perjantai 21. syyskuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 1

Lopetimme vastausten keräämisen ”eheytyskyselyymme” viime viikolla. Olemme ehtineet tarkastella tuloksia jo jonkin verran.

Vastausten lukeminen ja tämän aiheen käsitteleminen on ollut kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Aihe on raskas jo sinänsä, mutta tätäkin raskaammaksi sen tekee omakohtaisuus. Emme me koordinaattorit ole syntyneet sateenkaarilippua heiluttaen, eläneet aina tasapainoisessa ja hyväksyvässä suhteessa itsemme, seksuaalisuutemme ja sukupuolemme kanssa. Elämäämme on mahtunut ympäristöstä noussutta inhoa, uskonnosta kumpuavia nujertavia asenteita, itse-epäilyksiä, kyseenalaistamista.

Kyselyn myötä olemme pohtineet monenlaisia asioita. Kuten sitä, kuinka sekä seksuaalisuudella että hengellisyydellä on iso tarttumapinta varhaisiin kiintymyssuhteisiimme ja puutteisiin näissä suhteissa. Puhe, jossa joku tietää Totuuden, voi mennä kaikkien suojamuuriemme läpi. Se osuu siihen osaan, joka suostuu toisen - isomman ja viisaamman - tahtoon. Se osuu siihen osaan, joka kaipaa opastusta, neuvoa ja johdatusta. Tietä, totuutta ja elämää. Tien, totuuden ja elämän vuoksi voi joskus syödä vaikka rautanauloja. ”Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois” lauletaan suositussa hengellisessä laulussa. Kun ihminen murtuu tai hänet murretaan, tuloksena ei välttämättä ole entistä ehompi ihminen. Tuloksena voi myös olla ahdistus, masennus, mielen hajoaminen, itsemurha.

Mutta palataan itse kyselyyn. Ensin esittelemme tietoja siitä, minkälaisia vastauksia saimme. Varautukaa lukuihin! Luottamuksellisuuden vuoksi olemme suomentaneet ruotsinkieliset kommentit.

Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 73 ihmistä. Suuri kiitos kaikille teille! Vastauksenne olivat arvokkaita ja tärkeitä. 

Sitten niitä lukuja. Vastaajien ikäjakauma oli seuraavanlainen: 


Alle 15-vuotiaita vastaajia ei ollut, ei myöskään yli 70-vuotiaita. 

Eheytymisyritysten aikaiset asuinpaikat jakautuivat seuraavasti: 


Seksuaalisen suuntautumisensa vastaajat määrittelivät seuraavasti: 


Romanttisen suuntautumisensa seuraavasti: 


Sukupuoli-identiteetiksi ilmoitettiin seuraavat:


Vastaajista 61 kertoi hyväksyvänsä seksuaalisen suuntautumisensa, 7 ei osannut sanoa, 3 ei hyväksynyt. Lisävalaistusta saimme kommenteista, joista poimimme muutamia tähän:

"Seksuaalinen suuntautuminen on vaikea hyväksyä, koska ympärilläni on uskovaisia ihmisiä ja heidän mielestä rakkaus kuuluu miehen ja naisen välille."

"Vaikka tiedän olevani homo, silti pidän sitä eräänlaisena rangaistuksena. Ehkä nuoruudessani kuulemani tarinat helvetistä ja sairaudesta liittyvät tähän."


"Elämäni olisi helpompaa jos olisin hetero, mä mahtuisin niihin parsinneulankapeisiin odotuksiin ja voisin elää ilman pelkoa helvetistä."

"Uskonto painaa päälle yhä. Välillä pelkään helvettiä."

"Ahdistus pysyy muutosterapian jälkeen. Olen menettänyt kaikki ystäväni kaapista tultuani." 


Romanttisen suuntautumisensa hyväksyi 59 vastaajaa. (6 ei määritellyt romanttista suuntautumistaan erikseen, joten kysymys sen hyväksymisestä meni vähän ohi.) 4 ei osannut sanoa hyväksyykö romanttisen suuntautumisensa, 3 ei hyväksynyt. Syitä tälle löytyi kommenteista:

"En koska se estää luonnollisen perheen perustamisen ja biologisten lapsien tekemisen parisuhteessa lasten äidin kanssa. En halua kasvattaa lapsia ilman äitiä mutta en myöskään erillisissä talouksissa tai elää lasten äidin kanssa samassa taloudessa. Adoptio on käytännössä hankala prosessi eikä kaikki maat suostu adoptoimaan homoille. Olen luopunut lapsihaaveista, mutta homoudelle en alistu. Kuolen mieluummin. Homous tuntuu samalta kuin yrittäisit väkisin laittaa palapelin palaa väärään kohtaan; vaikka näyttäisi, että se sopisi, se ei sovi koska kuva vääristyy eikä pala pysy kiinni kunnolla jos ollenkaan."

"Koen että äidin rakkauden puutteesta johtuen ihastuminen naisiin on muuttunut osittain romanttiseksi. Kuitenkin uskon Raamattuun Jumalan sanana ja uskon että Jumalan tahto on hyvä. Haluan elää Jumalalle, en itselleni. Jumala loi ihmisen ja on rakastava isä joka haluaa lapsilleen vain parasta."

69 vastaajaa ilmoitti hyväksyvänsä sukupuoli-identiteettinsä (loput eivät osanneet sanoa). 

30 vastaajista kertoi kuuluvansa vastaushetkellä johonkin uskonnolliseen yhteisöön, 41 ilmoitti, ettei kuulu. 

51 vastasi eheytysyritysten koskeneen seksuaalista suuntautumista, 5 sukupuoli-identiteettiä. 6 ilmoitti yritysten koskeneen molempia. 

19 vastaajaa ilmoitti eheytyksen olleen täysin vapaaehtoista. 36 kertoi eheytyksen olleen vapaaehtoista, mutta mukana oli myös ulkopuolelta tulevaa painetta. 7 ei osannut sanoa, oliko eheytys vapaaehtoista vai ei. 13 kertoi, ettei se ollut vapaaehtoista. 

