maanantai 9. heinäkuuta 2018

Körttien Herättäjäjuhlilla

"Nää körtit on semmosta vaatimatonta porukkaa. Ne ei nääs rupee toisten uskoo riapotteleen, kun niiren miälestä omassa ittessäki o tarpeeks tekemistä."
Anna-Mari Martikainen, Herättäjä-Yhdistyksen Hengellinen Kuukausilehti 7-8/2018

Tämän enempää körttien teologisiin painotuksiin paneutumatta voi sanoa, että toisten uskon riapottelematta jättäminen tuntui. Varsin rento ja kotoisa oli Herättäjäjuhlilla tunnelma. Jalat maassa -meiningin ohella saimme nauttia mm. kauniista päivänpaisteesta, iloisista ihmisistä, Kalevan kirkon hiljaisuudesta sekä tietenkin Siionin virsistä. Näistä mieleen jäi erityisesti se Jaakko Löytyn virsi, jonka sanoista oli rakennettu Tampereen Herättäjäjuhlien teemakin: Lähellesi ikävöin.


Tuttua sateenkaariväkeä näkyi. Olipa joku kietonut lastenvaununsakin sateenkaarilippuun. Kaappiin ei selvästikään ollut tarvetta mennä. "Kaikenlaisia mielipiteitä täältä kyllä löytyy", totesi eräs kirkon työntekijä, kun juttelimme körttien suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Mutta jos toisen usko jätetään riapottelematta, niin hyvin näyttää olevan tilaa myös sateenkaariväelle tässä porukassa.


Valitettavasti hanke ei saanut omaa esittelypöytää juhlille. Kyselimme tätä e-rit-täin myöhään, ja ainakin silloin pöytiä annettiin vain Herättäjä-Yhdistyksen läheisille yhteistyökumppaneille. No, kysytään uudestaan ensi vuonna. :-)

Joka tapauksessa meillä oli varsin antoisaa. Seurapuheista jäi mieleen Pirkkalan kirkkoherran Olli-Pekka Silfverhuthin puhe Kalevan kirkon rististä ja lausahdus: "Risti ei ole suora, koska elämäkään ei ole suora."

Ehkä monien yhteisöjen ongelmana onkin se, että moniväristä, polveilevaa, poukkoilevaa, ristiriitaista ja joskus nautinnollista, joskus kipeää elämää yritetään ahtaa liian suoraan muotoon. 

Kiitos, Herättäjäjuhlat! Toitte Tampereelle raikkaan tuulahduksen körttihenkeä, upeaa oheisohjelmaa, körttipastilleja, kivan värisiä Siionin virret -kirjoja ja T-paitoja joissa oli hauskoja tekstejä. Emme kyllä ole vielä ihan varmoja kuinka suhtautua paitaan, jossa on teksti "Olen syypää kaikkeen". Ehkä palaamme tähän kysymykseen vielä. :-D


perjantai 6. heinäkuuta 2018

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa

"Me mennään sinne tukemaan yhteisöön kuuluvia sateenkaari-ihmisiä", sanoi lähiesimiehemme Riku Karppinen. Riku on itse kasvanut vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Hän muistutti, kuinka tärkeää on, että sateenkaarisymboleita on näkyvillä myös Suviseuroissa. "Mulle oli aikoinaan merkittävää tiedostaa, etten ole yhteisön ainoa homo."

Homous tai muu sateenkaarevuus koskettaa yksilön lisäksi myös perhettä, läheisiä, yhteisöä. "Näkyvyyden myötä myös ne perheet, joissa opetellaan suhtautumaan perheenjäsenen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin, havahtuvat siihen, etteivät he ole yksin", Riku jatkoi.

"Ja yksi syy tähän reissuun on tietenkin myös se, että te näette millaista siellä on."

Siinä sitten kuljimme Suviseuroja kohti halki aurinkoisen maalaismaiseman, me koordinaattorit, Riku itse ja Lampelan Leena, Malkuksen varapuheenjohtaja. Rikua lukuunottamatta tämä oli kaikille meille elämän ensimmäinen Suviseura-reissu.




Alueen valtava koko yllätti ensikertalaiset. Emme olleet arvanneet, että asuntovaunuja on niin paljon (loputtomasti) ja että seurapuheet kuuluvat kaiuttimien kautta viimeiselle parkkipaikalle (parin kilometrin päähän) tai että alue on niin valtava, että sen poikki kulkee ihan oma bussiliikenteensä.

Kuvasimme itsemme Juhlaportin edessä. Tämä on kuulemma tapana.




