tiistai 19. toukokuuta 2020

Homofobiaa?

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. ABBI-yhteisön (Ambassadors and Bridge Builders International) perustaja Anthony Venn-Brown julkaisi päivän aiheeseen liittyvän kirjoituksen.

(Suosittelemme tutustumaan australialaisen ABBI-yhteisön työhön, mikäli englanti sujuu. Yhteisön tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja hyväksyntää, voimaannuttaa sateenkaari-ihmisiä ja rakentaa siltoja uskonnollisiin organisaatioihin ja johtajiin. ABBI tähtää siihen, että tietämättömyys ja väärä tieto seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä ei enää aiheuttaisi turhaa kärsimystä.)

Kirjoitus oli meistä hyvä, ja haluaisimme jakaa sen sisällön kanssanne, rakkaat lukijat. Anthonyn kuvan jälkeen seuraa varsin vapaamuotoinen selostus hänen viestistään.




Pohdimme usein muissa ihmisissä olevaa homofobiaa. Kuvittelemme, että vain heterot ovat homofobisia. Silti moni meistäkin on kärsinyt vuosien ajan sisäisestä homofobiasta. Edes kaapista tulo ei automaattisesti korjaa vaurioita, joita negatiivisten asenteiden sisäistäminen on aiheuttanut. Joskus sisäistetty homofobia tuhoaa mielenterveytemme ja ihmissuhteemme.

Jos elät tällaisessa tilanteessa, haluaisin kertoa, että SINÄ OLET OK, ja että itsestään välittäminen on terveellisempää kuin itsensä inhoaminen.

Jos joku ajattelee, että sateenkaari-ihmisillä on nykyään kaikki hyvin, hän elää kuplassa. Monille sateenkaari-ihmisille maailma ei tarjoa turvallista tilaa. Tähän vaikuttavat neljä tekijää.

Ensimmäinen tekijä on maantiede. Joissakin maapallon kolkissa sateenkaari-ihmiset joutuvat pelkäämään kuolemaa tai vankilaa. Jopa joissakin Sydneyn lähiöissä tai Australian maaseudulla käsi kädessä käveleminen on uhkarohkeaa ja voi johtaa solvauksiin tai väkivaltaan.

Toinen tekijä on kulttuuriympäristö. Joissakin kulttuureissa homous ei ole edes vaihtoehto. Se on tabu. Kaapista tuleminen merkitsee oman kulttuurin hylkäämistä.

Kolmas tekijä on perhetilanne. On perheitä joissa lasten oletetaan olevan "normaaleja", ja normaalista poikkeamista pidetään petoksen kaltaisena asiana.

Neljäntenä tekijänä on uskonto. Uskonnosta voi rakentua valtava este omana itsenä olemisen tielle. Uskontojen piiristä on tullut vastustusta ja vihaa joka ikinen kerta, kun on otettu askelia sateenkaari-ihmisten tasa-arvon suuntaan ja pyritty lopettamaan syrjintä. 

Jotkut joutuvat elämään kaikkien neljän tekijän vaikutuksen alaisena.

Samalla kun maailma on muuttunut paremmaksi paikaksi monille sateenkaari-ihmisille, tasa-arvoon ja hyväksyntään liittyvät saavutukset voivat olla vaakalaudalla. Australiassa Safe Schools -ohjelma on kohdannut vastustusta, USA:ssa on ollut poliittista kuohuntaa liittyen lakiin transihmisten oikeudesta sukupuoli-identiteettinsä mukaisiin wc-tiloihin. (Suomessa vastustetaan tällä hetkellä erityisesti sukupuolen moninaisuuden huomioimista kouluopetuksessa sekä vanhentuneen translain uudistusta.)

On helppoa nähdä vihollinen ihmisissä, organisaatioissa, poliitikoissa ja uskonnoissa. Kuitenkin se varsinainen homofobiaa ja transfobiaa lietsova vihollinen on tietämättämyys. Kun keskitämme voimamme tietämättömyyden hälventämiseen, emme hyökkäilyyn em. tahoja kohtaan, saamme aikaan muutosta.

Paljon on vielä työtä tehtävänä.


Kiitämme Anthonya hienosta kirjoituksesta! Muistutamme myös, että linja, joka tähtää tietämättömyyden hälventämiseen hyökkäilyn sijaan, ei tarkoita, etteikö meillä olisi oikeus tuntea vihaa ja raivoa ihmisiä, organisaatioita ja muita tahoja kohtaan, jotka ovat satuttaneet meitä, ja kenties jatkavat edelleen satuttamistaan. Tällaiset tunteet ovat usein välttämättömiä, kun käsittelemme menneisyyttämme ja vapaudumme vaikkapa homo- ja transfobiasta, jota meille on syötetty. 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 3

200 vastausta keränneen, seurakuntien työntekijöille ja toimijoille suunnatun kyselymme tuloksia olemme jo ehtineet raportoida kerran ja toisenkin.

Tällä kolmannella kerralla keskitymme kysymykseen, kuinka yhteisöjä voisi muuttaa sellaisiksi, että sateenkaari-ihmisetkin voisivat kokea ne omikseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä.



Alkuun kuitenkin tuttu TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Mutta takaisin kysymykseen yhteisöjen muuttamisesta. Kokevatko työntekijät ja toimijat tarvetta yhteisöjensä muuttamiseen? Kaikkiaan 40 vastaajaa oli sitä mieltä, että heidän yhteisöään ei tarvitse muuttaa. Yli puolet heistä kuului ryhmään, jonka tulkitsimme suhtautuvan lähtökohdiltaan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

(Osa vastauksista oli liian pelkistettyjä, jotta niitä olisi voinut lukea mihinkään ryhmään.)

Suurimmassa vastaajaryhmässä eli myönteisesti suhtautuvien ryhmässä vain 6 vastaajaa ei kokenut tarvetta yhteisönsä muuttamiseen. Heistä neljä kuvasi yhteisöään vastausvaihtoehdollamme "Yhteisömme toivottaa tervetulleiksi kaikki ihmiset, ja he voivat olla avoimesti sellaisia kuin ovat." Kaksi kuvasi yhteisöään tällä vaihtoehdolla: "Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, myös sateenkaari-ihmiset." Yksi heistä lisäsi vielä tämän kommentin: "Kerron vielä, että seurakuntamme on alueella, jossa ei ehkä  perinteisesti odottaisi näin avointa suhtautumista. Toki varmasti seurakunnan ja seurakuntalaisten sisällä on moniäänisyyttä varmasti, mutta suurimmaksi osaksi ja erityisesti nuorisotyössä seurakunta näyttäytyy mielestäni hyväksyvänä yhteisönä."

Muutoksen välineet


Jos ja kun muutosta toivotaan, minkälaiset välineet olisivat parhaita? Tässä vähän tilastoa eli vastaukset kysymykseemme "Millä tavoilla yhteisöäsi voisi muuttaa sellaiseksi, että sateenkaari-ihmiset voisivat kokea sen omakseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä?"

Yhteisöäni ei tarvitse muuttaa. (40)

Koulutuksia sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (67)

Keskustelutilaisuuksia ja seminaareja liittyen sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksiin ja kohtaamiseen (45)

Kirjallista koulutusmateriaalia sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (27)

Nettikursseja sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksistä ja kohtaamisesta (12)

Sateenkaari-ihmisten tarinoiden kuuleminen kokemuspuhujien, videoiden, taiteen yms. keinoin (64)

Työryhmä, jossa olisi mukana myös sateenkaari-ihmisiä (27)

Aktiivisempaa tiedotusta, että kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat (76)

Sateenkaari-ihmisille suunnattuja tilaisuuksia (esim. sateenkaarimessut, illanvietot, vertaisryhmät, parisuhdeleirit) (35)

Käytännön ohjeistusta mm. saunavuorojen, majoitusten ja wc-tilojen järjestämiseen (37)

Sielunhoitoa tai muita kahdenkeskisiä luottamuksellisia keskusteluita työntekijöille/toimijoille (32)

Yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa muiden uskonnollisten yhteisöjen ja/tai seurakuntien kanssa (32)

Yhteistyötä Setan ja sen jäsenjärjestöjen kanssa (51)

Jotain muuta, mitä? (33)


Yhteenvetona: kaikkein eniten toivottiin aktiivisempaa tiedotusta, että kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat. Toiseksi eniten kaivattiin koulutuksia. Kolmannella sijalla oli sateenkaari-ihmisten tarinoiden kuuleminen. Neljännelle sijalle ylsi yhteistyö Setan ja sen jäsenjärjestöjen kanssa


Omia ehdotuksia muutoksen välineistä


Mielenkiinnolla luimme vastaajien omia ehdotuksia yhteisöjensä muuttamisen välineistä. 

