maanantai 26. marraskuuta 2018

Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri puolilta Suomea. Oli Setan edarin eli edustajakokouksen aika.


Hankkeemme työntekijöitä oli pyydetty paikalle häirintäyhdyshenkilöiksi.

Tehtävä oli meille mieluinen. Tarkoituksemme oli siis varmistaa, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla, ja että kaikki noudattaisivat Setan tilaisuutta varten laatimia turvallisen tilan ohjeita (jotka löytyvät vähän rullaamalla täältä).

Halusimme tehtävän hoidossa tuoda esille historiaa ja menneitten aikojen yhteiskuntarauhaan tähtääviä toimenpiteitä ja keksintöjä. Toimme paikalle häpeäpaalun.


Tarkoituksemme ei ollut paalulla rankaista sääntöjä rikkovia tai muita häiritsijöitä, vaan ennaltaehkäistä häirintää. Jos joku kokisi häirintähaluja eikä pystyisi niitä hillitsemään, hän voisi ihan itse pyytää päästä paaluun. Tarjosimme myös parempaan kommunikaatioon tähtääviä keskusteluita paalulla tai ilman.

Malkuslaisia oli edustajakokouksessa läsnä kaikkiaan yhteensä neljä: Peikin ja Lumin lisäksi sihteeri (ja hankkeen esimies) Riku Karppinen ja puheenjohtaja Johan Brandt.


Kiitos Malkuksen, edarin polttavin puheenaihe oli eheytys. Itse kokouksen ja poliittisen vaikuttamisen työryhmän lisäksi aihe puhutti paljon myös epävirallisissa keskusteluissa.


Jossain kiersi huhu, että keskustelua olisi käyty "eheytyksen hyvistä ja huonoista puolista". Haluamme katkaista huhulta siivet. Kukaan kokouksessa tuskin on ollut sitä mieltä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät terapiat tai muut toimenpiteet olisivat millään tavalla hyviä.

Alaikäisiin kohdistuva henkinen väkivalta, jota kokouksessa tuotiin esille ja jollaista meidän "eheytyskyselyymme" (kyselystä lisää täällä, täällä, täällä ja täällä) tulleissa vastauksissa on kuvattu, on ehdottomasti väärin. Siihen on syytä puuttua vahvasti.

Emme kuitenkaan usko, että Setan hallituksen ehdottama eheyttämisen kieltäminen "myös uskomushoitona" oikea ase tässä kohdassa.

Meillä on jo lastensuojelulaki. Olemme sitä mieltä, että lasten kanssa tekemisissä olevia viranomaisia pitäisi valistaa, kouluttaa ja opastaa siinä, että tunnistetaan paremmin uskontoon liittyvä henkinen väkivalta. Ruohonjuuritason työssä lasten kanssa olisi äärimmäisen tärkeää käydä keskusteluita, miten lain tulkinnassa painotetaan vanhempien oikeutta omaan uskontoonsa suhteessa lapsen oikeuteen olla turvassa ja vapaana kaikenlaisesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Vaikeat asiat on kiireisessä käytännön työssä joskus liian helppoa sivuuttaa vanhempien uskonnonvapauteen vedoten.

Olisi myös tärkeää levittää entistä vahvemmin asiallista tietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia vaikkapa lapsen sukupuolen ilmaisuun kajoamisella on. Tässä uskomme ja luotamme Setaan ihan täysillä.

Oma kysymyksensä on se, että vaikuttaminen kentällä, jolla keskustellaan kaikista mahdollisista uskomushoidoista/vaihtoehtohoidoista/täydentävistä hoitomuodoista, on myös melkoisen tehotonta ja uuvuttavaa. Kuinkakohan monta vuotta tätä "puoskarilakia" on jo yritetty vääntää kasaan?

Ensiarvoisen tärkeää olisi miettiä myös sitä, mitä oikein on tämä eheytys, mikä halutaan kieltää.


Tiedämme varmaankin kaikki, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutokseen tähtäävät terapiat ja muut toimenpiteet eivät ole hyväksyttyjä virallisen terveydenhuollon piirissä. Ne eivät ole hyväksyttyjä edes alan ammattilaisten vapaa-ajan toimina (näin kertoi Valviran edustaja meille puhelimessa, mistä lisää täällä). Olemme kyllä kuulleet huhuja jopa tiskin alta annetuista hormoneista homoseksuaalisuuden hoitona, mutta kaikki tällainen on tietenkin laitonta.

Mitä siis kiellämme, kun kiellämme eheyttämisen myös uskomushoitona?

Olemme hankkeessa olleet tekemisissä useitten "eheytymistä" yrittäneiden ihmisten kanssa. Eheytymisyritys on harvoin jokin erillinen hoito tai toimenpide. Se on usein päätepiste tai etappi matkalla, joka on jatkunut pitkään, ehkä koko elämän ajan. Se voi myös olla olennainen ja erottamaton osa jonkun ihmisen elämää, nivoutuneena moneen muuhun asiaan. Kyse on herkistä, ihmisyyden ytimeen menevistä asioista, joissa ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on olennainen rooli.

