keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Voimavaraksi-leiri!

Joka syksy Malkus-leirin yhteydessä esiintyy toive, että leirejä voisi olla enemmänkin. No, nyt on!

5. - 7.4. 2019 järjestämme siis lopultakin sen "toisen leirin". Kyseessä ei kuitenkaan ole toinen Malkus-leiri, vaan ihan uusi Voimavaraksi-leiri.

Miten tämä leiri eroaa Malkus-leiristä? No, Malkus-leiri on kristillinen ja elämänkatsomuksellinen, mikä tarkoittaa, että siellä on paljon kristillistä ohjelmaa. Voimavaraksi-leiri pidetään uskonnollisesti sitoutumattomana. Totta kai jokainen leiriläinen voi itsekseen tai vaikka kaverin kanssa harjoittaa omaa uskontoaan, mutta leiriohjelmaan uskonnonharjoitus ei kuulu. Uskonnosta ja muista elämänkatsomukseen liittyvistä asioista varmasti kuitenkin puhutaan, onhan leiri suunnattu hengellisille ja/tai uskonnollistaustaisille sateenkaari-ihmisille.

Voimavaraksi-leiri on myös maantieteellisesti uudenlainen: suuntaamme pohjoiseen, Rokualle! Etelän ihmiselle Rokua ei ehkä sano mitään, mutta tiedoksi: kyseessä on kaunis kansallispuisto Oulun ja Kajaanin välillä.

Olemme varanneet majoitustilaa Rokuanhovista.


Majoitumme neljän hengen mökkeihin, mutta kokoonnumme yhteiseen Väentupaan tutustumaan, työpajaan, juttelemaan. Ruokailemme Rokuanhovin ravintolassa. Halukkaat pääsevät myös rantasaunaan ja ulkoilemaan. Jotkut varmasti toivovat hyviä hiihtokelejä, ja niiden mahdollisuus Rokualla onkin paljon suurempi kuin vaikkapa Turussa!

Leiriohjelma on vielä suunnitteluvaiheessa. Alustavasti ollaan kaavailtu Häpeästä hiljaiset -työpajaa, jonta teemasta voi lukea lisää vaikkapa facebookista tai vetäjän blogista. Ideoita ja toiveita leiriohjelmasta saa mielellään esittää!

Leirin hinta on samansuuntainen kuin Malkus-leirin hinta (tarkkaa summaa emme ole vielä laskeneet) eli satasen tietämillä.

Ilmoittautumiskaavake ruokavalio-, majoitus-, sauna- ym. toiveineen on vielä työn alla, mutta ilmoittautua voi jo ennakkoonkin Lumin sähköpostiin: lumi.sammallahti@voimavaraksi.fi

Rokualla toivottavasti nähdään! Hanke vetäytyy kohtapuoliin joululomalle ja toivottaa kaikille hyvää joulua tai mitä ikinä tähän vuodenaikaan vietättekään! <3



perjantai 14. joulukuuta 2018

Hyvää joulunaikaa!

Kun vuosi lähestyy loppuaan, täytyy hankkeessa miettiä tarkasti sellaisia asioita kuin budjettia. Mihin ollaan käytetty rahaa ja mihin pitäisi vielä käyttää ja mihin ei enää saa käyttää yhtään pennosta?! Totesimme, että emme ole esim. oikein ehtineet huolehtia sellaisesta budjetin osuudesta kuin kalustohankinnat eli toimistomme sisustus. Näin pimeänä vuodenaikana valaistus on tärkeä asia. Olemme yrittäneet kunnostautua ja ostimme läheiseltä kirpparilta lampun. "Taikalamppu!" huudahti ohikulkija, kun kuljetimme valaisinta toimistolle. 


Edarin jälkeen on myös reissailtu, esim. Jyväskylässä Aspa-säätiön pyynnöstä. Tällä viikolla Lumi kävi Joensuussa, jossa hengailtiin sateenkaarevasti seurakuntakeskuksessa. Joensuussa on hyvä meininki, hengellinen ja sateenkaareva vertaistoiminta käynnistynyt ja sateenkaarimessujakin aletaan viettää suunnitelmien mukaan neljä kertaa vuodessa. Ihanaa, kun ihmisillä on hyvää tahtoa ja halua tehdä asioita! 

Täällä Tampereella ollaan tietenkin lähinnä kuitenkin oltu ja mietitty esittelypöytiä ja rollupeja ja esitteitä ja sateenkaarisovittelumallia ja STEAa ja videokameran hankkimista ja ensi vuoden kokemuskouluttajavideoita ja kyselyitä, ja Peik istui Monitoimitalo 13:ssa Istu mun viereen -tapahtuman paneelissa keskustelemassa osallisuudesta ja toimivista väestösuhteista.

Osallisuutta toivommekin hankkeen edistävän! Mihin liittyen suunnittelemme Voimavaraksi-leiriä ensi kevääksi. Ajankohta olisi 5.-7.4. ja paikkakunta eksoottinen Rokua Oulun lähellä. Olemme vielä vähän epävarmoja siitä, kuinka paljon osallistujia leirille olisi tulossa (eli kuinka ison majoitustilan varaamme ja sitä rataa). Eli jos ehdottomasti haluat leirille, voit kertoa sen meille jo nyt vaikkapa sähköpostitse!  

Vielä ensi viikolla teemme vähän töitä ja sitten siirrymme joululomalle. Taikalamppumme maagisessa valossa toivotamme kaikille rauhallista joulunaikaa! (Kuvassa myös Peikin Lumille joululahjaksi ostamat aurinkolasit.)


maanantai 26. marraskuuta 2018

Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri puolilta Suomea. Oli Setan edarin eli edustajakokouksen aika.


Hankkeemme työntekijöitä oli pyydetty paikalle häirintäyhdyshenkilöiksi.

Tehtävä oli meille mieluinen. Tarkoituksemme oli siis varmistaa, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla, ja että kaikki noudattaisivat Setan tilaisuutta varten laatimia turvallisen tilan ohjeita (jotka löytyvät vähän rullaamalla täältä).

Halusimme tehtävän hoidossa tuoda esille historiaa ja menneitten aikojen yhteiskuntarauhaan tähtääviä toimenpiteitä ja keksintöjä. Toimme paikalle häpeäpaalun.


Tarkoituksemme ei ollut paalulla rankaista sääntöjä rikkovia tai muita häiritsijöitä, vaan ennaltaehkäistä häirintää. Jos joku kokisi häirintähaluja eikä pystyisi niitä hillitsemään, hän voisi ihan itse pyytää päästä paaluun. Tarjosimme myös parempaan kommunikaatioon tähtääviä keskusteluita paalulla tai ilman.

Malkuslaisia oli edustajakokouksessa läsnä kaikkiaan yhteensä neljä: Peikin ja Lumin lisäksi sihteeri (ja hankkeen esimies) Riku Karppinen ja puheenjohtaja Johan Brandt.


Kiitos Malkuksen, edarin polttavin puheenaihe oli eheytys. Itse kokouksen ja poliittisen vaikuttamisen työryhmän lisäksi aihe puhutti paljon myös epävirallisissa keskusteluissa.


Jossain kiersi huhu, että keskustelua olisi käyty "eheytyksen hyvistä ja huonoista puolista". Haluamme katkaista huhulta siivet. Kukaan kokouksessa tuskin on ollut sitä mieltä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät terapiat tai muut toimenpiteet olisivat millään tavalla hyviä.