Joissakin kielteiseen ryhmään kuuluvissa vastauksissa toivottiin mm. sellaista, että Setan kanssa ei tehtäisi yhteistyötä, pitäydyttäisiin tiukemmin Raamattuun, tuettaisiin sateenkaari-ihmisiä luopumaan synnistään ym. Ongelma nähtiin ennemmin yhteiskunnassa kuin uskonyhteisössä.

"Ongelma ei ole yhteisö, vaan sateenkaari-ihmisten parissa (lähinnä) poliittisista syistä syrjityt vakaumukset, kuten detransitioitunut ihminen, selibaatissa kilvoitteleva homo jne. Näihin vähemmistöjen vähemmistöihin kohdistuu eniten painostusta, koska he toimivat nykyistä implisiittistä normaalia vastaan. Kysymykset eivät nouse kristillisestä uskosta, vaan on tuotu kirkkoon sen ulkopuolelta. Yhteiskunta voi ehkä tervehtyä vuosikymmenten päästä." (Suomen ev.lut. kirkko)

Tähän haluamme heittää pienen välikommentin. Ensinnäkin, syrjintää tapahtuu varmasti erilaisissa ihmisten muodostamissa ryhmissä, myös sateenkaari-ihmisten muodostamissa. Sen ehkäisemiseksi täytyy tehdä töitä. Pitää kuitenkin muistuttaa, että Seta järjestönä pyrkii syrjinnän ehkäisyyn. Olemme käyneet lukuisia keskusteluita Setan ja sen jäsenjärjestöjen työntekijöiden kanssa aiheesta, jota em. vastauksessa tuotiin esille. Vaikka järjestö ei ohjaa ketään selibaattiin (se ei muutenkaan pyri ohjailemaan ihmisten seksuaalista käyttäytymistä, ellei käytös riko lakia), selibaatissa elävää homoa pyritään tukemaan hänen omista lähtökohdistaan. Detransitiota pohtiva tai sen läpikäynyt ihminen kohdataan turvallisesti, kunnioittavasti ja ammattitaidolla esim. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen palveluissa ja Sinuiksi-palvelussa. Apua ja tukea kannattaa hakea ja on saatavilla myös näille vähemmistön vähemmistöihin kuuluville!

Siirrytään nyt niihin muutosehdotuksiin, haasteisiin ja huomioihin, jotka tulivat myönteisesti suhtautuvien tai ristiriitaa kokevien ryhmästä. Annetaan ensin ev.lut. kirkon piiristä tulleille vastaajille ääni.


Kuvassa Lucas Cranach vanhemman maalaus Martti Lutherista.

Useissa vastauksissa kaivattiin selkeämpää johtajuutta. 

"Ongelma on se, että he ketkä tarvitsisivat koulutusta eniten, eivät tule paikalle. Kirkollista ohjausta ylempää (kirkolliskokous, piispat) ihmisten tasavertaisuudesta." 

"Johtavaa otetta esimieheltä (niin, että esim. mahdollinen koulutus olisi pakollinen työtehtävä)" 

"Kirkkoherran toiminnalla on suuri merkitys sen suhteen ketä hän kuuntelee, ketä tukee ja millaisia puheita ja asenteita hyväksyy tai ei hyväksy." 

Kirkkoherrojen rooli tuli useissa ev.lut. kirkon vastauksissa esille. Joskus tilanne vaikutti huolestuttavalta:

"Työyhteisöni on aiheen tiimoilta erittäin kahtia jakautunut. Kirkkoherra tuomitsee jyrkästi hänen kanssaan erimieliset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvään keskusteluun kuuluu vahvasti pelko. Ne, jotka ovat kirkkoherran kanssa samaa mieltä, uskaltavat sanoa mielipiteensä, meidän muiden on pidettävä mölyt mahassamme."

Jos tilanne työyhteisössäsi on tämä, ota yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun tai luottamusmieheen! Jos he eivät ota hommaa tosissaan, ole yhteydessä oman alueesi aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueeseen! (Numerot löytyvät esim. täältä.) Pelon ilmapiirissä ei pitäisi kenenkään joutua tekemään töitä.




Avioliittokysymys koettiin kuormittavana.

"Kirkossa vihkiminen on toistaiseksi rajattu naisen ja miehen väliselle liitolle. Tämä on asia, joka koko kirkossa pitäisi ratkaista, ei vain paikallisin päätöksin. Asia ei johdu paikallisseurakunnan tahdosta (ainakaan täysin) vaan on isomman emoseurakunnan linjaus, mutta ei ole ollut rohkeutta vielä sitä haastaa."

Kaivattiin myös ymmärryksen lisäämistä, kommunikaatiota sekä yleistä valistusta.

"Avointa juttelua omista toiveista, ajatuksista ja ennakko-odotuksista." 

"Teologisia keskusteluiltoja, jotka rakentaisivat ymmärrystä eri tavoin ajattelevien välille." 

"Seurakuntalaisille jotain valistusta. Suurimmat haasteet tilanteissa jotka ovat työntekijän ulottumattomissa."

Osa vastaajista oli sitä mieltä, että yhteisöä on vaikeaa tai mahdotonta muuttaa paitsi ajan ja ns. luonnollisen poistuman kautta. 

"En vieläkään tiedä sellaista hokkuspokkusta, jolla saataisiin muutettua asenteita ja uskomuksia, ellei ihminen ole halukas edes kuuntelemaan. Ehkä vain rukoilemalla, että Jumala rakastaisi nekin ihmiset joskus ehjiksi, jotka eivät pysty muita hyväksymään." 

Seuraavaksi muiden yhteisöjen pariin.


Kuva Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkosta Espoon Tapiolasta

Ortodoksisesta kirkosta tuli tämänsuuntaisia toiveita:

"Etenkin nuorten leireillä enemmän rohkeaa ja positiivista puhetta ja opetusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, sekä esim. leirien lomakkeisiin ehdottomasti kohta, jossa kysytään preferenssi mm. majoituksen ja saunavuorojen suhteen." 

"Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hiljainen hyväksyntä ei riitä. On otettava toimia jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tervetulleiksi sekä seurakuntien työyhteisöihin että seurakuntien jäseneksi ja nuorten toiminnassa on otettava suuria askeleita parempaan suuntaan välittömästi." 