Kun lasta ei kohdella perheessä hyvin, hän alkaa tuntea häpeää ja arvottomuutta. Uskonnollinen yhteisö voi olla tässä perheen kaltainen.

Seta jäsenjärjestöineen on tuottanut ja pystyy tuottamaan korjaavia kokemuksia seksuaalisuutensa ja sukupuolensa takia haavoja saaneille. Erilaiset vertaisryhmät, tukipalvelut ja keskustelut ovat korvaamattomia. Oman kyselymme vastauksissa ns. korjaaviksi kokemuksiksi kerrottiin myös ihan tutustuminen faktatietoon seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä sateenkaarihistoriaan perehtyminen. Tässä voimme vain kiittää ja kunnioittaa Setaa.

Osa arvottomuutta kokeneista on saanut korjaavia kokemuksia sieltä "eheytysliikkeen" piiristä. Tai jostakin seurakunnasta. Laiska pyrkimys "eheytyshoitojen kieltämiseen" saattaa kääntyä lähinnä hyökkäilyksi näitä yhteisöjä vastaan.

Me uskomme, että ulkoa tai ylhäältä tulevien kieltojen sijasta parempia vaikuttamiskeinoja yhteisöihin ovat mm. dialogi, tiedon kerääminen, asiallisen tiedon jakaminen sekä tietenkin ihmisten kokemusten tuominen esille. Usein yhteisöjen sisällä on myös ihan omaa halua toimia hyvin ja oikein ja ottaa vakavasti asiat, joista heidän jäsenensä kertovat.

Seta ja sen jäsenjärjestöt koetaan joskus pelottavina, etenkin konservatiivisista uskonnollisista yhteisöistä tulevien keskuudessa. Edustajakokouksessa yritimme herättää keskustelua siitä, miten Setasta voisi tehdä turvallisemman paikan myös heille. Uskontoa vastaan hyökkäileminen vertaistoiminnan piirissä pitäisi ainakin saada kitkettyä pois. Kaikkien ihmisten valintoihin pitäisi suhtautua kunnioittavasti. Lisää ehdotuksia voi kirjoittaa vaikkapa kommentteihin!

Mutta takaisin itse edariin. Siellä oli ehdottomasti parasta ihmisten kohtaamiset. Kiitos kaikille teille, joiden kanssa saimme jutella edes lyhyesti! <3

Kaikkien äänestysten ja kokoustamisten jälkeen oli kyllä vähän väsynyt olo.


Ai niin, se häirintä. Saimmeko yhteydenottoja tähän liittyen? Emme yhden yhtä. Ainoa asia, josta meille esitettiin kritiikkiä, oli häpeäpaalumme. Joidenkin mielestä oli ollut epäsopivaa tuoda sateenkaariväen kokoontumiseen väline, jolla meitä on historian saatossa nöyryytetty. Aika esimerkillistä tämä setalaisten vuorovaikutus, kun ainoa valittamisen aihe liittyy häirintäyhdyshenkilöiden omaan toimintaan. Kiitos, edarilaiset!

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Nuorisotoimintakysely

Avasimme viime kuussa nuorisotoimintakyselyn. Tarkoituksenamme on kerätä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemuksia eri uskonyhteisöjen nuorisotoiminnasta.

Kyselyyn on tullut kivasti vastauksia, mutta lisää kaivataan! Evankelis-luterilainen kirkko ja sen herätysliikkeistä körtit (herännäisyys) ovat parhaiten edustettuina, mutta muiden herätysliikkeiden toimintaan osallistuneita ei ole paljoa.

Karismaattisista yhteisöistä (helluntailaisuus ja vapaakirkko) kuten myös ortodoksikirkosta on tullut vastauksia, mutta niitäkin toivoisimme lisää!

Yhteisöt, joista on tullut vain vähän tai ei lainkaan vastauksia ja joita tsemppaamme mukaan, ovat
rukoilevaiset
lestadiolaiset
evankeliset
viidesläiset
katolinen kirkko
metodistikirkko
Myöhempien aikojen pyhät
Jehovan todistajat
islamilaiset yhteisöt
juutalainen seurakunta

Nuorisotoimintakyselyyn pääsee osallistumaan tämän linkin kautta:

www.voimavaraksi.fi/nuorisokysely

Linkkiä saa jaella mielin määrin ympäriinsä!

Ai niin. Olemme saaneet kyselyn kautta myös palautetta työstämme ja hankkeesta. Esimerkkinä vaikkapa tämä:

"Menisitte oikeisiin töihin, jotta teistäkin olisi jotain hyötyä tälle valtiolle! Tulee väkisinkin mieleen, ettei kukaan täysijärkinen ihminen viitsi kuluttaa aikaansa tämän laatuisten kyselyjen laatimiseen? Sairasta! Todella SAIRASTA!!"

Kannustammekin purkamaan tällaisia tuntoja meidän suuntaan. Olemme toistaiseksi ottaneet tällaiset palautteet vastaan hilpeydellä.