Vapaaehtoisuuteen (eli sen puutteeseen) liittyen saimme vapaamuotoisia vastauksia. Niistä muutamia poimintoja tässä:

"Olen joutunut koko elämäni pienestä lähtien uskonnollisen yhteisön eheyttämäksi."

"Eheytystä yritettiin väkivallalla, sillä uhkaamisella sekä henkisellä väkivallalla ja painostamisella."

"Vanhemmat pakottivat."

"Kyseessä oli selviytymiskeino, sillä tavaroitani varastettiin ja minua häpäistiin julkisesti esim. liikuntatunneilla."

"Olin sen alkaessa alaikäinen. Minut ohjattiin seurakunnasta. Olin täysin yhteisöni tuotos ja vallassa vielä tuolloin."

"Minusta yritettiin ajaa demoneita ulos pitämällä rukoushetkiä, käsiä pääni päällä jne. Kävin kaikissa erilaisissa kristillisissä kokoontumisissa parin vuoden aikana tuloksetta."

"Eheytyksen vaatimus oli sisäänrakennettua yhteisön opetuksessa. Halusin olla kelpaava."

Kysyimme myös, minkälaisilla tavoilla ihmiset olivat koettaneet muuttua (tai heitä oli koetettu muuttaa). Vaihtoehtomme olivat seuraavat (suluissa vastaajamäärät):

vertaisryhmä (4)

ryhmäterapia (1)

yksilöpsykoterapia (5)

perheterapia (2)

pariterapia (1)

sielunhoito (16)

sielunhoitoterapia (11)

konferenssi/kokous (10)

leiri/retriitti (6)

paastoaminen (6)

omatoiminen opiskelu, kirjallisuus (32)

Raamatun lukeminen (25)

jonkun muun pyhän tekstin lukeminen (minkä?) (2)

rukoileminen toisen/toisten kanssa (23)

rukoileminen yksin (27)

demonien tai pahojen henkien pois ajaminen (12)

aversiohoito (inhon tunteiden herättämiseen perustuva hoito) (2)

kosketus- tai hierontahoito tai jokin kehoterapeuttinen työskentely (mikä?) (1)

käytöksen muuttaminen feminiinisemmäksi tai maskuliinisemmaksi (25)

seksistä pidättäytyminen (23)

seurustelusta pidättäytyminen (26)

pidättäytyminen itsetyydytyksestä (15)

heteroseksuaaliset seurustelusuhteet (26)

heteroavioliitto (8)

Aslan ry:n toimintaan osallistuminen (4)

Elävät vedet -toimintaan osallistuminen (6)

jonkin muun eheytystä harjoittavan tahon toimintaan osallistuminen (3)

jotain muuta, mitä (12)

Jokaiseen kohtaan tuli siis vastauksia. Jotain muuta -vastausten poimintoja tässä:

"Seksin harrastaminen heteromiesten kanssa, vaikka se vain ahdisti."

"Itseni toruminen ja haukkuminen."

"Homouden kieltäminen itseltäni mielessäni sekä täydellinen peittely kaikilta. Odottaminen ja "toivominen" että homouteni menisi ohi."

"Minua kiellettiin jo pienestä pitäen leikkimistä tiettyjä leikkejä. Leikkejäni rajoitettiin ja kontrolloitiin. Pukeutumistani vahdittiin. Minun kiellettiin olemasta poika. Teini-iästä alkoi homosuhteiden synnillistäminen, mikä jatkuu edelleen."

"Tunteet pois sulkemalla ja etsien ihastuksia vastakkaisesta sukupuolesta."


Vastaajien muutospyrkimykset olivat kestäneet eri pituisia aikoja, kuten tästä kaaviosta voi havaita:


Ajallisesti ne sijoittuivat vuosille:


Tiedustelimme vastaajilta myös uskonnollista tai elämänkatsomuksellista viiteryhmää eheytysyritysten aikaan. Seuraavat vaihtoehdot saivat vastauksia:

kristinusko (23)

evankelis-luterilainen kirkko (26)

karismaattisuus (8)

helluntailaisuus (18)

vapaakirkko (2)

Jehovan todistajat (1)

agnostismi (8)

ateismi (5)

jokin muu (5)

en halua kertoa (2)

Jokin muu -kohtaan vastanneet ilmoittivat viiteryhmikseen vanhoillislestadiolaisuuden, kirkkoon kuulumisen, sikhiläisyyden sekä uskonnottomuuden. Antamistamme vaihtoehdoista yhtään vastausta ei tullut seuraaviin: ortodoksikirkko, katolinen kirkko, metodistikirkko, Myöhempien aikojen pyhät, islam, juutalaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus, uuspakanuus ja new age. Huom! Tämä ei tarkoita, etteikö näissä ryhmissä kukaan olisi yrittänyt muuttaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan. Meidän kyselyymme näitä ei nyt vain eksynyt. 

On tärkeää myös tiedostaa, etteivät muutosyritykset aina liity uskontoon, kuten yllä olevista vastausvaihtoehdoistakin voi huomata. 