Vapaiden suuntien edustajilta tuli tällaisia kommentteja:

"Varmaan lisää avoimuutta, ulospäin suuntautumista, jotta kohdattaisiin ihmisiä enemmän. Varsinkin heitä, jotka eivät itse uskalla hakeutua seurakuntaan." (Suomen Vapaakirkko)

"Näkisin niin, että seksuaalivähemmistöihin liittyvä matka on seurakunnissa on pitkä ja tarpeellinen. Toivoisin kuitenkin muistettavan, että ilman teologista lähestymistä seurakunnat eivät muutu (ainakaan ne seurakunnat jotka pitävät teologiaa arvossa). Teologisesti homoutta on mahdotonta valkopestä Raamatun puitteissa (joidenkin yrityksistä huolimatta ei tule menemään valtaosalle teologeista ikinä läpi). Asia pitäisi saada tuotua enemmän armon ja epätäydellisyyden hyväksynnän kautta. Seta-tyyppinen pride-linja tulee ajamaan Raamattu-uskolliset kristityt entistä enemmän yhteen ja sateenkaarivähemmistöt omiin yhteisöihinsä. Näin se ei ole välttämättä pakko mennä." (jokin helluntaiseurakunta)


Jossakin buddhalaisessa yhteisössä oli pohdittu profiloitumista homomyönteiseksi:

"Toiminnassa on ollut aikojen saatossa mukana seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Asia on ehkä jotenkin tiedetty, mutta asiasta ei ole ollut puhetta. Joskus on yleisellä tasolla sanottu, että transihminen voi hyvin olla buddhalainen, tai että suuntautumisella ei ole merkitystä. Asia ei ole ollut kummemmin esillä. Kahdenkeskisessä ohjauskeskustelussa on kerrottu, että olemme homomyönteinen ryhmä. Pohdimme sitten, voisiko sellaiseksi profiloitua. Tuumasin itse, että riittää varmaankin jos on ihmismyönteinen." 


Vuorovaikutuksen ongelmia


Jotkut seurakuntien työntekijät ja toimijat kokivat vuorovaikutuksen sateenkaari-ihmisten kanssa ajoittain ongelmalliseksi.

Muutama vastaaja kertoi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan käyttäytyneen tavalla, jonka voi laskea seksuaaliseksi häirinnäksi. Yhdessä vastauksessa viitattiin jopa raiskaukseen.

Seksuaalinen häirintä ei ole mikään sateenkaari-ihmisyyteen liittyvä piirre, jota täytyy ymmärtää ja sietää. Sateenkaari-ihmisiä koskevat ihan samanlaiset käyttäytymissäännöt kuin muitakin ihmisiä. Kerrataan vielä. Seksuaalista häirintää ei pidä sietää!


Raiskaustapauksissa kehotamme olemaan yhteydessä poliisiin! 

Mutta takaisin vastauksiin.

Jotkut vastaajista kokivat vaikeiksi sateenkaari-ihmisten ennakkoluulot uskovia kohtaan.

"Koetan kohdata työssäni kaikki ihmiset saman arvoisina riippumatta siitä, millaisia he ovat. Mielestäni olen siinä onnistunutkin. Koska olen kirkon työntekijä, koen kuitenkin usein, että sateenkaari-ihmiset eivät luota/ usko siihen, että hyväksyn heidät. Koen toisinaan heidän puoleltaan ennakkoluuloja, ja näiden hälventäminen on joskus haasteellista, koska kirkko on ikään kuin "painolastina" ympärilläni." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Niin kauan menee kivasti, kun ei tule ilmi mun katolisuus - olen harras katolinen ja pyrin hyvään, olen ihminen, en useinkaan onnistu ajatuksissani, sanoissani, teoissani. Sitten kun tämä tulee ilmi, jutut yleensä hiljenee, siis silloin kun on kyse ihmisistä, jotka ei tunne mua yhtään. Koen ihan täysin ja kokonaan, että me ollaan kaikki tasavertaisia Jumalan edessä." (Katolinen kirkko Suomessa)

Jotkut kokivat erilaisista näkemyksistä keskustelun vaikeaksi.

"Koen tulleeni usein lytätyksi sateeenkaari-ihmisten taholta, koska uskon perinteiseen avioliittokäsitykseen. En koe tuovani näkemystäni esille kovin aktiivisesti, mutta keskustelun alettua ei ole enää tilaa järkevälle keskustelulle vaan voimakkaat tunteet ottavat usein vallan. Yhtäkkiä huomaan olevani haukuttu ja lytätty ihminen - sen vuoksi, että minulta on kysytty mielipidettäni ja perusteluita. Pyrin ne mielestäni vielä kauniisti tuomaan esille." (jokin helluntaiseurakunta)

Eräs helluntaiseurakuntien piiristä tuleva vastaaja esitti kuitenkin myös vision yhteisestä maaperästä, viholliskuvan sijaan:

"Melko konservatiiviseen yhteisöön kuuluvana ymmärrettävästi kohtaan helposti ennakkoasenteita sateenkaari-ihmisten taholta. Tämä näyttäytyy helposti jopa vihamielisyytenä, eikä dialogia pääse syntymään. Ei-valtionkirkkoon kuuluvan vähemmistöyhteisön jäsenenä minulla ja sateenkaari-ihmisillä, joita joskus myös seksuaalivähemmistöiksi kutsutaan, voisi kuitenkin olla myös yhteistä maaperää ja kokemuspohjaa, josta lähteä liikkeelle."

Lopuksi


Meiltä kysellään aina välillä neuvoja liittyen uskonnollisiin yhteisöihin ja niiden toimintaan. Tilanne on yleensä sellainen, että sateenkaari-ihminen kaipaa kovasti uskonyhteisöä, mutta ei tiedä uskaltaako jonkin yhteisön toimintaan mennä mukaan. Ihminen voi olla kovin arka lähestymään yhteisöjä näiden kysymysten kanssa. Torjutuksi, tuomituksi tai jotenkin kiusallisesti siedetyksi tulemisen riski on usein liian suuri. 

Yritämme itse kartoittaa turvallisia yhteisöjä. Tai yhteisöjä, joissa on turvallisia sopukoita sateenkaari-ihmisille. Työtä turvallisuuden eteen on kuitenkin vielä tehtävä paljon, kuten tämänkin kyselyn vastauksista kävi ilmi. 

Mutta jotta meillä olisi antaa suosituksia ja jotta turvallista tilaa raivattaisiin entistä enemmän eri yhteisöjen sisälle, ilmianna oma turvallinen yhteisösi! Kerro millä tavalla se on turvallinen ja kuinka sen toimintaan voi osallistua! Ilmiannot voi tehdä vaikkapa tämän tekstin kommenttikenttään tai meille sähköpostitse: info@voimavaraksi.fi 

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! 






torstai 2. huhtikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 2

Esittelimme seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille suunnatun kyselymme tuloksia helmikuun lopun blogitekstissä

Lupasimme seuraavaksi pureutua mm. omin sanoin kerrottuihin vastauksiin kohtaamisten vaikeuksista, vaikeista tilanteista sekä niistä tilanteista, joissa kaikki on mennyt hienosti.

Kuten edellisessäkin esittelyssä, myös tässä on syytä kirjoittaa TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Ihan ensiksi täytyy tunnustaa, että vastausten lukeminen on ollut vähän raskasta. Ei siksi, että niitä tuli 200 kappaletta, vaan monien vastausten sisällön takia. 

Jos vastaajat jaottelisi ryhmiin sen perusteella, kuinka he lähtökohtaisesti suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, voisi karkeasti erottaa kolme pääryhmää: kielteisesti suhtautuvat, ristiriitaa kokevat ja myönteisesti suhtautuvat. Ryhmien sisällä on tietenkin myös aste-eroja. Osa vastauksista oli niin pelkistettyjä, ettemme voineet olla ihan varmoja mihin ryhmään ne sijoitettaisiin. 

Pieni osa vastaajista kuului itse seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. 

Pari vastaajaa kertoi ns. eheytyneensä. 

Ehdottomasti eniten vastauksia sijoittui ryhmään, jossa suhtauduttiin sateenkaari-ihmisiin myönteisesti. Hienoa!


Kielteisesti suhtautuvat


Kielteisesti suhtautuvien vastauksissa nousee esille sellaisia teemoja kuin synti, Raamatun sanan noudattaminen, rikkinäisyys, itsekkyys, toive ettei sateenkaari-ihminen toisi itseään julki tai että hän "eheytyisi".