Pyyntönä kuitenkin, että sateenkaarinuoret jätettäisiin rauhaan. Monille vastaavat kommentit voivat olla hyvin haitallisia, repiviä ja tuhoisia.

tiistai 13. marraskuuta 2018

"Eheytyskyselyn" 4. osa ja Kutsuvat sitä rakkaudeksi

Hankkeemme yhtenä tehtävänä on puuttua "eheytykseen" eli seksuaalisen suuntautumisen ja/tai sukupuolen muutospyrkimyksiin. Sattumalta aihe oli hankkeen käynnistymisaikoina mediassa paljon esillä, ja laadimmekin tähän liittyen lehdistötiedotteen.

Olemme alusta saakka pitäneet tärkeänä, että ennen kuin vaikkapa vaadimme "eheytystoiminnan" kieltämistä lailla, selvitämme, mitä tämä toiminta oikein on. Kyselymme on osa tätä selvittelyä. (Kyselystä voi lukea lisää ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta osasta.)

Mitä eheyttäminen kyselymme perusteella sitten oikein on?

Kattavaa vastausta meillä ei ole, mutta joitakin suuntaviivoja kyselyyn tulleet vastaukset antavat. Niitä olemme ruotineet edellisissä osioissa varmasti ihan tarpeeksi. Otetaan tähän vielä esimerkiksi eräs kyselyyn vastannut alle 30-vuotias transsukupuolinen henkilö, joka kertoo joutuneensa alaikäisenä eheytyksen kohteeksi. Painostusta oli tullut niin omasta perheestä kuin yhteisön johdolta. 

"Eheytystä yritettiin väkivallalla, sillä uhkaamisella sekä henkisellä väkivallalla ja painostamisella."

Eheytykseen vastaaja kertoi kuuluneen mm. sielunhoitoa, sielunhoitoterapiaa, yksilöpsykoterapiaa, demonien tai pahojen henkien pois ajamista, aversiohoitoa (inhon tunteiden herättämiseen perustuvaa hoitoa), käytöksen muuttamista feminiinisemmäksi/maskuliinisemmaksi, seksistä ja itsetyydytyksestä pidättäytymistä. Yksin jäämisen ja perheen/yhteisön menettämisen pelko oli läsnä - ja lopulta pelko toteutuikin. Vastaaja kertoo kokemuksen (lähes) tuhonneen hänen elämänsä. 

Tämä kaikki tapahtui ihan meidän tavallisen evankelis-luterilaisen kirkkomme piirissä. Uskomme, että suurin osa kirkon toimijoista on sitä mieltä, että tällaista ei pitäisi tapahtua, kenellekään, missään. Ei varsinkaan alaikäiselle. Vastaaja toteaa kyselyn lopussa:

"Eheyttäminen, etenkin alaikäisten kohdalla, pitäisi kieltää, siihen kannustaminen, ohjaaminen ja/tai pakottaminen pitäisi säätää rangaistavaksi ja siihen osallistuvilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta pitäisi välittömästi viedä toimiluvat."

Vaikeaa olla eri mieltä.

Mutta mitä varsinaisesti on eheytykseen kannustaminen ja ohjaaminen?

Viime päivinä julkisuudessa on kohistu nuorille suunnatusta, ihmissuhteita käsittelevästä kirjasesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Me hankkeessakin olemme tutustuneet teokseen.


Emme ota kantaa teoksen ohjeisiin tai maailmankuvaan sinänsä. Tarkastelemme sitä tässä ainoastaan siltä kannalta, mikä sen viesti on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille.

Kutsuvat sitä rakkaudeksi antaa ristiriitaista viestiä. Se sanoo: "Jumalan luomat sukupuolet eivät ole ahtaita muotteja, joihin pitää mahtua, vaan niissä on runsaasti tilaa erilaisille ja ainutlaatuisille naisille ja miehille: ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on erilainen. On yhtä monta tapaa olla nainen kuin on naisiakin, ja yhtä monta tapaa olla mies kuin on miehiäkin." Opas kannustaa olemaan oma itsensä. Hyvä näin!

Samalla teos kuitenkin maalailee kuvaa, minkälainen mies on ja minkälainen on nainen. Transsukupuoliselle nuorelle teos on julma: "Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi. Jos sinulla on syntymässä ollut naisen sukupuolielimet, sinut on luotu naiseksi." Se ei oikeastaan anna muuta vaihtoehtoa kuin tulla sinuiksi oman (sukupuolielimistä syntymässä todetun) sukupuolen kanssa. Vertaistukea ja apua luvataan, jos nuori kokee, että keho ei vastaa sukupuolta. Kehotetaan juttelemaan vaikkapa seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Toivomme, että tämä nuorisotyöntekijä olisi tutustunut sukupuolen moninaisuuteen ja lukaissut vaikkapa Lääkärilehden artikkelin aiheesta.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluville teos tarjoaa lähinnä heterouden suuntaan eheytymistä tai selibaattia. Sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien (kursivointi meidän) kanssa painiskelevia nuoria teos muistuttaa, että heillä on oikeus pitää kiinni uskostaan ja valinnasta elää Raamatun opetuksen ja Jumalan tahdon mukaista elämää.

