lauantai 30. kesäkuuta 2018

100 000!!!

100 000 oli arvio Helsinki Pride -kulkueen osallistujamäärästä. Mikä valtava ihmismäärä, ja taustalla sateenkaaren väreissä hohtava pääkaupunki.

Meidän hanketyöntekijöiden elämä on ollut viimeisten päivien aikana melko tapahtumarikasta. Olemme saaneet viettää unohtumattomia hetkiä eheytysyrityksistään kirjoittaneen kirjailijan ja entisen helluntaisaarnaajan Anthony Venn-Brownin kanssa.


Anthonya on haastateltu, hänen kanssaan on tehty podcasteja, ja hän on kertonut kokemuksistaan mm. Malkus-iltapäivässä. Hänen mutkaton tapansa kuvata vaikeitakin elämänvaiheita, lämmin sydämensä, ehtymätön huumorintajunsa ja vahvistava sanomansa on koskettanut monia.

Hanke on jalkautunut mm. Yhteys-liikkeen Tuomitut-keskustelutilaisuuteen, jossa kuultiin sateenkaaripareja vihkineitä pappeja, Malkus-pikadeiteille, UUT:n Pride-vertaisryhmään, Pride-messuun ja LGBTIQ People of Faith -seminaariin, jossa Peikillä oli oma puheenvuoro.


Ja tietenkin osallistuimme koko Suomen sateenkaarikansan huippuhetkeen: kulkueeseen ja puistojuhlaan.


Hienoja kanssakulkijoita ja avuliaita banderollin kantajia on ollut ihanasti ympärillämme. Niin paljon ihmisiä, joiden kanssa haluaisi jutella pitempään, syvällisemmin, rauhassa - ja niin vähän aikaa.

Tästä viikosta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin, mutta meidän on pakko mennä nukkumaan. Huomenaamuna täytyy jaksaa lähteä kohti toista juhlaa, joka on samaa kokoluokkaa kuin Helsinki Pride, mutta tunnelmaltaan varmasti hyvin erilainen.

Väsyneinä ja onnellisina kiitämme Helsinki Pridea, kohtaamiamme ihmisiä ja huoltojoukkojamme! <3

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Valitettava takaisku

Meidän on ikäväksemme kerrottava, että hankkeen suunnitelmia piti muuttaa. Sairaus iski juuri kun olimme suunnitelleet lähtevämme helluntailaisten Konffaan. Varsin harmillista. Olimme odottaneet tapahtumaa innolla. Lumi oli jopa vapaahetkinään nostalgisoinut katselemalla Niilo Yli-Vainiosta kertovaa dokumenttia ja lukenut Terhi Törmälehdon esikoisteoksen Vaikka vuoret järkkyisivät.

Konffa jää sitten ensi kesään. Mutta kommentteihin tai sähköpostiimme voi jättää vinkkejä kesätapahtumista, joissa pääsisi edes vähän samaan tunnelmaan.

Tällä viikolla työnkuvaamme kuuluvat muutamat Helsinki Prideen liittyvät tapahtumat ja kirjailijavierailu.

Hanke on kutsunut Suomeen australialaisen kirjailijan ja ex-ex-gay-aktivistin Anthony Wenn-Brownin. Peik on tehnyt valtavan työn järjestelyjen kanssa. Anthony antaa oman panoksensa Helsingin Pride-viikolle. Torstaina ohjelmassa on haastatteluja, perjantaina Anthony osallistuu meidän koordinaattorien kanssa Lgbtiq people of faith -seminaariin sekä Malkus-iltapäivään. Lauantaina on sitten kulkue ja puistojuhla.

Lumi on lisäksi lupautunut juontamaan Malkuksen pikadeittitilaisuuden. Hän ei ole ennen juontanut pikadeittitilaisuutta. Sanat ja jalat saattavat mennä solmuun. Joku voi kysyä, miksi Taakasta voimavaraksi -hankkeen vertaistoiminnan koordinaattori vetää jotain pikadeittejä. Vastaus on, että onhan se aivan mahtavaa vertaistukea, jos löytää samanhenkisen kumppanin.