Vaikka vastaajista pari kertoi itse "eheytyneensä" ja olevansa onnellinen cisheteroidentiteetissään, tiedämme käytännön kokemuksesta ja tutkimuksista, kuinka vahingollisia nämä muutospyrkimykset voivat monille olla. Seuraava kommentti herättää suurta huolta:

"Trans/homo-identiteetti kumpuaa ihmisen rikkinäisestä psyykkeestä varhaisvuosilta, Jumala ei pakota ihmistä ja rakastaa silti vaikka hän olisi rikki eikä kykenisi toimimaan raamatun mukaan. Fokuksemme saada hänet rakastumaan Jumalaan niin paljon että olisi valmis antamaan henkensäkin rakkauden tähden. Siinä jää omat tunteet ja itsensä ympärillä pyöriminen toiseksi kun rakastaa vaan niin paljon Jeesusta ettei muulla ole väliä." (ei kertonut yhteisöään)

Kielteisesti suhtautuvia vastaajia tuli Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, vapaista kristillisistä suunnista (kuten helluntaiseurakunnat, Suomen Vapaakirkko, Liekki, Pelastusarmeija) ja jostakin islamilaisesta seurakunnasta. Osa ei kertonut yhteisöään. 

Nykyisessä kriittisessä maailmantilanteessa emme sukella kielteiseen ryhmään kuuluviin vastauksiin tämän syvällisemmin. Muutenkin olemme sitä mieltä, että jos ihminen latelee raamatunlauseita, ei keskustele eikä kuuntele ja tietää toisen elämästä kaiken paremmin kuin asianomainen itse, ei kauheasti kannata uhrata energiaa keskusteluun. Rakentavalla ja kunnioittavalla keskustelulla on tietyt pelisäännöt, joita KAIKKIEN keskustelun osapuolten on noudatettava. Erilaisia pelisääntöjä voi käydä kertailemassa vaikkapa Sitran sivuilla tai ev.lut. kirkon diakoniatyön sivuilla.


Ristiriitaa kokevat  


Osa vastaajista ilmaisi kokevansa ristiriitaa sen välillä, että ei tahdo syrjiä ketään, mutta haluaa pitää kiinni Jumalan käskyistä. Vaikka raamatuntulkinta oli ns. perinteinen, yleinen empatia ja ihmisten kunnioittava kohtaaminen oli silti läsnä. Ymmärrettiin, että Raamatulla päähän lyöminen ei ole hyvä asia. Tähän ryhmään voi lukea myös ne, jotka ovat vähän hämmentyneitä ja epävarmoja aihepiirin suhteen.

Näin ristiriitaa kokevat kuvasivat suhdettaan sateenkaari-ihmisiin ja kohtaamisen ongelmia:

"Tunnen erään homopariskunnan, jotka ovat kristittyjä. Omaan Raamatun tulkintaani sellainen ei ole mahdollista, mutta olemme hyvinkin avoimesti keskustelleet siitä, kuinka he uskovat ja kuinka itse uskon. On erittäin hienoa kokea yhteyttä ja ystävyyttä heidän kanssaan, vaikka tulkitsemmekin Raamattua tältä osin eri tavalla. On upeaa huomata, että voi rohkeasti, mutta loukkaamatta kertoa mihin uskoo ja kuunnella, mihin toiset uskoo ilman tuomitsemista tai loukkaantumista." (jokin helluntaiseurakunta)

"Haluaisin hyväksyä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, mutta en uskalla, koska muut eivät hyväksy sitä." (DKM Suomi)

"En ole varma, mikä on kristinuskon kanta sateenkaareviin asioihin." (Suomen ev. lut. kirkko)

"En aina tiedä, onko hyvä puhua Raamatun sanaa silloin, kun se suoraan puhuu esim. kuten kirje roomalaisille. Tulee paha ristiriita. En voi muuttaa Jumalan sanaa, en halua tuomita lähimmäistäni. Miten sanoa, että molemmat toteutuu, Sanan oikea muoto ja kuitenkin jättää tuomion sana pois???" (jokin helluntaiseurakunta)

"On ollut vaikea olla itse sitä mieltä, että sateenkaaripari on ok, mutta kuitenkaan seurakunnassani sitä ei hyväksytä. Olen itse oppinut hyväksymään asian koska minulle läheinen ihminen on sateenkaarisuhteessa. En myöskään halua opettaa lapsilleni että sateenkaatisuhde on väärin, vaikka seurakunnan mielipide olisikin se. Tässä koen myös ristiriitaa." (jokin helluntaiseurakunta)

Ev.lut. kirkon työntekijöissä saattoi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita se, että vastaaja koki itse olevansa kirkossa ahtaalla ns. perinteisten ajatustensa kanssa, kuten esimerkiksi tässä:

"Kun esirukouksesta samaa sukupuolta olevien pariskuntien kanssa käytiin keskustelua muutama vuosi sitten, kävimme sähköpostivaihtoa asiasta kirkkoherran kanssa. Kun kerroin, etten tällaista rukoushetkeä voi olla järjestämässä, totesi kirkkoherra, että "täytyypä ottaa asia seuraavassa virantäytössä esiin""

Moni ev. lut. kirkossa oli omista näkemyksistään huolimatta kuitenkin joustava ja yritti tehdä seurakunnasta helpommin lähestyttävän myös sateenkaari-ihmisille.

"Vaikken pidä jumalanpalveluksessa sanontaa "veljet ja sisaret" ongelmallisena, olen pyrkinyt tekemään tilanteesta mahdollisesti paikalla olevalle sateenkaari-ihmiselle "vaivattomamman" ja käyttänyt enenevässä määrin sanontaa hyvät/rakkaat ystävät."

Tästä ryhmästä löytyi jopa kannatusta samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä kohtaan.

"Olen työssäni kohdannut  aika paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. On ollut hienoa oppia ymmärtämään seksuaalisuuden moninaisuutta. Toivon että pian aika on kypsä sille että kirkolliskokous ottaa myönteisen kannan homo-ja lesboparien kirkolliseen vihkimiseen. Monet papit ovat siihen jo nyt valmiit kunhan lupa vaan saataisiin."





Myönteisesti suhtautuvat


Sateenkaari-ihmisiin myönteisesti suhtautuvia vastaajia tuli monesta yhteisöstä. Myönteinen suhtautuminen ei välttämättä ollut tullut ihmiselle "annettuna". Oma roolinsa oli ollut kohtaamisilla. Monet kertoivat ihan tavallisista arkipäivän asioista, joissa on mukana sateenkaari-ihmisiä, jotkut enemmän silmiä avaavista tapauksista. Tässä kommentteja näistä kohtaamisista.

"Suhtaudun heihin täysin samalla tavalla kuin keneen tahansa. En koe millään tavalla ongelmana sitä kuka ketäkin rakastaa. Pidän tärkeänä sitä, että kaikilla olisi joku rakas ihminen lähellään." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Meillä on aktiivinuori, joka on välillä myös työssä meillä. Hänen erityisyytensä liittyy hänen sukupuoleensa. En ole aiemmin ollut kovinkaan paljon transihmisten kanssa tekemisissä, mutta häneen tutustuminen on auttanut minua ymmärtämään asioita. Hän kertoi omasta aloitteestaan minulle elämästään. Meillä oli äärimmäisen antoisa keskustelu ja sen myötä voisin sanoa ystävyydenkin syntyneen. (Suomen ev.lut. kirkko)

"Työssäni nuorten kanssa ei ole harvinaista, että nuori joka hahmottaa kuvaansa omasta seksuaali- tai sukupuoli-identiteetistä haluaa keskustella sen vaikutuksesta esim. omaan uskoon ja yhteyteen Jumalan kanssa. Näissä herkissä tilanteissa tärkeimpänä asiana on ollut nuorelle varmistaminen, ettei mikään voi estää henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa ja että usko ja oma seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti eivät sulje toisiaan ulos. Usko ei myöskään ole riippuvainen siitä, että hän joutuisi muuttamaan itseään vaan jokaisella on oma tapa tulkita raamattua ja oma henkilökohtainen uskomaailma, missä ei ole vääriä vastauksia." (Suomen ortodoksinen kirkko)

