maanantai 27. elokuuta 2018

"Eheytyskyselyä" ja Eläviä Vesiä

Avasimme heinäkuussa kyselyn seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimyksistä. Kuten aiheeseen liittyvässä lehdistötiedotteessamme totesimme, tarkoituksemme on kartoittaa niiden ihmisten kokemuksia, joilla näitä pyrkimyksiä on ollut. Yritämme selvittää, mitä “eheytys” oikein on: missä ja miten sitä tapahtuu, minkälaisia vaikutuksia sillä on. Toivomme kyselyn tulosten antavan aineksia asialliselle keskustelulle tunteita herättävästä aiheesta.

Olimme suunnitelleet yhteydenottoa Elävät Vedet ry:hyn kyselyn tiimoilta, mutta he ehtivät ensin. Hieno juttu, että molemmat koimme tapaamisen tarpeelliseksi.

Elävät Vedet ry:llä on huono kaiku sateenkaariväen keskuudessa. Pahimmillaan mielikuva heistä on kuin lauma lohikäärmeitä, jotka krusifiksi räpylässä ajavat homoista demoneja pois. Savuavat sieraimet nyrpistelevät kaikelle, mikä ei sovi ahtaaseen heteronormatiiviseen maailmankuvaan.

Meillä ei ollut juuri ennakko-oletuksia siitä, kuinka tapaamisemme sujuisi. Lähdimme Helsinkiin avoimin mielin, kuuntelemaan ja oppimaan ja myös kertomaan omasta työstämme ja tavoitteistamme. Emme siis lähtisi valistamaan, jakamaan “oikeaa tietoa”, haastamaan kenenkään maailmankatsomusta tai teologisia käsityksiä. Omissa säännöissämme vertais- ja keskusteluryhmille korostetaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tämä koskee seksuaalisuuden ja sukupuolen lisäksi myös uskontoa ja maailmankatsomusta. Meistä tämä on aika hyvä ohje muihinkin keskusteluihin ja tapaamisiin.

Emme olleet kuitenkaan ihan varmoja, olisiko Elävien Vesien henkilöillä samanlainen lähtökohta. Yrittäisivätkö he käännyttää meitä? Kykenisivätkö he kunnioittavaan keskusteluun Setan jäsenjärjestön edustajien kanssa?

Siinä me sitten istuimme Noora Nätkinin ja Andy Chambersin kanssa.


Keskustelumme alkoi ystävällisissä merkeissä. Nooran ja Andyn kanssa oli helppo olla ja jutella. Pelko käännytyksestä ja kunnioittavan keskustelun puutteesta kaikkosi heti. Molemmat vaikuttivat ihmisiltä, joille suora, mutkaton ja toisia kunnioittava keskustelu oli luontainen olotila. Eivätkä he tosiaankaan olleet mitään heteronormatiivisia lohikäärmeitä. Noora inhoaa ex-gay-sanaa, saattaa sanoa olevansa queer ja mm. kritisoi blogissaan avioliittokeskeisyyttä. “Olemme täynnä omavanhurskasta heteroseksuaalisuutemme palvontaa”, hän toteaa. Briteissä syntynyt Andy toi esiin, kuinka hänellä on ystäviä sateenkaariyhteisöstä. Ei hän hylkää ihmisiä heidän elämäntapansa perusteella.

Puhuimme termeistä. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että eheytys on huono sana. Pohdimme tätä jo kyselyn rakentamisvaiheessa, keskustelimme eri ihmisten kanssa, kysyimme neuvoa, etsimme parempaa. Emme kuitenkaan löytäneet. Näillä sitten mentiin. Olemme kyllä saaneet palautetta useammastakin suunnasta. Noora ja Andy kokevat sanan viittavaan painostamiseen ja aktiiviseen toisten muuttamiseen, josta he haluavat irtisanoutua. Jotkut muutokseen pyrkineet kokevat sanan loukkaavaksi ja ahdistavaksi, koska siinä viitataan oman seksuaalisuuden tai sukupuolen olevan jotenkin rikki. Pahoittelemme aiheuttamaamme ahdistusta ja otamme vastaan vaihtoehtoisia tapoja ilmaista asia! Ja mielellään joku näppärämpi kuin “seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimykset”....

