut pitkittäistutkimusta, joka olisi seurannut muutoksen pysyvyyttä tarpeeksi kauan aikaa. Lisäksi monet tutkimukset ovat perustuneet terapeuttien eikä asiakkaan omaan arvioon muutoksesta.
Jonesin & Yarhouse toteavat, että heidän tutkimuksensa täyttää monia APA:n esittämistä vaatimuksista.
1. Tutkimus tarkasteli henkilön tämän hetkistä tilaa sen sijaan, että se luottaisi asiakkaan arvioihin menneisyyden muistikuvien perusteella. Lisäksi tutkimus oli ns. pitkittäistutkimus (tutkijat seurasivat tutkittavia pitkällä aikavälillä)
2. Tutkimuksen kvasikokeellinen asetelma on riittävä vastaamaan kysymykseen voiko homoseksuaalinen suuntautuminen muuttua vai ei. Vaikka tutkimus ei sisällä vertailuryhmää (joka ei saisi terapiaa tai jolle annettaisiin valeterapiaa) se kykenee vastaamaan kysymykseen: voiko suuntautuminen muuttua uskonnollisen hoidon avulla.
3. Tutkimuksessa käytettiin parhaita seksuaalisen suuntautumisen arviointivälineitä
4. Tutkimus ei sisältänyt vaihtoehtoisia selityksiä muutokselle, koska tutkittavien määrä ei mahdollistanut sitä
5. Muutosyritysten haittojen arvioinnissa käytettiin yleisesti luotettavaa ja pätevää testiä
Tutkijat käyttivät kolmea tutkimusmenetelmää. Tutkittavat arvioivat suuntautumistaan Kinseyn (Kinsey, Pomeroy & Martin 1948) asteikolla (0-7) ja vastasivat kysymyksiin, jotka koskivat seksuaalista kiinnostusta, emotionaalisia / romanttisia ihastumisia sekä seksuaalisia fantasioita. He arvioivat suuntautumistaan myös Shively & DeCecco’n (1977) testillä. Muutosyritysten aiheuttamaa psykologista haittaa arvioitiin 90-kohtaisella SCL-90-R-testillä, joka on suunniteltu tutkimuksiin ja hoitojen arviointiin. Lisäksi se on pätevä mittari pitkittäistutkimuksissa.
Muutosprosessiin osallistumisen tulokset 6-7 vuoden jälkeen osoittavat, että muutosta todella tapahtuu, vaikkakaan ei kaikille.
VastaaPoista• Onnistuminen: Seksuaalisuuden muutos: 23% (n = 14) osallistujista raportoi merkittävää homoseksuaalisen vetovoiman vähentymistä ja merkittävää siirtymistä heteroseksuaaliseen kiinnostukseen ja toimintaan.
• Onnistuminen: Selibaatti: 30% (n = 18) kertoi, että homoseksuaalinen vetovoima ei ollut hävinnyt, mutta se ilmeni vain satunnaisesti tai sellaisella tavalla, joka ei tuottanut ahdistusta. Tämän seurauksena he kykenivät elämään tyytyväisenä ilman avointa seksuaalista toimintaa.
• Muutoksen jatkuminen: 16% (n = 10) ilmoitti vain vähäistä homoseksuaalisen kiinnostuksen vähentymistä. He eivät olleet tyytyväisiä muutoksen määrään ja pysyivät sitoutuneena muutosprosessiin.
• Ei muutosta: 7% (n = 4) ilmoitti, ettei merkittävää seksuaalisen suuntautumisen muutosta ei ollut tapahtunut. He eivät olleet luopuneet muutosprosessista, mutta jotkut olivat hämmentyneitä siitä miten heidän tulisi edetä jatkossa.
• Muutoksen epäonnistuminen: Hämmentynyt: 5% (n = 3) ilmoitti, ettei merkittävää seksuaalisen suuntautumisen muutosta ollut tapahtunut. He olivat luopuneet muutosprosessista, mutta eivät kuitenkaan ottaneet itselleen homoidentiteettiä.
• Muutoksen epäonnistuminen: homoidentiteetti: 20% (n = 12) oli luopunut muutosprosessista ja omaksunut homoidentiteetin.
Tutkimuksessa käytetyt testit osoittivat, että osa tutkittavista oli kokenut tilastollisesti merkittävää muutosta seksuaalisuudessaan. Psykologista ahdistusta mittaava testi osoitti, että muutosyritys ei ollut haitallista. Itseasiassa kaksi psyykkisen ahdistuksen indikaattoria osoittivat, että hyvinvointi lisääntyi tutkimuksen aikana.