"Omien asenteiden kohtaaminen, kun saa kuulla ensimmäistä kertaa elämässään, että kohtaa työssä sateenkaariperheen. Perustavaa laatua oleva paini indoktrinoitujen ”totuuksien”, vakaumuksen ja ammatillisuuden kesken. Ammatillisuus voitti, Luojan kiitos! Oikeasti." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Olen opetellut kysymään ja kuuntelemaan." (Suomen ev. lut. kirkko)

"Joskus kuulen sateenkaari-ihmisistä tosi surullisia kertomuksia siitä ettei esim. oma perhe hyväksy. Mun äidin sydän menee ihan rikki, itken. Mä en koskaan voisi omalle lapselle sellaista tehdä. Jokainen syntyy sellaiseksi kuin syntyy. Asiaa voisi lähestyä tieteen kautta. En hyväksy lainkaan sellaista, että Raamatusta otetaan irrallinen lause, kuten P. Räsänen teki - vaikka osin hänellä on hyviä näkemyksiä joistakin poliittisista asioista- tässä tapauksessa olen niin eri mieltä ja vihainen, koska minäkin koen sen hyökkäyksenä vähemmistöä vastaan. Olen niin vihainen, että voin pahoin. 
         On monta asiaa, jotka ovat vain sinun ja Jumalan välinen asia. Vain ja ainoastaan Jumala tuomitsee, jos tarve. Se, että on sateenkaari-ihminen ei ole tuomittava asia. Se, että toteuttaa seksuaalisuuttaan ei ole tuomittava asia. Seksuaalisuus on normiasia ja siihen meidän tulisi saada kasvaa rauhassa." (Katolinen kirkko Suomessa)

Yhteisön jäsenenä


Jotkut ev.lut. kirkon myönteisesti suhtautuvat työntekijät ja toimijat pitivät seurakuntaansakin myönteisesti suhtautuvana, ainakin sen työntekijöitä. 

"Olen ylpeä siitä, että meidän seurakunnassamme varsinkin työyhteisön puolesta kaikki työntekijät ja seurakuntalaiset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Olen ylpeä siitä, että annamme nuorille rohkaisevaa ja avointa kuvaa seurakunnasta." 

"Jyrkkiä asenteita ja puheenvuoroja olen kuullut lähinnä joiltain seurakunnan luottamushenkilöiltä."

Monille myönteisesti tai ristiriitaisesti suhtautuville on ollut vaikeaa kuulla kokemuksista, joissa sateenkaari-ihmisiä on satutettu. Satuttavassa ilmapiirissä tai konservatiivisessa yhteisössä oma toiminta saatettiin nähdä sitäkin arvokkaampana.

"Meillä on aika konservatiivinen messuyhteisö. Itse siellä kuitenkin säännöllisesti töissä. Sydän pakahtuu, kun eräs transmies, joka nuorempana oli minulla isoshommissa, haluaa tulla usein moikkaamaan, jää jutulle ja messuunkin. Vaikka en tällä halua korottaa itseäni, niin haluan korottaa sitä, että positiivisella hyväksyvällä kohtaamisella on valtava voima." (Suomen ev.lut. kirkko)

"On ollut vaikeaa kohdata ihmisten kokema pelko kirkkoa kohtaan. Sain yhteydenoton kasteperheeltä tekstiviestitse, jossa kautta rantain kyseltiin olisinko valmis kastamaan perheen lapsen. Ihmettelin lähestymistapaa, kunnes perheen tavattuani kävi ilmi, että he ovat sateenkaariperhe. Vanhempien epävarmuus ja pelko siitä, että pappi loukkaa ja satuttaa heitä lisää tuli ilmi valtavana varovaisuutena ja ennakkoon anteeksi pyytelemisenä. Tällaiset tilanteet satuttavat, mutta olen onnellinen siitä, että pystyin tarjoamaan heille positiivisen kokemuksen." (Suomen ev.lut. kirkko)

Joillekin konservatiivinen yhteisö oli ajoittain hankala paikka.

"Vaikeimpia on tilanteet, missä työkaverina esim. leirillä on ihminen, joka ei suhtaudu suvaiten. Tällöin keskustelu huonejaoista ja saunavuoroista on pahimmillaan kuin facebook-argumentointi. Toinen koittaa perustella rauhallisesti ja toinen hyökkää kieltämällä edes keskustelun." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Yhteisössäni on kahdenlaisia asenteita: hyväksyvät ja hyväksymättömät. Koska kuulun itse vähemmistöihin, keskustelu hyväksymätöntä asenteita omaavien kanssa menee ihon alle ja huomaan olevani usein hiljaa. Toisaalta saan tukea yhteisössäni ja siellä työkseen toimivilta: he taas saavat negatiivista "kouluttamista" useaa kanavaa pitkin koska hyväksyvät kaikki tasavertaisiksi ja yrittävät tasoittaa tietä ja olla tukena." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Pelkään myös, että jos joku sateenkaari-ihminen tulisi seurakuntaamme, niin joku kenties tölväsee joitakin typerää ja tuomitsee. Koen jotenkin olevani puun ja kuoren välissä, puskurina kumpaankin suuntaan. Tekemässä tilaa ihmisille niin, että kaikki voisivat tulla ja kuitenkin niin etten joutuisi itse luopumaan omasta uskostani. Koen vaikeaksi sen, että ymmärrän Raamatusta, että kyseessä on synti, mutta ei sen "isompi synti" kuin mikään muukaan, mihin ihminen lankeaa." (jokin helluntaiseurakunta)

"Sen jälkeen, kun oma lapseni tuli kaapista, ja olen joutunut kohtaamaan tämän asian henkilökohtaisesti, minulla ei ole ollut mitään epäselvää siinä, ettenkö rakastaisi ja kohtaisi heitä tasavertaisina Jumalan lapsina. Sen sijaan srk-yhteisössä ja erityisesti somessa joidenkin ihmisten kommentit satuttavat ja tuottavat mielipahaa ja myös karkottavat ihmisiä seurakunnasta. Mielestäni suurin ongelma on tiedon puute ja asioiden yksinkertaistaminen. Eli tietoa näistä asioista pitää jakaa lisää ja jakaa myös henkilökohtaisia tarinoita todellisesta elämästä." (jokin helluntaiseurakunta)

Eräs ev. lut. seurakunnan työntekijä kertoi tilanteesta, jossa nuori ihminen kertoi diakonille vihdoinkin löytäneensä elämänsä rakkauden, ja diakoni osallistui iloon. Eräs aktiivinen seurakuntalainen kiilasi keskustelijoiden väliin huutamaan helvettiin joutumisesta - ja koki itse tämän vain rakkaudellisena opastamisena. Vastaaja kommentoi: "juuri tämä on minusta ehkä kaikkein pelottavinta: ihmiset todella uskovat toimivansa oikein ja Raamatun mukaan syrjiessään ja haavoittaessaan."

Kannustamme tutustumaan hengellisen väkivallan käsitteeseen! Siitä voi lukea vaikkapa Sielunhoidon aikakauskirjasta. Hengelliselle väkivallalle on ominaista, että sen harjoittajat eivät yleensä itse ymmärrä tekevänsä väkivaltaa. Edellisessä esimerkissä diakoni oli puuttunut tilanteeseen hyvin ja ammattitaidolla: vetänyt huutajan pois ja selittänyt, miksi käytös ei ole ok. Aina näin ei välttämättä toimita.

Yhteisöillä on iso vastuu hengellisen väkivallan kitkemisessä. Kuten Sielunhoidon aikakauskirjan artikkelissakin todetaan, ilmiöt elävät vain, jos yhteisö sallii ne tai tukee niitä ”hiljaisuudellaan”.



Seuraavassa osassa käymme läpi vastauksia, joissa mietitään vielä lisää uskonyhteisöjä. Kuinka yhteisöjä voisi muuttaa sellaisiksi, että sateenkaari-ihmisetkin voisivat kokea ne omikseen ja uskaltaisivat osallistua toimintaan ilman pelkoa syrjinnästä?

torstai 26. maaliskuuta 2020

Kun kaikki on seis

Kun korona pisti hankkeessakin monet suunnitelmat tauolle ja delettasi tapahtumat, niin mitä nyt?