Eheyttämiskyselyn yritämme saada avattua piakkoin.

Sen lisäksi huhuilemme seuraavaa:


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Ilonkyyneliä Kokkolassa

"Onko teidän sunnuntain messu aina tällanen?" kysyi koordinaattorimme Lumi eräältä Kokkola Priden järjestäjältä kirkon pihassa. Pride-viikon messu oli Kokkolan suomalaisen seurakunnan päämessu. Se perinteinen sunnuntai, kello kymmenen.

Messu ei ollut mikään sateenkaarimessu. Pridea ei edes mainittu puheissa. Kirkkokansasta vain pieni osa näytti varsinaiselta Pride-väeltä. Kirkon ovella tai alttarin edessä tai missään muuallakaan ei roikkunut mitään sateenkaarikamaa. No, kirkon ikkuna hehkuu kyllä sateenkaaren väreissä, mutta se ei nyt varsinaisesti liity Prideen.


Silti. Tämä kosketti enemmän kuin mikään sateenkaarimessu, johon koordinaattorimme on aiemmin osallistunut. Ihmisistä moni pyyhki kyyneleitä niin messun aikana kuin sen jälkeenkin. Luminkaan silmät eivät pysyneet kuivina.

Oliko syynä juhlallinen tunnelma? Sydämellinen väki? Tapahtuman ainutlaatuisuus? Upea, rohkea saarna? Uskomattoman hieno kuoro, jota kuunnellessa jalat melkein lähtivät alta?

Koko Kokkola Pride on ollut ainutlaatuinen. Pienen kaupungin ensimmäinen Pride on saanut osakseen paheksuntaa, ja sateenkaariliputkin on ehditty varastaa lipputangoista. Lauantaina ei kuitenkaan meidän silmiimme näkynyt muuta kuin iloista juhlahumua. Kulkueessa oli arvioiden mukaan jopa 2000 osallistujaa. Järjestäjät ovat tehneet valtavan työn, eikä ilonkyyneliltä vältytty lauantain päätapahtumassakaan.

Ranneliikkeen sivuilta saa hyvän kuvan, miltä Pohjanmaan sateenkaarikansan suuri juhla näytti. Vanha tuttumme Martu Väisänen oli kuvaamassa. Ja meidän banderollimme sai ulkoilla jo toisen kerran tänä kesänä!




Kiitos Kokkola ja koko Pohjanmaan sateenkaariväki!


lauantai 16. kesäkuuta 2018

Jehovan todistajien konventissa

Perjantaina lähdimme käymään Pirkkahallilla. Tämä oli meille molemmille ihan uusi kokemus, Jehovan todistajien konventtiin tutustuminen. Löysimme kuitenkin etsimämme vaivattomasti.


Sisään päästyämme meidät otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Kysytiin, kuinka voidaan auttaa, toivotettiin tervetulleiksi, neuvottiin, etsittiin istumapaikat. Luvattiin, että valokuvaaminen on sallittua, kunhan ketään yksittäistä ihmistä ei kuvista tunnista. 

A-halli on valtava tila, mutta oli väkeäkin paljon. Tuhansia. Suurin osa istui tuoleillaan ihan hiljaa, kuuntelivat puheita. Tilaisuus oli hyvin rauhallinen verrattuna siihen vilskeeseen, joka messuhallin tavanomaisemmissa tapahtumissa vallitsee. Edes lapset eivät tuntuneet aiheuttavan hälinää.


