torstai 2. huhtikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 2

Esittelimme seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille suunnatun kyselymme tuloksia helmikuun lopun blogitekstissä

Lupasimme seuraavaksi pureutua mm. omin sanoin kerrottuihin vastauksiin kohtaamisten vaikeuksista, vaikeista tilanteista sekä niistä tilanteista, joissa kaikki on mennyt hienosti.

Kuten edellisessäkin esittelyssä, myös tässä on syytä kirjoittaa TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Ihan ensiksi täytyy tunnustaa, että vastausten lukeminen on ollut vähän raskasta. Ei siksi, että niitä tuli 200 kappaletta, vaan monien vastausten sisällön takia. 

Jos vastaajat jaottelisi ryhmiin sen perusteella, kuinka he lähtökohtaisesti suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, voisi karkeasti erottaa kolme pääryhmää: kielteisesti suhtautuvat, ristiriitaa kokevat ja myönteisesti suhtautuvat. Ryhmien sisällä on tietenkin myös aste-eroja. Osa vastauksista oli niin pelkistettyjä, ettemme voineet olla ihan varmoja mihin ryhmään ne sijoitettaisiin. 

Pieni osa vastaajista kuului itse seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. 

Pari vastaajaa kertoi ns. eheytyneensä. 

Ehdottomasti eniten vastauksia sijoittui ryhmään, jossa suhtauduttiin sateenkaari-ihmisiin myönteisesti. Hienoa!


Kielteisesti suhtautuvat


Kielteisesti suhtautuvien vastauksissa nousee esille sellaisia teemoja kuin synti, Raamatun sanan noudattaminen, rikkinäisyys, itsekkyys, toive ettei sateenkaari-ihminen toisi itseään julki tai että hän "eheytyisi".

Vaikka vastaajista pari kertoi itse "eheytyneensä" ja olevansa onnellinen cisheteroidentiteetissään, tiedämme käytännön kokemuksesta ja tutkimuksista, kuinka vahingollisia nämä muutospyrkimykset voivat monille olla. Seuraava kommentti herättää suurta huolta:

"Trans/homo-identiteetti kumpuaa ihmisen rikkinäisestä psyykkeestä varhaisvuosilta, Jumala ei pakota ihmistä ja rakastaa silti vaikka hän olisi rikki eikä kykenisi toimimaan raamatun mukaan. Fokuksemme saada hänet rakastumaan Jumalaan niin paljon että olisi valmis antamaan henkensäkin rakkauden tähden. Siinä jää omat tunteet ja itsensä ympärillä pyöriminen toiseksi kun rakastaa vaan niin paljon Jeesusta ettei muulla ole väliä." (ei kertonut yhteisöään)

Kielteisesti suhtautuvia vastaajia tuli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, vapaista kristillisistä suunnista (kuten helluntaiseurakunnat, Suomen Vapaakirkko, Liekki, Pelastusarmeija) ja jostakin islamilaisesta seurakunnasta. Osa ei kertonut yhteisöään. 

Nykyisessä kriittisessä maailmantilanteessa emme sukella kielteiseen ryhmään kuuluviin vastauksiin tämän syvällisemmin. Muutenkin olemme sitä mieltä, että jos ihminen latelee raamatunlauseita, ei keskustele eikä kuuntele ja tietää toisen elämästä kaiken paremmin kuin asianomainen itse, ei kauheasti kannata uhrata energiaa keskusteluun. Rakentavalla ja kunnioittavalla keskustelulla on tietyt pelisäännöt, joita KAIKKIEN keskustelun osapuolten on noudatettava. Erilaisia pelisääntöjä voi käydä kertailemassa vaikkapa Sitran sivuilla tai ev.lut. kirkon diakoniatyön sivuilla.


Ristiriitaa kokevat  


Osa vastaajista ilmaisi kokevansa ristiriitaa sen välillä, että ei tahdo syrjiä ketään, mutta haluaa pitää kiinni Jumalan käskyistä. Vaikka raamatuntulkinta oli ns. perinteinen, yleinen empatia ja ihmisten kunnioittava kohtaaminen oli silti läsnä. Ymmärrettiin, että Raamatulla päähän lyöminen ei ole hyvä asia. Tähän ryhmään voi lukea myös ne, jotka ovat vähän hämmentyneitä ja epävarmoja aihepiirin suhteen.

Näin ristiriitaa kokevat kuvasivat suhdettaan sateenkaari-ihmisiin ja kohtaamisen ongelmia:

"Tunnen erään homopariskunnan, jotka ovat kristittyjä. Omaan Raamatun tulkintaani sellainen ei ole mahdollista, mutta olemme hyvinkin avoimesti keskustelleet siitä, kuinka he uskovat ja kuinka itse uskon. On erittäin hienoa kokea yhteyttä ja ystävyyttä heidän kanssaan, vaikka tulkitsemmekin Raamattua tältä osin eri tavalla. On upeaa huomata, että voi rohkeasti, mutta loukkaamatta kertoa mihin uskoo ja kuunnella, mihin toiset uskoo ilman tuomitsemista tai loukkaantumista." (jokin helluntaiseurakunta)

"Haluaisin hyväksyä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, mutta en uskalla, koska muut eivät hyväksy sitä." (DKM Suomi)

"En ole varma, mikä on kristinuskon kanta sateenkaareviin asioihin." (Suomen ev. lut. kirkko)

"En aina tiedä, onko hyvä puhua Raamatun sanaa silloin, kun se suoraan puhuu esim. kuten kirje roomalaisille. Tulee paha ristiriita. En voi muuttaa Jumalan sanaa, en halua tuomita lähimmäistäni. Miten sanoa, että molemmat toteutuu, Sanan oikea muoto ja kuitenkin jättää tuomion sana pois???" (jokin helluntaiseurakunta)

"On ollut vaikea olla itse sitä mieltä, että sateenkaaripari on ok, mutta kuitenkaan seurakunnassani sitä ei hyväksytä. Olen itse oppinut hyväksymään asian koska minulle läheinen ihminen on sateenkaarisuhteessa. En myöskään halua opettaa lapsilleni että sateenkaatisuhde on väärin, vaikka seurakunnan mielipide olisikin se. Tässä koen myös ristiriitaa." (jokin helluntaiseurakunta)

Ev.lut. kirkon työntekijöissä saattoi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita se, että vastaaja koki itse olevansa kirkossa ahtaalla ns. perinteisten ajatustensa kanssa, kuten esimerkiksi tässä:

"Kun esirukouksesta samaa sukupuolta olevien pariskuntien kanssa käytiin keskustelua muutama vuosi sitten, kävimme sähköpostivaihtoa asiasta kirkkoherran kanssa. Kun kerroin, etten tällaista rukoushetkeä voi olla järjestämässä, totesi kirkkoherra, että "täytyypä ottaa asia seuraavassa virantäytössä esiin""

Moni ev. lut. kirkossa oli omista näkemyksistään huolimatta kuitenkin joustava ja yritti tehdä seurakunnasta helpommin lähestyttävän myös sateenkaari-ihmisille.

"Vaikken pidä jumalanpalveluksessa sanontaa "veljet ja sisaret" ongelmallisena, olen pyrkinyt tekemään tilanteesta mahdollisesti paikalla olevalle sateenkaari-ihmiselle "vaivattomamman" ja käyttänyt enenevässä määrin sanontaa hyvät/rakkaat ystävät."

Tästä ryhmästä löytyi jopa kannatusta samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kohtaan.

"Olen työssäni kohdannut  aika paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. On ollut hienoa oppia ymmärtämään seksuaalisuuden moninaisuutta. Toivon että pian aika on kypsä sille että kirkolliskokous ottaa myönteisen kannan homo-ja lesboparien kirkolliseen vihkimiseen. Monet papit ovat siihen jo nyt valmiit kunhan lupa vaan saataisiin."