Kartoitimme myös syitä, joiden vuoksi ihmiset ovat yrittäneet eheytyä/muuttua. Jokaiseen antamaamme vaihtoehtoon tuli myönteisiä vastauksia:

Uskoin Jumalan haluavan sitä. (25)

Pelkäsin helvettiä. (15)

Ajattelin, ettei ole mahdollista olla samaan aikaan sateenkaari-ihminen ja uskova. (23)

Halusin olla normaali. (41)

Uskoin, että muutos on mahdollinen. (20)

Uskoin, että homouteni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä. (3)

Uskoin, että homouteni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuuden vaille jäämisen kokemuksista. (17)

Uskoin homouden olevan valinta. (7)

Uskoin, että homoudesta ja/tai sukupuoli-identiteetistä levitetään esim. terveydenhuollossa epäasiallista tietoa. (3)

Pelkäsin HIViä ja muita tauteja. (1)

Pelkäsin jääväni yksin. (23)

Pelkäsin menettäväni yhteisöni ja/tai perheeni. (30)

Halusin miellyttää perhettäni ja/tai yhteisöäni. (34)

Halusin sopeutua normeihin. (34)

Halusin mennä naimisiin ja saada lapsia. (14)

En uskonut, että sateenkaari-ihminen voi olla onnellinen. (13)

Homokulttuuri oli minusta pinnallista. (9)

Homojen ja/tai transihmisten negatiivinen julkisuuskuva. (11)

Minulla ei ollut positiivisia sateenkaari-roolimalleja. (22)

Itseinho ja sisäistetty homokammo. (19)

Pelkäsin menettäväni työni ja/tai asemani. (7)

Pelkäsin olla oma itseni. (34)

Perheeni tai läheiseni pakotti. (19)

Yhteisöni johto pakotti. (9)

Jotain muuta, mitä (8)


Joitain muita syitä olivat mm.:

"Yhteisön aiheuttama paine muutokseen, koska homoseksuaalisuus katsottiin synniksi, jota Jumala ei voisi mitenkään hyväksyä."

"Ajattelin että se olisi helpompaa, en koskaan ajatellut että Jumala ei hyväksyisi minua."


"Halusin löytää todellisen identiteettini."

"En ole antanut suostumustani asialle missään vaiheessa."

Kysymykseemme "Mitä toivoit eheytykseltä?" olimme antaneet seuraavat vaihtoehdot, joihin kaikkiin tuli myönteisiä vastauksia.

Homoseksuaaliset tunteet menisivät pois. (30)

Homoseksuaaliset tunteet vähenisivät. (16)

Muuttuisin kokonaan heteroksi. (33)

Sukupuoli-identiteettini muuttuminen. (12)

Heteroavioliiton solmiminen. (18)

Lapsien saaminen. (11)

Avioliittoni korjaaminen. (3)

Pystyisin elämään selibaatissa. (5)

Rauha seksuaalisuuteni ja/tai sukupuoleni suhteen. (21)

Pääseminen lähemmäksi Jumalaa. (11)

Jumalan tahdon noudattaminen. (23)

Paraneminen lapsuuden hyväksikäytöstä tai vaille jäämisen kokemuksista. (6)

Addiktiivisen käytöksen loppuminen. (6)

Etten tuntisi itseäni epäonnistuneeksi. (21)

Että sopeutuisin paremmin yhteisööni tai perheeseeni. (25)

Jotain muuta, mitä (5)


Joitain muita syitä olivat mm.: 

"Ahdistuksen ja masennuksen katoaminen."

"Että muuttuisin joko heteroksi tai homoksi. Kumpikin kävisi, kunhan ei olisi ns. molempia. Tila on itselleni hajottava, enkä usko että Jumalaa kiinnostaa ketä rakastan."


"En itse toivonut mitään."

Kysyimme myös syitä, jotka olivat saaneet vastaajat lopettamaan eheytymisyritykset. Suluissa jälleen ne, jotka vastasivat myöntävästi ehdotuksiimme.

En onnistunut muuttumaan. (35)

Väsyin yrittämään. (25)

Sain mielenterveysongelmia tai jo olemassa olevat mielenterveysongelmani pahenivat. (27)

Ymmärsin, ettei Jumala vaadi minua muuttamaan seksuaalisuuttani tai sukupuoltani. (21)

Petyin eheytystä harjoittaviin tai sitä johtaviin henkilöihin. (8)

Petyin yhteisööni ja/tai sen johtajiin. (9)

Aloin kyseenalaistaa eheytyksen taustalla olevan ajattelun. (27)

Päätin lähteä pois yhteisöstäni. (16)

Minut käskettiin pois yhteisöstäni. (2)

Luovuin kokonaan uskosta. (8)

Rakastuin. (20)

Sain seksuaalisia kokemuksia, jotka muuttivat ajatteluani. (15)

Tapasin uskovia sateenkaari-ihmisiä. (5)

Huomasin, etteivät sateenkaari-ihmiset olekaan niin kamalia kuin minulle oli uskoteltu. (13)

Jotain muuta, mitä (8)

En ole lopettanut eheytymisyrityksiä. (2)

Jotkut muut syyt eheytymisyritysten lopettamiselle olivat mm. seuraavanlaisia:

"Sairastuin psyykkisesti ja sairaalassa tapasin luterilaisen sielunhoitopastorin, joka rohkaisi minua hyväksymään oman seksuaalisen identiteettini."

"En koskaan ollut kovin aktiivisesti ”hoidossa”, mutta kun ihastumiset samaan sukupuoleen lakkasivat, en sitten siihen asiaan enää pyytänyt rukousta."


"Tunsin, että vaihtoehtoni ovat seksi tai uskonto. Valitsin seksin."

"Minut heitettiin ulos kotoa täysi-ikäistyttyäni ja pääsin vapaaksi pakotetuista, toistuvista eheyttämisvaatimuksista."


Myönteisyys-haitallisuus-akselilla kokemusta luonnehdittiin näin:


Jotain muuta -vastaukset olivat kokonaisuudessaan seuraavat:

"En tule koskaan selviämään siitä."

"Tarpeellinen kokemus. Opin itsestäni kovin paljon."


"Yritin "miehistyä", joka oli siinä myönteinen kokemus, että uskaltauduin muitten miesten joukkoon ja sain siitä myönteisiä kokemuksia."

"Kokemus tuhosi elämäni täysin ja teki siitä mahdotonta sietää."

"Yritin itsemurhaa."


