Reissaamista

Me hanketyöntekijät olemme olleet viime aikoina liikkeessä. Toimistomme on ollut pääosin ihan tyhjillään ja toimistokasvimme vailla kommunikaatiota ihmisten kanssa.

Joensuun-reissun jälkeen Lumi lähti tutustumaan Lahden Malkus-ryhmään. On ollut upeaa tutustua erilaisiin ryhmiin, ryhmien ihmisiin, eri tapoihin järjestää vertaistoimintaa. Lahden ryhmässä pidettiin tällä kertaa työpajaa runouden ja sanataiteen parissa. Lumi tykkäsi työpajasta kovasti. Runous saattaa koskettaa sellaisilla tasoilla, jonne tavallinen arkikieli ja arkinen ajattelu eivät yllä. Se luo ikään kuin pyhän tilan. Olisi kiva kuulla, minkälaista vertaistoimintaa ihmiset kaipaavat. Ideoita saa laittaa vaikka sähköpostiin: lumi.sammallahti@voimavaraksi.fi

Suunnitelmat Lahti Priden tiimoilta lähtivät myös iloisesti käyntiin!

Peik taas reissasi Riihimäelle ja keskusteli Riihimäen seurakunnassa erityisesti sateenkaarinuorten kohtaamisesta seurakuntien toiminnassa. Hän sai hyvin lämpimän vastaanoton, ja kolme tuntia vierähti intensiivisen ideoimisen ja haasteiden kartoittamisen parissa. Seurakuntien työntekijöiden keskuudesta löytyy paljon motivaatiota luoda sateenkaarinuorille turvallinen ja voimaannuttava ilmapiiri. Kiitos Riihimäen seurakunnalle antoisasta palaverista ja niin tärkeistä insider-perspektiiveistä!

Peikin Riihimäen-matkan aikoihin Lumi oli jälleen kiskojen päällä ja palaili Joensuuhun. Taivaallisen kauniissa Joensuun kirkossa vietettiin Pohjois-Karjala Priden jatkoja, sateenkaarimessua. 

Yllä kirkon penkkejä vielä tyhjinä ennen messua. Näin tyhjinä ne eivät todellakaan pysyneet. Messun jälkeen kokoonnuttiin pieneen keskustelutilaisuuteen, jossa Lumi kertoi hankkeesta ja messuväki keskusteli kokemuksistaan, toiveistaan, vaikeuksistaan, tarpeistaan. Oli hienoa seurata, kuinka eri toimijoiden yhteistyö sai vauhtia. Seurakunnan edustaja ja messun järjestäjä pastori Katri Vilén kuunteli herkin korvin sateenkaarikansan toiveita, ja paikallisen Setan edustaja lupasi auttaa seurakuntaa mm. kouluttautumisessa. Messujakin luvattiin järjestää useamminkin kuin kerran vuodessa, ehkä koota ryhmä messujen suunnittelemista varten. Mietittiin, saataisiinko paikallinen teologiopiskelijoiden järjestökin yhteistyöhön mukaan. Lumi totesi ilolla, että hanke voi astua taka-alalle, mikä on tietenkin ihan parasta.

Lopuksi pitää vielä mainita Marja-Sisko Aallon kaunis saarna. Kuten Marja-Sisko itse totesi, tämä oli kenties ensimmäinen kerta kun Joensuun pääkirkon saarnastuolista saarnataan, että saamme kehrätä ja purista Jumalan sylissä kuin pieni kissanpentu. Kiitos, Marja-Sisko, Katri, Pohjois-Karjalan Seta ja koko susirajan sateenkaarikansa. Sekä tietenkin Erkki-kissa! 

Pohjois-Karjala Pride

-Mie olen mie!
-Sie olet sie!
-Mie olen PRIDE!
-POHJOIS-KARJALA PRIDE!
(iskulauseita kulkueessa)

Hankkeemme työntekijöillä oli suuri ilo ja kunnia osallistua viikonloppuna Pohjois-Karjala Prideen. Saavuimme Joensuuhun jo perjantaina ja tunsimme olomme heti kovin kotoisaksi. Vanhassa asemaravintolarakennuksessa toimii kulttuurikahvila Laituri, Pride-viikon tapahtumien tärkeä näyttämö.

Toinen syy kotoisuuteen liittyi sitten Joensuun liikennejärjestelyihin. Elämme täällä Tampereella nykyään raitiovaunutyömaan keskellä. Heti Joensuun asemalla keksimme, että Joensuuhunkin on selvästi tulossa ratikka. Kovin tutuilta vaikuttivat rakennustyömaan aidat ja punakeltaiset nauhat, joiden välistä etsimme kulkutietä kaupunkiin päin.

Kolmas syy kotoisaan tunnelmaan oli silta, jota pitkin asemalta tullaan kaupungin keskustaan (kun on ensin selvitetty työmaalabyrintti). Siltakadun varrella Pride-liput liehuivat ja toivottivat tervetulleiksi kaikki junan tuomat.

Pride-viikon ohjelmalehtistä lukiessa harmitti, että aikamme Joensuussa oli niin rajallinen. Ehdimme kuitenkin kurkistaa ja osallistua joihinkin tapahtumiin, vaikka pääasiamme oli tietenkin itse kulkue....

....josta pari Martu Väisäsen napsimaa kuvaa yllä. (Ranneliike-sivustolle kuvaava Martu on muuten monessa työssä ja touhussa mukana. Hän mm. tuottaa Oulu Priden. Saimme nauttia Martun viehättävästä seurasta puoleenväliin kotimatkaamme ja mietimme ja suunnittelimme muun pulputuksen (lue: syvällisen keskustelun) lomassa, mitä kaikkea tämä meidän hankkeemme voisi tuoda Ouluun.)

Pohjois-Karjala Pridessa oli tänä vuonna paljon ohjelmaa, joka liittyy sateenkaarivanhuuteen. Pohdittiin esimerkiksi sitä, kuinka hyvin sateenkaarikansan tarpeet otetaan huomioon sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tai kuinka hyvin nämä tarpeet edes tunnistetaan tai tulevat näkyviksi. Sateenkaarivanhukset ovat usein eläneet aikaa, jolloin heidät luokiteltiin rikollisiksi. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistui rikoslaistamme vuonna 1971. Senkin jälkeen oltiin kyllä sairaita. Lääkintöhallitus poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta vuonna 1981. Homoseksuaalisuuteen kehottaminen (mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan) oli rikos vuoteen 1999 asti. Tätä taustaa vasten ei ehkä ole yllättävää, että vanhuspalveluiden piirissä ei aina kerrota avoimesti, keitä ollaan ja mitä toivotaan. Eivät palveluissa työskentelevät sateenkaarinuoretkaan aina pysty kertomaan.

Niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin hengellisissä yhteisöissäkin olisikin syytä muistaa ilmiö nimeltä k-a-a-p-p-i. "Ei meidän yhteisössä ole sellaisia ihmisiä" on usein merkki siitä, että kaapin ovet on pakko pitää tiukasti kiinni. Siksi puheeseen, jossa ihmiset oletetaan heteroiksi ja luokitellaan miehiksi ja naisiksi, pitäisi kiinnittää huomiota. Siksi asioitten ääneen sanominen ja turvallisen tilan luominen jo ennen kuin se ensimmäinen julkihomo seisoo silmien edessä olisi äärettömän tärkeää.

Ja siksi nämä Pride-tapahtumat ovat niin tärkeitä.

Kiitos, susirajan sateenkaarikansa! <3