Myönteisesti suhtautuvat


Sateenkaari-ihmisiin myönteisesti suhtautuvia vastaajia tuli monesta yhteisöstä. Myönteinen suhtautuminen ei välttämättä ollut tullut ihmiselle "annettuna". Oma roolinsa oli ollut kohtaamisilla. Monet kertoivat ihan tavallisista arkipäivän asioista, joissa on mukana sateenkaari-ihmisiä, jotkut enemmän silmiä avaavista tapauksista. Tässä kommentteja näistä kohtaamisista.

"Suhtaudun heihin täysin samalla tavalla kuin keneen tahansa. En koe millään tavalla ongelmana sitä kuka ketäkin rakastaa. Pidän tärkeänä sitä, että kaikilla olisi joku rakas ihminen lähellään." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Meillä on aktiivinuori, joka on välillä myös työssä meillä. Hänen erityisyytensä liittyy hänen sukupuoleensa. En ole aiemmin ollut kovinkaan paljon transihmisten kanssa tekemisissä, mutta häneen tutustuminen on auttanut minua ymmärtämään asioita. Hän kertoi omasta aloitteestaan minulle elämästään. Meillä oli äärimmäisen antoisa keskustelu ja sen myötä voisin sanoa ystävyydenkin syntyneen. (Suomen ev.lut. kirkko)

"Työssäni nuorten kanssa ei ole harvinaista, että nuori joka hahmottaa kuvaansa omasta seksuaali- tai sukupuoli-identiteetistä haluaa keskustella sen vaikutuksesta esim. omaan uskoon ja yhteyteen Jumalan kanssa. Näissä herkissä tilanteissa tärkeimpänä asiana on ollut nuorelle varmistaminen, ettei mikään voi estää henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa ja että usko ja oma seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti eivät sulje toisiaan ulos. Usko ei myöskään ole riippuvainen siitä, että hän joutuisi muuttamaan itseään vaan jokaisella on oma tapa tulkita raamattua ja oma henkilökohtainen uskomaailma, missä ei ole vääriä vastauksia." (Suomen ortodoksinen kirkko)

"Omien asenteiden kohtaaminen, kun saa kuulla ensimmäistä kertaa elämässään, että kohtaa työssä sateenkaariperheen. Perustavaa laatua oleva paini indoktrinoitujen ”totuuksien”, vakaumuksen ja ammatillisuuden kesken. Ammatillisuus voitti, Luojan kiitos! Oikeasti." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Olen opetellut kysymään ja kuuntelemaan." (Suomen ev. lut. kirkko)

"Joskus kuulen sateenkaari-ihmisistä tosi surullisia kertomuksia siitä ettei esim. oma perhe hyväksy. Mun äidin sydän menee ihan rikki, itken. Mä en koskaan voisi omalle lapselle sellaista tehdä. Jokainen syntyy sellaiseksi kuin syntyy. Asiaa voisi lähestyä tieteen kautta. En hyväksy lainkaan sellaista, että Raamatusta otetaan irrallinen lause, kuten P. Räsänen teki - vaikka osin hänellä on hyviä näkemyksiä joistakin poliittisista asioista- tässä tapauksessa olen niin eri mieltä ja vihainen, koska minäkin koen sen hyökkäyksenä vähemmistöä vastaan. Olen niin vihainen, että voin pahoin. 
         On monta asiaa, jotka ovat vain sinun ja Jumalan välinen asia. Vain ja ainoastaan Jumala tuomitsee, jos tarve. Se, että on sateenkaari-ihminen ei ole tuomittava asia. Se, että toteuttaa seksuaalisuuttaan ei ole tuomittava asia. Seksuaalisuus on normiasia ja siihen meidän tulisi saada kasvaa rauhassa." (Katolinen kirkko Suomessa)

Yhteisön jäsenenä


Jotkut ev.lut. kirkon myönteisesti suhtautuvat työntekijät ja toimijat pitivät seurakuntaansakin myönteisesti suhtautuvana, ainakin sen työntekijöitä. 

"Olen ylpeä siitä, että meidän seurakunnassamme varsinkin työyhteisön puolesta kaikki työntekijät ja seurakuntalaiset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Olen ylpeä siitä, että annamme nuorille rohkaisevaa ja avointa kuvaa seurakunnasta." 

"Jyrkkiä asenteita ja puheenvuoroja olen kuullut lähinnä joiltain seurakunnan luottamushenkilöiltä."

Monille myönteisesti tai ristiriitaisesti suhtautuville on ollut vaikeaa kuulla kokemuksista, joissa sateenkaari-ihmisiä on satutettu. Satuttavassa ilmapiirissä tai konservatiivisessa yhteisössä oma toiminta saatettiin nähdä sitäkin arvokkaampana.

"Meillä on aika konservatiivinen messuyhteisö. Itse siellä kuitenkin säännöllisesti töissä. Sydän pakahtuu, kun eräs transmies, joka nuorempana oli minulla isoshommissa, haluaa tulla usein moikkaamaan, jää jutulle ja messuunkin. Vaikka en tällä halua korottaa itseäni, niin haluan korottaa sitä, että positiivisella hyväksyvällä kohtaamisella on valtava voima." (Suomen ev.lut. kirkko)

"On ollut vaikeaa kohdata ihmisten kokema pelko kirkkoa kohtaan. Sain yhteydenoton kasteperheeltä tekstiviestitse, jossa kautta rantain kyseltiin olisinko valmis kastamaan perheen lapsen. Ihmettelin lähestymistapaa, kunnes perheen tavattuani kävi ilmi, että he ovat sateenkaariperhe. Vanhempien epävarmuus ja pelko siitä, että pappi loukkaa ja satuttaa heitä lisää tuli ilmi valtavana varovaisuutena ja ennakkoon anteeksi pyytelemisenä. Tällaiset tilanteet satuttavat, mutta olen onnellinen siitä, että pystyin tarjoamaan heille positiivisen kokemuksen." (Suomen ev.lut. kirkko)

Joillekin konservatiivinen yhteisö oli ajoittain hankala paikka.

"Vaikeimpia on tilanteet, missä työkaverina esim. leirillä on ihminen, joka ei suhtaudu suvaiten. Tällöin keskustelu huonejaoista ja saunavuoroista on pahimmillaan kuin facebook-argumentointi. Toinen koittaa perustella rauhallisesti ja toinen hyökkää kieltämällä edes keskustelun." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Yhteisössäni on kahdenlaisia asenteita: hyväksyvät ja hyväksymättömät. Koska kuulun itse vähemmistöihin, keskustelu hyväksymätöntä asenteita omaavien kanssa menee ihon alle ja huomaan olevani usein hiljaa. Toisaalta saan tukea yhteisössäni ja siellä työkseen toimivilta: he taas saavat negatiivista "kouluttamista" useaa kanavaa pitkin koska hyväksyvät kaikki tasavertaisiksi ja yrittävät tasoittaa tietä ja olla tukena." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Pelkään myös, että jos joku sateenkaari-ihminen tulisi seurakuntaamme, niin joku kenties tölväsee joitakin typerää ja tuomitsee. Koen jotenkin olevani puun ja kuoren välissä, puskurina kumpaankin suuntaan. Tekemässä tilaa ihmisille niin, että kaikki voisivat tulla ja kuitenkin niin etten joutuisi itse luopumaan omasta uskostani. Koen vaikeaksi sen, että ymmärrän Raamatusta, että kyseessä on synti, mutta ei sen "isompi synti" kuin mikään muukaan, mihin ihminen lankeaa." (jokin helluntaiseurakunta)

"Sen jälkeen, kun oma lapseni tuli kaapista, ja olen joutunut kohtaamaan tämän asian henkilökohtaisesti, minulla ei ole ollut mitään epäselvää siinä, ettenkö rakastaisi ja kohtaisi heitä tasavertaisina Jumalan lapsina. Sen sijaan srk-yhteisössä ja erityisesti somessa joidenkin ihmisten kommentit satuttavat ja tuottavat mielipahaa ja myös karkottavat ihmisiä seurakunnasta. Mielestäni suurin ongelma on tiedon puute ja asioiden yksinkertaistaminen. Eli tietoa näistä asioista pitää jakaa lisää ja jakaa myös henkilökohtaisia tarinoita todellisesta elämästä." (jokin helluntaiseurakunta)

Eräs ev. lut. seurakunnan työntekijä kertoi tilanteesta, jossa nuori ihminen kertoi diakonille vihdoinkin löytäneensä elämänsä rakkauden, ja diakoni osallistui iloon. Eräs aktiivinen seurakuntalainen kiilasi keskustelijoiden väliin huutamaan helvettiin joutumisesta - ja koki itse tämän vain rakkaudellisena opastamisena. Vastaaja kommentoi: "juuri tämä on minusta ehkä kaikkein pelottavinta: ihmiset todella uskovat toimivansa oikein ja Raamatun mukaan syrjiessään ja haavoittaessaan."