Tapaamisen tärkein aihe oli sateenkaari-ihmisten hyvinvointi ja muutospyrkimysten vaikutus siihen. Olimme printanneet oman kyselymme väliraportin mukaamme. Vastauksia oli tullut tässä vaiheessa 57. Yksikään vastaajista ei ollut ilmoittanut kokeneensa muutospyrkimyksiä myönteisenä tai sellaisena kokemuksena, josta ei ole ollut haittaa. Vastaajista yli puolet ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen suurta haittaa tai (lähes) tuhonneen koko elämän.

Olimme kaikki surullisia ja ehkä järkyttyneitäkin siitä, minkälaista painostusta ja kohtelua sateenkaari-ihmiset ovat eri puolilla Suomea ja erilaisissa yhteisöissä joutuneet kokemaan. Andy ja Noora pahoittelivat oman järjestönsä tai heitä edeltäneen Aslanin parissa tapahtuneita ikäviä ja tuhoisia asioita. He ovat valmiita käsittelemään näitä kokemuksia asianosaisten kanssa. (Meihin voi olla yhteydessä, jos joku kokee tällaista tarvetta!) Kokemusten yhdistäminen vain ja ainoastaan tai edes pääasiassa Elävien Vesien tai Aslanin toimintaan on kuitenkin kyselymme valossa varsin harhaanjohtavaa. Vastaajista vain yksi kertoi osallistuneensa Aslanin toimintaan, kolme Elävien Vesien. Jälkimmäisten kohdalla ei ollut varmaa, olivatko he osallistuneet Aslanin Elävät vedet -kurssille vai tämän nykyisen Elävät Vedet -yhdistyksen toimintaan, jota mm. Andy ja Noora johtavat.

Andyn ja Nooran mukaan kaikki ihmiset ovat rikkinäisiä ja tarvitsevat muutosta. Heidän tarkoituksensa ei kuitenkaan ole muuttaa kenenkään seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Joskus se vain muuttuu eheytymisprosessin seurauksena. Tätä paineettomuutta muutokseen emme kyllä ihan purematta nielleet. Paine kun voi olla hienojakoista, ääneen lausumatonta. Ja kyllähän Elävien Vesien nettisivuilla kerrotaan henkilötarinoita, joiden olennainen sisältö on muutos heteroseksuaaliseen suuntaan. Järjestö myös opettaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta asioita, jotka ovat meidän näkökulmastamme vähän kyseenalaisia.

Noora ja Andy vakuuttivat, että Elävät Vedet haastattelee kaikki kursseilleen haluavat tarkkaan. He eivät ota mukaan toimintaan alaikäisiä tai ihmisiä, jotka ovat lähteneet mukaan jonkun ulkopuolisen painostuksesta, vaikkapa vanhempien, yhteisön tai puolison. He eivät tietenkään voi täysin taata, mitä heidän toimintaansa osallistuvat yksittäiset ihmiset päästävät suustaan tapaamisissa, mutta lupasivat puuttua, mikäli toiminnassa esiintyy minkäänlaista painostusta muuttaa jonkun seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.

Tarkennuksena Lumi vielä kysyi, onko vaikkapa hän itse tervetullut Elävien Vesien tapaamiseen sellaisena kuin on: naisen kanssa parisuhteessa elävänä naisena, joka ei koe minkäänlaista halua muuttaa suuntautumistaan. Molemmat vakuuttivat, että hän on tervetullut. Lumi päättikin lähteä seuraavaan sopivaan tapaamiseen testaamaan, onko tämä ihan käytännössäkin näin. Tuntuuko tapaamisessa aidosti hyväksytyltä? Pysykää kuulolla!

Peik esitti huolensa siitä, mitä tapahtuu, jos joku toimintaan osallistunut ei “eheydykään” toivottuun suuntaan vaan päättää elää vaikkapa homosuhteessa. Hylätäänkö hänet? Onko hän kurssin jälkeen pahemmin rikki kuin sinne tultuaan? Nooran ja Andyn mukaan he eivät hylkää, vaan tarjoavat yhteisön, joka tukee ihmisiä huolimatta heidän elämäntilanteestaan.