Saavuimme paikalle, kun puheen aiheena oli pyhä käytös. Pyhään käytökseen kuuluu mm. oikeanlainen pukeutuminen. Totesimme, että Lumi taitaa olla täällä ainut naiseksi luettu, jolla ei ole hametta. Peik taas näytti olevan ainoa mies, jolla ei ole solmiota. Myöhemmin keskustelimme pukeutumisesta erään todistajapariskunnan kanssa, ja he kertoivat pukeutumisen kuvastavan sitä, kuinka tärkeä tapahtuma konventti on Jehovan todistajille. Meidän pukeutumisemme oli heidän mielestään kuitenkin asiallinen, siisti ja kunnioittava. Olimmekin panostaneet siihen, että ulkoasumme olisi tilaisuuteen sopiva. 


Pyhän käytöksen jälkeen seurasi puhe puolueettomuudesta. Opimme paljon Jehovan todistajien suhtautumisesta esimerkiksi politiikkaan. Emme olleet ennen tienneet, etteivät todistajat saa äänestää vaaleissa. Itse asiassa kävi ilmi, että he eivät saa edes mielessään toivoa jonkin puolueen voittoa, vaikka tämä voitto olisi heille kuinka edullinen. 

Se pari kolme tuntia, jonka vietimme konventissa, ei todellakaan tee meistä mitään Jehovan todistajien tuntijoita. Mutta kuulemamme puheet herättivät kyllä ajatuksia. 

Jäimme miettimään uskomusta, joka tuli vahvasti esille: koko maailma on Saatanan vallassa. Tähän kai liittyy se puolueettomuuden vaatimuskin. Koska maailma on Saatanan vallassa, Jumalan omat eivät osallistu siihen ja sen hallintoon.

Se jäi meille vähän epäselväksi, mitä tämä Saatanan vallassa oleminen käytännössä on. Toisaalta kun katsoo ilmastonmuutosta, sotia, julmuuksia ja ihmisten eriarvoistumista, on helppo yhtyä todistajien kantaan: maailmassa vallitsee itsekkyys ja suoranainen pahuus. Mutta Saatanalla on myös helppo kuitata kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan. Ehkä jopa kaikki oman yhteisön ulkopuolella oleva.

Puheita kuunnellessa syntyikin tunne vahvasta vastakkainasettelusta meihin ja muihin. On "Jehovan yksimielinen kansa" ja sitten tämä Paholaisen maailma, josta pitää pysyttäytyä erossa. Käynnissä on eräänlainen sota, jossa Jehovan todistajia jatkuvasti vainotaan. Saatanan aseita tässä taistelussa ovat valheet, uhkailut, valeuutiset, nöyryytys, vangitseminen, kidutus ja jopa tappaminen. 

Katselimme videoita eri puolilta maailmaa. Niissä joku todistaja joutui vankilaan vakaumuksensa takia. Toinen menetti toimeentulonsa eikä pystynyt aina edes laittamaan lapsiaan kouluun. Itäisessä naapurimaassamme poliisi marssi sisään rauhalliseen tapaamiseen ja ryhtyi takavarikoimaan materiaaleja. 

Tuomitsemme kaiken Jehovan todistajiin kohdistuvan vainon.

On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä vaino on. Joku puhujista mainitsi, että Suomessakin jotkut ovat ottaneet ihan elämäntehtäväkseen Jehovan todistajien vainoamisen. 

Jehovan todistajat ovat olleet julkisuudessa tiettyjen käytäntöjensä takia, joihin esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu on puuttunut kirjelmässään. Mekin olemme kuulleet entisten jäsenten karuja kertomuksia, sellaisia kuin tässä blogissa. UUT on tietenkin nostanut myös esiin paljon seikkoja, jotka herättävät huolta. 

Nämä asiat eivät kuitenkaan ole vainoa. Käsittääksemme ne eivät myöskään ole valehtelua. Näihinkö konventissa kuitenkin viitattiin?