Kannustamme tutustumaan hengellisen väkivallan käsitteeseen! Siitä voi lukea vaikkapa Sielunhoidon aikakauskirjasta. Hengelliselle väkivallalle on ominaista, että sen harjoittajat eivät yleensä itse ymmärrä tekevänsä väkivaltaa. Edellisessä esimerkissä diakoni oli puuttunut tilanteeseen hyvin ja ammattitaidolla: vetänyt huutajan pois ja selittänyt, miksi käytös ei ole ok. Aina näin ei välttämättä toimita.

Yhteisöillä on iso vastuu hengellisen väkivallan kitkemisessä. Kuten Sielunhoidon aikakauskirjan artikkelissakin todetaan, ilmiöt elävät vain, jos yhteisö sallii ne tai tukee niitä ”hiljaisuudellaan”.



Seuraavassa osassa käymme läpi vastauksia, joissa mietitään vielä lisää uskonyhteisöjä. Kuinka yhteisöjä voisi muuttaa sellaisiksi, että sateenkaari-ihmisetkin voisivat kokea ne omikseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä?

torstai 26. maaliskuuta 2020

Kun kaikki on seis

Kun korona pisti hankkeessakin monet suunnitelmat tauolle ja delettasi tapahtumat, niin mitä nyt?


Avasimme päivystyspuhelimen! Soitelkaa! Ti klo 17-18, to klo 14-15 vastaa päivystävä Taakasta voimavaraksi -työntekijä numerossa 050 326 4789. Tiistaisin työntekijä on Peik, torstait hoitaa Lumi. 

Otimme käyttöön ZOOM-työkalun. Ensimmäinen ryhmätapaaminen on ensi maanantaina: Tampereen verkko-Malkus. Katsotaan, kuinka saadaan hyödynnettyä tätä mahdollisuutta muualla. 

Ryhmä-chatit yhdessä Sinuiksi-palvelun kanssa alkoivat pyöriä tällä viikolla. Tämän viikon tiistaina juteltiin idän uskonnoista, 7.4. on aiheena uushenkisyys. 

Yritetään myös käydä läpi niitä meidän työntekijäkyselyyn tulleita vastauksia, raporttia tulossa!

Pysykää kotona te jotka voitte, ja suuresti voimia lähityössäkäyville! 


torstai 5. maaliskuuta 2020

Selvyyttä seksiin -seminaarissa

Viime lauantaina julkaistiin kirja nimeltä Selvyyttä seksiin - Näkökulmia kristilliseen seksuaalietiikkaan ja -kasvatukseen. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Helsingin Lähetysseurakunnassa, Isolla Roobertinkadulla.




Julkistamistilaisuuteen liittyi kokonainen Selvyyttä seksiin -seminaari. Lumi ja Riku jalkautuivat seminaariin, keskelle sankkaa joukkoa lähinnä eri vapaakristillisten yhteisöjen edustajia.

Seminaarin puheenvuorot yllättivät meidät monin paikoin positiivisesti. Puhujat eivät yleensä tarjonneet vastauksia, vaan esittivät kysymyksiä. Peräänkuulutettiin keskustelua ja kohtaamista. Ei myöskään hymisty samanmielisinä. Jo ensimmäisen puheenvuoron esittänyt ylilääkäri ja lääketieteen tohtori Markku Virkkilä kertoi olevansa eri mieltä joidenkin Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksessa olevien asioiden kanssa. (Olemme kirjoittaneet aiemmin blogikirjoituksen, jossa pohdittiin kyseistä nuorille suunnattua opasta.) Hän ei kuitenkaan valitettavasti ehtinyt tarkentaa, mistä asioista hän ei ole samaa mieltä. Tästäkin toivottavasti käydään jatkossa keskustelua.

Väitöskirjatutkija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendicin kommentti itsetyydytyksestä myönteisenä tapana tutustua omaan kehoon ja seksuaalisuuteen oli myös hieman ristiriidassa edellä mainitun oppaan kanssa. Hienoa, että tällä asialla ei enää niin paljon ahdisteta esim. nuoria. Kahvipöytäkeskustelussa erään vanhemman herran kanssa mietimmekin, että aikoinaan helluntaiseurakunnassa tällaisista asioista ei voinut edes puhua. Nuoren miehen pastorille lähetettämää kysymystä "Onko itsetyydytys syntiä?" ei ollut edes suostuttu lukemaan ääneen.

Kuulimme myös pohdintaa seksuaalisuudesta Raamatun viitekehyksessä. Helluntaikirkon eettis-opillisen toimikunnan jäsen Sara Saarela esitti mm. sellaisen kysymyksen, että onko luomiskertomuksen* kuvaus mieheksi ja naiseksi luomisesta ja maan täyttämisestä normatiivinen vai kuvaileva. Eli määrääkö luomiskertomus sen, että kaikkien on oltava miehiä tai naisia, ja heteroita? Vai todetaanko tässä vain, että näin asia yleensä on, ilman normien asettelua?

Hyviä pohdintoja, totesi vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanut Riku.


Kaikkein koskettavin puheenvuoro tuli helluntaiseurakunnassa aktiivisesti vaikuttaneelta pariskunnalta, jonka homopoika oli tullut ulos kaapista 19-vuotiaana. Järkytyksen ja surun keskelläkin he olivat pitäneet kiinni siitä, että hyväksyvät lapsensa, rakastavat tätä sellaisena kuin hän on. Puheenvuoron taustalla pyörivät vapaakristillisissä seurakunnissa kasvaneiden sateenkaarinuorten sitaatit. Sitaatit olisivat voineet olla hankkeen piiristä, materiaalia vaikkapa jostakin kyselystämme, tai henkilökohtaisissa keskusteluissa esille nousseita kysymyksiä itsestä Jumalan silmissä ja uskonyhteisön jäsenenä.

Seminaarissa pohdittiin paljon suhtautumista seurakunnissa oleviin sateenkaari-ihmisiin. Lähinnä homoihin ja lesboihin - tai "ihmisiin, jotka kokevat vetoa samaa sukupuolta kohtaan", kuten pastori Ari Puonti halusi tarkentaa. Puonnin mielestä meidän tulisi kokonaan luopua sellaisista käsitteistä kuin homo, hetero, lesbo ja biseksuaali, ja nähdä kaikki vain Jumalan lapsina. Sukupuolen moninaisuutta käsiteltiin hieman, mutta homokysymys oli selvästi päivänpolttavin.

Yleisin suhtautumistapa näissä piireissä näyttää olevan se, että hyväksytään homo ihmisenä, mutta ei hyväksytä sitä, että hän ns. toteuttaa homouttaan. Kaapista tulleen pojan isä kysyikin tärkeän kysymyksen: "Hyväksymmekö me nämä ihmiset aidosti, jos emme  hyväksy heidän ihmissuhteitaan?"

Samaan aikaan kun iloitsemme siitä, että helluntaiseurakunnissa ja muissa vapaakristillisissä piireissä kysytään tällaisia kysymyksiä, seminaarin avaama todellisuus oli raskas. Onko helluntaiseurakunnassa aktiivisesti toiminut äiti ihan oikeasti joutunut pelkäämään, että pojan kaapista tulon jälkeen hän on tervetullut seurakuntaansa korkeintaan hiljaa jonnekin takariviin? Ihan oikeastiko erään keskustelua kommentoineen äidin tytär on muuttanut lopulta pois maasta, koska yhdessäkään Suomen vapaakristillisessä seurakunnassa ei toivotettu häntä tervetulleeksi sateenkaariperheensä kanssa?