Alaikäisiin kohdistuva henkinen väkivalta, jota kokouksessa tuotiin esille ja jollaista meidän "eheytyskyselyymme" (kyselystä lisää täällä, täällä, täällä ja täällä) tulleissa vastauksissa on kuvattu, on ehdottomasti väärin. Siihen on syytä puuttua vahvasti.

Emme kuitenkaan usko, että Setan hallituksen ehdottama eheyttämisen kieltäminen "myös uskomushoitona" oikea ase tässä kohdassa.

Meillä on jo lastensuojelulaki. Olemme sitä mieltä, että lasten kanssa tekemisissä olevia viranomaisia pitäisi valistaa, kouluttaa ja opastaa siinä, että tunnistetaan paremmin uskontoon liittyvä henkinen väkivalta. Ruohonjuuritason työssä lasten kanssa olisi äärimmäisen tärkeää käydä keskusteluita, miten lain tulkinnassa painotetaan vanhempien oikeutta omaan uskontoonsa suhteessa lapsen oikeuteen olla turvassa ja vapaana kaikenlaisesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Vaikeat asiat on kiireisessä käytännön työssä joskus liian helppoa sivuuttaa vanhempien uskonnonvapauteen vedoten.

Olisi myös tärkeää levittää entistä vahvemmin asiallista tietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia vaikkapa lapsen sukupuolen ilmaisuun kajoamisella on. Tässä uskomme ja luotamme Setaan ihan täysillä.

Oma kysymyksensä on se, että vaikuttaminen kentällä, jolla keskustellaan kaikista mahdollisista uskomushoidoista/vaihtoehtohoidoista/täydentävistä hoitomuodoista, on myös melkoisen tehotonta ja uuvuttavaa. Kuinkakohan monta vuotta tätä "puoskarilakia" on jo yritetty vääntää kasaan?

Ensiarvoisen tärkeää olisi miettiä myös sitä, mitä oikein on tämä eheytys, mikä halutaan kieltää.


Tiedämme varmaankin kaikki, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutokseen tähtäävät terapiat ja muut toimenpiteet eivät ole hyväksyttyjä virallisen terveydenhuollon piirissä. Ne eivät ole hyväksyttyjä edes alan ammattilaisten vapaa-ajan toimina (näin kertoi Valviran edustaja meille puhelimessa, mistä lisää täällä). Olemme kyllä kuulleet huhuja jopa tiskin alta annetuista hormoneista homoseksuaalisuuden hoitona, mutta kaikki tällainen on tietenkin laitonta.

Mitä siis kiellämme, kun kiellämme eheyttämisen myös uskomushoitona?

Olemme hankkeessa olleet tekemisissä useitten "eheytymistä" yrittäneiden ihmisten kanssa. Eheytymisyritys on harvoin jokin erillinen hoito tai toimenpide. Se on usein päätepiste tai etappi matkalla, joka on jatkunut pitkään, ehkä koko elämän ajan. Se voi myös olla olennainen ja erottamaton osa jonkun ihmisen elämää, nivoutuneena moneen muuhun asiaan. Kyse on herkistä, ihmisyyden ytimeen menevistä asioista, joissa ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on olennainen rooli.

Kun lasta ei kohdella perheessä hyvin, hän alkaa tuntea häpeää ja arvottomuutta. Uskonnollinen yhteisö voi olla tässä perheen kaltainen.

Seta jäsenjärjestöineen on tuottanut ja pystyy tuottamaan korjaavia kokemuksia seksuaalisuutensa ja sukupuolensa takia haavoja saaneille. Erilaiset vertaisryhmät, tukipalvelut ja keskustelut ovat korvaamattomia. Oman kyselymme vastauksissa ns. korjaaviksi kokemuksiksi kerrottiin myös ihan tutustuminen faktatietoon seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä sateenkaarihistoriaan perehtyminen. Tässä voimme vain kiittää ja kunnioittaa Setaa.

Osa arvottomuutta kokeneista on saanut korjaavia kokemuksia sieltä "eheytysliikkeen" piiristä. Tai jostakin seurakunnasta. Laiska pyrkimys "eheytyshoitojen kieltämiseen" saattaa kääntyä lähinnä hyökkäilyksi näitä yhteisöjä vastaan.

Me uskomme, että ulkoa tai ylhäältä tulevien kieltojen sijasta parempia vaikuttamiskeinoja yhteisöihin ovat mm. dialogi, tiedon kerääminen, asiallisen tiedon jakaminen sekä tietenkin ihmisten kokemusten tuominen esille. Usein yhteisöjen sisällä on myös ihan omaa halua toimia hyvin ja oikein ja ottaa vakavasti asiat, joista heidän jäsenensä kertovat.

Seta ja sen jäsenjärjestöt koetaan joskus pelottavina, etenkin konservatiivisista uskonnollisista yhteisöistä tulevien keskuudessa. Edustajakokouksessa yritimme herättää keskustelua siitä, miten Setasta voisi tehdä turvallisemman paikan myös heille. Uskontoa vastaan hyökkäileminen vertaistoiminnan piirissä pitäisi ainakin saada kitkettyä pois. Kaikkien ihmisten valintoihin pitäisi suhtautua kunnioittavasti. Lisää ehdotuksia voi kirjoittaa vaikkapa kommentteihin!

Mutta takaisin itse edariin. Siellä oli ehdottomasti parasta ihmisten kohtaamiset. Kiitos kaikille teille, joiden kanssa saimme jutella edes lyhyesti! <3

Kaikkien äänestysten ja kokoustamisten jälkeen oli kyllä vähän väsynyt olo.


Ai niin, se häirintä. Saimmeko yhteydenottoja tähän liittyen? Emme yhden yhtä. Ainoa asia, josta meille esitettiin kritiikkiä, oli häpeäpaalumme. Joidenkin mielestä oli ollut epäsopivaa tuoda sateenkaariväen kokoontumiseen väline, jolla meitä on historian saatossa nöyryytetty. Aika esimerkillistä tämä setalaisten vuorovaikutus, kun ainoa valittamisen aihe liittyy häirintäyhdyshenkilöiden omaan toimintaan. Kiitos, edarilaiset!

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Nuorisotoimintakysely

Avasimme viime kuussa nuorisotoimintakyselyn. Tarkoituksenamme on kerätä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemuksia eri uskonyhteisöjen nuorisotoiminnasta.

Kyselyyn on tullut kivasti vastauksia, mutta lisää kaivataan! Evankelis-luterilainen kirkko ja sen herätysliikkeistä körtit (herännäisyys) ovat parhaiten edustettuina, mutta muiden herätysliikkeiden toimintaan osallistuneita ei ole paljoa.

Karismaattisista yhteisöistä (helluntailaisuus ja vapaakirkko) kuten myös ortodoksikirkosta on tullut vastauksia, mutta niitäkin toivoisimme lisää!

Yhteisöt, joista on tullut vain vähän tai ei lainkaan vastauksia ja joita tsemppaamme mukaan, ovat
rukoilevaiset
lestadiolaiset
evankeliset
viidesläiset
katolinen kirkko
metodistikirkko
Myöhempien aikojen pyhät
Jehovan todistajat
islamilaiset yhteisöt
juutalainen seurakunta

Nuorisotoimintakyselyyn pääsee osallistumaan tämän linkin kautta:

www.voimavaraksi.fi/nuorisokysely

Linkkiä saa jaella mielin määrin ympäriinsä!