Avasimme päivystyspuhelimen! Soitelkaa! Ti klo 17-18, to klo 14-15 vastaa päivystävä Taakasta voimavaraksi -työntekijä numerossa 050 326 4789. Tiistaisin työntekijä on Peik, torstait hoitaa Lumi. 

Otimme käyttöön ZOOM-työkalun. Ensimmäinen ryhmätapaaminen on ensi maanantaina: Tampereen verkko-Malkus. Katsotaan, kuinka saadaan hyödynnettyä tätä mahdollisuutta muualla. 

Ryhmä-chatit yhdessä Sinuiksi-palvelun kanssa alkoivat pyöriä tällä viikolla. Tämän viikon tiistaina juteltiin idän uskonnoista, 7.4. on aiheena uushenkisyys. 

Yritetään myös käydä läpi niitä meidän työntekijäkyselyyn tulleita vastauksia, raporttia tulossa!

Pysykää kotona te jotka voitte, ja suuresti voimia lähityössäkäyville! 


torstai 5. maaliskuuta 2020

Selvyyttä seksiin -seminaarissa

Viime lauantaina julkaistiin kirja nimeltä Selvyyttä seksiin - Näkökulmia kristilliseen seksuaalietiikkaan ja -kasvatukseen. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Helsingin Lähetysseurakunnassa, Isolla Roobertinkadulla.




Julkistamistilaisuuteen liittyi kokonainen Selvyyttä seksiin -seminaari. Lumi ja Riku jalkautuivat seminaariin, keskelle sankkaa joukkoa lähinnä eri vapaakristillisten yhteisöjen edustajia.

Seminaarin puheenvuorot yllättivät meidät monin paikoin positiivisesti. Puhujat eivät yleensä tarjonneet vastauksia, vaan esittivät kysymyksiä. Peräänkuulutettiin keskustelua ja kohtaamista. Ei myöskään hymisty samanmielisinä. Jo ensimmäisen puheenvuoron esittänyt ylilääkäri ja lääketieteen tohtori Markku Virkkilä kertoi olevansa eri mieltä joidenkin Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksessa olevien asioiden kanssa. (Olemme kirjoittaneet aiemmin blogikirjoituksen, jossa pohdittiin kyseistä nuorille suunnattua opasta.) Hän ei kuitenkaan valitettavasti ehtinyt tarkentaa, mistä asioista hän ei ole samaa mieltä. Tästäkin toivottavasti käydään jatkossa keskustelua.

Väitöskirjatutkija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendicin kommentti itsetyydytyksestä myönteisenä tapana tutustua omaan kehoon ja seksuaalisuuteen oli myös hieman ristiriidassa edellä mainitun oppaan kanssa. Hienoa, että tällä asialla ei enää niin paljon ahdisteta esim. nuoria. Kahvipöytäkeskustelussa erään vanhemman herran kanssa mietimmekin, että aikoinaan helluntaiseurakunnassa tällaisista asioista ei voinut edes puhua. Nuoren miehen pastorille lähetettämää kysymystä "Onko itsetyydytys syntiä?" ei ollut edes suostuttu lukemaan ääneen.

Kuulimme myös pohdintaa seksuaalisuudesta Raamatun viitekehyksessä. Helluntaikirkon eettis-opillisen toimikunnan jäsen Sara Saarela esitti mm. sellaisen kysymyksen, että onko luomiskertomuksen* kuvaus mieheksi ja naiseksi luomisesta ja maan täyttämisestä normatiivinen vai kuvaileva. Eli määrääkö luomiskertomus sen, että kaikkien on oltava miehiä tai naisia, ja heteroita? Vai todetaanko tässä vain, että näin asia yleensä on, ilman normien asettelua?

Hyviä pohdintoja, totesi vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanut Riku.


Kaikkein koskettavin puheenvuoro tuli helluntaiseurakunnassa aktiivisesti vaikuttaneelta pariskunnalta, jonka homopoika oli tullut ulos kaapista 19-vuotiaana. Järkytyksen ja surun keskelläkin he olivat pitäneet kiinni siitä, että hyväksyvät lapsensa, rakastavat tätä sellaisena kuin hän on. Puheenvuoron taustalla pyörivät vapaakristillisissä seurakunnissa kasvaneiden sateenkaarinuorten sitaatit. Sitaatit olisivat voineet olla hankkeen piiristä, materiaalia vaikkapa jostakin kyselystämme, tai henkilökohtaisissa keskusteluissa esille nousseita kysymyksiä itsestä Jumalan silmissä ja uskonyhteisön jäsenenä.

Seminaarissa pohdittiin paljon suhtautumista seurakunnissa oleviin sateenkaari-ihmisiin. Lähinnä homoihin ja lesboihin - tai "ihmisiin, jotka kokevat vetoa samaa sukupuolta kohtaan", kuten pastori Ari Puonti halusi tarkentaa. Puonnin mielestä meidän tulisi kokonaan luopua sellaisista käsitteistä kuin homo, hetero, lesbo ja biseksuaali, ja nähdä kaikki vain Jumalan lapsina. Sukupuolen moninaisuutta käsiteltiin hieman, mutta homokysymys oli selvästi päivänpolttavin.

Yleisin suhtautumistapa näissä piireissä näyttää olevan se, että hyväksytään homo ihmisenä, mutta ei hyväksytä sitä, että hän ns. toteuttaa homouttaan. Kaapista tulleen pojan isä kysyikin tärkeän kysymyksen: "Hyväksymmekö me nämä ihmiset aidosti, jos emme  hyväksy heidän ihmissuhteitaan?"

Samaan aikaan kun iloitsemme siitä, että helluntaiseurakunnissa ja muissa vapaakristillisissä piireissä kysytään tällaisia kysymyksiä, seminaarin avaama todellisuus oli raskas. Onko helluntaiseurakunnassa aktiivisesti toiminut äiti ihan oikeasti joutunut pelkäämään, että pojan kaapista tulon jälkeen hän on tervetullut seurakuntaansa korkeintaan hiljaa jonnekin takariviin? Ihan oikeastiko erään keskustelua kommentoineen äidin tytär on muuttanut lopulta pois maasta, koska yhdessäkään Suomen vapaakristillisessä seurakunnassa ei toivotettu häntä tervetulleeksi sateenkaariperheensä kanssa?

Seminaarin asetelma oli muutenkin vähän hassu. Heterot (plus pastori Ari Puonti, joka on kertonut aiemminkin omasta taipaleestaan ulos homoidentiteetistä) keskustelivat siitä, millä ehdoilla homot voidaan hyväksyä. Paikalla ei ollut yhtäkään keskustelijaa, joka eläisi avoimesti homona, vieläpä itsensä hyväksyen. Tämänlaista lähestymistapaa sivusimme viime syksyllä yhdessä blogitekstissämmekin. Kun puhutaan jostakin, otetaan asianomaiset mukaan. 

Voi kuitenkin olla, että keskusteluun halukkaita asianomaisia on vaikeaa löytää. Olisi kieltämättä raskasta edustaa asianosaista ja avata omia herkimpiä elämänalueitaan tilanteessa, jossa joutuu pelkäämään yleisökommentteja. Jossa aihepiiriä lähestytään ehkä eniten sen kautta, että homo ei voi tilalleen mitään, vaikka haluaisi, ja siksi hänet pitäisi jotenkin säälin kautta hyväksyä. 

Missä on se keskustelu, jossa samaa sukupuolta olevien välinen suhde nähdään rikkautena, voimavarana, tärkeänä ja juhlistettavana asiana? Käydäänkö sellaista keskustelua missään päin vapaakristillisiä piirejä? Kertokaa, jos tiedätte!

Seuraava blogikirjoituksemme jatkaa vähän samasta teemasta, kun puramme viimeisimpään kyselyymme tulleita vastauksia. Nähdään sitten!