Olimme edellisenä päivänä osallistuneet Helsingin Pride-humuun. Olimme kuvitelleet, että kontrasti Priden ja Suviseurojen välillä olisi valtava. Ei se ollut. Molemmat tapahtumat pursuivat ääntä, elämää ja iloisia, ystävällisiä ihmisiä. Täälläkin liehui lippuja, vaikka ei sateenkaarilippuja.




"Eihän tällaisesta yhteisöstä lähde pois ilman pakottavaa syytä", lausahti Leena katsellessaan ympärilleen. "Mä voisin jäädä tänne pitemmäksi aikaa!" Lumi hihkaisi ja kehui Suviseurojen äänentoistoa sekä kaiuttimista parhaillaan kuuluvaa Siionin laulua.

Samaan aikaan muistimme niitä tarinoita, joita olemme kuulleet vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvaneilta sateenkaari-ihmisiltä. Miten haavoittavaa on, kun ei sovi joukkoon. Kun tulee läheistensä hylkäämäksi. Kun ympärillä oleva yhteisö yrittää ahtaa muottiin, johon ei kerta kaikkiaan sovi.

Kaiuttimista kuului välillä puheita, joissa otettiin kantaa avioliittoon vain miehen ja naisen välisenä. Puhuttiin sielunvihollisen töistä.

Meidän tehtävämme hankkeessa ei ole vaikuttaa uskonnollisten yhteisöjen oppiin. Meidän työkenttäämme on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten henkinen ja hengellinen hyvinvointi. Sitä edistää avoimuus. Se että asioista puhutaan. Se että ristiriitaiset ja vaikeatkin asiat voidaan sanoa ääneen.

Pride-väen näkökulmasta Suviseurat saattaa olla pelottavuuden huippu. Suviseuroista katsottuna Pride saattaa olla kauhistuttava tapahtuma. Puhuimme kuplista, joissa ihmiset elävät.

Kuplien reunoilla on kuitenkin ihmisiä. On ihmisiä, jotka pomppivat kuplien välissä tai elävät niiden rajapinnoilla. Me yritämme osaltamme tehdä kuplien sisältöjä näkyvämmiksi toisilleen.

Ja saimme kutsun ensi kesän Suviseuroihin. Ihan kotimajoitukseen. :-)

lauantai 30. kesäkuuta 2018

100 000!!!

100 000 oli arvio Helsinki Pride -kulkueen osallistujamäärästä. Mikä valtava ihmismäärä, ja taustalla sateenkaaren väreissä hohtava pääkaupunki.

Meidän hanketyöntekijöiden elämä on ollut viimeisten päivien aikana melko tapahtumarikasta. Olemme saaneet viettää unohtumattomia hetkiä eheytysyrityksistään kirjoittaneen kirjailijan ja entisen helluntaisaarnaajan Anthony Wenn-Brownin kanssa.


Anthonya on haastateltu, hänen kanssaan on tehty podcasteja, ja hän on kertonut kokemuksistaan mm. Malkus-iltapäivässä. Hänen mutkaton tapansa kuvata vaikeitakin elämänvaiheita, lämmin sydämensä, ehtymätön huumorintajunsa ja vahvistava sanomansa on koskettanut monia.

Hanke on jalkautunut mm. Yhteys-liikkeen Tuomitut-keskustelutilaisuuteen, jossa kuultiin sateenkaaripareja vihkineitä pappeja, Malkus-pikadeiteille, UUT:n Pride-vertaisryhmään, Pride-messuun ja LGBTIQ People of Faith -seminaariin, jossa Peikillä oli oma puheenvuoro.


Ja tietenkin osallistuimme koko Suomen sateenkaarikansan huippuhetkeen: kulkueeseen ja puistojuhlaan.


Hienoja kanssakulkijoita ja avuliaita banderollin kantajia on ollut ihanasti ympärillämme. Niin paljon ihmisiä, joiden kanssa haluaisi jutella pitempään, syvällisemmin, rauhassa - ja niin vähän aikaa.

Tästä viikosta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin, mutta meidän on pakko mennä nukkumaan. Huomenaamuna täytyy jaksaa lähteä kohti toista juhlaa, joka on samaa kokoluokkaa kuin Helsinki Pride, mutta tunnelmaltaan varmasti hyvin erilainen.

Väsyneinä ja onnellisina kiitämme Helsinki Pridea, kohtaamiamme ihmisiä ja huoltojoukkojamme! <3

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Valitettava takaisku

Meidän on ikäväksemme kerrottava, että hankkeen suunnitelmia piti muuttaa. Sairaus iski juuri kun olimme suunnitelleet lähtevämme helluntailaisten Konffaan. Varsin harmillista. Olimme odottaneet tapahtumaa innolla. Lumi oli jopa vapaahetkinään nostalgisoinut katselemalla Niilo Yli-Vainiosta kertovaa dokumenttia ja lukenut Terhi Törmälehdon esikoisteoksen Vaikka vuoret järkkyisivät.