Ai niin. Olemme saaneet kyselyn kautta myös palautetta työstämme ja hankkeesta. Esimerkkinä vaikkapa tämä:

"Menisitte oikeisiin töihin, jotta teistäkin olisi jotain hyötyä tälle valtiolle! Tulee väkisinkin mieleen, ettei kukaan täysijärkinen ihminen viitsi kuluttaa aikaansa tämän laatuisten kyselyjen laatimiseen? Sairasta! Todella SAIRASTA!!"

Kannustammekin purkamaan tällaisia tuntoja meidän suuntaan. Olemme toistaiseksi ottaneet tällaiset palautteet vastaan hilpeydellä.



Pyyntönä kuitenkin, että sateenkaarinuoret jätettäisiin rauhaan. Monille vastaavat kommentit voivat olla hyvin haitallisia, repiviä ja tuhoisia.

tiistai 13. marraskuuta 2018

"Eheytyskyselyn" 4. osa ja Kutsuvat sitä rakkaudeksi

Hankkeemme yhtenä tehtävänä on puuttua "eheytykseen" eli seksuaalisen suuntautumisen ja/tai sukupuolen muutospyrkimyksiin. Sattumalta aihe oli hankkeen käynnistymisaikoina mediassa paljon esillä, ja laadimmekin tähän liittyen lehdistötiedotteen.

Olemme alusta saakka pitäneet tärkeänä, että ennen kuin vaikkapa vaadimme "eheytystoiminnan" kieltämistä lailla, selvitämme, mitä tämä toiminta oikein on. Kyselymme on osa tätä selvittelyä. (Kyselystä voi lukea lisää ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta osasta.)

Mitä eheyttäminen kyselymme perusteella sitten oikein on?

Kattavaa vastausta meillä ei ole, mutta joitakin suuntaviivoja kyselyyn tulleet vastaukset antavat. Niitä olemme ruotineet edellisissä osioissa varmasti ihan tarpeeksi. Otetaan tähän vielä esimerkiksi eräs kyselyyn vastannut alle 30-vuotias transsukupuolinen henkilö, joka kertoo joutuneensa alaikäisenä eheytyksen kohteeksi. Painostusta oli tullut niin omasta perheestä kuin yhteisön johdolta. 

"Eheytystä yritettiin väkivallalla, sillä uhkaamisella sekä henkisellä väkivallalla ja painostamisella."

Eheytykseen vastaaja kertoi kuuluneen mm. sielunhoitoa, sielunhoitoterapiaa, yksilöpsykoterapiaa, demonien tai pahojen henkien pois ajamista, aversiohoitoa (inhon tunteiden herättämiseen perustuvaa hoitoa), käytöksen muuttamista feminiinisemmäksi/maskuliinisemmaksi, seksistä ja itsetyydytyksestä pidättäytymistä. Yksin jäämisen ja perheen/yhteisön menettämisen pelko oli läsnä - ja lopulta pelko toteutuikin. Vastaaja kertoo kokemuksen (lähes) tuhonneen hänen elämänsä. 

Tämä kaikki tapahtui ihan meidän tavallisen evankelis-luterilaisen kirkkomme piirissä. Uskomme, että suurin osa kirkon toimijoista on sitä mieltä, että tällaista ei pitäisi tapahtua, kenellekään, missään. Ei varsinkaan alaikäiselle. Vastaaja toteaa kyselyn lopussa:

"Eheyttäminen, etenkin alaikäisten kohdalla, pitäisi kieltää, siihen kannustaminen, ohjaaminen ja/tai pakottaminen pitäisi säätää rangaistavaksi ja siihen osallistuvilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta pitäisi välittömästi viedä toimiluvat."

Vaikeaa olla eri mieltä.

Mutta mitä varsinaisesti on eheytykseen kannustaminen ja ohjaaminen?

Viime päivinä julkisuudessa on kohistu nuorille suunnatusta, ihmissuhteita käsittelevästä kirjasesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Me hankkeessakin olemme tutustuneet teokseen.


Emme ota kantaa teoksen ohjeisiin tai maailmankuvaan sinänsä. Tarkastelemme sitä tässä ainoastaan siltä kannalta, mikä sen viesti on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille.

Kutsuvat sitä rakkaudeksi antaa ristiriitaista viestiä. Se sanoo: "Jumalan luomat sukupuolet eivät ole ahtaita muotteja, joihin pitää mahtua, vaan niissä on runsaasti tilaa erilaisille ja ainutlaatuisille naisille ja miehille: ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on erilainen. On yhtä monta tapaa olla nainen kuin on naisiakin, ja yhtä monta tapaa olla mies kuin on miehiäkin." Opas kannustaa olemaan oma itsensä. Hyvä näin!

Samalla teos kuitenkin maalailee kuvaa, minkälainen mies on ja minkälainen on nainen. Transsukupuoliselle nuorelle teos on julma: "Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi. Jos sinulla on syntymässä ollut naisen sukupuolielimet, sinut on luotu naiseksi." Se ei oikeastaan anna muuta vaihtoehtoa kuin tulla sinuiksi oman (sukupuolielimistä syntymässä todetun) sukupuolen kanssa. Vertaistukea ja apua luvataan, jos nuori kokee, että keho ei vastaa sukupuolta. Kehotetaan juttelemaan vaikkapa seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Toivomme, että tämä nuorisotyöntekijä olisi tutustunut sukupuolen moninaisuuteen ja lukaissut vaikkapa Lääkärilehden artikkelin aiheesta.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluville teos tarjoaa lähinnä heterouden suuntaan eheytymistä tai selibaattia. Sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien (kursivointi meidän) kanssa painiskelevia nuoria teos muistuttaa, että heillä on oikeus pitää kiinni uskostaan ja valinnasta elää Raamatun opetuksen ja Jumalan tahdon mukaista elämää.

Tässä liikutaan vaarallisilla vesillä. Onko teoksen kirjoittajilla ihan oikeasti satavarma tieto Jumalan tahdosta ja siitä, että juuri heidän tulkintansa Raamatun opetuksesta on ainoa oikea? Onko nuoren valittava sukupuoli-identiteettinsä ja Jumalan tahdon välillä? Seksuaalisuutensa ja Jumalan tahdon välillä?

Samalla kun haluamme hankkeessa kunnioittaa monenlaisia näkökulmia suhteessa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja teologisiin kysymyksiin, täytyy käsi sydämellä sanoa, että tällaiset nuorille suunnatut viestit voivat olla vahingollisia. Siitä kertovat monet kyselyymme tulleet vastaukset.

Kutsuvat sitä rakkaudeksi muistuttaa toki, että nuorella on oikeus olla oma itsensä. "Kukaan ei saa edellyttää sinulta minkäänlaista muutosta seksuaaliseen suuntautumiseesi", se toteaa. Silti se ohjaa ja kannustaa muutokseen, selibaattiin (elinikäiseen, jos muutosta ei tapahdu), näkemään tietyt ominaisuudet Jumalan tahdon vastaisina.

Teoksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä eheytys on. Tämän tekstin alussa antamamme esimerkki pakolla eheyttämisestä on aika selkeä; toisen ihmisen väkivaltainen painostaminen seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muutokseen on yksinkertaisesti väärin. Mutta usein eheyttäminen on hienovaraisempaa, rakkaudella ympäröityä, monin rakentavin asioin kuorrutettua. Silti se voi satuttaa, aiheuttaa ongelmia, viedä ihmiseltä vuosia elämästä, kuten monet kyselyymme vastanneet kertoivat. "Vääränlaisen toivon ylläpitäminen" oli asia, jonka eräs vastaaja mainitsi yhdeksi pahimmista asioista eheytyksessä. "Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys", kertoo toinen. Teoskin kyllä myöntää, että muutosta ei aina tapahdu.