Tämä oli ensimmäinen, pieni sukellus kyselymme tuloksiin. Eheytykseen osallistuneiden ihmisten koulutukset ja ammattiroolit jätämme suosiolla seuraavaan osaan. Kyselyn loppuosan vapaamuotoiset vastaukset vaativatkin jo niin paljon syventymistä, että se on oma hommansa. Muutenkin aihe vaatii paljon, paljon lisäpohdintaa ja sukelluksia. 


torstai 20. syyskuuta 2018

Viime viikkojen kuulumisia

Sinuiksi-chat mainosta lukuunottamatta blogissa on viimeksi ollut tekstiä hankkeen tapahtumista 3.9.  Olemme olleet hiljaisia. Emme kuitenkaan toimettomia. Hankkeen jatkohakemuksen kirjoittaminen, "eheytyskyselyn" vastauksiin tutustuminen ja muu koneen ääressä tapahtuva toiminta on vienyt aikaa.

Olemme myös suunnitelleet ammattilaisten avoimien ovien päivää Hivpointin ja Pirkanmaan Setan kanssa. Päivä on 5.10. klo 13-15. Ilmoittautumisia otetaan vastaan täällä: https://my.surveypal.com/Ilmoittaudu-avoimiin-oviin


Olemme istuneet junassa Helsingin ja Tampereen välillä. Tapasimme Setan seniorityön työntekijät Touko Niinimäen ja Aleksina Tikkisen.


Lumi osallistui myös senioriryhmään ja aikoo mennä uudestaan, keskustelut olivat niin antoisia. Yksityishenkilönä hänen tosin kai täytyisi väärentää paperit tai odottaa muutama vuosi, sillä ryhmässä on ikäraja.

Olemme myös käyneet HeSetassa, jutelleet voimaannuttavista taideprojekteista erinäisten taiteilijoiden kanssa ja vierailleet Tampereen Elävien Vesien yhteysillassa.

Viime viikonloppuna oli myös Malkus-leiri, johon Lumi osallistui ensimmäistä kertaa elämässään. Hän sai olla siellä ihan leiriläisen ominaisuudessa, ottaa rennosti ja sulautua tapetteihin niin paljon kuin halusi. Kokemus oli hieno, sitä voisi jopa kuvailla sanalla eheyttävä. Leirillä konkretisoitui entistä vahvemmin, kuinka valtavaa osaamista, intoa ja  voimaa Malkus-yhdistyksen riveissä on. 

   
Kiitos hankkeen puolesta kaikille leiriläisille, kuvassa oleville ja niille, jotka eivät kuvaan osallistuneet!

Ai niin. Aiomme pian esitellä "eheytyskyselyn" tuloksia, joten pysykää kuulolla!

torstai 13. syyskuuta 2018

Chatit alkavat ensi viikolla!

Tänään saimme lyötyä lukkoon yhteiset chattimme Sinuiksi-palvelun kanssa. Ensi viikolla tapahtuu seuraavaa:


Ke 19.9. klo 18-20 Sinuiksi-chat lestadiolaisuudesta

Onko mahdollista yhdistää lestadiolaisuus ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluminen? Tämä sinuiksi-chat toteutetaan yhteistyössä Taakasta voimavaraksi -hankkeen kanssa. Työntekijöiden lisäksi chatissä on mukana lestadiolaistaustainen vertaisemme sekä vanhoillislestadiolaisuutta ja homoseksuaalisuutta tutkimustyössään kartoittanut teologian tutkija. Liittymisohjeet löydät täältä:https://www.sinuiksi.fi/chat

Mikäli haluaa osallistua tähän, suosittelemme tutustumaan ajoissa, kuinka chat-huoneeseen pääsee.  Ainakin meillä koordinaattoreilla on ollut hieman vaikeuksia kirjautua sisään. Toisaalta tekninen neroutemme ei ehkä ole maailman huippua....

Seuraava chat on 17.10. Aiheena on karismaattinen kristinusko. 14.11. keskustelemme "eheytys"kokemuksista. Chatit eivät lopu tähän. Ehdotuksia niiden aiheista otamme mielellämme vastaan!

maanantai 3. syyskuuta 2018

Rajalla

Viime viikolla vietettiin rajattoman rakkauden Border Pridea Torniossa


ja Haaparannalla.


Jaoimme viikon kahtia: Peik matkusti pohjoiseen alkuviikoksi, Lumi loppuviikoksi. 

Tiistaina Peik osallistui seminaariin nimeltä Ennakkoluulojen hälventäminen. Aihe onkin varsin tärkeä. Viime vuonna Border Pridea uhkailtiin, sateenkaarilippuja varastettiin ja poltettiin molemmilla puolilla rajaa. Tornion kauppakeskuksessa osallistujat saivat osakseen asiattomia kommentteja. Suomen puolen sosiaalinen media täyttyi vihapuheesta. Tänä vuonna koko viikon teemaksi olikin nostettu ennakkoluulot.

Seminaarissa kirjailija Tittamari Marttinen käsitteli ennakkoluuloja Monta tietä onneen -tutkimusprojektin kautta. Projekti pyrkii tekemään näkyvämmiksi niitä hyvin kirjavia tarinoita, joiden kautta ihmiset ovat löytäneet onnen suhde-elämässään. Aktivisti Lisen Sundqvist kertoi uskontoon liittyvistä ennakkoluuloista, joita sateenkaari-ihmiset usein kohtaavat, erityisesti Pohjanmaan "raamattuvyöhykkeellä". Irlantilainen perheterapeutti Iseult Twamley piti vaikuttavan esitelmän sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnista ja haasteista Irlannissa, keskittyen erityisesti ”Yes Equality” -kampanjaan, jonka myötä Irlannin perustuslaki nykyään sallii sukupuolineutraalit avioliitot.