Tässä liikutaan vaarallisilla vesillä. Onko teoksen kirjoittajilla ihan oikeasti satavarma tieto Jumalan tahdosta ja siitä, että juuri heidän tulkintansa Raamatun opetuksesta on ainoa oikea? Onko nuoren valittava sukupuoli-identiteettinsä ja Jumalan tahdon välillä? Seksuaalisuutensa ja Jumalan tahdon välillä?

Samalla kun haluamme hankkeessa kunnioittaa monenlaisia näkökulmia suhteessa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja teologisiin kysymyksiin, täytyy käsi sydämellä sanoa, että tällaiset nuorille suunnatut viestit voivat olla vahingollisia. Siitä kertovat monet kyselyymme tulleet vastaukset.

Kutsuvat sitä rakkaudeksi muistuttaa toki, että nuorella on oikeus olla oma itsensä. "Kukaan ei saa edellyttää sinulta minkäänlaista muutosta seksuaaliseen suuntautumiseesi", se toteaa. Silti se ohjaa ja kannustaa muutokseen, selibaattiin (elinikäiseen, jos muutosta ei tapahdu), näkemään tietyt ominaisuudet Jumalan tahdon vastaisina.

Teoksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä eheytys on. Tämän tekstin alussa antamamme esimerkki pakolla eheyttämisestä on aika selkeä; toisen ihmisen väkivaltainen painostaminen seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muutokseen on yksinkertaisesti väärin. Mutta usein eheyttäminen on hienovaraisempaa, rakkaudella ympäröityä, monin rakentavin asioin kuorrutettua. Silti se voi satuttaa, aiheuttaa ongelmia, viedä ihmiseltä vuosia elämästä, kuten monet kyselyymme vastanneet kertoivat. "Vääränlaisen toivon ylläpitäminen" oli asia, jonka eräs vastaaja mainitsi yhdeksi pahimmista asioista eheytyksessä. "Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys", kertoo toinen. Teoskin kyllä myöntää, että muutosta ei aina tapahdu.

Emme usko, että Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksen kirjoittajien tarkoituksena on tuottaa kärsimystä, josta kyselymme vastauksissa kerrotaan. On kuitenkin tärkeää miettiä, millaista kieltä puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville, perheissään ja yhteisöissään usein haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Teoksen lopussa on listattu yhteisöjä ja toimijoita, jotka jakavat kirjasen arvot. Näiden yhteisöjen piiristä on tullut kyselyymme vastauksia. Eräs vastaaja kertoo läheisistään näin: "Tulee syyllistämistä, välillä riitelyä 24/7, eroamiseen kehottamista, Raamatun viestiä, saarnaa Jeesuksesta, kumppanin huonojen puolien etsimistä, kysymystä miksi en tapaa heitä koko ajan, syyllistäviä terveisiä kirkon tutuilta joilla mua ikävä, kysymyksiä, että käynhän vielä kirkossa, tekstiä sodomasta ja Gomorrasta, mitätöintiä yms. Jeesuksen rakastavia viestejä." 

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasessa on paljon elementtejä, jotka kannustavat hyviin asioihin: omien tunteiden kuuntelemiseen, henkilökohtaisiin rajoihin, yhteyteen toisten kanssa, jakamiseen, omana itsenään olemiseen. Se puhuu kauniisti Jumalan rakkaudesta ja armosta. Toivoisimme, että yhteisöt, jotka kirjasessa mainitaan, ottaisivat vahvasti kantaa myös siihen, kuinka perheet ja seurakunnat voisivat kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäsenensä rakkaudesta ja armosta käsin. Selkeä kannanotto ja ohje siihen, mitä oikeasti tarkoittaa se, ettei toista saa painostaa. 

torstai 8. marraskuuta 2018

Kunniaväkivaltaa, väsymystä ja ilonaiheita

Meiltä kysytään välillä, kuinka oikein jaksamme tehdä tätä työtä. Eikö ole hirveän raskasta vääntää asioista ihmisten kanssa, joiden ajatusmaailma on niin erilainen?

Täytyy myöntää, että välillä työ on raskasta. Monet "eheytyskyselyyn" tulleet kommentit ovat nostaneet kyyneleet silmiin. Vähän aikaa sitten olimme puhumassa maahanmuuttajista koostuvassa ryhmässä, jonka osallistujat pohtivat kotimaittensa tilanteita ja asenteita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Jossain homoja oli tapettu. Jonkun tutun homomiehen oli tappanut tämän oma äiti. Uskonnon ja homouden yhteensovittaminen oli usein ajatuksenakin mahdoton.

Raskasta, mutta hyvä muistutus siitä, kuinka valtava vaikutus kulttuurilla ja yhteisön paineella voi olla.

Samalla olemme iloisia siitä, että meillä täällä Tampereella suunnitellaan sateenkaarimessua ja esiinnytään seurakuntien lehdessä avoimesti sateenkaari-ihmisenä, kuten koordinaattorimme Lumi viimeisessä Silta-lehdessä. Olemme myös iloisia siitä, että eläkeläistätejä (ja toki muitakin) seisoo kirkkojen portailla polttelemassa kynttilöitä tasa-arvoisen vihkimisen puolesta.