*1. Mooseksen kirja 1:26 Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» 27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Sateenkaari-ihmisen kohtaaminen seurakunnassa, osa 1

Avasimme viime syksynä kyselyn, joka oli suunnattu uskonnollisten yhteisöjen työntekijöille ja muille toimijoille. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa haasteita, joita eri yhteisöissä koetaan suhteessa sateenkaari-ihmisiin. Mikä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan kohtaamisessa on vaikeaa? Miksi se on vaikeaa? Vaikeuksien lisäksi kaipasimme kokemuksia myös onnistumisista ja hedelmällisistä lähestymistavoista.



Sateenkaari-ihmisen kohtaamisen ei tietenkään tarvitse olla minkäänlainen ongelma tai haaste, sen enempää kuin kenen tahansa ihmisen kohtaamisen. Monissa uskonnollisissa yhteisöissä näissä kohtaamisissa on kuitenkin tietynlainen jännite. Voi olla, että jännite on piilossa. Kun ihminen ei tuo esille identiteettiään, hän kantaa jännitteen omassa itsessään. Uskomme, että jännitteiden purkamiseen auttaa tieto ja asioista puhuminen. 

Mutta mennään itse kyselyyn. Alkuun kuitenkin TRIGGERIVAROITUS! Jos olet sateenkaari-ihminen ja herkillä uskonnollisiin yhteisöihin liittyvien kysymysten kanssa, teksti voi aktivoida traumoja. Älä lue eteenpäin.

Alla tietoa vastaajista. (Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu.)

Kyselyyn tuli kaikkiaan 200 vastausta (sen jälkeen kun muutama pilailuvastaus oli karsittu pois). Vastauksia tuli seuraavista yhteisöistä:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko 147
jokin helluntaiseurakunta 26
Suomen Vapaakirkko 4
Suomen ortodoksinen kirkko 3
Katolinen kirkko Suomessa 1
Suomen Baptistikirkko 1
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko 1
jokin islamilainen seurakunta 1
jokin muu 12 
(Jokin muu -vastauksista olivat yksittäiset vastaajat täsmentäneet seuraavasti:
DKM Suomi
Herättäjä-Yhdistys
Lähetyshiippakunta
vapaan suunnan seurakunta, ei virallista jäsenyyttä
Pienryhmä
Liekki
Pelastusarmeija
jokin buddhalainen yhteisö)
9 vastaajaa ei kuvaillut yhteisöään.

Vastaajat ilmoittivat toimivansa seuraavissa ympäristöissä:



Rooleistaan he kertoivat seuraavaa:



Omin sanoin rooleistaan kertoivat mm. papit, johtaja, teologinen asiantuntija, kirjoittaja, evankelista, meditaatio-ohjaaja, opiskelija, useat luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset. Jotkut kuvasivat itseään Jumalan tai Jeesuksen kutsun omaaviksi.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvia vastaajat kertoivat kohtaavansa työssään seuraavasti:


Sukupuolivähemmistöön kuuluvia vastaajat kertoivat kohtaavansa työssään näin:


Näiden kahden yllä olevan kysymyksen jotain muuta -kohdissa moni vastaajista ilmaisi, että ei voi tietää ihmisen seksuaalista suuntautumista tai sukupuolivähemmistöön kuulumista. Kysymykset herättivät joissain vastaajissa ehkä hämmennystäkin.

"En ymmärrä kyselynne pohjaoletusta. Miten oletatte että vieras ihminen voi tietää tällaisia toisesta. Kaikkea voi olettaa, mutta se on pitkälti ennakkoluuloa." 

"Toimenkuvaani saati tapoihini ei kuulu kysellä moisia ja se on kunkin oma asia."

Nämä vastaajat ovat tietenkin ihan oikeassa. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat hänen yksityisasioitaan, joista ei kannata tehdä oletuksia saati udella. 

Ongelmana onkin se, että oletuksia yleensä kuitenkin tehdään. Asioitten kategorisointi kuuluu ihmisluontoon. Yleensä oletetaan, että ihminen on mies tai nainen, ja hetero. Binääriseen hetero-oletukseen sopivat ihmiset tulevat tältä osin nähdyiksi sellaisina kuin ovat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sijoitetaan lokeroihin, joihin me emme kuulu. 

Sellainen voi olla turhauttavaa ja jopa ahdistavaa. Kyselyyn vastanneista toimijoista pieni osa oli itse sateenkaari-ihmisiä. Yksi heistä kuvaa tilannettaan näin:

"Kuulun itse samaan vähemmistöön ja minut nähdään yleensä heterona, joskus kiusallista korjata luuloja tai tehdä numero itsestä "mäkin olen""

Kannustamme jokaista pysähtymään ja miettimään omia ennakkoluulojaan ja oletuksiaan. Me ainakin huomaamme välillä olettaneemme jotakin ihan pieleen. Kuinkakohan paljon teemme sitä tietämättämme?

Joillekin on toisaalta turvallista tulla nähdyksi vähän pieleen, cisheterona, vaikka ei sitä olisi. Yksi vastaajista kertoi olevansa itse transsukupuolinen yhteisössä, jonne sateenkaari-ihmiset eivät ole tervetulleita. Tällainen tilanne on varmasti hyvin raskas, ja väärät oletukset ovat kuin suojamuuri.

Yhteisöjen asenteet


Uskonnollisen yhteisönsä asenteita liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vastaajat kuvasivat seuraavasti:

Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, myös sateenkaari-ihmiset. (95 vastaajaa)

Sateenkaari-ihmiset eivät ole tervetulleita yhteisöömme. (5 vastaajaa)

Sateenkaari-ihmiset ovat tervetulleita, kunhan eivät tuo esille normista poikkeavaa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiään. (24 vastaajaa)

Yhteisömme toivottaa tervetulleiksi kaikki ihmiset, ja he voivat olla avoimesti sellaisia kuin ovat. (44 vastaajaa)

Yhteisössäni hyväksytään ihmiset, mutta ei tiettyjä elämänvalintoja (kuten homoseksuaaliset suhteet, sukupuolenkorjaukset). (50 vastaajaa)

Yhteisössämme tuetaan sateenkaari-ihmisten identiteettiä heidän omista lähtökohdistaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvina lähimmäisinä. (32 vastaajaa)

Yhteisössämme tuetaan sateenkaari-ihmisiä, jotta he pystyisivät elämään taakkansa kanssa (malleina esim. selibaatti tai eheytyminen heteroseksuaaliseen suuntaan). (19 vastaajaa)

Näistä asioista ei voi puhua avoimesti yhteisössäni. (15 vastaajaa)

Yhteisössäni on monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin asenteita sateenkaari-ihmisiä kohtaan. (89 vastaajaa)

Jotain muuta (20 vastaajaa)

Huom. tähän kysymykseen, kuten muihinkin, saattoi antaa useamman vastausvaihtoehdon. Jotkut vastaajat eivät ehkä olleet tätä hyödyntäneet, vaan ilmoittaneet yhden vaihtoehdon, joka parhaiten kuvasi heidän yhteisöään.

Jotain muuta -kohtaan tuli tarkennuksia ja kommentteja. Tässä niistä osa. Suluissa yhteisö, jonka vastaaja on ilmoittanut omakseen.