Peik itse kertoi hankkeestamme ja erityisesti siitä, miten me yritämme soveltaa yhteisösovittelun periaatteita ennakkoluulojen käsittelemiseen. Peikin esitelmä nosti esiin ennakkoluulojen problematiikkaa sellaisesta lähtökohdasta, että ennakkoluulot ovat usein kulttuurisia tarinoita. Sateenkaari-ihmiset ja meidän oikeuksiamme puolustavat ovat valitettavasti tahtomattaan joutuneet osaksi tarinaa, jossa kristityt vastustavat tietynlaista moraalista taantumista. Toisaalta sateenkaari-ihmisten oikeuksia puolustavat suhtautuvat usein uskonnollisiin tai hengellisiin ihmisiin (mukaan luettuna myös sateenkaari-ihmiset) tietynlaisen tarinan kautta, jossa he puolestaan vastustavat osittain samankaltaista moraalista taantumista. Kummassakin tarinassa on riskinä se, että itse tarina muuttuu meille tärkeämmäksi kuin ihmisten hyvinvointi ja keskinäisten suhteidemme laatu.


Kuvassa vasemmalta lukien Meri-Lapin Setan puheenjohtaja Jenny Rosberg, kirjailija Tittamari Marttinen, aktivisti Lisen Sundqvist ja meidän Peik.

Keskiviikkona Peik teki pienen sivuhypyn Pridesta muualle. Keroputaan sairaalassa järjestettiin kansainvälinen konferenssi, jossa perehdyttiin Open Dialogue -lähestymistapaan kriisien hoidossa ja henkisessä hyvinvoinnissa. Konferenssi oli erittäin inspiroiva ja Peikillä oli mahdollisuus solmia monta uutta ja jännittävää tuttavuutta. Open Dialogue-lähestymistavassa on paljon yhteistä yhteisösovittelun kanssa. Keskeistä lähestymistavassa on ymmärtää ihminen suhteidensa kautta elävänä olentona. Tästä lisää lähitulevaisuudessa....


Seminaaripäivän jälkeen Peik ehti vielä leffaan ja suosittelee kaikille koskettavan My Refugee Storyn katselemista, jos vain suinkin mahdollista. Leffan trailerin voi käydä katsomassa täällä.

Torstaina tapasimme toisemme lennossa ja pidimme pienen neuvottelun Kemin rautatieasemalla. 


Perjantaina Lumi lähti vetämään hengellistä keskusteluryhmää. 


Ryhmään ei kuitenkaan tullut ainuttakaan osallistujaa! Uskonto ei ehkä ole kaikista houkuttelevin aihe perjantai-iltana Ruotsin ja Suomen rajamailla. Mutta Border Priden Lovheenlankeemusfestin muusikot olivat hyvin tyytyväisiä, kun saivat popsia ryhmälle varatut tarjoilut. :-)

Lauantaina oli sitten tietenkin koko viikon huipentuma: kahden valtakunnan mailla marssiva kulkue. Se lähti liikkeelle Haaparannan torilta (kuva alla: Martu Väisänen).


Meidän banderollille löytyi toinen kantaja (kuvaaja jälleen Väisäsen Martu).

 

Järjestäjille Border Pride on ollut valtava urakka, mutta intoa ja suunnitelmia riitti silti. Kulkueen päättöjuhlassa heitettiin ilmaan idea marssia seuraavana vuonna kolmen valtakunnan alueella, koko matka Haaparannalta Venäjän puolelle. Sen kun saisimme vielä nähdä! Tältä iloiselta porukalta se saattaisi onnistuakin (alla jälleen Väisäsen Martun kuva).


Viikon päätti sateenkaarimessu Haaparannan kirkossa. Huom. seurakunnalla on ihan omat sateenkaariliput.


Alla Världens kör -kuoron esiintyjiä.


Messun jälkeen Lumi ehti vaihtaa muutaman sanasen Haaparannan kirkkoherran Juha Rauhalan ja saarnan pitäneen papin Eugen Brudalin kanssa. Suomen puolelta ei valitettavasti ollut pappeja sateenkaarimessua järjestämässä. Halukkuutta olisi kyllä löytynyt, mutta jokin aina esti.

Rajan eri puolilla onkin kirkoissa aikamoisen erilainen tilanne. Kun Suomessa papit saavat varoituksia vihittyään samaa sukupuolta olevia pareja, Ruotsissa seurakunnilla on velvollisuus vihkiä kaikki parit. Mikäli seurakunnasta ei löydy pappia tähän, kirkkoherran kuuluu järjestää paikalle sellainen pappi, joka vihkii.

Valitettavasti viimeinen juna Kemistä Tampereelle lähti pian, ja kirkkokahvit jäivät vähän lyhyiksi. Mutta joka tapauksessa iso kiitos Border Priden järjestäjille. Olette tehneet upeaa työtä, Meri-Lapin Seta! Haikeina sanomme näkemiin rajaseudulle. 


maanantai 27. elokuuta 2018

"Eheytyskyselyä" ja Eläviä Vesiä

Avasimme heinäkuussa kyselyn seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimyksistä. Kuten aiheeseen liittyvässä lehdistötiedotteessamme totesimme, tarkoituksemme on kartoittaa niiden ihmisten kokemuksia, joilla näitä pyrkimyksiä on ollut. Yritämme selvittää, mitä “eheytys” oikein on: missä ja miten sitä tapahtuu, minkälaisia vaikutuksia sillä on. Toivomme kyselyn tulosten antavan aineksia asialliselle keskustelulle tunteita herättävästä aiheesta.

Olimme suunnitelleet yhteydenottoa Elävät Vedet ry:hyn kyselyn tiimoilta, mutta he ehtivät ensin. Hieno juttu, että molemmat koimme tapaamisen tarpeelliseksi.

Elävät Vedet ry:llä on huono kaiku sateenkaariväen keskuudessa. Pahimmillaan mielikuva heistä on kuin lauma lohikäärmeitä, jotka krusifiksi räpylässä ajavat homoista demoneja pois. Savuavat sieraimet nyrpistelevät kaikelle, mikä ei sovi ahtaaseen heteronormatiiviseen maailmankuvaan.