Seminaarin asetelma oli muutenkin vähän hassu. Heterot (plus pastori Ari Puonti, joka on kertonut aiemminkin omasta taipaleestaan ulos homoidentiteetistä) keskustelivat siitä, millä ehdoilla homot voidaan hyväksyä. Paikalla ei ollut yhtäkään keskustelijaa, joka eläisi avoimesti homona, vieläpä itsensä hyväksyen. Tämänlaista lähestymistapaa sivusimme viime syksyllä yhdessä blogitekstissämmekin. Kun puhutaan jostakin, otetaan asianomaiset mukaan. 

Voi kuitenkin olla, että keskusteluun halukkaita asianomaisia on vaikeaa löytää. Olisi kieltämättä raskasta edustaa asianosaista ja avata omia herkimpiä elämänalueitaan tilanteessa, jossa joutuu pelkäämään yleisökommentteja. Jossa aihepiiriä lähestytään ehkä eniten sen kautta, että homo ei voi tilalleen mitään, vaikka haluaisi, ja siksi hänet pitäisi jotenkin säälin kautta hyväksyä. 

Missä on se keskustelu, jossa samaa sukupuolta olevien välinen suhde nähdään rikkautena, voimavarana, tärkeänä ja juhlistettavana asiana? Käydäänkö sellaista keskustelua missään päin vapaakristillisiä piirejä? Kertokaa, jos tiedätte!

Seuraava blogikirjoituksemme jatkaa vähän samasta teemasta, kun puramme viimeisimpään kyselyymme tulleita vastauksia. Nähdään sitten!




*1. Mooseksen kirja 1:26 Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 1

Avasimme viime syksynä kyselyn, joka oli suunnattu uskonnollisten yhteisöjen työntekijöille ja muille toimijoille. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa haasteita, joita eri yhteisöissä koetaan suhteessa sateenkaari-ihmisiin. Mikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan kohtaamisessa on vaikeaa? Miksi se on vaikeaa? Vaikeuksien lisäksi kaipasimme kokemuksia myös onnistumisista ja hedelmällisistä lähestymistavoista.



Sateenkaari-ihmisen kohtaamisen ei tietenkään tarvitse olla minkäänlainen ongelma tai haaste, sen enempää kuin kenen tahansa ihmisen kohtaamisen. Monissa uskonnollisissa yhteisöissä näissä kohtaamisissa on kuitenkin tietynlainen jännite. Voi olla, että jännite on piilossa. Kun ihminen ei tuo esille identiteettiään, hän kantaa jännitteen omassa itsessään. Uskomme, että jännitteiden purkamiseen auttaa tieto ja asioista puhuminen. 

Mutta mennään itse kyselyyn. Alkuun kuitenkin TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Alla tietoa vastaajista. (Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu.)

Kyselyyn tuli kaikkiaan 200 vastausta (sen jälkeen kun muutama pilailuvastaus oli karsittu pois). Vastauksia tuli seuraavista yhteisöistä:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko 147
jokin helluntaiseurakunta 26
Suomen Vapaakirkko 4
Suomen ortodoksinen kirkko 3
Katolinen kirkko Suomessa 1
Suomen Baptistikirkko 1
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko 1
jokin islamilainen seurakunta 1
jokin muu 12 
(Jokin muu -vastauksista olivat yksittäiset vastaajat täsmentäneet seuraavasti:
DKM Suomi
Herättäjä-Yhdistys
Lähetyshiippakunta
vapaan suunnan seurakunta, ei virallista jäsenyyttä
Pienryhmä
Liekki
Pelastusarmeija
jokin buddhalainen yhteisö)
9 vastaajaa ei kuvaillut yhteisöään.

Vastaajat ilmoittivat toimivansa seuraavissa ympäristöissä:



Rooleistaan he kertoivat seuraavaa:



Omin sanoin rooleistaan kertoivat mm. papit, johtaja, teologinen asiantuntija, kirjoittaja, evankelista, meditaatio-ohjaaja, opiskelija, useat luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset. Jotkut kuvasivat itseään Jumalan tai Jeesuksen kutsun omaaviksi.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvia vastaajat kertoivat kohtaavansa työssään seuraavasti:


Sukupuolivähemmistöön kuuluvia vastaajat kertoivat kohtaavansa työssään näin:


Näiden kahden yllä olevan kysymyksen jotain muuta -kohdissa moni vastaajista ilmaisi, että ei voi tietää ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuolivähemmistöön kuulumista. Kysymykset herättivät joissain vastaajissa ehkä hämmennystäkin.

"En ymmärrä kyselynne pohjaoletusta. Miten oletatte että vieras ihminen voi tietää tällaisia toisesta. Kaikkea voi olettaa, mutta se on pitkälti ennakkoluuloa." 

"Toimenkuvaani saati tapoihini ei kuulu kysellä moisia ja se on kunkin oma asia."

Nämä vastaajat ovat tietenkin ihan oikeassa. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat hänen yksityisasioitaan, joista ei kannata tehdä oletuksia saati udella. 

Ongelmana onkin se, että oletuksia yleensä kuitenkin tehdään. Asioitten kategorisointi kuuluu ihmisluontoon. Yleensä oletetaan, että ihminen on mies tai nainen, ja hetero. Binääriseen hetero-oletukseen sopivat ihmiset tulevat tältä osin nähdyiksi sellaisina kuin ovat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sijoitetaan lokeroihin, joihin me emme kuulu. 

Sellainen voi olla turhauttavaa ja jopa ahdistavaa. Kyselyyn vastanneista toimijoista pieni osa oli itse sateenkaari-ihmisiä. Yksi heistä kuvaa tilannettaan näin:

"Kuulun itse samaan vähemmistöön ja minut nähdään yleensä heterona, joskus kiusallista korjata luuloja tai tehdä numero itsestä "mäkin olen""

Kannustamme jokaista pysähtymään ja miettimään omia ennakkoluulojaan ja oletuksiaan. Me ainakin huomaamme välillä olettaneemme jotakin ihan pieleen. Kuinkakohan paljon teemme sitä tietämättämme?

Joillekin on toisaalta turvallista tulla nähdyksi vähän pieleen, cisheterona, vaikka ei sitä olisi. Yksi vastaajista kertoi olevansa itse transsukupuolinen yhteisössä, jonne sateenkaari-ihmiset eivät ole tervetulleita. Tällainen tilanne on varmasti hyvin raskas, ja väärät oletukset ovat kuin suojamuuri.

Yhteisöjen asenteet


Uskonnollisen yhteisönsä asenteita liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vastaajat kuvasivat seuraavasti:

Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, myös sateenkaari-ihmiset. (95 vastaajaa)

Sateenkaari-ihmiset eivät ole tervetulleita yhteisöömme. (5 vastaajaa)

Sateenkaari-ihmiset ovat tervetulleita, kunhan eivät tuo esille normista poikkeavaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiään. (24 vastaajaa)

Yhteisömme toivottaa tervetulleiksi kaikki ihmiset, ja he voivat olla avoimesti sellaisia kuin ovat. (44 vastaajaa)

Yhteisössäni hyväksytään ihmiset, mutta ei tiettyjä elämänvalintoja (kuten homoseksuaaliset suhteet, sukupuolenkorjaukset). (50 vastaajaa)

Yhteisössämme tuetaan sateenkaari-ihmisten identiteettiä heidän omista lähtökohdistaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvina lähimmäisinä. (32 vastaajaa)

Yhteisössämme tuetaan sateenkaari-ihmisiä, jotta he pystyisivät elämään taakkansa kanssa (malleina esim. selibaatti tai eheytyminen heteroseksuaaliseen suuntaan). (19 vastaajaa)

Näistä asioista ei voi puhua avoimesti yhteisössäni. (15 vastaajaa)

Yhteisössäni on monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin asenteita sateenkaari-ihmisiä kohtaan. (89 vastaajaa)

Jotain muuta (20 vastaajaa)

Huom. tähän kysymykseen, kuten muihinkin, saattoi antaa useamman vastausvaihtoehdon. Jotkut vastaajat eivät ehkä olleet tätä hyödyntäneet, vaan ilmoittaneet yhden vaihtoehdon, joka parhaiten kuvasi heidän yhteisöään.