Ex-gayjärjestöjen mukaan muutoksen onnistuminen merkitsee heteroeroottisen kiinnostuksen vahvistumista ja / tai homoeroottisen kiinnostuksen vähentymistä. Tästä näkökulmasta katsoen 53% oli saavuttanut jonkin asteisen onnistumisen seksuaalisuuden muutoksessa. 25% tutkituista arvioi, että muutos oli epäonnistunut.
Suurin osa seksuaalisuuden muutoksesta tapahtui muutosyrityksen alkuvaiheessa ja muutos säilyi kuuteen vuoteen saakka.
Jones & Yarhouse vastasivat tyypillisimpiin kysymyksiin ja vastaväitteisiin jo aiemmin kirjassaan Ex-gays? joka julkaistiin seurantatutkimuksen 3-4 vuoden kohdalla.
VastaaPoista”Ovatko määritelmät muutosyrityksen onnistumisesta päteviä? ”Muutoksen” kokenut henkilö saattaa kokea yhä homoeroottista kiinnostusta. Voiko ”selibaattia/pidättäytymistä” pitää oikeana muutoksena?”
Useimmat tutkittavista eivät kokeneet näitä muutoksia vähäpätöisinä. Monet tutkittavista kärsivät pakonomaisesta seksuaalikäytöksestä ja siksi kyky pidättäytyä toi mielenrauhaa. Tyytyväisyyttä lisäsi myös se, että he kykenivät elämään uskonsa (kristillisten moraalistandardien mukaan) mukaan. Useat tutkittavat, jotka raportoivat muutoksesta heteroseksuaalisuuteen kertoivat, että heillä oli edelleen jossain määrin kiinnostusta samaan sukupuoleen. Kyse oli siis asteittaisesta muutoksesta eikä mustavalkoisesta ”homosta heteroksi” asetelmasta. Tutkijat vertaisivat tällaisia henkilöitä pariskuntiin, jotka kokevat pariterapian auttavan heitä, mutta samalla he saattavat kertoa, että heillä on edelleen jossain määrin vaikeuksia. Vakavasta masennuksesta selviytyneet saattavat kokea joskus lievää masennusta tai alkoholiriippuvaisuudesta toipunut saattaa kokea edelleen kiusauksia.
”Miksi tutkijat eivät käyttäneet seksuaalisen suuntautumisen mittaamisessa psykofysiologista arvointia?”
Muutosta ei mitattu psykofysiologisilla mittareilla (jotka kiinnitetään sukuelimiin mittaamaan kiihottuneisuutta pornografisten kuvien katselussa), koska 1) niiden luotettavuus on kyseenalaistettu tieteellisten tutkimusten perusteella (tutkittavat kykenevät huijaamaan laitteita luomalla itselleen valheellisia seksuaalisia reaktiota), 2) mittalaitteiden käyttö oli käytännössä liian vaikeaa (tutkittavat olivat ympäri maata ja haastattelut olivat jo tarpeeksi tungettelevia ilman sukuelimiin kiinnitettyjä mittareitakin) ja 3) pornon näyttäminen olisi ollut vastoin tutkittavien uskonnollista vakaumusta.
”Tutkimukseen osallistuneet olisi pitänyt laittaa valheenpaljastustestiin, koska jokainen, joka väittää seksuaalisuutensa muuttuneensa valehtelee”
Mikään valheenpaljastustesti ei ole kuitenkaan luotettava. Valehtelemisen vaikutukset näkyvät sydämen sykkeen kiihtymisenä, kämmenten hikoamisena ja ihon ääreisverenkierron vilkastumisena, joka ilmenee mm. kasvojen punastumisena. Testaus perustuu siihen, että henkilö tietää valehtelevansa jolloin valehtelun aiheuttama jännitys näkyy testilaitteessa. Tulos ei ole kuitenkaan täysin luotettava. On todettu, että monien rikoksen uusijoiden on helppo hämätä valheenpaljastinta. He eivät useinkaan tunne syyllisyyttä teostaan eikä heidän autonominen hermostonsa reagoi valehteluun. Totta puhuvatkin henkilöt voivat jännittää vastatessaan kriittisiin kysymyksiin ja silloin heidän tulkitaan valehtelevan. Valheenpaljastustestien virhemahdollisuuden takia niiden tuloksia ei hyväksytä useimpien maiden oikeuslaitoksissa. Testaus ei ole myöskään toimi silloin kun henkilö uskoo valheeseensa (muuttuneensa heteroksi, mutta sitä ei ole oikeasti tapahtunut).