Meillä ei ollut juuri ennakko-oletuksia siitä, kuinka tapaamisemme sujuisi. Lähdimme Helsinkiin avoimin mielin, kuuntelemaan ja oppimaan ja myös kertomaan omasta työstämme ja tavoitteistamme. Emme siis lähtisi valistamaan, jakamaan “oikeaa tietoa”, haastamaan kenenkään maailmankatsomusta tai teologisia käsityksiä. Omissa säännöissämme vertais- ja keskusteluryhmille korostetaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tämä koskee seksuaalisuuden ja sukupuolen lisäksi myös uskontoa ja maailmankatsomusta. Meistä tämä on aika hyvä ohje muihinkin keskusteluihin ja tapaamisiin.

Emme olleet kuitenkaan ihan varmoja, olisiko Elävien Vesien henkilöillä samanlainen lähtökohta. Yrittäisivätkö he käännyttää meitä? Kykenisivätkö he kunnioittavaan keskusteluun Setan jäsenjärjestön edustajien kanssa?

Siinä me sitten istuimme Noora Nätkinin ja Andy Chambersin kanssa.


Keskustelumme alkoi ystävällisissä merkeissä. Nooran ja Andyn kanssa oli helppo olla ja jutella. Pelko käännytyksestä ja kunnioittavan keskustelun puutteesta kaikkosi heti. Molemmat vaikuttivat ihmisiltä, joille suora, mutkaton ja toisia kunnioittava keskustelu oli luontainen olotila. Eivätkä he tosiaankaan olleet mitään heteronormatiivisia lohikäärmeitä. Noora inhoaa ex-gay-sanaa, saattaa sanoa olevansa queer ja mm. kritisoi blogissaan avioliittokeskeisyyttä. “Olemme täynnä omavanhurskasta heteroseksuaalisuutemme palvontaa”, hän toteaa. Briteissä syntynyt Andy toi esiin, kuinka hänellä on ystäviä sateenkaariyhteisöstä. Ei hän hylkää ihmisiä heidän elämäntapansa perusteella.

Puhuimme termeistä. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että eheytys on huono sana. Pohdimme tätä jo kyselyn rakentamisvaiheessa, keskustelimme eri ihmisten kanssa, kysyimme neuvoa, etsimme parempaa. Emme kuitenkaan löytäneet. Näillä sitten mentiin. Olemme kyllä saaneet palautetta useammastakin suunnasta. Noora ja Andy kokevat sanan viittavaan painostamiseen ja aktiiviseen toisten muuttamiseen, josta he haluavat irtisanoutua. Jotkut muutokseen pyrkineet kokevat sanan loukkaavaksi ja ahdistavaksi, koska siinä viitataan oman seksuaalisuuden tai sukupuolen olevan jotenkin rikki. Pahoittelemme aiheuttamaamme ahdistusta ja otamme vastaan vaihtoehtoisia tapoja ilmaista asia! Ja mielellään joku näppärämpi kuin “seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimykset”....

Tapaamisen tärkein aihe oli sateenkaari-ihmisten hyvinvointi ja muutospyrkimysten vaikutus siihen. Olimme printanneet oman kyselymme väliraportin mukaamme. Vastauksia oli tullut tässä vaiheessa 57. Yksikään vastaajista ei ollut ilmoittanut kokeneensa muutospyrkimyksiä myönteisenä tai sellaisena kokemuksena, josta ei ole ollut haittaa. Vastaajista yli puolet ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen suurta haittaa tai (lähes) tuhonneen koko elämän.

Olimme kaikki surullisia ja ehkä järkyttyneitäkin siitä, minkälaista painostusta ja kohtelua sateenkaari-ihmiset ovat eri puolilla Suomea ja erilaisissa yhteisöissä joutuneet kokemaan. Andy ja Noora pahoittelivat oman järjestönsä tai heitä edeltäneen Aslanin parissa tapahtuneita ikäviä ja tuhoisia asioita. He ovat valmiita käsittelemään näitä kokemuksia asianosaisten kanssa. (Meihin voi olla yhteydessä, jos joku kokee tällaista tarvetta!) Kokemusten yhdistäminen vain ja ainoastaan tai edes pääasiassa Elävien Vesien tai Aslanin toimintaan on kuitenkin kyselymme valossa varsin harhaanjohtavaa. Vastaajista vain yksi kertoi osallistuneensa Aslanin toimintaan, kolme Elävien Vesien. Jälkimmäisten kohdalla ei ollut varmaa, olivatko he osallistuneet Aslanin Elävät vedet -kurssille vai tämän nykyisen Elävät Vedet -yhdistyksen toimintaan, jota mm. Andy ja Noora johtavat.

Andyn ja Nooran mukaan kaikki ihmiset ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Heidän tarkoituksensa ei kuitenkaan ole muuttaa kenenkään seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Joskus se vain muuttuu eheytymisprosessin seurauksena. Tätä paineettomuutta muutokseen emme kyllä ihan purematta nielleet. Paine kun voi olla hienojakoista, ääneen lausumatonta. Ja kyllähän Elävien Vesien nettisivuilla kerrotaan henkilötarinoita, joiden olennainen sisältö on muutos heteroseksuaaliseen suuntaan. Järjestö myös opettaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta asioita, jotka ovat meidän näkökulmastamme vähän kyseenalaisia.

Noora ja Andy vakuuttivat, että Elävät Vedet haastattelee kaikki kursseilleen haluavat tarkkaan. He eivät ota mukaan toimintaan alaikäisiä tai ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan jonkun ulkopuolisen painostuksesta, vaikkapa vanhempien, yhteisön tai puolison. He eivät tietenkään voi täysin taata, mitä heidän toimintaansa osallistuvat yksittäiset ihmiset päästävät suustaan tapaamisissa, mutta lupasivat puuttua, mikäli toiminnassa esiintyy minkäänlaista painostusta muuttaa jonkun seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

Tarkennuksena Lumi vielä kysyi, onko vaikkapa hän itse tervetullut Elävien Vesien tapaamiseen sellaisena kuin on: naisen kanssa parisuhteessa elävänä naisena, joka ei koe minkäänlaista halua muuttaa suuntautumistaan. Molemmat vakuuttivat, että hän on tervetullut. Lumi päättikin lähteä seuraavaan sopivaan tapaamiseen testaamaan, onko tämä ihan käytännössäkin näin. Tuntuuko tapaamisessa aidosti hyväksytyltä? Pysykää kuulolla!