Sateenkaari-ihmisten asemaan emme tämän lyhyen vierailumme aikana päässeet perehtymään, mutta jätimme käyntikorttimme juttelemaan tulleille todistajille. He lupasivat, että joku Tampereelta ottaa yhteyttä. Konventin teemana olikin rohkeus. Rohkeasti siis yhteyttä!



tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ei pelkkää Pride-huumaa

Vaikka työnkuvaamme kuuluu erinäisissä Pride-tapahtumissa juokseminen, banderollien heilutteleminen ja sateenkaarihumu, meillä on vakavampiakin juttuja meneillään.

Kuten toimistokalusteiden kokoaminen. Säästäväisinä ihmisinä hankimme kalusteet tietenkin itse koottavina malleina. Lumi on tehnyt tiivistä tuttavuutta alla olevien kavereiden kanssa. 



Peik on reissaillut erilaisten neuvottelujen ynnä muitten merkeissä. Regnbågsankanin toimijoiden kanssa hän on keskustellut siitä, kuinka hanke voisi tukea ruotsinkielistä puolta. Ruotsinkielistä vertaistoimintaa on tarkoitus käynnistää erityisesti Pohjanmaalla.

Myös eräässä seurakunnassa alkanut sovitteluprosessi on vienyt aikaa.

Helsingissä järjestetään Pride-viikolla tapahtuma nimeltä Lgbtiq people of faith, jonka tiimoilta Peik on palaveerannut HeSetan puheenjohtajan Hassen Hninin kanssa.


Hassenin ja Peikin keskusteluista on jäänyt päällimmäiseksi mieleen pohdinta, kuinka tärkeää olisi tuoda esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien muslimien haavoittuva asema myös täällä Suomessa. Kunniaväkivallasta keskusteltaessa kannattaa muistaa, että sen kohteeksi voivat joutua myös sateenkaari-ihmiset, ja sateenkaarinäkökulma on syytä pitää esillä kunniaväkivaltatyössä. Toivomme, että hanke voi tulevaisuudessa antaa oman panoksensa myös tähän.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Wau, Tampere!

Kaikkien mutkien jälkeen Pirkanmaan Priden kulkue pääsi lähtemään sieltä mistä oli suunniteltukin.

Me olimme onnistuneet hankkimaan hankkeen omalle painotuoreelle banderollille viime hetkellä kunnolliset harjanvarret ja saaneet viritelmän nippusiteitten avulla toimintakuntoon. Malkuksen vanhempaa banderollia kantamaan tarjoutuivat Karkotetut-yhtyeen muusikot. 


Ranneliikkeen sivuilta saa hienon kuvan kulkueen tunnelmista: 




Puistojuhlassa nautimme mm. Karkotettujen keikasta. "Seison maailman edessä, omana itsenä" kaikuivat Tuntematon-laulun sanat ja kiteyttivät Priden hengen.  


Juhlan jälkeen suuntasimme Vanhaan kirkkoon, sateenkaarimessuun. 


Ulkopuolella kumisi puistojuhla, musiikki ja ihmisten äänet, mutta sisällä kirkossa oli rauhallinen tunnelma. Kesken messun Peik koputti Lumin olkapäätä ja käski katsomaan parin penkkirivin päähän. Sateenkaari oli tullut sisään.


Messun jälkeen kuljimme vielä parin korttelin päähän Tarinaklubille. Tilaisuuden juonsi Pirkanmaan Priden koordinaattori, ihmemies ja oma lähiesimiehemme Riku Karppinen, jonka vuorokaudessa saattaa olla enemmän tunteja kuin meillä muilla. Ainakin tällä viikolla.


Samansuuntaista aikavääristymää epäilemme myös Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen kohdalla. Sama juttu muutaman muun aktivistin kohdalla. Tekemisen meininki ja into tuntuvat leijuvan täällä Tampereella jotenkin ilmassa. Tampereella on helppo hengittää. Yhteistyö toimii eri tahojen välillä. Mikko kiittikin omassa facebook-päivityksessään kauniisti Tampereen kaupunkia, joka on huomioinut sateenkaari-ihmisten asiat vakavasti ja tosissaan. 