Konffa jää sitten ensi kesään. Mutta kommentteihin tai sähköpostiimme voi jättää vinkkejä kesätapahtumista, joissa pääsisi edes vähän samaan tunnelmaan.

Tällä viikolla työnkuvaamme kuuluvat muutamat Helsinki Prideen liittyvät tapahtumat ja kirjailijavierailu.

Hanke on kutsunut Suomeen australialaisen kirjailijan ja ex-ex-gay-aktivistin Anthony Wenn-Brownin. Peik on tehnyt valtavan työn järjestelyjen kanssa. Anthony antaa oman panoksensa Helsingin Pride-viikolle. Torstaina ohjelmassa on haastatteluja, perjantaina Anthony osallistuu meidän koordinaattorien kanssa Lgbtiq people of faith -seminaariin sekä Malkus-iltapäivään. Lauantaina on sitten kulkue ja puistojuhla.

Lumi on lisäksi lupautunut juontamaan Malkuksen pikadeittitilaisuuden. Hän ei ole ennen juontanut pikadeittitilaisuutta. Sanat ja jalat saattavat mennä solmuun. Joku voi kysyä, miksi Taakasta voimavaraksi -hankkeen vertaistoiminnan koordinaattori vetää jotain pikadeittejä. Vastaus on, että onhan se aivan mahtavaa vertaistukea, jos löytää samanhenkisen kumppanin.

Eheyttämiskyselyn yritämme saada avattua piakkoin.

Sen lisäksi huhuilemme seuraavaa:


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ilonkyyneliä Kokkolassa

"Onko teidän sunnuntain messu aina tällanen?" kysyi koordinaattorimme Lumi eräältä Kokkola Priden järjestäjältä kirkon pihassa. Pride-viikon messu oli Kokkolan suomalaisen seurakunnan päämessu. Se perinteinen sunnuntai, kello kymmenen.

Messu ei ollut mikään sateenkaarimessu. Pridea ei edes mainittu puheissa. Kirkkokansasta vain pieni osa näytti varsinaiselta Pride-väeltä. Kirkon ovella tai alttarin edessä tai missään muuallakaan ei roikkunut mitään sateenkaarikamaa. No, kirkon ikkuna hehkuu kyllä sateenkaaren väreissä, mutta se ei nyt varsinaisesti liity Prideen.


Silti. Tämä kosketti enemmän kuin mikään sateenkaarimessu, johon koordinaattorimme on aiemmin osallistunut. Ihmisistä moni pyyhki kyyneleitä niin messun aikana kuin sen jälkeenkin. Luminkaan silmät eivät pysyneet kuivina.

Oliko syynä juhlallinen tunnelma? Sydämellinen väki? Tapahtuman ainutlaatuisuus? Upea, rohkea saarna? Uskomattoman hieno kuoro, jota kuunnellessa jalat melkein lähtivät alta?

Koko Kokkola Pride on ollut ainutlaatuinen. Pienen kaupungin ensimmäinen Pride on saanut osakseen paheksuntaa, ja sateenkaariliputkin on ehditty varastaa lipputangoista. Lauantaina ei kuitenkaan meidän silmiimme näkynyt muuta kuin iloista juhlahumua. Kulkueessa oli arvioiden mukaan jopa 2000 osallistujaa. Järjestäjät ovat tehneet valtavan työn, eikä ilonkyyneliltä vältytty lauantain päätapahtumassakaan.

Ranneliikkeen sivuilta saa hyvän kuvan, miltä Pohjanmaan sateenkaarikansan suuri juhla näytti. Vanha tuttumme Martu Väisänen oli kuvaamassa. Ja meidän banderollimme sai ulkoilla jo toisen kerran tänä kesänä!




Kiitos Kokkola ja koko Pohjanmaan sateenkaariväki!


lauantai 16. kesäkuuta 2018

Jehovan todistajien konventissa

Perjantaina lähdimme käymään Pirkkahallilla. Tämä oli meille molemmille ihan uusi kokemus, Jehovan todistajien konventtiin tutustuminen. Löysimme kuitenkin etsimämme vaivattomasti.


Sisään päästyämme meidät otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Kysytiin, kuinka voidaan auttaa, toivotettiin tervetulleiksi, neuvottiin, etsittiin istumapaikat. Luvattiin, että valokuvaaminen on sallittua, kunhan ketään yksittäistä ihmistä ei kuvista tunnista. 