Peik esitti huolensa siitä, mitä tapahtuu, jos joku toimintaan osallistunut ei “eheydykään” toivottuun suuntaan vaan päättää elää vaikkapa homosuhteessa. Hylätäänkö hänet? Onko hän kurssin jälkeen pahemmin rikki kuin sinne tultuaan? Nooran ja Andyn mukaan he eivät hylkää, vaan tarjoavat yhteisön, joka tukee ihmisiä huolimatta heidän elämäntilanteestaan.

Kyselyn myötä huolemme on kasvanut niiden seksuaalisuuden ja sukupuolen muutospyrkimysten suhteen, jotka tapahtuvat jonkinlaisella harmaalla alueella, piilossa, epämääräisesti, asiasta juurikaan tietämättömien cissukupuolisten heteroiden harjoittamana. Harmaa alue on se, josta on vaikeinta saada otetta.

Hankkeena me olemme tunnustukseton emmekä ota kantaa yhteisöjen teologisiin käsityksiin. Yksityishenkilöinä meillä on tietenkin omat näkemyksemme ja katsomuksemme. Kaikesta emme varmastikaan ole samaa mieltä Elävien Vesien kanssa, eikä meidän tarvitsekaan olla. Sen sijaan päätimme pohtia niitä tavoitteita, joita meillä molemmilla toimijoilla on. Tapaamisen perusteella aloimme luonnostella listaa, joka näyttää meistä aika hyvältä. Siihen kuuluu mm.

-ns. harmaan alueen kartoittaminen ja siellä tapahtuvaan painostukseen puuttuminen
-siitä ajatuksesta luopuminen, että ihminen ei voi olla samaan aikaan sateenkaareva ja uskova
-loppu painostukselle muuttaa seksuaalista suuntautumista ja/tai sukupuoli-identiteettiä
-sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan vihapuheen lakkaaminen
-sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin tukeminen
-hengellisten yhteisöjen muuttuminen turvallisemmiksi sateenkaari-ihmisille
-sellaisen ajattelun loppuminen, että homoseksuaalisuus ja/tai sukupuoli-identiteetti johtuu demoneista tai pahoista hengistä (sekä tähän liittyvän eksorkismin lakkaaminen)

Andy ja Noora lupasivat myös suositella meidän hankettamme omalle jäsenistölleen. Me puolestamme pyrimme turvaamaan, että jokaisen vakaumusta ja valintoja kunnioitetaan toiminnassamme, oli se sitten vaikkapa loppuelämän eläminen selibaatissa.

Toivomme, että meihin otetaan yhteyttä, mikäli näin ei tapahdu. Toivomme myös yhteydenottoja niiltä, jotka ovat osallistuneet Elävien Vesien ja/tai Aslanin toimintaan ja kokeneet sen haitalliseksi.

Kyselymme on auki vielä n. viikon verran. Siihen voi vastata täällä

tiistai 21. elokuuta 2018

Lahes

Viime viikonloppuna ajoimme Lahti Prideen auto täynnä esittelypöytää, äänentoistolaitetta, banderollia ynnä muuta asianmukaista tavaraa. Äänentoistolaite valitettavasti vähän nikotteli, mutta muu tarpeisto tuli hyvin käyttöön. Tosin torijuhlassa pöytämme tavarat menivät vinksin vonksin useampaan otteeseen. Esitteemme muuttuivat välillä lentolehtisiksi, ja noukimme kylttejämme torikiveykseltä, kunnes viritimme ympäristöömme riittävän järeät teippaukset, sidonnat ja painot.

Tärkeää oli pitää huolta myös itsemme ravitsemisesta. Kuvassa Peik ja hänen toinen aamiaisensa.


Pridet tuntuvat meistä tuiki tutuilta ja jopa arkisilta tapahtumilta. Lahdessa saimme kuitenkin hyvän muistutuksen siitä, että näin tämä ei ole kaikille. Pride-kulkueeseen osallistuminen on monelle iso juttu. Se voi hermostuttaa ja pelottaakin. Moni ei leimaantumisen pelossa edes harkitse osallistumista. Niin kauan kuin yksikin miettii tällaista, Pride-tapahtumia tarvitaan. 

Kirkko (siis evankelis-luterilainen) oli vahvasti näkyvillä tässäkin Pride-juhlassa. Papit marssivat, Tulkaa kaikki -liike kyseli ihmisten toiveita. Joku toivoi kirkon polttamista, mutta yleensä esille tuli sellaisia asioita kuin inhimillisyys, avoimuus, hyväksyntä, järjen ja sydämen käyttö. Se ettei kirkko eristäydy omien turvallisten suojamuuriensa taakse. Että uskalletaan tuomita uskonnon nimissä tehty syrjintä ja suvaitsemattomuus. 


Osana Lahti Pridea on näyttely nimeltä Sukupuolena ihminen. Näyttelyn on koonnut vastaavan niminen projekti, jossa dokumentoidaan transsukupuolisten ihmisten elämää eri puolilla Suomea. 


Projektiin osallistunut Elise, 46, kertoo elämästään uskovana transnaisena. Eliseä esittävä kuva yllä on näyttelyn sivuilta. 