Kyselyn myötä huolemme on kasvanut niiden seksuaalisuuden ja sukupuolen muutospyrkimysten suhteen, jotka tapahtuvat jonkinlaisella harmaalla alueella, piilossa, epämääräisesti, asiasta juurikaan tietämättömien cissukupuolisten heteroiden harjoittamana. Harmaa alue on se, josta on vaikeinta saada otetta.

Hankkeena me olemme tunnustukseton emmekä ota kantaa yhteisöjen teologisiin käsityksiin. Yksityishenkilöinä meillä on tietenkin omat näkemyksemme ja katsomuksemme. Kaikesta emme varmastikaan ole samaa mieltä Elävien Vesien kanssa, eikä meidän tarvitsekaan olla. Sen sijaan päätimme pohtia niitä tavoitteita, joita meillä molemmilla toimijoilla on. Tapaamisen perusteella aloimme luonnostella listaa, joka näyttää meistä aika hyvältä. Siihen kuuluu mm.

-ns. harmaan alueen kartoittaminen ja siellä tapahtuvaan painostukseen puuttuminen
-siitä ajatuksesta luopuminen, että ihminen ei voi olla samaan aikaan sateenkaareva ja uskova
-loppu painostukselle muuttaa seksuaalista suuntautumista ja/tai sukupuoli-identiteettiä
-sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan vihapuheen lakkaaminen
-sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin tukeminen
-hengellisten yhteisöjen muuttuminen turvallisemmiksi sateenkaari-ihmisille
-sellaisen ajattelun loppuminen, että homoseksuaalisuus ja/tai sukupuoli-identiteetti johtuu demoneista tai pahoista hengistä (sekä tähän liittyvän eksorkismin lakkaaminen)

Andy ja Noora lupasivat myös suositella meidän hankettamme omalle jäsenistölleen. Me puolestamme pyrimme turvaamaan, että jokaisen vakaumusta ja valintoja kunnioitetaan toiminnassamme, oli se sitten vaikkapa loppuelämän eläminen selibaatissa.

Toivomme, että meihin otetaan yhteyttä, mikäli näin ei tapahdu. Toivomme myös yhteydenottoja niiltä, jotka ovat osallistuneet Elävien Vesien ja/tai Aslanin toimintaan ja kokeneet sen haitalliseksi.

Kyselymme on auki vielä n. viikon verran. Siihen voi vastata täällä

tiistai 21. elokuuta 2018

Lahes

Viime viikonloppuna ajoimme Lahti Prideen auto täynnä esittelypöytää, äänentoistolaitetta, banderollia ynnä muuta asianmukaista tavaraa. Äänentoistolaite valitettavasti vähän nikotteli, mutta muu tarpeisto tuli hyvin käyttöön. Tosin torijuhlassa pöytämme tavarat menivät vinksin vonksin useampaan otteeseen. Esitteemme muuttuivat välillä lentolehtisiksi, ja noukimme kylttejämme torikiveykseltä, kunnes viritimme ympäristöömme riittävän järeät teippaukset, sidonnat ja painot.

Tärkeää oli pitää huolta myös itsemme ravitsemisesta. Kuvassa Peik ja hänen toinen aamiaisensa.


Pridet tuntuvat meistä tuiki tutuilta ja jopa arkisilta tapahtumilta. Lahdessa saimme kuitenkin hyvän muistutuksen siitä, että näin tämä ei ole kaikille. Pride-kulkueeseen osallistuminen on monelle iso juttu. Se voi hermostuttaa ja pelottaakin. Moni ei leimaantumisen pelossa edes harkitse osallistumista. Niin kauan kuin yksikin miettii tällaista, Pride-tapahtumia tarvitaan. 