A-halli on valtava tila, mutta oli väkeäkin paljon. Tuhansia. Suurin osa istui tuoleillaan ihan hiljaa, kuuntelivat puheita. Tilaisuus oli hyvin rauhallinen verrattuna siihen vilskeeseen, joka messuhallin tavanomaisemmissa tapahtumissa vallitsee. Edes lapset eivät tuntuneet aiheuttavan hälinää.


Saavuimme paikalle, kun puheen aiheena oli pyhä käytös. Pyhään käytökseen kuuluu mm. oikeanlainen pukeutuminen. Totesimme, että Lumi taitaa olla täällä ainut naiseksi luettu, jolla ei ole hametta. Peik taas näytti olevan ainoa mies, jolla ei ole solmiota. Myöhemmin keskustelimme pukeutumisesta erään todistajapariskunnan kanssa, ja he kertoivat pukeutumisen kuvastavan sitä, kuinka tärkeä tapahtuma konventti on Jehovan todistajille. Meidän pukeutumisemme oli heidän mielestään kuitenkin asiallinen, siisti ja kunnioittava. Olimmekin panostaneet siihen, että ulkoasumme olisi tilaisuuteen sopiva. 


Pyhän käytöksen jälkeen seurasi puhe puolueettomuudesta. Opimme paljon Jehovan todistajien suhtautumisesta esimerkiksi politiikkaan. Emme olleet ennen tienneet, etteivät todistajat saa äänestää vaaleissa. Itse asiassa kävi ilmi, että he eivät saa edes mielessään toivoa jonkin puolueen voittoa, vaikka tämä voitto olisi heille kuinka edullinen. 

Se pari kolme tuntia, jonka vietimme konventissa, ei todellakaan tee meistä mitään Jehovan todistajien tuntijoita. Mutta kuulemamme puheet herättivät kyllä ajatuksia. 

Jäimme miettimään uskomusta, joka tuli vahvasti esille: koko maailma on Saatanan vallassa. Tähän kai liittyy se puolueettomuuden vaatimuskin. Koska maailma on Saatanan vallassa, Jumalan omat eivät osallistu siihen ja sen hallintoon.

Se jäi meille vähän epäselväksi, mitä tämä Saatanan vallassa oleminen käytännössä on. Toisaalta kun katsoo ilmastonmuutosta, sotia, julmuuksia ja ihmisten eriarvoistumista, on helppo yhtyä todistajien kantaan: maailmassa vallitsee itsekkyys ja suoranainen pahuus. Mutta Saatanalla on myös helppo kuitata kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan. Ehkä jopa kaikki oman yhteisön ulkopuolella oleva.

Puheita kuunnellessa syntyikin tunne vahvasta vastakkainasettelusta meihin ja muihin. On "Jehovan yksimielinen kansa" ja sitten tämä Paholaisen maailma, josta pitää pysyttäytyä erossa. Käynnissä on eräänlainen sota, jossa Jehovan todistajia jatkuvasti vainotaan. Saatanan aseita tässä taistelussa ovat valheet, uhkailut, valeuutiset, nöyryytys, vangitseminen, kidutus ja jopa tappaminen. 

Katselimme videoita eri puolilta maailmaa. Niissä joku todistaja joutui vankilaan vakaumuksensa takia. Toinen menetti toimeentulonsa eikä pystynyt aina edes laittamaan lapsiaan kouluun. Itäisessä naapurimaassamme poliisi marssi sisään rauhalliseen tapaamiseen ja ryhtyi takavarikoimaan materiaaleja. 

Tuomitsemme kaiken Jehovan todistajiin kohdistuvan vainon.

On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä vaino on. Joku puhujista mainitsi, että Suomessakin jotkut ovat ottaneet ihan elämäntehtäväkseen Jehovan todistajien vainoamisen. 

Jehovan todistajat ovat olleet julkisuudessa tiettyjen käytäntöjensä takia, joihin esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu on puuttunut kirjelmässään. Mekin olemme kuulleet entisten jäsenten karuja kertomuksia, sellaisia kuin tässä blogissa. UUT on tietenkin nostanut myös esiin paljon seikkoja, jotka herättävät huolta. 

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole vainoa. Käsittääksemme ne eivät myöskään ole valehtelua. Näihinkö konventissa kuitenkin viitattiin?

Sateenkaari-ihmisten asemaan emme tämän lyhyen vierailumme aikana päässeet perehtymään, mutta jätimme käyntikorttimme juttelemaan tulleille todistajille. He lupasivat, että joku Tampereelta ottaa yhteyttä. Konventin teemana olikin rohkeus. Rohkeasti siis yhteyttä!



Körttien Herättäjäjuhlilla

"Nää körtit on semmosta vaatimatonta porukkaa. Ne ei nääs rupee toisten uskoo riapotteleen, kun niiren miälestä omassa ittessäki o tarp...