Emme usko, että Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksen kirjoittajien tarkoituksena on tuottaa kärsimystä, josta kyselymme vastauksissa kerrotaan. On kuitenkin tärkeää miettiä, millaista kieltä puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville, perheissään ja yhteisöissään usein haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Teoksen lopussa on listattu yhteisöjä ja toimijoita, jotka jakavat kirjasen arvot. Näiden yhteisöjen piiristä on tullut kyselyymme vastauksia. Eräs vastaaja kertoo läheisistään näin: "Tulee syyllistämistä, välillä riitelyä 24/7, eroamiseen kehottamista, Raamatun viestiä, saarnaa Jeesuksesta, kumppanin huonojen puolien etsimistä, kysymystä miksi en tapaa heitä koko ajan, syyllistäviä terveisiä kirkon tutuilta joilla mua ikävä, kysymyksiä, että käynhän vielä kirkossa, tekstiä sodomasta ja Gomorrasta, mitätöintiä yms. Jeesuksen rakastavia viestejä." 

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasessa on paljon elementtejä, jotka kannustavat hyviin asioihin: omien tunteiden kuuntelemiseen, henkilökohtaisiin rajoihin, yhteyteen toisten kanssa, jakamiseen, omana itsenään olemiseen. Se puhuu kauniisti Jumalan rakkaudesta ja armosta. Toivoisimme, että yhteisöt, jotka kirjasessa mainitaan, ottaisivat vahvasti kantaa myös siihen, kuinka perheet ja seurakunnat voisivat kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäsenensä rakkaudesta ja armosta käsin. Selkeä kannanotto ja ohje siihen, mitä oikeasti tarkoittaa se, ettei toista saa painostaa. 

torstai 8. marraskuuta 2018

Kunniaväkivaltaa, väsymystä ja ilonaiheita

Meiltä kysytään välillä, kuinka oikein jaksamme tehdä tätä työtä. Eikö ole hirveän raskasta vääntää asioista ihmisten kanssa, joiden ajatusmaailma on niin erilainen?

Täytyy myöntää, että välillä työ on raskasta. Monet "eheytyskyselyyn" tulleet kommentit ovat nostaneet kyyneleet silmiin. Vähän aikaa sitten olimme puhumassa maahanmuuttajista koostuvassa ryhmässä, jonka osallistujat pohtivat kotimaittensa tilanteita ja asenteita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Jossain homoja oli tapettu. Jonkun tutun homomiehen oli tappanut tämän oma äiti. Uskonnon ja homouden yhteensovittaminen oli usein ajatuksenakin mahdoton.

Raskasta, mutta hyvä muistutus siitä, kuinka valtava vaikutus kulttuurilla ja yhteisön paineella voi olla.

Samalla olemme iloisia siitä, että meillä täällä Tampereella suunnitellaan sateenkaarimessua ja esiinnytään seurakuntien lehdessä avoimesti sateenkaari-ihmisenä, kuten koordinaattorimme Lumi viimeisessä Silta-lehdessä. Olemme myös iloisia siitä, että eläkeläistätejä (ja toki muitakin) seisoo kirkkojen portailla polttelemassa kynttilöitä tasa-arvoisen vihkimisen puolesta.


Silkka tietämättömyys ja sen pohjalta muodostetut voimakkaat mielipiteet ovat joskus raskaita kohdata. Tällaista olemme kuitenkin kohdanneet suhteellisen harvoin. Ehkä ne tahot, joiden kanssa dialogi on mahdotonta, pysyvät yksinkertaisesti meistä etäällä. Yleensähän ihmisillä on halu tietää ja ottaa asioista selvää, oppia. Tiedon ja sydämen kautta haitalliset käytännötkin vähitellen muuttuvat.

Tietoa pyrimmekin lisäämään mm. kyselyillä. Vähän aikaa sitten avasimme kyselyn nuorisotoiminnasta. Siihen voi tutustua ja vastata täällä:

www.voimavaraksi.fi/nuorisokysely

Toivomme, että kyselyyn saadaan paljon vastauksia ja voimme yhdessä tehdä uskonyhteisöjen nuorisotoiminnasta turvallisempaa myös sateenkaarinuorille. Linkkiä saa mielellään levittää!

Muita kuulumisia: jos mitään yllättävää pop up pride -tapahtumaa ei ilmaannu, pride-"kesämme" taisi nyt lopultakin päättyä lokakuun viimeiseen viikonloppuun ja Mikkeliin. Lumi ei päässyt paikalle, mutta Peik mm. puhui ennakkoluuloja käsittelevässä paneelikeskustelussa.

Bongaa hankkeen banderolli Ranneliikkeen kuvasta!




torstai 1. marraskuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 3

Tässä kolmas sukelluksemme "eheytyskyselymme" tuloksiin. Tartumme nyt kyselyn loppuosan vapaamuotoisiin vastauksiin. 73 vastaajaa tavoittaneesta kyselystä voi lukea lisää täältä ja täältä.

Emme poistaneet kyselyä netistä sen umpeutumisen jälkeen, ja siihen on tullut muutama lisävastaus. Otimme nämä uudet vastaukset mukaan tähän kolmososaan. Tässä vaiheessa kyselyyn on vastannut 76 ihmistä.

Alkuun on syytä lausua pieni varoituksen sana: tämä kolmas sukellus sisältää tekstiä, joka voi tuntua pahalta. 

Listasimme jo aiemmin vastauksia kysymykseen siitä, millainen kokemus eheytymisyritys oli. Mutta laitetaan vastaukset nyt vielä tähän, onhan niitä tullut muutama lisää:

Kokemus oli pelkästään myönteinen. (2)

Kokemus ei ollut lainkaan haitallinen. (0)

Kokemukseen sisältyi sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. (7)

Kokemus oli neutraali. (4)

Kokemus aiheutti hieman haittaa. (22)

Kokemus aiheutti suurta haittaa. (17)

Kokemus (lähes) tuhosi elämäni. (13)

Jotain muuta, mitä (5)


Nämä jotain muuta -vastaukset kerroimme jo siellä ensimmäisessä osassa, mutta kertauksen vuoksi:

"En tule koskaan selviämään siitä."

"Tarpeellinen kokemus. Opin itsestäni kovin paljon."

"Yritin "miehistyä", joka oli siinä myönteinen kokemus, että uskaltauduin muitten miesten joukkoon ja sain siitä myönteisiä kokemuksia."

"Kokemus tuhosi elämäni täysin ja teki siitä mahdotonta sietää."

"Yritin itsemurhaa."


Seuraavaksi pyysimme vastaajia kertomaan tarkemmin, minkälaisia hyviä tai huonoja vaikutuksia kokemuksella on ollut. Vastauksia tuli 44. Kyselyn lopussa annoimme vielä vapaata tilaa kokemuksille ja kommenteille. Näitä vastauksia saimme yhteensä 20. Seuraavat kommentit on noukittu näistä kahdesta vastausryhmästä.


Pelkästään myönteiset kokemukset

Ne kaksi vastaajaa, jotka olivat kokeneet eheytymisyritykset ainoastaan myönteisinä, kertoivat kokemuksistaan näin:

"Olen uskaltanut hyväksyä oman taipumukseni, mutta en halua toteuttaa sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista. Uskon että Jumalalle kaikki on mahdollista. Uskallan puhua asioista ääneen paremmin, enkä enää niin paljon häpeä itseäni."