Me hankkeessa yritämme tarttua aiheeseen "eheytys" eli seksuaalisuuden ja sukupuolen muutospyrkimykset. Elisen kommentti osui tähän hienosti: 

Mä tiedän, että mä olen monella tavalla rikkinäinen ja tarvitsen muutosta. Mutta mä en halua antaa Jumalalle karttaa, että teepäs musta tällainen, koska mä tiedän, että Hän tuntee mut paljon paremmin kuin minä itse.

Jos aikoinaan olisi tapahtunut niin kuin mä rukoilin, niin musta olisi moneen kertaan hävinnyt transihmisyys kokonaan. Mutta Hän vastasi rukouksiini kun rukoilin, että tee Herra niin kuin haluat. Ja niin mä jätin pelon ja kaappielämän. Siksi mä nykyään rukoilen jatkuvasti, että tee Herra mitä haluat. Että mä haluan muuttua, mutta muuta Sinä niin kuin Sinä haluat.

Tärkeä puheenvuoro, kun pohditaan sellaisia kysymyksiä kuin rikkinäisyys, muuttuminen, uskon varassa eläminen. 

Kiitos, Lahti Priden järjestäjät!


perjantai 17. elokuuta 2018

Yhteistyötä, suunnitelmia ja viharikoksia

Eilinen oli tiivis päivä. Meillä oli neljä tapaamista Helsingissä.

Rautatieasemalta suunnistimme suoraan Sexpoon. Siellä juttelimme Maria Vihlmanin kanssa mahdollisista yhteistyökuvioista. Hankkeessa on tarkoitus laatia uskonnollisille yhteisöille suunnattu koulutuspaketti, mutta turha meidän on luoda jotakin, joka jo pääosin on olemassa. Seta ja Sexpo tekevät upeaa työtä kouluttajina, ja meidän tehtävämme on pohtia, kuinka koulutusta voisi muokata nimenomaan uskonyhteisöjen tarpeisiin sopivaksi. Kouluttajaverkoston luomisessa muista toimijoista on myös korvaamatonta apua.


Sexposta siirryimme SOPU-hankkeen tiloihin. Joku voi kysyä, miten tämä kunniaväkivaltaa ehkäisevä hanke liittyy meihin. No, vaikka sillä tavalla, että hankkeen piiriin hakeutuu myös sateenkaari-ihmisiä. Ja heitä on muuallakin kuin Helsingissä. Tarkoitus on tiivistää yhteistyötä meidän, tämän hankkeen, Pirkanmaan Setan ja Tampereella toimivan Didar-hankkeen kanssa. 

Huolimatta siitä, että Peik oli syönyt jo kaksi aamiaista (Lumi vain yhden), meillä oli nälkä. Onneksi seuraava tapaaminen oli sovittu lounaan merkeissä tapahtuvaksi. Juttelimme taiteilija Lauri Linnan kanssa hankkeen tulevasta videomateriaalista. Tämän lisäksi löysimme yhteisiä kiinnostuksenaiheita loputtomasti. Alkaen vaikka porkkanan historiasta ja luostarielämästä. 


Lounaalta siirryimme Suomen Mielenterveysseuran tiloihin. USKOT-foorumi ja Rikosuhripäivystys järjestivät tapaamisen, jossa he esittelivät viharikoksiin liittyvää varjoraporttiaan. Raportilla pyritään keräämään sellaista tietoa, jota ei saa viranomaisilta. Edustajia tapaamisessa oli mm. oikeusministeriöstä, Suomen Romanifoorumista ja Suomen Islamilaisesta Neuvostosta. 

Keskustelimme syistä, jotka estävät viharikosten ilmoittamisen poliisille. Järkyttävätkin rikokset saattavat jäädä pimentoon, koska uhrin häpeä on liian suuri tai sen ympärille kietoutuu merkittäviä ihmissuhteita. Puhumattakaan siitä, kuinka pienemmät viharikokset jäävät pimentoon. Itse asiassa Lumi tajusi vasta tapaamisessa, että on itsekin jättänyt viharikoksen raportoimatta. Syitä olivat varmaan juuri nolouden tunne, ihmissuhteet, epäluottamus poliisin asenteisiin sekä se, että kyseessä ei ollut henkeä tai terveyttä uhkaava asia. "Pikkujuttu", jolle poliisi ei todennäköisesti tekisi juuri mitään. Puhuimme kuitenkin siitä, että on tärkeää tuoda esille myös sellaiset vähäisemmät viharikokset, joiden tutkintaan poliisin resurssit eivät välttämättä riitä. Tiedonkeruu ja raportointi viharikoksista on tärkeää. Rikoksiin ei voi puuttua, jos niitä ei näy missään. 

Varjoraportti onkin upea juttu. Lumi päätti ilmoittaa kokemansa viharikoksen heti raporttiin, jonne pääsee täältä. Raportoikaa tekin, jos olette joutuneet viharikoksen kohteeksi! On tärkeää, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemat viharikokset ovat näkyvissä.

Iso kiitos tästä matalan kynnyksen varjoraportista!




Toimme tapaamisessa esille myös sellaisen asian, että puhe, joka jossakin toisessa kontekstissa olisi selkeästi vihapuhetta, saattaa uskontoon liittyessään tulla tulkituksi teologisena kysymyksenä. Ja siihenhän on sitten uskonnonvapauteen liittyvä oikeus. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla tämä on aika silmiinpistävää. Tämä on vaikea kysymys, jota luvattiin pohtia lisää vaikkapa siellä oikeusministeriössä. 

Pääsimme juttelemaan myös romaniyhteisöstä ja sateenkaarevuudesta ja vähän kyselemään islamilaisen yhteisön tilannetta. 

Mutta sitten pitikin rientää junaan. Onneksi junassa oli ravintolavaunu, ja menimme taas syömään. (Jälkkärikahvittelu oli tapahtunut ennakkoon edellisessä tapaamisessa....)





"Eheytyskysely", osa 1

Lopetimme vastausten keräämisen ”eheytyskyselyymme” viime viikolla. Olemme ehtineet tarkastella tuloksia jo jonkin verran. Vastausten luke...