Silkka tietämättömyys ja sen pohjalta muodostetut voimakkaat mielipiteet ovat joskus raskaita kohdata. Tällaista olemme kuitenkin kohdanneet suhteellisen harvoin. Ehkä ne tahot, joiden kanssa dialogi on mahdotonta, pysyvät yksinkertaisesti meistä etäällä. Yleensähän ihmisillä on halu tietää ja ottaa asioista selvää, oppia. Tiedon ja sydämen kautta haitalliset käytännötkin vähitellen muuttuvat.

Tietoa pyrimmekin lisäämään mm. kyselyillä. Vähän aikaa sitten avasimme kyselyn nuorisotoiminnasta. Siihen voi tutustua ja vastata täällä:

www.voimavaraksi.fi/nuorisokysely

Toivomme, että kyselyyn saadaan paljon vastauksia ja voimme yhdessä tehdä uskonyhteisöjen nuorisotoiminnasta turvallisempaa myös sateenkaarinuorille. Linkkiä saa mielellään levittää!

Muita kuulumisia: jos mitään yllättävää pop up pride -tapahtumaa ei ilmaannu, pride-"kesämme" taisi nyt lopultakin päättyä lokakuun viimeiseen viikonloppuun ja Mikkeliin. Lumi ei päässyt paikalle, mutta Peik mm. puhui ennakkoluuloja käsittelevässä paneelikeskustelussa.

Bongaa hankkeen banderolli Ranneliikkeen kuvasta!




torstai 1. marraskuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 3

Tässä kolmas sukelluksemme "eheytyskyselymme" tuloksiin. Tartumme nyt kyselyn loppuosan vapaamuotoisiin vastauksiin. 73 vastaajaa tavoittaneesta kyselystä voi lukea lisää täältä ja täältä.

Emme poistaneet kyselyä netistä sen umpeutumisen jälkeen, ja siihen on tullut muutama lisävastaus. Otimme nämä uudet vastaukset mukaan tähän kolmososaan. Tässä vaiheessa kyselyyn on vastannut 76 ihmistä.

Alkuun on syytä lausua pieni varoituksen sana: tämä kolmas sukellus sisältää tekstiä, joka voi tuntua pahalta. 

Listasimme jo aiemmin vastauksia kysymykseen siitä, millainen kokemus eheytymisyritys oli. Mutta laitetaan vastaukset nyt vielä tähän, onhan niitä tullut muutama lisää:

Kokemus oli pelkästään myönteinen. (2)

Kokemus ei ollut lainkaan haitallinen. (0)

Kokemukseen sisältyi sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. (7)

Kokemus oli neutraali. (4)

Kokemus aiheutti hieman haittaa. (22)

Kokemus aiheutti suurta haittaa. (17)

Kokemus (lähes) tuhosi elämäni. (13)

Jotain muuta, mitä (5)


Nämä jotain muuta -vastaukset kerroimme jo siellä ensimmäisessä osassa, mutta kertauksen vuoksi:

"En tule koskaan selviämään siitä."

"Tarpeellinen kokemus. Opin itsestäni kovin paljon."

"Yritin "miehistyä", joka oli siinä myönteinen kokemus, että uskaltauduin muitten miesten joukkoon ja sain siitä myönteisiä kokemuksia."

"Kokemus tuhosi elämäni täysin ja teki siitä mahdotonta sietää."

"Yritin itsemurhaa."


Seuraavaksi pyysimme vastaajia kertomaan tarkemmin, minkälaisia hyviä tai huonoja vaikutuksia kokemuksella on ollut. Vastauksia tuli 44. Kyselyn lopussa annoimme vielä vapaata tilaa kokemuksille ja kommenteille. Näitä vastauksia saimme yhteensä 20. Seuraavat kommentit on noukittu näistä kahdesta vastausryhmästä.


Pelkästään myönteiset kokemukset

Ne kaksi vastaajaa, jotka olivat kokeneet eheytymisyritykset ainoastaan myönteisinä, kertoivat kokemuksistaan näin:

"Olen uskaltanut hyväksyä oman taipumukseni, mutta en halua toteuttaa sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista. Uskon että Jumalalle kaikki on mahdollista. Uskallan puhua asioista ääneen paremmin, enkä enää niin paljon häpeä itseäni."

"Koen, että olen nyt enemmän oma itseni. Olen onnellinen."

"Kaikki ei lähde eheytymiseen ”vimmalla”. Minullakin tämä asia oli vain yksi muiden joukossa ja koin suurimman osan muista uskovista suhtautuvan leppoisasti minuun riippumatta entisestä suuntautumisestani."

"Ensin yritin sovittaa homoseksuaalisuutta ja uskoa yhteen. Aluksi en ymmärtänyt että miten se muka voi olla väärin. Rukoilin ja sain ymmärryksen siitä etten voi valita molempia. Valitsin Jeesuksen ja uskon että Jumalan tahto on hyvä."