"Koen, että olen nyt enemmän oma itseni. Olen onnellinen."

"Kaikki ei lähde eheytymiseen ”vimmalla”. Minullakin tämä asia oli vain yksi muiden joukossa ja koin suurimman osan muista uskovista suhtautuvan leppoisasti minuun riippumatta entisestä suuntautumisestani."

"Ensin yritin sovittaa homoseksuaalisuutta ja uskoa yhteen. Aluksi en ymmärtänyt että miten se muka voi olla väärin. Rukoilin ja sain ymmärryksen siitä etten voi valita molempia. Valitsin Jeesuksen ja uskon että Jumalan tahto on hyvä."

Toinen näistä vastaajista oli lopettanut eheytymisyritykset (koska ei enää kokenut tarvetta niihin), toinen ei. Yhteistä molempien kokemuksissa oli osallistuminen Elävät vedet -toimintaan.


Kokemuksessa sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä

Seitsemän vastaajaa kertoi kokemuksen sisältäneen sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. Myönteisiä piirteitä he kuvasivat mm. näin:

"Kokemus on kirkastanut teologisia kysymyksenasetteluja, sekä saanut minut pohtimaan asioita uudelta kantilta."

"Hyväksyn, että vaikka olen nainen voin ajatella kuin mies ja toimia kuin mies. Hyväksyn sen että minun ei tarvitse fyysisesti muuttua mieheksi vaikka ajattelen kuin mies. Kaikkia seksuaalisesta haluja ei tarvitse tyydyttää, pidättäytyminen on välillä ihan hyväksi. Itsetyydytystä ei tarvitse, voi tehdä jotain muuta. Omaa kultaa ja läheisyyttä kannattaa odottaa. Tuntuu sitten paremmalta. On ihanaa olla nainen."

"Itsensä hyväksyminen, ymmärtäminen."

Haitallisia piirteitä em. vastaajat kuvasivat näin:

"Menin naimisiin naisen kanssa, koska uskoin muuttuvani heteroksi."

"Huomaan olevani melko yksinäinen "sateenkaari"-yhteisössä."

"Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys."

Pettymys ei kuitenkaan tuhonnut elämää. Edellinen vastaus jatkuu näin:

"Nyt elän onnellisena parisuhteessa miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 10 vuotta ja asuneet yhdessä 10 vuotta. Olen onnellinen ja tasapainoinen."

(Tähän vastaajaryhmään kuului myös henkilö, joka kritisoi "käänteistä eheytystä" eli homouden hyväksynnän tavoittelua. Hän kertoo: "Ainoa myönteinen kokemus on ollut se, että olen oppinut nyt tunnistamaan ammattiauttajien ihmistyyppejä, heidän ennalta määrittämiä tavoitteita "toivon, että tämä yksilö hyväksyy homoutensa ja oppii nauttimaan homoseksistä, vaikken tätä ääneen sanokaan hänelle" ja siten tiedän psykiatrisen hoidon olevan puhdasta ajanhukkaan useiden vuosien kokemuksella." Vaikka vastaukset menivät hieman ohi aiheen, jota varten kyselyn loimme, vastaajan esiin nostamat asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, ja pohdimmekin niitä siellä kakkososassa hieman.)


Hieman haittaa

Kaikkiaan 22 vastaajaa - suurin vastaajaryhmä - ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen hieman haittaa. Näiden vastaajien kohdalla nousevat esiin sellaiset teemat kuin itsensä kieltäminen, epävarmuus, yhteisön normit, salailu, sisäinen ristiriita, kelpaaminen (tai kelpaamattomuus) Jumalalle, itsensä kieltäminen, vapautuminen ja muutos myönteiseen sen jälkeen kun on päättänyt hyväksyä itsensä. Poimintoja näistä vastauksista tässä:

"No olihan se typerää yrittää kieltää itsensä ja teeskennellä olevansa jotain muuta."

"Erosin yhteisöstäni joten kaverini jäivät sinne."

"Itsensä pelkääminen ja kieltäminen on haitallista monella tapaa. Voin nyt keskittyä muihin asioihin ja itselleni ulostulon jälkeen ja itsen täysin hyväksymisen jälkeen olen huomannu olevani paljon tuottavampi, vapaampi ja ulospäin suuntautuva ihminen."

"Kokemus oli outo, koska en ollut ihan varma, että kuka sen takana oli. Minulle annettiin Aslanin esitteitä ja puhuttiin kielteisesti asioista. Osa seurakunnassa hyväksyy ja osa ei."

"Se oli todella repivää aikaa lähinnä oman sisäisen ristiriidan takia. Ajattelin, että en kelpaa Jumalle ellen muutu heteroksi. Ja että en koskaan voi elää kaapista ulkona, koska vanhat helluntalaisvanhemmat ei sitä kestäisi. Samaan aikaan kuitenkin kaipasin suuresti naista ja ajatus siitä, että koskaan en voi elää naisen kanssa, oli kestämätön. Se oli taistelua, kovaa yrittämistä, epätoivoa ja tuskaa. Lopulta kroppa alkoi reagoimaan rytmihäiriöillä ja ihottumalla. Molemmat loppuivat kun päätin olla oma itseni ja tulin kaapista.
Hyvää kokemuksessa oli se että "Se mikä ei muuttunut, vaikka toivoin, itkin ja rukoilin - se muutti minua eniten.""


Suurta haittaa

Seuraavaksi suurin joukko (17 vastaajaa) ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen suurta haittaa. Näissä vastauksissa kerrottiin mm. mielenterveysongelmista, manipuloinnista, vallankäytöstä, traumoista, peloista. Poimintoja vastauksista:

"Vakava ahdistuminen, psykoottiset harhat, myöhemmin masennus. Lisäksi se hidastutti selvästi omaa henkilökohtaista kehitystäni ja jäin paitsi kokemuksista, jollaisia muilla ikäisilläni oli. Suhteeni läheisyyteen ja seksiin on edelleen hankala."

"Eheytyskokemus vahvisti ajatusta siitä, että vain heteronormatiivisuus on uskovalle sallittua. Joten kokemus aiheutti enemmän paineita kuin helpotusta."

"Pelkotiloja, painajaisia, paniikkikohtauksia, pettymyksiä, eristäytymistä, yksinäisyyttä."

"Pelkään että olen riivattu."

"Kuulun X:n (emme kerro nimeä luottamuksellisuuden takia) helluntaiseurakuntaan ja kerroin pastorille tykkääväni myös tytöistä, sain pastorilta kuulla, että voin olla "homoseksuaali" mutta en voi harjoittaa sitä. Ja monet muut uskovat "kaverit" on puhuneet eheytymisestä, siitä kuinka minulle on hyvä mies ja lapset varattuna."  

"Pelkään tehdä itse aloitteita miehille, sillä pelkään, että minut määritellään vain parisuhteen kautta eikä tekojen tai millainen olen ihmisenä - kautta."

"Se, että ei hyväksy itseään, koska muut eivät hyväksy, on karmeaa ja tuhoavaa. Onneksi jokin itsesuojeluvaisto sai minut lähtemään pois lapsuuteni ja nuoruuteni uskonnollisesta yhteisöstä." 

"Seurakuntakulttuuri aiheutti sen, etten pitkään edes tunnistanut homoseksuaalisia tunteita itsessäni vaan tulkitsin ne väärin. Pakotin itseäni ihastumaan poikiin/miehiin, mikä oli kokemuksena aina ahdistava ja vastenmielinen. Pelkäsin, että tapaamani miehet olivat "Jumalan minulle johdattamia" ja olin valmis tyytymään kohtalooni, jos näin kävisi."