Pride-viikon jälkeen voi vain todeta, että wau, Tampere. Wau, tamperelaiset sateenkaariaktivistit! <3

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Nautinnon pyhyys ja muuttohommia

Tämä viikko on alkanut hektisissä merkeissä. Olemme mm. pitäneet pienen hanke-esittelyn monille Tampereen seudulla toimiville järjestöille, pyörittäneet papereita, suunnitelleet, vieneet ja tuoneet erinäisiä asioita - jotenkin oikein kokokonaisvaltaisesti koordinoineet. Ja kaiken tämän ohessa muuttaneet toimistomme uusiin tiloihin.

Meidät löytää tästä eteenpäin osoitteesta Näsilinnankatu 48 E, kolmas kerros. Majailemme samoissa tiloissa Pirkanmaan Setan, Sinuiksi -palvelun ja Hivpointin kanssa. Tilamme ovat esteettömät.

Helmenä kaiken keskellä on ollut Nautinnon pyhyys. Tuntuu jotenkin vaikealta edes kirjoittaa tapahtumasta, jonka järjestimme osana Pirkanmaan Pride -viikkoa. Tilaisuuden tunnelma leijuu jossain sanojen takana. Kaikesta tästä iso kiitos Monika Pensarille. Hänen alustuksensa meditatiivisine harjoituksineen viritti osallistujat tilaan, jossa oli hyvin turvallista puhua ja jakaa kokemuksia.




Kun Monika pyysi meitä osallistujia kertomaan, mitä tulee mieleen sanasta pyhä, vastaukset olivat monenlaisia. Myös tilaisuutta voisi kuvailla monenlaisilla sanoilla: lämpö, viisaus, syvyys, kauneus, yhteys, jakaminen, kehollisuus, hengitys, henki, hengellisyys...pyhyys!

Tilaisuus herätti mm. pohtimaan eri uskonnollisten perinteiden suhtautumistapoja kehoon. Yhden ja saman uskonnon sisällä ja historiassa saattaa olla keskenään hyvin erilaisia tapoja nähdä ihmiskeho ja sen tuntemukset, nautinnot, seksuaalisuus, halu, kaipaus. Seksuaalinen halu ja nautinto voidaan jossakin nähdä rumana, pahana, vältettävänä. Ja toisaalla pyhänä, kauniina, heijastumana ihmisen kaipuusta Jumalan yhteyteen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema liittyy vahvasti siihen, kuinka ylipäänsä ihmiskeho ja seksuaalisuus nähdään. Monika riemastuttavasti totesikin, että uskonnollisilla yhteisöillä olisi ehkä paljon opittavaa sateenkaarikansalta.

Puhuimme myös oman kehon tuntemisen ja rakastamisen merkityksestä eräänlaisena pyhänä tilana, jonne voi palata, vaikka elämässä olisi kokenut hajottaviakin asioita. Vastuun ottaminen omasta kehosta ja sen nautinnosta estää myös sellaista ajattelua, että meidän seksuaalinen nautintomme on jonkun toisen velvollisuus. Tai että meidän kehomme on vain jonkun toisen nautintoa varten.

Oman itsen ja oman kehon tunteminen on perusta, josta lähdemme kohtaamaan toista ihmistä. Kaikkien sinänsä tietenkin tärkeitten seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevien opetusten ja valistusten painopiste on usein anatomiassa ja käytännöllisissä seikoissa. Siitä ei niin puhuta, miltä oma keho ja seksuaalisuus tuntuvat. Millaisena koemme kehomme sisätilan. Keitä me olemme. Mitä me kaipaamme. Toivomme, että nämä asiat nousisivat enemmän esille. Ja että kehon ja nautinnon pyhyydestä jutellaan tulevaisuudessakin näin upeissa tunnelmissa.

Kiitos, ihana Monika! <3

Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri pu...