"Jos yhteisöllä tarkoitetaan seurakunnan työyhteisöä, pitävät paikkansa kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja kaikkien tervetulleiksi toivottaminen omina itseinään. Jos taas yhteisöllä tarkoitetaan seurakuntaa, on tilanne vaikeampi. Aktiiviseurakuntalaisissa on paljon ihmisiä, joille todellakaan kaikki ihmiset eivät ole Jumalan edessä tasavertaisia, ja Raamatulla päähän lyömistä esiintyy." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Asiasta ei ole keskusteltu." (Suomen ev.lut. kirkko)

"Kaikki ihmiset ovat tasavertaisia Jumalan edessä, mukaanlukien sateenkaari-ihmiset. Ketään ei kuitenkaan rohkaista synnin harjoittamiseen, esimerkiksi heteroitakaan ei rohkaista avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin. Kaikkien, jotka tulevat Jumalan luo on tultava Jeesuksen ristin kautta. Siihen kuuluu syntien tunnustaminen ja hylkääminen. Tilanne on sama niin heteroille kuin sateenkaari-ihmisillekin. Samalla tavoin kuin Raamattu sanoo, että avioliiton ulkopuolinen seksi (itse asiassa jo himoitseminen) on syntiä, niin on myös homoseksuaalisuuden harjoittaminen (ei se että on kiusauksia tai taipumusta ole vielä syntiä)." (jokin helluntaiseurakunta)

"Yhteisössä tuetaan kaikkia meitä syntisiä ja yhtä lailla kilvoittelemme Jumalan sanan viitoittamaa tietä armon varassa." (Lähetyshiippakunta)

"Seurakuntani on avoin ja suurin osa periaatteessa tukee samansukupuolisia suhteita. Laajemman yhteisön sisällä näkemykset vaihtelevat." (Suomen Baptistikirkko)

"Työyhteisössäni lähes poikkeuksetta hyväksytään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset yhdenvertaisina. Tietyt asiat esim. Helsingin seurakunnan pride-kampanja (ikonin muokkaus) kuitenkin herättää hyvin negatiivista keskustelua." (Suomen ortodoksinen kirkko)

"Painotus on kylläkin tuo tasavertaisuus Jumalan edessä ja jollakin tasolla koen, että meillä hyväksytään ihminen sellaisena kuin on." (Katolinen kirkko Suomessa)

"Identiteetti rakentuu Jumalan kautta. Olemme Jeesuksen seuraajia ja kaikki muu elämässämme on toissijaista. Maailmankaikkeuden Luoja, meidän tekijämme ohjaa meitä seuraajikseen, ei identiteettimme ole silloin kiinni seksuaalisuudestamme tai luonteistamme tai kiinnostuksen kohteistamme vaan Jeesuksen seuraamisesta." (Pienryhmä)

"Sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymysten käsittely hyvin vähäistä, koska sillä ei ole juuri merkitystä uskonnonharjoituksen kannalta." (jokin buddhalainen yhteisö)

Kohtaamisen vaikeudet


Tiedustelimme vastaajilta, mitä vaikeuksia heillä on (todellisuudessa tai kuvitelmissaan) kohdata sateenkaari-ihmisiä. Erottelimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät vaikeudet erillisiksi kysymyksiksi. 



Seksuaalivähemmistöihin (esim. homot, lesbot, bi- ja panseksuaalit) kuuluvien ihmisten kohtaamisessa vaikeinta olivat seuraavanlaiset asiat:

En ole varma, onko minulla riittävästi osaamista kohdata heitä. (10 vastaajaa)

En tiedä riittävästi seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten erityiskysymyksistä. (11 vastaajaa)

Pelkään, että käytän vääriä termejä ja loukkaan tahtomattani. (30 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen tai pariskunnan läsnäolo hämmentää muita seurakuntalaisia. (15 vastaajaa)

Majoitusten ja saunavuorojen järjestäminen. (14 vastaajaa)

Saan negatiivista palautetta, jos ymmärrän "liikaa" seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja heidän tilannettaan. (21 vastaajaa)

Minut erotetaan yhteisöstä tai asemani heikkenee, jos kerron hyväksyväni samansukupuoliset suhteet. (8 vastaajaa)

Ristiriita sen välillä, että en haluaisi syrjiä ketään, mutta haluan pitää kiinni Jumalan käskyistä. (28 vastaajaa)

En ymmärrä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien maailmaa ja ajattelua. (6 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset hämmentävät minua. (3 vastaajaa)

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset pelottavat minua. (1 vastaaja)

Minua inhottaa ajatella homoseksuaalisia suhteita. (9 vastaajaa)

Minusta homo-, lesbo- bi-, pan- tms. identiteetin omaksuminen on väärin. (23 vastaajaa)

Minulla ei ole vaikeuksia kohdata seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. (116 vastaajaa)

Jotain muuta (20 vastaajaa)


Sukupuolivähemmistöihin (esim. transsukupuoliset, muunsukupuoliset, transvestiitit) kuuluvien ihmisten kohtaamisen haasteet jakautuivat seuraavanlaisesti:

En ole varma, onko minulla riittävästi osaamista kohdata heitä. (16 vastaajaa)

En tiedä riittävästi sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten erityiskysymyksistä. (18 vastaajaa)

Pelkään, että käytän vääriä termejä ja loukkaan tahtomattani. (38 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen läsnäolo hämmentää muita seurakuntalaisia. (12 vastaajaa)

Majoitusten ja saunavuorojen järjestäminen. (21 vastaajaa)

Saan negatiivista palautetta, jos ymmärrän "liikaa" sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ja heidän tilannettaan. (18 vastaajaa)

Minut erotetaan yhteisöstä tai asemani heikkenee, jos kerron hyväksyväni sukupuolenkorjaukset tai elämisen toisin kuin syntymässä määritellyn sukupuolen mukaisesti. (5 vastaajaa)

Ristiriita sen välillä, että en haluaisi syrjiä ketään, mutta haluan pitää kiinni Jumalan käskyistä. (22 vastaajaa)

En ymmärrä sukupuolivähemmistöihin kuuluvien maailmaa ja ajattelua. (13 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset hämmentävät minua. (6 vastaajaa)

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset pelottavat minua. (1 vastaaja)

Minua hämmentää, jos en tiedä onko ihminen mies vai nainen. (15 vastaajaa)

Minusta on väärin omaksua muu sukupuoli-identiteetti kuin se, mikä on syntymässä määritelty. (21 vastaajaa)

Minulla ei ole vaikeuksia kohdata sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. (93 vastaajaa)

Jotain muuta (15 vastaajaa)

Seuraavassa osassa pureudumme mm. omin sanoin kerrottuihin vastauksiin kohtaamisten vaikeuksista, vaikeista tilanteista sekä niistä tilanteista, joissa kaikki on mennyt hienosti.

torstai 6. helmikuuta 2020

Pikku tiedote

Jotkut ihmettelevät, miksi blogiin ei ole viime aikoina ilmestynyt mitään uutta ja kiinnostavaa. Tai edes uutta. :-D

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, hanke toimii. Viime ajat ollaan kirjoitettu ahkerasti väliraporttia rahoittajallemme, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselle eli STEAlle. Ollaan kaiveltu esiin viimeisten kahden vuoden tilaisuuksien osallistujamääriä, pohdittu työmme kehittämistä, yhteistyökumppanien toiveita, kohderyhmien tavoittamista, aikaansaatuja tuloksia ja vaikutuksia suhteessa tavoitteisiin ja kaikkea tällaista...välillä raportissa lukee: "PÄÄ HAJOO NYT". Nämä pitää vielä poistella sieltä lopullisesta versiosta.


Kiitos kaikille, jotka kävivät vastaamassa hankkeen palautekyselyyn! Siitä on ollut suurta apua tässä hommassa. <3

Tampereella paistaa aurinko. Blogimme heräilee vähitellen talviuniltaan.

Meneillään on kaikenlaista vähän jännempää kuin raportti. Siitä lisää tulevaisuudessa.

Kohta kerromme viime vuoden lopussa tekemämme kyselyn tuloksista. Kysely oli suunnattu eri uskonnollisten yhteisöjen työntekijöille ja toimijoille ja käsitteli sateenkaari-ihmisten kohtaamista seurakunnissa. Siihen tuli 200 asiallista vastausta. Vastauksia tuli kaikkiaan 16 eri yhteisön parista. Kiitos kaikille!

Ai niin. Jos on ideoita ensi kesän LGBTIQ People of Faith -seminaaria koskien, vierailkaa täällä!

Homofobiaa?

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. ABBI -yhteisön (Ambassadors and Bridge Builders Internati...