Vastauksissa näkyy kuitenkin myös valoa: 

"Olen ehkä "enemmän oma itseni", kun olen joutunut taistelemaan itseni löytämiseksi enkä vain mennyt siitä, mistä aita olisi matalin. (Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että olisi tosi kiva olla hetero- tai edes biseksuaali, mutta olen myös alistunut siihen, ettei minusta sellaista tule, vaikka mitä tekisin. Jos Jumala haluaa minun jossain vaiheessa "eheytyvän", luotan siihen, että Hän tekee sen omalla ihmeellisellä tavallaan.)"

"Positiivista kokemuksessa oli, että se avasi silmäni näkemään, mitä manipulointia ja vallankäyttöä ehyttämisyritykset olivat. Itseasiassa kokemus auttoi minua  irrottautumaan  eheytysporukoista ja tajusin, että en voi muuttaa itseäni. Koin, että olisin voinut pinnallisesti muuttaa käytöstäni, toimia kuten odotetaan, ja täyttää kaikki ulkoiset merkit eheytymisestä. Mutta identiteetti olisi silti ollut homoseksuaali. Tajusin, että Jumala on rakkaus ja hän on minut tehnyt juuri tällaiseksi. Näistä oivalluksista alkoi eheytyminen ja itseni hyväksymisen tie. Pidän edelleen itseäni uskovana, mutta kaikissa sateenkaaren väreissä. Joten eheytyminen epäonnistui eheyttäjien mielestä, mutta minun näkökulmasta lopputulos on loistava."


Tuhoa

13 vastaajaa ilmoitti eheytymisyritysten (lähes) tuhonneen elämän. Osa "jotain muuta" -vastauksista (kaikkiaan 3)  kuuluu selvästi myös tähän kategoriaan, mutta vastaajat ehkä ilmaisivat kokemustensa ainutlaatuisuutta tai tuhoavuutta mieluummin omin sanoin. Vastauksissa kerrotaan mielenterveysongelmista, pelosta, vaurioista, inhosta, itsetuhoisuudesta. Henkilö, jota oli uskonyhteisössään pienestä pitäen yritetty eheyttää ja joka ei ollut koskaan antanut suostumustaan asialle kuvaa kokemaansa näin:

"Kokemus on ollut erittäin tuhoisa ja haitallinen.  Elämäni ei riitä siitä aiheutuneiden henkisten vaurioiden korjaamiseen."

Itsemurhaa yrittänyt kertoo:

"Henkien poisajaminen ja vääränlaisen toivon ylläpito olivat ehkä pahinta, sekä tarve jatkuvasti käsitellä lapsuutta." 

Nainen, jonka muutosyritykseen kuului painostusta sisältänyt seksisuhde miehen kanssa, kertoo vaikutuksista näin:

"Minulla on masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, luultavasti jonkinasteinen PTSD hyväksikäytön takia, pelkään kaikkien miesten viatontakin kosketusta (edes paras kaverini, joka on homomies, ei saa koskea), jotkut paikat ja hajut aiheuttavat kamalan olon muistuttaessaan tapahtuneesta, minulla kesti lähes 5 vuotta toipua henkisesti tarpeeksi kokeillakseni seksuaalisia touhuja toisen ihmisen kanssa (tällä kertaa naisen, en usko vieläkään pystyväni tekemään mitään miehen kanssa), ja siinäkin kesti aikansa, että se tuntui luontevalta eikä "väärältä", miltä kaikki hiemankaan seksuaalinen koskettelu oli tuntunut tapahtuneen jälkeen..."

Muita poimintoja tämän kategorian vastauksista tässä:

"Pelkään yhä olla oma itseni, pelkään terveydenhuollon henkilökuntaa, koen valtavaa inhoa uskontoa ja uskonnollisia ihmisiä kohtaan, olen täysin vailla perheen luomaa turvaverkkoa, masennuin vakavasti, velkaannuin rajusti jouduttuani yllättäen täysin omilleni ilman varoitusta ja niin edelleen."

"Olen kuuden laudaturin ylioppilas, mutta sen jälkeen kaikki nuoruuden paineet ovat aiheuttaneet sen, että reilu vuosikymmen elämästäni meni aivan kuin ohi kasautuneiden ongelmien, piilottelun ja ulkoa tulleiden paineiden takia. Elämäni menetetty vuosikymmen heijastuu nykyiseen elämääni siten, että olen ollut alisuoriutuja eikä yhteiskunnassamme ole helppoa kuroa menetettyä aikaa takaisin."

"Menetin elämästäni useita vuosia murrosiässä ja varhaisnuoruudessa jumittaessani yrittäessäni ”muuttua” heteroksi."

"Psyykkisen terveyden romuttuminen."

"Ääriortodoksiset elämäntavat, uupumus, masennus, anoreksia."

"Itsetuhoisuus"

Näissäkin vastauksissa pilkahtaa joskus myös valoa:

"Se hyöty siitä on, että opin ettei ihmistä voi ja tarvitse eheyttää, vaan elämän monimuotoisuus on rikkaus."

"Elinikäinen masennukseni päättyi siihen hetkeen kun luovuin yrittämästä muuttaa itseäni väärään suuntaan."


Kokemusten käsittely

Monien vastaajien kokemukset ovat olleet käsittämättömän rankkoja.

Halusimme kyselyllä selvittää myös, onko jokin auttanut käsittelemään näitä kokemuksia ja niistä aiheutuneita haittoja. Tähän aiheeseen tuli 27 vastausta (joista tosin kahden sisältönä oli vain se, että asiaa ei ole käsitelty).

Lähes kaikissa vastauksissa mainitaan ystävät ja keskustelut muiden ihmisten kanssa. Vertaistuki, erilaiset ryhmät ja sateenkaaritoiminta ovat voimaannuttaneet. Viisi vastaajaa mainitsee ammattiavun. Kuudessa vastauksessa parisuhde on ollut tärkeä.

Eräs vastaajista haluaa lähettää terveisiä entiselle luokanvalvojalleen ja kertoo:

"Hän ainakin yritti opettaa luokalle, että on myös toisenlaisia parisuhdemuotoja kuin heterosuhteet, vaikkakin luokan reaktio asiaan oli lapsellinen ja tiettyjen henkilöiden osalta vihamielinen."

Avoimempi ilmapiiri mainitaan myös muutamissa vastauksissa, ja esim. Helsinkiin muuttaminen on koettu onnekkaaksi tapahtumaksi. Muutama vastaaja kertoo uskonnosta tai uskonnollisista ihmisistä etääntymisen auttaneen. Eräs vastaus kiteyttää asian:

"Hyvien ja järkevien ystävien kanssa keskusteleminen ilman uskonnon vaikutusta."

Uskonnosta eivät kuitenkaan kaikki ole luopuneet. Yksi vastaaja kertoo:

"Apua on ollut myös raikkaampiin aatesuuntiin tutustumisesta. Maailmassa on avarampiakin hengellisyyden muotoja."

Yksi vastaajista kertoo alkoholin auttaneen - mutta vain hetkellisesti. Osa vastauksista kertoo karua kieltään siitä, kuinka vaikeaa ja pitkällistä kokemusten käsittely voi olla:

"Olen yli 20-vuotta käsitellyt asiaa. Käynyt erilaisissa terapioissa, kolmannen sektorin tukiryhmissä, kavereiden kanssa jutellut ja edelleen asian työstäminen on kesken ja viimeksi tänään sukupuoleni ja seksuaalisuuteni tehtiin helvettiin johtavaksi synniksi."