Kirkko (siis evankelis-luterilainen) oli vahvasti näkyvillä tässäkin Pride-juhlassa. Papit marssivat, Tulkaa kaikki -liike kyseli ihmisten toiveita. Joku toivoi kirkon polttamista, mutta yleensä esille tuli sellaisia asioita kuin inhimillisyys, avoimuus, hyväksyntä, järjen ja sydämen käyttö. Se ettei kirkko eristäydy omien turvallisten suojamuuriensa taakse. Että uskalletaan tuomita uskonnon nimissä tehty syrjintä ja suvaitsemattomuus. 


Osana Lahti Pridea on näyttely nimeltä Sukupuolena ihminen. Näyttelyn on koonnut vastaavan niminen projekti, jossa dokumentoidaan transsukupuolisten ihmisten elämää eri puolilla Suomea. 


Projektiin osallistunut Elise, 46, kertoo elämästään uskovana transnaisena. Eliseä esittävä kuva yllä on näyttelyn sivuilta. 

Me hankkeessa yritämme tarttua aiheeseen "eheytys" eli seksuaalisuuden ja sukupuolen muutospyrkimykset. Elisen kommentti osui tähän hienosti: 

Mä tiedän, että mä olen monella tavalla rikkinäinen ja tarvitsen muutosta. Mutta mä en halua antaa Jumalalle karttaa, että teepäs musta tällainen, koska mä tiedän, että Hän tuntee mut paljon paremmin kuin minä itse.

Jos aikoinaan olisi tapahtunut niin kuin mä rukoilin, niin musta olisi moneen kertaan hävinnyt transihmisyys kokonaan. Mutta Hän vastasi rukouksiini kun rukoilin, että tee Herra niin kuin haluat. Ja niin mä jätin pelon ja kaappielämän. Siksi mä nykyään rukoilen jatkuvasti, että tee Herra mitä haluat. Että mä haluan muuttua, mutta muuta Sinä niin kuin Sinä haluat.

Tärkeä puheenvuoro, kun pohditaan sellaisia kysymyksiä kuin rikkinäisyys, muuttuminen, uskon varassa eläminen. 

Kiitos, Lahti Priden järjestäjät!


perjantai 17. elokuuta 2018

Yhteistyötä, suunnitelmia ja viharikoksia

Eilinen oli tiivis päivä. Meillä oli neljä tapaamista Helsingissä.

Rautatieasemalta suunnistimme suoraan Sexpoon. Siellä juttelimme Maria Vihlmanin kanssa mahdollisista yhteistyökuvioista. Hankkeessa on tarkoitus laatia uskonnollisille yhteisöille suunnattu koulutuspaketti, mutta turha meidän on luoda jotakin, joka jo pääosin on olemassa. Seta ja Sexpo tekevät upeaa työtä kouluttajina, ja meidän tehtävämme on pohtia, kuinka koulutusta voisi muokata nimenomaan uskonyhteisöjen tarpeisiin sopivaksi. Kouluttajaverkoston luomisessa muista toimijoista on myös korvaamatonta apua.


Sexposta siirryimme SOPU-hankkeen tiloihin. Joku voi kysyä, miten tämä kunniaväkivaltaa ehkäisevä hanke liittyy meihin. No, vaikka sillä tavalla, että hankkeen piiriin hakeutuu myös sateenkaari-ihmisiä. Ja heitä on muuallakin kuin Helsingissä. Tarkoitus on tiivistää yhteistyötä meidän, tämän hankkeen, Pirkanmaan Setan ja Tampereella toimivan Didar-hankkeen kanssa. 

Huolimatta siitä, että Peik oli syönyt jo kaksi aamiaista (Lumi vain yhden), meillä oli nälkä. Onneksi seuraava tapaaminen oli sovittu lounaan merkeissä tapahtuvaksi. Juttelimme taiteilija Lauri Linnan kanssa hankkeen tulevasta videomateriaalista. Tämän lisäksi löysimme yhteisiä kiinnostuksenaiheita loputtomasti. Alkaen vaikka porkkanan historiasta ja luostarielämästä. 


Lounaalta siirryimme Suomen Mielenterveysseuran tiloihin. USKOT-foorumi ja Rikosuhripäivystys järjestivät tapaamisen, jossa he esittelivät viharikoksiin liittyvää varjoraporttiaan. Raportilla pyritään keräämään sellaista tietoa, jota ei saa viranomaisilta. Edustajia tapaamisessa oli mm. oikeusministeriöstä, Suomen Romanifoorumista ja Suomen Islamilaisesta Neuvostosta. 