Jotain muuta -kohtaan tuli tarkennuksia ja kommentteja. Tässä niistä osa. Suluissa yhteisö, jonka vastaaja on ilmoittanut omakseen.

"Jos yhteisöllä tarkoitetaan seurakunnan työyhteisöä, pitävät paikkansa kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja kaikkien tervetulleiksi toivottaminen omina itseinään. Jos taas yhteisöllä tarkoitetaan seurakuntaa, on tilanne vaikeampi. Aktiiviseurakuntalaisissa on paljon ihmisiä, joille todellakaan kaikki ihmiset eivät ole Jumalan edessä tasavertaisia, ja Raamatulla päähän lyömistä esiintyy." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Asiasta ei ole keskusteltu." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, mukaanlukien sateenkaari-ihmiset. Ketään ei kuitenkaan rohkaista synnin harjoittamiseen, esimerkiksi heteroitakaan ei rohkaista avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin. Kaikkien, jotka tulevat Jumalan luo on tultava Jeesuksen ristin kautta. Siihen kuuluu syntien tunnustaminen ja hylkääminen. Tilanne on sama niin heteroille kuin sateenkaari-ihmisillekin. Samalla tavoin kuin Raamattu sanoo, että avioliiton ulkopuolinen seksi (itse asiassa jo himoitseminen) on syntiä, niin on myös homoseksuaalisuuden harjoittaminen (ei se että on kiusauksia tai taipumusta ole vielä syntiä)." (jokin helluntaiseurakunta)

"Yhteisössä tuetaan kaikkia meitä syntisiä ja yhtä lailla kilvoittelemme Jumalan sanan viitoittamaa tietä armon varassa." (Lähetyshiippakunta)

"Seurakuntani on avoin ja suurin osa periaatteessa tukee samansukupuolisia suhteita. Laajemman yhteisön sisällä näkemykset vaihtelevat." (Suomen Baptistikirkko)

"Työyhteisössäni lähes poikkeuksetta hyväksytään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset yhdenvertaisina. Tietyt asiat esim. Helsingin seurakunnan pride-kampanja (ikonin muokkaus) kuitenkin herättää hyvin negatiivista keskustelua." (Suomen ortodoksinen kirkko)

"Painotus on kylläkin tuo tasavertaisuus Jumalan edessä ja jollakin tasolla koen, että meillä hyväksytään ihminen sellaisena kuin on." (Katolinen kirkko Suomessa)

"Identiteetti rakentuu Jumalan kautta. Olemme Jeesuksen seuraajia ja kaikki muu elämässämme on toissijaista. Maailmankaikkeuden Luoja, meidän tekijämme ohjaa meitä seuraajikseen, ei identiteettimme ole silloin kiinni seksuaalisuudestamme tai luonteistamme tai kiinnostuksen kohteistamme vaan Jeesuksen seuraamisesta." (Pienryhmä)

"Sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymysten käsittely hyvin vähäistä, koska sillä ei ole juuri merkitystä uskonnonharjoituksen kannalta." (jokin buddhalainen yhteisö)

Kohtaamisen vaikeudet


Tiedustelimme vastaajilta, mitä vaikeuksia heillä on (todellisuudessa tai kuvitelmissaan) kohdata sateenkaari-ihmisiä. Erottelimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät vaikeudet erillisiksi kysymyksiksi. 



Seksuaalivähemmistöihin (esim. homot, lesbot, bi- ja panseksuaalit) kuuluvien ihmisten kohtaamisessa vaikeinta olivat seuraavanlaiset asiat:

En ole varma, onko minulla riittävästi osaamista kohdata heitä. (10 vastaajaa)

En tiedä riittävästi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten erityiskysymyksistä. (11 vastaajaa)

Pelkään, että käytän vääriä termejä ja loukkaan tahtomattani. (30 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen tai pariskunnan läsnäolo hämmentää muita seurakuntalaisia. (15 vastaajaa)

Majoitusten ja saunavuorojen järjestäminen. (14 vastaajaa)

Saan negatiivista palautetta, jos ymmärrän "liikaa" seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja heidän tilannettaan. (21 vastaajaa)

Minut erotetaan yhteisöstä tai asemani heikkenee, jos kerron hyväksyväni samansukupuoliset suhteet. (8 vastaajaa)

Ristiriita sen välillä, että en haluaisi syrjiä ketään, mutta haluan pitää kiinni Jumalan käskyistä. (28 vastaajaa)

En ymmärrä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien maailmaa ja ajattelua. (6 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset hämmentävät minua. (3 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset pelottavat minua. (1 vastaaja)

Minua inhottaa ajatella homoseksuaalisia suhteita. (9 vastaajaa)

Minusta homo-, lesbo- bi-, pan- tms. identiteetin omaksuminen on väärin. (23 vastaajaa)

Minulla ei ole vaikeuksia kohdata seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. (116 vastaajaa)

Jotain muuta (20 vastaajaa)


Sukupuolivähemmistöihin (esim. transsukupuoliset, muunsukupuoliset, transvestiitit) kuuluvien ihmisten kohtaamisen haasteet jakautuivat seuraavanlaisesti:

En ole varma, onko minulla riittävästi osaamista kohdata heitä. (16 vastaajaa)

En tiedä riittävästi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten erityiskysymyksistä. (18 vastaajaa)

Pelkään, että käytän vääriä termejä ja loukkaan tahtomattani. (38 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen läsnäolo hämmentää muita seurakuntalaisia. (12 vastaajaa)

Majoitusten ja saunavuorojen järjestäminen. (21 vastaajaa)

Saan negatiivista palautetta, jos ymmärrän "liikaa" sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ja heidän tilannettaan. (18 vastaajaa)

Minut erotetaan yhteisöstä tai asemani heikkenee, jos kerron hyväksyväni sukupuolenkorjaukset tai elämisen toisin kuin syntymässä määritellyn sukupuolen mukaisesti. (5 vastaajaa)

Ristiriita sen välillä, että en haluaisi syrjiä ketään, mutta haluan pitää kiinni Jumalan käskyistä. (22 vastaajaa)

En ymmärrä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien maailmaa ja ajattelua. (13 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset hämmentävät minua. (6 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset pelottavat minua. (1 vastaaja)

Minua hämmentää, jos en tiedä onko ihminen mies vai nainen. (15 vastaajaa)

Minusta on väärin omaksua muu sukupuoli-identiteetti kuin se, mikä on syntymässä määritelty. (21 vastaajaa)

Minulla ei ole vaikeuksia kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. (93 vastaajaa)

Jotain muuta (15 vastaajaa)

Seuraavassa osassa pureudumme mm. omin sanoin kerrottuihin vastauksiin kohtaamisten vaikeuksista, vaikeista tilanteista sekä niistä tilanteista, joissa kaikki on mennyt hienosti.

torstai 6. helmikuuta 2020

Pikku tiedote

Jotkut ihmettelevät, miksi blogiin ei ole viime aikoina ilmestynyt mitään uutta ja kiinnostavaa. Tai edes uutta. :-D

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, hanke toimii. Viime ajat ollaan kirjoitettu ahkerasti väliraporttia rahoittajallemme, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselle eli STEAlle. Ollaan kaiveltu esiin viimeisten kahden vuoden tilaisuuksien osallistujamääriä, pohdittu työmme kehittämistä, yhteistyökumppanien toiveita, kohderyhmien tavoittamista, aikaansaatuja tuloksia ja vaikutuksia suhteessa tavoitteisiin ja kaikkea tällaista...välillä raportissa lukee: "PÄÄ HAJOO NYT". Nämä pitää vielä poistella sieltä lopullisesta versiosta.