Toinen näistä vastaajista oli lopettanut eheytymisyritykset (koska ei enää kokenut tarvetta niihin), toinen ei. Yhteistä molempien kokemuksissa oli osallistuminen Elävät vedet -toimintaan.


Kokemuksessa sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä

Seitsemän vastaajaa kertoi kokemuksen sisältäneen sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. Myönteisiä piirteitä he kuvasivat mm. näin:

"Kokemus on kirkastanut teologisia kysymyksenasetteluja, sekä saanut minut pohtimaan asioita uudelta kantilta."

"Hyväksyn, että vaikka olen nainen voin ajatella kuin mies ja toimia kuin mies. Hyväksyn sen että minun ei tarvitse fyysisesti muuttua mieheksi vaikka ajattelen kuin mies. Kaikkia seksuaalisesta haluja ei tarvitse tyydyttää, pidättäytyminen on välillä ihan hyväksi. Itsetyydytystä ei tarvitse, voi tehdä jotain muuta. Omaa kultaa ja läheisyyttä kannattaa odottaa. Tuntuu sitten paremmalta. On ihanaa olla nainen."

"Itsensä hyväksyminen, ymmärtäminen."

Haitallisia piirteitä em. vastaajat kuvasivat näin:

"Menin naimisiin naisen kanssa, koska uskoin muuttuvani heteroksi."

"Huomaan olevani melko yksinäinen "sateenkaari"-yhteisössä."

"Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys."

Pettymys ei kuitenkaan tuhonnut elämää. Edellinen vastaus jatkuu näin:

"Nyt elän onnellisena parisuhteessa miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 10 vuotta ja asuneet yhdessä 10 vuotta. Olen onnellinen ja tasapainoinen."

(Tähän vastaajaryhmään kuului myös henkilö, joka kritisoi "käänteistä eheytystä" eli homouden hyväksynnän tavoittelua. Hän kertoo: "Ainoa myönteinen kokemus on ollut se, että olen oppinut nyt tunnistamaan ammattiauttajien ihmistyyppejä, heidän ennalta määrittämiä tavoitteita "toivon, että tämä yksilö hyväksyy homoutensa ja oppii nauttimaan homoseksistä, vaikken tätä ääneen sanokaan hänelle" ja siten tiedän psykiatrisen hoidon olevan puhdasta ajanhukkaan useiden vuosien kokemuksella." Vaikka vastaukset menivät hieman ohi aiheen, jota varten kyselyn loimme, vastaajan esiin nostamat asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, ja pohdimmekin niitä siellä kakkososassa hieman.)


Hieman haittaa

Kaikkiaan 22 vastaajaa - suurin vastaajaryhmä - ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen hieman haittaa. Näiden vastaajien kohdalla nousevat esiin sellaiset teemat kuin itsensä kieltäminen, epävarmuus, yhteisön normit, salailu, sisäinen ristiriita, kelpaaminen (tai kelpaamattomuus) Jumalalle, itsensä kieltäminen, vapautuminen ja muutos myönteiseen sen jälkeen kun on päättänyt hyväksyä itsensä. Poimintoja näistä vastauksista tässä:

"No olihan se typerää yrittää kieltää itsensä ja teeskennellä olevansa jotain muuta."

"Erosin yhteisöstäni joten kaverini jäivät sinne."

"Itsensä pelkääminen ja kieltäminen on haitallista monella tapaa. Voin nyt keskittyä muihin asioihin ja itselleni ulostulon jälkeen ja itsen täysin hyväksymisen jälkeen olen huomannu olevani paljon tuottavampi, vapaampi ja ulospäin suuntautuva ihminen."

"Kokemus oli outo, koska en ollut ihan varma, että kuka sen takana oli. Minulle annettiin Aslanin esitteitä ja puhuttiin kielteisesti asioista. Osa seurakunnassa hyväksyy ja osa ei."

"Se oli todella repivää aikaa lähinnä oman sisäisen ristiriidan takia. Ajattelin, että en kelpaa Jumalle ellen muutu heteroksi. Ja että en koskaan voi elää kaapista ulkona, koska vanhat helluntalaisvanhemmat ei sitä kestäisi. Samaan aikaan kuitenkin kaipasin suuresti naista ja ajatus siitä, että koskaan en voi elää naisen kanssa, oli kestämätön. Se oli taistelua, kovaa yrittämistä, epätoivoa ja tuskaa. Lopulta kroppa alkoi reagoimaan rytmihäiriöillä ja ihottumalla. Molemmat loppuivat kun päätin olla oma itseni ja tulin kaapista.
Hyvää kokemuksessa oli se että "Se mikä ei muuttunut, vaikka toivoin, itkin ja rukoilin - se muutti minua eniten.""


Suurta haittaa

Seuraavaksi suurin joukko (17 vastaajaa) ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen suurta haittaa. Näissä vastauksissa kerrottiin mm. mielenterveysongelmista, manipuloinnista, vallankäytöstä, traumoista, peloista. Poimintoja vastauksista:

"Vakava ahdistuminen, psykoottiset harhat, myöhemmin masennus. Lisäksi se hidastutti selvästi omaa henkilökohtaista kehitystäni ja jäin paitsi kokemuksista, jollaisia muilla ikäisilläni oli. Suhteeni läheisyyteen ja seksiin on edelleen hankala."