Keskustelimme syistä, jotka estävät viharikosten ilmoittamisen poliisille. Järkyttävätkin rikokset saattavat jäädä pimentoon, koska uhrin häpeä on liian suuri tai sen ympärille kietoutuu merkittäviä ihmissuhteita. Puhumattakaan siitä, kuinka pienemmät viharikokset jäävät pimentoon. Itse asiassa Lumi tajusi vasta tapaamisessa, että on itsekin jättänyt viharikoksen raportoimatta. Syitä olivat varmaan juuri nolouden tunne, ihmissuhteet, epäluottamus poliisin asenteisiin sekä se, että kyseessä ei ollut henkeä tai terveyttä uhkaava asia. "Pikkujuttu", jolle poliisi ei todennäköisesti tekisi juuri mitään. Puhuimme kuitenkin siitä, että on tärkeää tuoda esille myös sellaiset vähäisemmät viharikokset, joiden tutkintaan poliisin resurssit eivät välttämättä riitä. Tiedonkeruu ja raportointi viharikoksista on tärkeää. Rikoksiin ei voi puuttua, jos niitä ei näy missään. 

Varjoraportti onkin upea juttu. Lumi päätti ilmoittaa kokemansa viharikoksen heti raporttiin, jonne pääsee täältä. Raportoikaa tekin, jos olette joutuneet viharikoksen kohteeksi! On tärkeää, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemat viharikokset ovat näkyvissä.

Iso kiitos tästä matalan kynnyksen varjoraportista!




Toimme tapaamisessa esille myös sellaisen asian, että puhe, joka jossakin toisessa kontekstissa olisi selkeästi vihapuhetta, saattaa uskontoon liittyessään tulla tulkituksi teologisena kysymyksenä. Ja siihenhän on sitten uskonnonvapauteen liittyvä oikeus. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla tämä on aika silmiinpistävää. Tämä on vaikea kysymys, jota luvattiin pohtia lisää vaikkapa siellä oikeusministeriössä. 

Pääsimme juttelemaan myös romaniyhteisöstä ja sateenkaarevuudesta ja vähän kyselemään islamilaisen yhteisön tilannetta. 

Mutta sitten pitikin rientää junaan. Onneksi junassa oli ravintolavaunu, ja menimme taas syömään. (Jälkkärikahvittelu oli tapahtunut ennakkoon edellisessä tapaamisessa....)





keskiviikko 15. elokuuta 2018

Koordinaattorien mietteitä

Tässä on ollut hämmästyttävät puolitoista viikkoa sellaista aikaa, että emme ole reissanneet missään. Toimistomme on siisti. Aluksi Peik yritti vähän sotkea, mutta Lumi nipotti sotkut pois.


Rauhallisessa ajassa ja tilassa olemme pohtineet monenlaisia asioita ja kuluneita kuukausia. 

Jo kesäkuussa mietimme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien muslimien haavoittuvaista asemaa. Reissuillamme olemme kuulleet mm. sellaisen kommentin, että ei ole mahdollista olla samaan aikaan homo ja muslimi. Vastaavat kommentit tuntuvat kristinuskon piirissä olevan nykyään harvinaisia, ainakin täällä Suomessa. 

Olemme kuitenkin tavanneet islamilaisia sateenkaari-ihmisiä. Kuten alankomaalaisen queer-muslimien Maruf-järjestön johtajan Dino Suhonicin. Ja Pariisissa toimivan imaamin Ludovic-Mohamed Zahedin. Ludovic ei ole ainoa "homoimaami" maailmassa. Ainakin Alankomaissa on Hashim Jansen ja Yhdysvalloissa Dayiee Abdullah. Heistä voi lukea lisää vaikkapa täältä. 

Olemme pohtineet islamilaisen vertaisryhmän perustamista. Voisimme myös käynnistää sateenkaarevan Koraani-lukupiirin. Oma teologinen osaamisemme ei sellaiseen kyllä riitä, mutta jos joku osaava kiinnostuu, niin lämpimästi toivomme yhteydenottoa! 