Kiitos kaikille, jotka kävivät vastaamassa hankkeen palautekyselyyn! Siitä on ollut suurta apua tässä hommassa. <3

Tampereella paistaa aurinko. Blogimme heräilee vähitellen talviuniltaan.

Meneillään on kaikenlaista vähän jännempää kuin raportti. Siitä lisää tulevaisuudessa.

Kohta kerromme viime vuoden lopussa tekemämme kyselyn tuloksista. Kysely oli suunnattu eri uskonnollisten yhteisöjen työntekijöille ja toimijoille ja käsitteli sateenkaari-ihmisten kohtaamista seurakunnissa. Siihen tuli 200 asiallista vastausta. Vastauksia tuli kaikkiaan 16 eri yhteisön parista. Kiitos kaikille!

Ai niin. Jos on ideoita ensi kesän LGBTIQ People of Faith -seminaaria koskien, vierailkaa täällä!

maanantai 14. lokakuuta 2019

Homoseksuaalinen elämäntapa

Kun uskonnollisissa yhteisöissä puhutaan sateenkaari-ihmisistä, välillä nousee esille ilmaisu "homoseksuaalinen elämäntapa".

Taustalla on yleensä ajatus siitä, että erotetaan ihminen ja hänen tekonsa toisistaan. Homoseksuaaliset taipumukset ovat ihmisessä olevia ominaisuuksia, jotka (ehkä) hyväksytään, kun taas homoseksuaalisia tekoja ei hyväksytä.

Haluaisimme pysähtyä ilmaisun äärelle. Mitä tämä "homoseksuaalinen elämäntapa" oikein on? Mihin sillä tarkkaan ottaen viitataan?

Joskus tuntuu, että mielikuvat kulkevat lähinnä Tom of Finland -tyyppisille radoille:

Kuva: Tom of Finland

On sanottava, että "homoseksuaalinen elämäntapa" kuulostaa monen asianosaisen korvaan aika loukkaavalta ilmaisulta. Kirjailija Anthony Venn-Brown kuvaa tätä pähkinänkuoressa näin: Straight people have ‘lives’ but gays have ‘lifestyles’... Heteroilla on elämät, mutta homoilla elämäntavat. 

Elämäntapa kuvaa elämäämme. Se on juhlamme ja arkemme, sitä missä asumme, mitä syömme, mitä puemme päällemme, mitä harrastamme, mitä arvostamme, mihin uskomme. Se on ystävämme, läheisemme, lapsemme, perheemme, rakkaamme. "Homoseksuaalinen elämäntapa" on elämämme, ihan niin kuin "heteroseksuaalinen elämäntapa" on heteron elämä.

Suurimmalle osalle homoista ja heteroista elämä on aika samannäköistä peruskauraa.


Kun joku kertoo, että ei voi hyväksyä "homoseksuaalista elämäntapaa", se tuntuu helposti koko elämämme ylenkatsomiselta. Ilmaisun käyttöä kannattaakin miettiä tarkasti.

Kannattaisiko sanoa suoraan, että ei hyväksy samaa sukupuolta olevien välistä seksuaalista kanssakäymistä? "Hyväksymme homot ihmisinä, mutta emme sitä että he harjoittavat homoseksiä." Asia olisi harvinaisen selvä!

Vai olisiko?

Tässä tullaan tietenkin sellaisten kysymysten äärelle kuin:

Voiko kuitenkin seurustella?
Voiko asua samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa?
Mitä on seksi?
Kuinka paljon hellyyttä voi osoittaa?
Mitä tehdä ihastuksen tunteille?
Mitä tehdä kun kaipaa elämänkumppania, suhdetta, rakkautta tai seksiä niin että pää hajoaa?

"Homoseksuaalinen elämäntapa" voi toteutua varsin monella tavalla suhteessa näihin kysymyksiin. Se voi olla tietoista, itse valittua selibaattia. Se voi olla luostarikilvoitusta. Se voi olla heteroksi muuttumisen yritystä. Se voi olla toistuvaa satunnaisiin seksisuhteisiin lankeamista, katumista ja uudelleenyritystä. Se voi olla elämistä pitkäkestoisessa rakkaussuhteessa, jonka luonteesta vain ei kerrota kenellekään.

(Monet homoseksuaalista elämäntapaa kauhistelevat voisivat lentää selälleen, kun tietäisivät kuinka paljon salattuja rakkaussuhteita heidänkin yhteisössään on.)

Englantilainen ortodoksiteologi ja piispa Kallistos Ware pohti kysymystä viime vuonna The Wheel -lehden esipuheessa. Hän nosti esille oman kirkkokuntansa opetuksissa havaitsemansa kolme suurta ongelmaa. Ensimmäinen ongelma on kysymys selibaatista ja eroottisista haluista: onko oikein sälyttää selibaatin raskas vaatimus ihmiselle, jolla ei ole sisäistä kutsumusta siihen. Toiseksi hän mietti synnintunnustukseen ja ehtoolliseen liittyvien opetusten paradoksaalisuutta: ne kohtelevat pitkäkestoiseen, rakastavaan parisuhteeseen sitoutunutta homoa ankarammin kuin sitä, joka etsii satunnaista seksiä ja irtosuhteita. Kolmantena hän nosti esille samansukupuolisten syvien, jopa intohimoisten ystävyyssuhteiden hengellisen arvon. Samalla hän kysyi: Miksi painotamme niin paljon genitaalista seksiä? Miksi mietimme, mitä aikuiset, samaa sukupuolta olevat ihmiset tekevät makuuhuoneissaan? Avaimenreiästä kurkkivan asento ei ole koskaan arvokas. 

Voimme myös esittää seuraavan kysymyksen:
Tekeekö homoseksuaalisesta elämästä niin kamalan elämäntavan juuri se, että elämää ei salailla? Herätetään toisissa impulssi avaimenreiästä kurkkimiseen. Esitellään kumppani kumppanina, ei satunnaisena kaverina. Ei pyritä selibaattiin. Hyväksytään omat ominaisuudet, pidetään niitä positiivisena voimavarana elämässä. Siis: ei kamppailla homoseksuaalisuuden kanssa.

Kysymys "homoseksuaalisesta elämäntavasta" leviää eteen valtavana kenttänä moninaisia pohdintoja. Ja näitä pohdintoja käydään, eri yhteisöissä, eri foorumeilla. Joissain yhteisöissä pohdinnat ovat vasta aluillaan.

Yksi asia olisi kuitenkin syytä muistaa. Kun puhutaan jostakin, otetaan asianosaiset mukaan.

Kuten Anthony Venn-Brown kirjoittaa teoksensa A Life of Unlearning viimeisimmän painoksen loppusanoissa: 

On syytä muistuttaa kirkkoja siitä, että kun keskustellaan meistä ilman että me olemme mukana, seurauksena on pelkkää ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kierrätystä. Jos kirkon miespuoliset johtajat keskustelisivat naisten roolista kirkossa ilman että naiset ovat läsnä, sitä kutsuttaisiin naisvihaksi. Jos kirkon johto keskustelisi alkuperäiskansoihin liittyvistä kysymyksistä ilman että kuulee alkuperäiskansojen ihmisiä, voisiko sillä olla minkäänlaista ymmärrystä näiden ihmisten elämänkokemuksesta? Tätä kutsuttaisiin valkoiseksi ylivallaksi/rasismiksi/elitismiksi.

Kirkko on puhunut paljon meistä mutta harvoin meidän kanssamme. Kun kirkon johtajat keskustelevat sateenkaari-ihmisistä, meidän suhteistamme ja yhteisöstämme ilman että puhuvat kanssamme tai yrittävät tutustua meihin, on hyvä pysähtyä kysymään miksi. Mitä pelättävää heillä on? Miksi meidät jätetään ulkopuolelle? Onko tämä esimerkki juuri siitä homofobiasta, jonka olemassaolo halutaan jatkuvasti kieltää?