"Eheytyskokemus vahvisti ajatusta siitä, että vain heteronormatiivisuus on uskovalle sallittua. Joten kokemus aiheutti enemmän paineita kuin helpotusta."

"Pelkotiloja, painajaisia, paniikkikohtauksia, pettymyksiä, eristäytymistä, yksinäisyyttä."

"Pelkään että olen riivattu."

"Kuulun X:n (emme kerro nimeä luottamuksellisuuden takia) helluntaiseurakuntaan ja kerroin pastorille tykkääväni myös tytöistä, sain pastorilta kuulla, että voin olla "homoseksuaali" mutta en voi harjoittaa sitä. Ja monet muut uskovat "kaverit" on puhuneet eheytymisestä, siitä kuinka minulle on hyvä mies ja lapset varattuna."  

"Pelkään tehdä itse aloitteita miehille, sillä pelkään, että minut määritellään vain parisuhteen kautta eikä tekojen tai millainen olen ihmisenä - kautta."

"Se, että ei hyväksy itseään, koska muut eivät hyväksy, on karmeaa ja tuhoavaa. Onneksi jokin itsesuojeluvaisto sai minut lähtemään pois lapsuuteni ja nuoruuteni uskonnollisesta yhteisöstä." 

"Seurakuntakulttuuri aiheutti sen, etten pitkään edes tunnistanut homoseksuaalisia tunteita itsessäni vaan tulkitsin ne väärin. Pakotin itseäni ihastumaan poikiin/miehiin, mikä oli kokemuksena aina ahdistava ja vastenmielinen. Pelkäsin, että tapaamani miehet olivat "Jumalan minulle johdattamia" ja olin valmis tyytymään kohtalooni, jos näin kävisi."


Vastauksissa näkyy kuitenkin myös valoa: 

"Olen ehkä "enemmän oma itseni", kun olen joutunut taistelemaan itseni löytämiseksi enkä vain mennyt siitä, mistä aita olisi matalin. (Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että olisi tosi kiva olla hetero- tai edes biseksuaali, mutta olen myös alistunut siihen, ettei minusta sellaista tule, vaikka mitä tekisin. Jos Jumala haluaa minun jossain vaiheessa "eheytyvän", luotan siihen, että Hän tekee sen omalla ihmeellisellä tavallaan.)"

"Positiivista kokemuksessa oli, että se avasi silmäni näkemään, mitä manipulointia ja vallankäyttöä ehyttämisyritykset olivat. Itseasiassa kokemus auttoi minua  irrottautumaan  eheytysporukoista ja tajusin, että en voi muuttaa itseäni. Koin, että olisin voinut pinnallisesti muuttaa käytöstäni, toimia kuten odotetaan, ja täyttää kaikki ulkoiset merkit eheytymisestä. Mutta identiteetti olisi silti ollut homoseksuaali. Tajusin, että Jumala on rakkaus ja hän on minut tehnyt juuri tällaiseksi. Näistä oivalluksista alkoi eheytyminen ja itseni hyväksymisen tie. Pidän edelleen itseäni uskovana, mutta kaikissa sateenkaaren väreissä. Joten eheytyminen epäonnistui eheyttäjien mielestä, mutta minun näkökulmasta lopputulos on loistava."


Tuhoa

13 vastaajaa ilmoitti eheytymisyritysten (lähes) tuhonneen elämän. Osa "jotain muuta" -vastauksista (kaikkiaan 3)  kuuluu selvästi myös tähän kategoriaan, mutta vastaajat ehkä ilmaisivat kokemustensa ainutlaatuisuutta tai tuhoavuutta mieluummin omin sanoin. Vastauksissa kerrotaan mielenterveysongelmista, pelosta, vaurioista, inhosta, itsetuhoisuudesta. Henkilö, jota oli uskonyhteisössään pienestä pitäen yritetty eheyttää ja joka ei ollut koskaan antanut suostumustaan asialle kuvaa kokemaansa näin:

"Kokemus on ollut erittäin tuhoisa ja haitallinen.  Elämäni ei riitä siitä aiheutuneiden henkisten vaurioiden korjaamiseen."

Itsemurhaa yrittänyt kertoo:

"Henkien poisajaminen ja vääränlaisen toivon ylläpito olivat ehkä pahinta, sekä tarve jatkuvasti käsitellä lapsuutta." 

Nainen, jonka muutosyritykseen kuului painostusta sisältänyt seksisuhde miehen kanssa, kertoo vaikutuksista näin:

"Minulla on masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, luultavasti jonkinasteinen PTSD hyväksikäytön takia, pelkään kaikkien miesten viatontakin kosketusta (edes paras kaverini, joka on homomies, ei saa koskea), jotkut paikat ja hajut aiheuttavat kamalan olon muistuttaessaan tapahtuneesta, minulla kesti lähes 5 vuotta toipua henkisesti tarpeeksi kokeillakseni seksuaalisia touhuja toisen ihmisen kanssa (tällä kertaa naisen, en usko vieläkään pystyväni tekemään mitään miehen kanssa), ja siinäkin kesti aikansa, että se tuntui luontevalta eikä "väärältä", miltä kaikki hiemankaan seksuaalinen koskettelu oli tuntunut tapahtuneen jälkeen..."