Ainoa keino on luottaa tutkittavan omaan kertomukseen. Jos emme luota muutoksen kokeneiden kertomuksiin miksi luottaisimme niihin, jotka kertovat vahingoittuneensa muutosyrityksissä? Mistä tiedämme, että heidän kertomuksensa eivät ole vain kostonhalua, vahingon suurentelua tai yleisen pahanolon projisoimista muutosyritykseen? Luottamus henkilön itsearviointiin kasvaa jos tutkittavaa voidaan testata yleisesti hyväksytyillä psykologisilla testeillä. Todennäköisyys valehteluun tai kertomuksen muuttamiseen vähenee jos häntä voidaan haastatella useasti monien vuosien ajan kuten Jonesin & Yarhousen tutkimuksessa tehtiin.
Lue Jonesin & Yarhousen vastauksia tutkimusta vastaan esitettyihin väitteisiin verkkosivulla http://www.exgaystudy.org/ex-gays/responses-to-criticism
Alliance (aiemmin NARTH) on näkyvin homoseksuaalisuuden muutosterapiaa tarjonnut järjestö. Se tarkensi kantojaan vuonna 2016 seuraavasti: During its May 27th, 2016, meeting, the board of the Alliance for Therapeutic Choice and Scientific Integrity (ATCSI) voted unanimously to endorse new terminology that more accurately and effectively represents the work of Alliance therapists who see clients with unwanted same-sex attractions. The board has come to believe that terms such as reorientation therapy, conversion therapy, and even sexual orientation change efforts (SOCE) are no longer scientifically or politically tenable. Among the many reasons the board felt it time to retire these older terms as much as possible were the following:
VastaaPoista1. These terms imply that categorical change (from exclusive SSA to exclusive OSA) is the goal. This is a degree of change that is statistically rare and not demanded of any other psychological experience as a condition of legitimate psychological care.
2. The current terms imply there is a specific and exotic form of therapy that is being conducted (not standard therapeutic modalities)
3. These terms imply that sexual orientation is an actual entity (i.e., the terms all reify sexual orientation as immutable).
4. The terms imply that change is the therapist’s goal and not that of the clients (i.e., it’s coercive rather than self-determined).
5. These terms (especially SOCE) do not differentiate between professional conducted psychotherapy and religious or other forms of counseling practice.
6. These terms have been demonized and/or developed by professionals completely unsympathetic to therapies that allow for change in same-sex attractions and behaviors.
Tärkein huomio: kyse on asteitteisesta muutoksesta jos muutosta ilmenee. Toiseksi: "muutoshoidossa" on kyse on normaalista psykoterapiasta eikä sen eksoottisemmasta hoitomuodosta.
Mitä sitten Alliance-järjestön yhteydessä olevat terapeutit tarjoavat?
VastaaPoistaSAFE-T offers the ethical principles and therapeutic guidelines that inform our client centered approach and essential respect for individuals who wish to live lives congruent with their deeply held values and personal goals.
Sexual Attraction Fluidity Exploration in Therapy (SAFE-T)
Alliance therapists practice from a variety of mainstream approaches and models. What unites us is our adherence to scientifically confirmed practices and supporting the autonomy and the self-determination of our clients.
A SAFE therapist is open to assisting individuals – who voluntarily come to them requesting their assistance in a client centered examination of their sexual attractions.
When assisting a client a SAFE therapist does not imply that categorical change in attractions is the therapeutic goal or create unrealistic expectations for their clients.
A SAFE therapist does recognize that sexual attraction fluidity can occur for some clients in response to relational and environmental contexts – the same factors all therapists routinely address in all their work.
SAFE therapists are committed to assisting their clients in achieving a meaningful, satisfying life that is congruent with their personal values and goals.
SAFE therapy is not a particular treatment model. A SAFE therapist might say, for example, “I practice a cognitive form of SAFE-T” or “I practice SAFE-T from an interpersonal perspective”.
Like the acronym suggests, SAFE therapy is provided by licensed, professional therapists. If you are a counselor or therapist we invite your participation.
Hei taas Arska ja kiitos paneutuneista kommenteistasi! SAFE-näkökulma vaikuttaa hyvältä. Mietimme asiaa kotimaisessa kontekstissa. Onko sinulla ideoita, kuinka meillä Suomessa voisi valvoa muutospyrkimyksiä ja vaikuttaa siihen, että lähtökohta on tosiaan asiakkaan omien näkemysten kunnioittaminen, ei se että hoitavalla taholla on jokin päämäärä mielessään? Meidän kyselyn perusteella moni on kokenut "eheytyksen" rikkovaksi, ja keinot vaikuttavat usein vastuuttomilta.
VastaaPoistaValitettavasti lähettämäsi Jonesin & Yarhousen vastauksia esittelevä linkki ei aukea. Kritiikkiin olemme tutustuneet vaikkapa täällä: https://www.theguardian.com/world/2012/apr/12/scientific-support-anti-gay-campaigners