Kirkon on aika kutsua sateenkaari-ihmiset mukaan keskusteluun. Ja on syytä muistaa, että vaikka jotkut keskustelevat silloin omista ajatuksistaan ja uskomuksistaan, me keskustelemme siitä, keitä me olemme. Voitte kysyä kysymyksiä:

”Millaista oli istua kirkossa ja kuunnella, kun sinua kuvailtiin iljetykseksi?”

”Millaista oli tulla siihen pisteeseen, että hyväksyit homoutesi ja tulit kaapista ja samalla tiesit, että rakastamasi ihmiset, kirkko ja Jumalakin saattavat hylätä sinut?”

”Miten ratkaisit ongelman kristillisten uskomustesi ja seksuaalisuutesi välillä?”

”Kun tulit kaapista kristityille ystävillesi kirkossa ja he kertoivat, ettet saisi koskaan rakastua tai sinulla ei voisi koskaan olla elämänkumppania kuten heillä – miltä se tuntui?”

”Miltä tuntui papin ilmoitus, ettet voi palvella kirkkokahveilla, koska olit kertonut eläneesi kolmen vuoden ajan sitoutuneessa, yksiavioisessa parisuhteessa?”

”Miltä tuntui, kun uskouduit papille, että saatat olla homo, ja tuloksena hän siirsi sinut pois rakastamastasi kasvatustyöstä, vaikka et ollut koskaan edes tehnyt mitään näihin (homoseksuaalisiin) tunteisiin liittyvää?”

Kun kuuntelet tarinoitamme, opit.



torstai 26. syyskuuta 2019

Vinkkejä perheneuvonnalle eli perheneuvontakyselyn toinen osa

Tässä toinen osa jutusta, joka käsittelee sateenkaari-ihmisille suunnattua, ev.lut. kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia koskevaa kyselyämme. Ensimmäisen osan voi lukea täältä.

Käymme nyt läpi vastauksia viimeisiin kysymyksiimme, erityisesti tähän: "Kuinka perheasiain neuvottelukeskus voisi parantaa toimintaansa erityisesti sateenkaari-ihmisten palvelemisessa?"

Kirkon tuottamaa palvelua



Perheneuvonta on kirkon tuottamaa palvelua, eikä voi pitäytyä täysin erossa siitä, mitä kirkossa ylipäänsä tapahtuu. Tämä herättikin kommentteja.

Kirkkoa kiiteltiin ja kannustettiin rohkeampaan sateenkaari-ihmisten tukemiseen.

"Syvimmät kiitokset kirkolle siitä että saimme apua elämäni synkimmällä hetkellä. Mielestäni kirkko voisi rohkeammin astua esiin myös lgbt yhteisön tukena kuten Jeesuskin teki aikanaan."

Perheasiain neuvottelukeskuksilta toivottiin  sateenkaari-ihmisten puolustamista kirkon keskusteluissa. Tämä voi kuitenkin olla haastavaa.

"Työntekijän kanssa juttelin yleisesti seurakunnan tilanteesta ja miten ahdas uskonnollinen ilmapiiri ohjailee julkisissa tilanteissa myös perheasiain neuvottelukeskusta. Esimerkiksi kirkon tilaisuudessa rukouksissa ja puheissa ei välttämättä ole suotavaa mainita vähemmistöjä, vaikka kyse olisi perheasiain neuvottelukeskuksen tilaisuudesta.."

Uskonnollisesta väkivallasta toivottiin selkeää irtisanoutumista.

"Sen voisi sanoittaa suoraan ja selkeästi että olet arvokas sellaisena kuin olet ja että uskonnollinen väkivalta on myös väkivaltaa."

Yhteys kirkkoon saattaa herättää mielikuvia, jotka estävät avun hakemisen.

"Moni arvelee, että on olemassa jonkinlainen kirkon päättämä parisuhdemalli/avioliittoideaali, jota pidetään tavoitteena ja johon asiakkaat pyritään ohjaamaan, peitellysti jos ei ihan suoraan sanottaisikaan. Monilla menee perheasiain neuvottelukeskuksen työ myös sekaisin joidenkin kristillisten järjestöjen avioparityön (tms) kanssa, ja tuolta kentältä kuultu kaverinkaverin juttu esim. tiukkojen sukupuoliroolien kannattamisesta ("parisuhde voi paremmin, kun mies on mies ja nainen nainen") yhdistetään sitten perheasiain neuvottelukeskukseen."

Yksi vastaaja, joka piti perheasiain neuvottelukeskuksen palvelua laadukkaana ja kertoi itse saaneensa hyvää ja nopeaa apua, kyseenalaisti vahvasti kirkon perheneuvonnan kytkemisen kunnallisiin sote-palveluihin.

"Mun näkökulmasta ongelmana ei ole palvelun laatu vaan periaatteellisella tasolla se, että kirkko hoitaa tehtävää, tarjoaa perheterapiaa, joka pitäisi olla vakaumuksetonta palvelua. Vaikka itse olenkin kokenut palvelun hyödylliseksi, ja rohkaissut kavereitani myös hakemaan apua perheasiain neuvottelukeskuksesta, moni ei halua kyseisten palveluiden piiriin, koska boikotoi kaikkea kirkkoon liittyvää kirkon kaksinaismoralistisen ja syrjivän toiminnan takia. Tämä johtaa siihen, että kirkon toimintaa fiilistelevä tai kirkon toimintaa suvaitseva ja kirkon toimintaa boikotoiva asiakas on sosiaali- ja terveyspalveluverkostossa eriarvoisessa asemassa. Tämän takia ainut tasa-arvoinen palvelu on vakaumuksetonta, ja kirkko moninaistaa itsensä harjoittaman syrjinnän muotoja haukkaamalla merkittävän siivun perhepalveluista. Todellista hyvän tekemistä olisi lahjoittaa perheasiain neuvottelukeskuksen määrärahat kunnalle niillä ehdoin, että kunnan olisi pakko tarjota vastaavaa palvelua ja työntekijöistä tietty kiintiö tulisi olla hengellisiä ammattilaisia. Musta kirkon palveluiden boikotointi on täysin luonnollista, koska kirkko valehtelee ja kiertelee "kaikki on tänne tervetulleita" puheissaan ja on lopulta aika kaksinaamainen. Todellisuudessa se on syrjivä instituutio, jossa esim. kukkoja siunataan, mutta homoja ei. Palvelun tarjoajana kirkko on syrjivä jo itse vakaumuksensa takia. Tämän takia, kun ihmisten suhteet vakaumuksiin eli kirkkoon vaihtelee, se kirkon piirissä toimiva perheasiain neuvottelukeskus ei voi ikinä olla tasa-arvoinen sosiaali- tai terveyspalveluiden tarjoaja."

Me emme ala tässä pohtia tarkemmin kysymystä siitä, että perheasiain neuvottelukeskuksista noin puolella on ostopalvelusopimuksia kuntien tai kuntayhtymien kanssa, tai että uskonnollisilta organisaatioilta ja aatteellisilta järjestöiltä ylipäänsä ostetaan kunnallisia palveluita. Keskustelu on varsin antoisa ja sitä kannattaa käydä, mutta menee ohi oman fokuksemme. (Vinkkinä asiasta kiinnostuneille: ev.lut. kirkon omaa pohdintaa ja linjanvetoa julkisten palveluiden tuottamisesta voi lukea vaikkapa tästä Kirkkohallituksen julkaisusta.)


Kehitysideoita

Kaksi kehitysideaa nousivat vastauksissa ylitse muiden: tiedotus ja koulutus.

Sateenkaari-ihmisenä elämiseen liittyy usein pohdintoja, onko johonkin paikkaan tervetullut avoimesti omana itsenään. Erityisesti tämä mietityttää yhteyksissä, joissa pitäisi voida avata sielunsa herkimpiä alueita, tilanteissa, joissa riski kohtaamattomuuteen ja häpeään on suuri. Epävarmuus voi olla liian iso kynnys hakea apua. Kuten eräs vastaaja totesi,

"on toki raskasta joutua avaamaan omaa identiteettiään tilanteessa, jossa joka tapauksessa on täytynyt hakea ongelmiin ulkopuolista apua."