"Olen asiasta jutellut moneen kertaan vaimoni ja ystävien kanssa. Edelleenkin uskonyhteisön hylkäämiksi tuleminen ja sieltä tulleet kommentit "olisiko sinun vaan pitänyt yrittää vielä enemmän" saa mut itkemään, vaikka tapahtumista on lähes 10 v aikaa."

Lopetamme kolmannen osan tähän. Kokemusten lukeminen on ollut raskasta ja surullista, mutta niiden myötä vahvistuu entistä enemmän se ajatus, että näistä asioista pitäisi keskustella paljon, paljon enemmän.

Ja tunnemme suurta kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat jaksaneet kyselyymme vastata ja jakaa kokemuksensa.



perjantai 26. lokakuuta 2018

Pieniä huomioita sukupuolen moninaisuudesta

Istuimme viime viikonloppuna koulutuksessa, jossa sivuttiin mm. sukupuoli-identiteettejä. Meidän työssämme sukupuolen moninaisuus ja sen huomioiminen ovat koko ajan läsnä. Esim. kirkossa lämpimäksi tarkoitettu tervetulotoivotus sisarille ja veljille voi jostakusta tuntua ulos sulkevalta ja satuttavalta.

Meillä on totuttu ajattelemaan, että ihmiset jakaantuvat vain miehiin ja naisiin. Monille miehille ja naisille tämä saattaakin olla turvallista ja kotoisaa. Sukupuolten moninaisuus voi tuntua uhkaavalta. Täytyykö tällaista nyt alkaa keksiä? Ihme sekoilua.

Toivoisimme, että tässä kohdassa mietittäisiin aina sitä ihmistä, joka ei sovi binääriseen järjestelmään. Yritettäisiin ymmärtää hänen todellisuuttaan.

Se, että sukupuolten moninaisuus olisi jokin uusi keksintö, on kyllä harhaa. Amerikan alkuperäiskansojen ei-binäärisistä sukupuolijärjestelmistä voi lukea vaikkapa täältä.

Puhetta, jossa ihmiset jaetaan miehiksi ja naisiksi, on pohdittu jo muinaisessa Intiassa. Ramayana-eepoksessa kuvataan episodia, jossa Rama-jumala lähtee maanpakoon ja kehottaa häntä saattamaan tulleita miehiä ja naisia kuivaamaan kyyneleensä ja lähtemään kotiin. Kolmatta sukupuolta edustavat hijrat jäävät paikalleen odottamaan. He odottavat 14 vuotta, Raman paluuseen saakka. Rama hämmästyy heidän uskollisuuttaan ja palkitsee heidät.


Rama olisi ehkä silti mieluummin suonut myös kolmannen sukupuolen edustajien menevän kotiinsa eikä jumittuvan paikalleen 14 vuodeksi. Näyttää siltä, että jumalakin tekee virheitä. Mutta myös oppii virheistään. Tuon tapahtuman jälkeen Rama varmasti muisti väkijoukoille puhuessaan sen, että porukassa pyörii mukana muitakin kuin miehiä ja naisia.

Tämän tarinan myötä hanke toivottaa antoisaa viikonloppua! Älkää hukkuko lumisateeseen sisaret, veljet ja muut sisarukset!

lauantai 20. lokakuuta 2018

Sanat joita käytämme

Eilen oli Kangasalan seurakunnan nuorten aikuisten illassa aiheena seksuaalisuus. Puhuttiin siitä, kuinka Jumala haluaa kutsua meidät näkyviksi, sellaisiksi kuin olemme. Aihe kosketti. Kyyneliltä ei vältytty.

Lumi veti osana iltaa pienen työpajan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä termeistä. Yksi osallistujista halusi vielä lisätä oman toiveensa sanoihin, joita ei kannata käyttää:


Sanat, joita käytämme, muokkaavat maailmaa. Ne voivat satuttaa, ne voivat parantaa. Usein käytämme sanoja vähän kuin kiireessä, miettimättä mitä ne tekevät.

Kyllähän kirkolla on ongelma, joka liittyy homoihin. On monenlaista mielipidettä avioliittoon vihkimisestä, suhteen siunaamisesta, synnistä, lähimmäisenrakkaudesta. Mitä tehdä, jotta nämä mielipiteet voisivat elää rinnakkain samassa yhteisössä?

Älkää rakkaat ystävät kuitenkaan kutsuko sitä homo-ongelmaksi. Se saa homon tuntemaan itsensä ongelmaksi. Roskaksi, joka pitäisi lakaista pois. Jota ilman kaikilla oikeanlaisilla ihmisillä olisi niin rauhaisaa ja mukavaa keskenään.

Ollaan mieluummin voimavaroja, ei ongelmia. <3

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Chatin helmiä

Meillä oli tänään hieno chat karismaattisesta kristinuskosta.

Tässä yhden chatin osallistujan kiteytys:

Jotkut ihmiset karsastaa erilaisuutta ja hakee Raamatusta sille oikeutusta.

(Huom. Tämä ei viittaa karismaattisuuteen sinänsä.)



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Sähköjänisviikko

Luulimme, että Pride-kesän loppuminen lopettaisi myös reissaamisemme, mutta näinhän ei ole käynyt. Kuluneen viikon aikana olemme viettäneet päivän Päijät-Hämeessä, Asikkalan seurakunnan omistamassa leirikeskuksessa. 


Leirikeskuksessa eli Kinismajalla koulutimme Hollolan rovastikunnan nuorisotyöntekijöitä yhdessä kirkon rippikoulutyön asiantuntijan Jari Pulkkisen sekä Malmin seurakunnan nuorisotyönohjaajan Eppu Rantalan kanssa.

Meidän vastuullamme koulutuksessa oli mm. terminologia.


Sunnuntain vietimme Helsingissä Setan kokemuskouluttajakoulutuksessa.


Meidän lähestymistapamme kokemuskouluttajuuteen on hieman erilainen kuin Setalla, mutta tämä ei haittaa. Yhteistyö kattojärjestön kanssa on antoisaa. Ja koulutuksen osallistujista useampi oli kiinnostunut toimimaan kouluttajina meidän hankkeessamme, mikä tietenkin ilahduttaa suuresti. Jos joku innostuu kokemuskouluttajuudesta, niin yhteydenotot ovat jatkuvasti tervetulleita! Huom! Emme lähetä kokemuskouluttajia koskaan yksin mihinkään. 

Eilen eli tiistaina reissasimme sitten Itä-Suomeen, Mikkeliin. Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta oli tullut kutsu, ja palaveerasimme sateenkaari-ihmisten kohtaamisiin liittyvistä vaikeuksista mm. tuomiorovastin ja paikallisen Setan edustajan kanssa. 

(Tuomiorovasti on muuten aika pelottava nimi. Se on käännös ruotsin sanasta domprost. Samaa joukkoa kuin tuomiokirkko, domkyrka. Etuliite dom ei kuitenkaan alun perin tule ruotsin tuomiota tarkoittavasta sanasta, vaan latinan domus-sanasta. Domus on talo eli koti. On hyvä muistaa, että tuomiorovasti on oikeasti kotirovasti.)

Kohta on Mikkeli Priden aika. Ehdimme Mikkelin-reissullamme pitää palaveria tapahtuman moottorin Iina Särkän kanssa. 