Muita poimintoja tämän kategorian vastauksista tässä:

"Pelkään yhä olla oma itseni, pelkään terveydenhuollon henkilökuntaa, koen valtavaa inhoa uskontoa ja uskonnollisia ihmisiä kohtaan, olen täysin vailla perheen luomaa turvaverkkoa, masennuin vakavasti, velkaannuin rajusti jouduttuani yllättäen täysin omilleni ilman varoitusta ja niin edelleen."

"Olen kuuden laudaturin ylioppilas, mutta sen jälkeen kaikki nuoruuden paineet ovat aiheuttaneet sen, että reilu vuosikymmen elämästäni meni aivan kuin ohi kasautuneiden ongelmien, piilottelun ja ulkoa tulleiden paineiden takia. Elämäni menetetty vuosikymmen heijastuu nykyiseen elämääni siten, että olen ollut alisuoriutuja eikä yhteiskunnassamme ole helppoa kuroa menetettyä aikaa takaisin."

"Menetin elämästäni useita vuosia murrosiässä ja varhaisnuoruudessa jumittaessani yrittäessäni ”muuttua” heteroksi."

"Psyykkisen terveyden romuttuminen."

"Ääriortodoksiset elämäntavat, uupumus, masennus, anoreksia."

"Itsetuhoisuus"

Näissäkin vastauksissa pilkahtaa joskus myös valoa:

"Se hyöty siitä on, että opin ettei ihmistä voi ja tarvitse eheyttää, vaan elämän monimuotoisuus on rikkaus."

"Elinikäinen masennukseni päättyi siihen hetkeen kun luovuin yrittämästä muuttaa itseäni väärään suuntaan."


Kokemusten käsittely

Monien vastaajien kokemukset ovat olleet käsittämättömän rankkoja.

Halusimme kyselyllä selvittää myös, onko jokin auttanut käsittelemään näitä kokemuksia ja niistä aiheutuneita haittoja. Tähän aiheeseen tuli 27 vastausta (joista tosin kahden sisältönä oli vain se, että asiaa ei ole käsitelty).

Lähes kaikissa vastauksissa mainitaan ystävät ja keskustelut muiden ihmisten kanssa. Vertaistuki, erilaiset ryhmät ja sateenkaaritoiminta ovat voimaannuttaneet. Viisi vastaajaa mainitsee ammattiavun. Kuudessa vastauksessa parisuhde on ollut tärkeä.

Eräs vastaajista haluaa lähettää terveisiä entiselle luokanvalvojalleen ja kertoo:

"Hän ainakin yritti opettaa luokalle, että on myös toisenlaisia parisuhdemuotoja kuin heterosuhteet, vaikkakin luokan reaktio asiaan oli lapsellinen ja tiettyjen henkilöiden osalta vihamielinen."

Avoimempi ilmapiiri mainitaan myös muutamissa vastauksissa, ja esim. Helsinkiin muuttaminen on koettu onnekkaaksi tapahtumaksi. Muutama vastaaja kertoo uskonnosta tai uskonnollisista ihmisistä etääntymisen auttaneen. Eräs vastaus kiteyttää asian:

"Hyvien ja järkevien ystävien kanssa keskusteleminen ilman uskonnon vaikutusta."

Uskonnosta eivät kuitenkaan kaikki ole luopuneet. Yksi vastaaja kertoo:

"Apua on ollut myös raikkaampiin aatesuuntiin tutustumisesta. Maailmassa on avarampiakin hengellisyyden muotoja."

Yksi vastaajista kertoo alkoholin auttaneen - mutta vain hetkellisesti. Osa vastauksista kertoo karua kieltään siitä, kuinka vaikeaa ja pitkällistä kokemusten käsittely voi olla:

"Olen yli 20-vuotta käsitellyt asiaa. Käynyt erilaisissa terapioissa, kolmannen sektorin tukiryhmissä, kavereiden kanssa jutellut ja edelleen asian työstäminen on kesken ja viimeksi tänään sukupuoleni ja seksuaalisuuteni tehtiin helvettiin johtavaksi synniksi."

"Olen asiasta jutellut moneen kertaan vaimoni ja ystävien kanssa. Edelleenkin uskonyhteisön hylkäämiksi tuleminen ja sieltä tulleet kommentit "olisiko sinun vaan pitänyt yrittää vielä enemmän" saa mut itkemään, vaikka tapahtumista on lähes 10 v aikaa."

Lopetamme kolmannen osan tähän. Kokemusten lukeminen on ollut raskasta ja surullista, mutta niiden myötä vahvistuu entistä enemmän se ajatus, että näistä asioista pitäisi keskustella paljon, paljon enemmän.

Ja tunnemme suurta kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat jaksaneet kyselyymme vastata ja jakaa kokemuksensa.



KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...