Siksi tiedotus siitä, että palvelu on suunnattu myös sateenkaari-ihmisille, olisi erittäin tärkeää. Tämä tarkoittaa aktiivista viestimistä palvelun avoimuudesta, yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.

"Tuoda ilmoituksissaan näkyvästi esiin, että sateenkaari-ihmiset ja -perheet ovat yhtä arvokkaita, ja ansaitsevat myös apua parisuhde- sekä perheen sisäisiin ongelmiin. On hyvä tuoda myös esiin, että heillä on valmiuksia ja halua työskennellä sateenkaarivähemmistöjen kanssa."

Tiedotus on kuitenkin turhaa, mikäli sisältö ei vastaa annettua viestiä. Tiedotuksen kanssa käsi kädessä kulkeekin koulutus ja tietojen päivittäminen. Koulutustarve nähtiin joissakin vastauksissa laajempana kuin vain sateenkaari-ihmisten palvelemisen kautta. Kaivattiin ylipäänsä kouluttautumista tähän päivään. Tämä sisältää luonnollisesti myös sen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osataan kohdata. 

"Uskon, että kehittäminen auttaa yhtälailla kaikkia. En kaipaa mitään erityiskohtelua."

"Itse koen että ei tarvita erillisiä sateenkaari-ihmisten palveluita. (Se tarkoittaisi palveluiden keskittämistä ja luulen että aiheuttaisi eriarvoistumista)."

Sateenkaari-ihmisiä ei kuitenkaan aina ole otettu palveluiden piiriin "kuin ketä tahansa".

"Silloin en päässyt esim heidän järjestämään eroryhmään, mihin olisin kovasti halunnut, kun ryhmän vetäjä oli sitä mieltä, että muut ryhmään osallistuvat ”hämmentyvät” liikaa minun osallistumisestani. Se loukkasi ja suretti silloin kovasti."

Jos halutaan tehdä palveluista aidosti kaikille suunnattuja, olisi hyvä pohtia tätä kysymystä: miten toimia, jos uskotaan muiden ryhmässä tai tilaisuudessa olevien hämmentyvän sateenkaari-ihmisen läsnäolosta? (Tarvitseeko ryhmäläisiä suojella hämmentymiseltä? Tarvitseeko sateenkaari-ihmistä suojella muiden hämmennykseltä? Onko ratkaisuna se, että sateenkaari-ihminen suljetaan ryhmän ulkopuolelle? Voisiko ryhmän vetäjä ottaa aktiivisesti vastaan mahdollisen hämmennyksen ja ohjata tilannetta turvallisempaan suuntaan? Kuinka tämä ohjaus käytännössä tapahtuisi?) 

Vastauksissa oli kahdenlaista linjaa suhteessa perheneuvonnan työntekijöihin. Osa kaipasi nimenomaan vähemmistökysymyksiä hallitsevaa erityistä työntekijää, osa halusi uskoa tai toivoi palvelun olevan kokoanaisuudessaan tasalaatuista ja turvallista.

Yleisenä toiveena näytti olevan, että sateenkaari-ihmiset otettaisiin osaksi toiminnan valtavirtaa, mutta vähemmistöön liittyvissä erityiskysymyksissä kaivattiin osaamista. 

"Pitäisi saada koulutusta nimenomaan vähemmistöstressiin ja sen vaikutuksiin, ylipäätänsä sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksiin."

"oltaisiin vielä paremmin perillä esim. miesparin tai naisparin problematiikan eroista"

Vastauksissa oli käytännön vinkkejä kohtaamisen parantamiseksi:

"Heteronormatiivisen olettamisen ja ajattelun vähentämisellä, moninaisuuden huomioimisella"

"Sensitiivinen puhetapa: Jos asiakas käyttää esimerkiksi termiä 'puoliso', myös perheneuvoja voisi käyttää vastaavaa termiä, eikä alkaa puhua esimerkiksi miehestä tai vaimosta."

"Myös adoptoinut äiti on äiti!"

"Pitäisi olla ensikäden kokemusta, ettei tarvitsisi opettaa ihmiselle asianmukaista sanastoa. Joku jonka omassa elämässä on ollut vähemmistöproblematiikkaa. Sen ei välttämättä tarvitse liittyä omaan seksuaalisuuteen tai tunne-elämään, vaan ehkä omassa perheessä on ollut sateenkaari-ihminen, tai joku läheinen ystävä on ollut. Sateenkaaren alle mahtuu paljon sellaista, jota en itsekään tunne, vaikka olenkin syntynyt homoksi. Tarvitaan paljon laajempaa kirjoa ja tietämystä, jotta voidaan tukea kaikkia apua tarvitsevia." 

Olennainen kysymys on samanlainen kuin minkä tahansa vähemmistöryhmän kohdalla. Jos kohdellaan kaikkia asiakkaita samanlaisina ja jätetään taustaryhmään kuuluminen huomiotta, voivat tulokset olla epätasa-arvoisia. Toisaalta taustan ”liiallinen” huomioiminen voi myös johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin saattaa liittyä vielä sekin oletus, että kyseessä on aina jotakin epätoivottavaa, johon ollaan jouduttu tyytymään, kun "normaali" cisheterous ei ole onnistunut. Toisaalta oletus siitä, että kaikki ovat sinut itsensä kanssa, voi johtaa myös harhaan.

Vastauksista löytyy viitoitusta tämän kysymyksen kanssa tasapainotteluun:

"Tajuamalla, että meidän ongelmat ja haasteet ovat ihan samanlaisia kun muillakin, elleivät ne sitten liity suoraan sateenkaariasioihin. Lesbous ei ole minulle ongelma tai taakka, vaan osa minua."

"Pitää uskaltaa nähdä, että ihan samanlaisia ongelmia voi olla samansukupuolisissa suhteissa ja pitää uskaltaa nostaa niitä esille. Huomata ja tunnistaa sellaiset peruskäsitteet kuin "onnellisuusmuuri" ja sisäistetty homofobia ym."

Tapaamamme perheneuvojat ovat varmasti aika lailla toiveiden mukaisia: näkevät missä kohtaa asiakas on kuin "kuka tahansa", ja missä kohtaa vähemmistöproblematiikka nostaa päätään. Eivät oleta, huomioivat moninaisuuden, käyttävät sensitiivistä kieltä ja niin oikeita termejä kuin termiviidakossa ylipäänsä kukaan kykenee. Joillakin on omakohtaista kokemusta sateenkaariasioista, ja ainakin valmiuksia ja tahtoa päivittää jatkuvasti osaamistaan. 

Kyselyn valossa ongelmana on ennemminkin perheneuvonnan tasalaatuisuuden toteutuminen valtakunnallisella tasolla. Siksi peräänkuulutamme asiallista ja riittävää koulutusta sateenkaarikysymyksistä! Yksi vastaajista ehdotti yhteistä kouluttautumista Sinuiksi-palvelun kanssa.

Vaikka oman keskuksen toiminta tuntuisi itsestäänselvän turvalliselta ja avoimelta kaikille, se ei välttämättä ole sitä. Aivan varmasti se ei sitä ole, mikäli tuntemukseen palvelun turvallisuudesta on päädytty ilman keskustelua, pohdintaa, koulutusta ja osaamisen päivittämistä. Me Setan jäsenjärjestöjen työntekijät ja toimijat, jotka yleensä olemme itsekin sateenkaari-ihmisiä, tarvitsemme kouluttautumista ja osaamisemme päivittämistä sateenkaarikysymyksissä. Kannustamme muita mukaan! ;-)

Lopuksi vielä ISO KIITOS kyselyyn vastanneille! Vastauksenne olivat arvokkaita.




Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 2

Esittelimme seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille suunnatun kyselymme tuloksia helmikuun lopun blogitekstissä .  Lupasimme seur...