Muidenkin uskontojen harjoittajien yhteydenottoja otamme mielellämme vastaan. Buddhalaisesta ryhmästä on ollut puhetta, samaten New Age -ryhmästä. New Agen ja siihen liittyvien aiheiden ympärille perustimmekin vähän aikaa sitten facebook-ryhmän

Ehdotukset ja erityisesti tarjoutumiset ryhmien vetäjiksi ovat hurjan tervetulleita! 



Paikallaan pysyvä olotila loppuu pian. Huomenna olemme Tampereen rautatieasemalla ennen aamukahdeksaa ja lähdemme käväisemään Helsingissä. Tapaamisia on ainakin Sexpossa, kunniaväkivaltaa ehkäisevässä SOPU-työssä sekä USKOT-foorumin tiedotustilaisuudessa. Ja parin päivän päästä meille voi tulla juttelemaan Lahden torilla ja Pride-kulkueessa! 

maanantai 6. elokuuta 2018

Jännän äärellä Turussa

Lomaltapaluuviikkomme helmenä kimalteli Turku Pride. Kuten alla lippukin antaa ymmärtää, Turussa voi tehdä syväsukelluksen historiaan.


Saimme marssia kauniin kaupungin kaduilla ja jokirannoilla sekä - jälleen kerran - nauttia hienoista kohtaamisista. Tapasimme mm. Karhun kansan väkeä.


Karhun kansa on ensimmäinen virallisen uskonnollisen yhdyskunnan statuksen saanut uuspakanallinen yhteisö Suomessa. He taitavat myös olla maamme ainoa virallinen uskonnollinen yhdyskunta, joka muitta mutkitta vihkii samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Jos joku tietää toisen yhteisön, niin ilmiantakaa heti tämän tekstin kommenttiin tai vaikka sähköpostiimme! Huomatkaa myös kuvassa näkyvä itse tehty muinaispuku!

Turku Pride oli ensimmäinen tämän kesän Pride, jossa havaitsimme useampia vastamielenosoittajia katujen varsilla. Ja kylttien aihe liittyi jotenkin uskontoon. Jeesus tahtoo antaa paremman elämän, synnit anteeksi ym.


Kuvan vastamielenosoittajat eivät kuitenkaan olleet mitenkään aggressiivisia, vaan leveä hymy naamalla toivat esille viestejään. Saivat hymyn meidänkin kasvoillemme (joilla tosin Pride-marsseilla on muutenkin usein ollut melko iloinen ilme).

Turku Priden sateenkaarimessua vietettiin kansallispyhäkössämme, Turun tuomiokirkossa. Tuomiorovasti oli kieltänyt sateenkaarilipun sijoittelun kirkkotilaan, mutta Malkuksen banderolli toivotti kirkkokansan tervetulleeksi eteisessä.


Ja sentään pieni sateenkaarikynttilä paloi alttarilla.


Kirkkokahveilla me koordinaattorit kerroimme hankkeesta. Saimme myös tietää, kuinka sateenkaarimessujen järjestäminen on Turussa sujunut. Kaikki ei ole ollut helppoa. Aikoinaan on jossakin seurakunnan piirissä jopa rukoiltu, että messuihin ei tulisi osallistujia. Mutta pienin askelin monien jyrkät mielipiteet ovat muuttuneet vähemmän jyrkiksi, vähitellen myönteisiksi, sateenkaari-ihmisiä tukeviksi. Messun liturgina toiminut pastori piti kehityksen polttoaineena arkipäivän kohtaamisia, tutustumisia. Joskus on hirveän tärkeää ihan vain näkyä, olla olemassa.

Paluumatkamme Tampereelle alkoi mukavasti kaksoissateenkaaren alla. Ajelimme kotiin peräkärry täynnä lahjoituksena saatuja kalusteita. Tällä viikolla olemme päättäneet tehdä toimistostamme kauniin ja siistin ja luopua epämääräisistä pahvilaatikkoviritelmistä.

Kiitos kaikesta, Turku!



KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...