Reissujemme lomassa olemme toki olleet myös toimistolla. Normaalien (tylsien?) toimistojuttujemme ohella olemme nauttineet yhteistyöpalaverista Pirkanmaan Setan/Sinuiksi-palvelun, Setlementti Tampereen Didarin sekä Loisto setlementin Sopu-työn ja Bahar-hankkeen kanssa.


Kunniaväkivaltaan liittyvät kysymykset ovat Didarin, Sopun ja Baharin erityisosaamisaluetta. Tapaamisesta jäi käteen mm. se, että kunniaväkivalta ei liity ainoastaan tiettyihin maahanmuuttajataustaisiin ryhmiin. Se voi liittyä myös joihinkin lähinnä kantasuomalaisista koostuviin yhteisöihin, joissa esim. yhteisöstä irtaantunutta kartetaan.

Perjantaina yhteistoimistollamme oli avoimet ovet ammattilaisille. Paikalle tuli kivasti väkeä. Ideoita erilaisista yhteistyökuvioista syntyi, uusia tuttavuuksia solmittiin ja vanhoja vahvistettiin.

Olomme on hieman väsynyt kuluneen sähköjänisviikon jälkeen. Pyydämme anteeksi, että emme ole aina ehtineet vastailla sähköposteihin tai olla muuten niin reippaita kuin olisimme halunneet.


perjantai 5. lokakuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 2

Tässä toinen sukellus kyselyymme seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä. Kertauksen vuoksi: kyselyyn vastasi 73 ihmistä. Tarkemmat tiedot kannattaa lukea ykkösosasta.

Mediassa on nostettu usein esille, että Valvira on kieltänyt eheytyshoitojen antamisen osana terveydenhuollon ammattilaisten ammatinharjoittamista vuonna 2013. Vallalla on käsitys, että ammattilaiset voisivat näitä hoitoja kuitenkin vapaa-ajallaan ja ammattiroolin ulkopuolella antaa.

Lumia jäi kaivelemaan tuo vuosi 2013. Hän selaili Valviran arkistoja ja kyseli sateenkaariaktivisteilta muistikuvia, missä tämä kielto oikein annettiin. Kunnollista vastausta ei löytynyt. Lopulta hän soitti Valviraan ja sai sopivan virkailijan langan päähän.

Puhelu selvensi asioita. Ensinnäkin sen, että Valvira ei varsinaisesti kiellä mitään hoitomuotoa. Toki Valviran näkemyksen mukaan seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin muutokseen tähtäävät hoidot eivät ole normaalia, hyväksyttyä terveydenhuoltoa. Jos asiakkaalle tällaisia tarjotaan, on tehtävä selväksi, että kyseessä ei ole hyväksytty hoitomuoto. Hoidon mahdolliset riskit ja haitat täytyy myös selittää hyvin.

Virkailija epäili, että mediassa esiintynyt vuosi 2013 on liittynyt johonkin yksittäiseen kanteluun, johon Valvira on vastannut. Kyse on varmasti kantelusta, josta kerrottiin mm. Kotimaa-lehdessä vuonna 2013.

Saimme luettavaksemme Valviran tarkan vastauksenkin kanteluun, kiitos Sinuiksi-palvelun Mikko Väisäsen ja hänen ehtymättömän arkistonsa. Vastauksessa lukee mm. näin: "Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15§:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti."

Käsitys siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilö voisi kuitenkin ammattiroolinsa ulkopuolella "eheyttää", perustuu selvästi myös tähän Valviran vastaukseen. Siinä sanotaan näin: "Mikäli terveydenhuollon ammattihenkilö antaa myös niin kutsuttuja vaihtoehtoisia hoitoja tai muuta "terapiaa", hän ei voi antaa eikä markkinoida ko. palveluita terveydenhuollon ammattihenkilönä. Hänen on myös huolehdittava siitä, että asiakas on ymmärtänyt, että kyseessä ei ole yleisesti hyväksytty terveydenhuollon palvelu ja että asiakas on antanut suostumuksensa kyseiseen palveluun."

Puhelimessa Valviran virkailija kuitenkin totesi, että terveydenhuollon ammattilaista koskevat samat ammattieettiset ohjeet myös vapaa-ajalla. Lääkäri ei voi "eheyttää" vapaa-ajallaan tai yksityishenkilönä jotenkin eri lailla kuin ammattiroolissaan.

Asia jäi mietityttämään, ja päätimmekin yhteistyössä Sinuiksi-palvelun kanssa ryhtyä laatimaan asiasta jonkinlaista selventävää pyyntöä Valviraan.

Kyselyn laatimisen aikaan olimme kuitenkin vielä siinä käsityksessä, jonka tuo Valviran vuoden 2013 kannanottokin vahvistaa. Halusimme selvittää hieman myös eheytystä harjoittaneiden ihmisten koulutustaustaa ja sitä, tapahtuiko eheytystoiminta selkeästi irrallaan mahdollisesta terveydenhuollon ammattiroolista.

HUOM! Kyselymme ei ole mikään kattava selvitys eheytyshoidoista ja niiden harjoittajista Suomessa. Tämä on pieni kurkistus maailmaan, joka on suurimmalle osalle kansalaisista aika vierasta maaperää. Kysely antaa viitteitä jostakin, mitä on tapahtunut ja tapahtuu, mutta ilmiöiden yleisyydestä emme valitettavasti voi tällä aineistolla sanoa vielä yhtään mitään.

Kysyimme seuraavan kysymyksen: "Millainen koulutus eheyttämiseesi osallistuneilla henkilöillä oli?" Antamamme vaihtoehdot olivat seuraavat (suluissa niihin tulleet vastaukset):

sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (9)
lääkäri (1)
psykiatri (2)
psykologi (3)
psykoterapeutti (3)
muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)
teologinen koulutus (19)
en tiedä (22)
jokin muu, mikä? (13)

Avoimiin vaihtoehtoihin tuli seuraavat vastaukset:
kouluterveydenhoitaja
teologian opiskelija
lähisukulaisia
media-alan koulutus
Puolestarukoilijat eivät tarvitse mitään koulutusta helluntaiseurakunnassa.
Ei ollut mitään ulkopuolista "hoitoa", kyse oli ihan itsenäisestä oman elämänsä rajaamisen yrittämisestä.
Ei mitään "normaalia" koulutusta tietääkseni.
pastoraalikoulutus Iso Kirja*
En ollut yhteydessä kenenkään henkilön kanssa. Yksin pohdin asiaa.
myös maallikkojen rukouspalvelu /vertaistuki
sielunhoitoterapeutti
opettaja

*Iso Kirja -opisto (nykyään IK-opisto) on kristillinen kansanopisto Keuruulla. Opiston edeltäjä oli Helluntaiherätyksen Raamattuopisto. 

Yksi vastaajista oli ollut psykiatrisessa polikliinisessa hoidossa ja psykoterapiassa, joiden tarkoitus oli lähinnä selvittää syitä, miksi hän ei hyväksynyt seksuaalista suuntautumistaan. Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan ollut toiminut "eheyttäjänä" siinä merkityksessä kuin kyselyssä tarkoitimme. Tämän vastaajan vastauksissa on kuitenkin hyvin kriittinen sävy toimintaa kohtaan, jota hän kuvaa "käänteisenä eheytyksenä". "Sain ja saan edelleen raivokohtauksia ja itsetuhoimpulsseja kun mietin kaikkia niitä ärsyttäviä hetkiä kun joku terveydenhuollon tai yksilöterapian terapeutti on pyrkinyt manipuloimaan minua hyväksymään homouteni. Kaikki heidän ehdotuksensa ja hoitokeinonsa ovat puhdasta roskaa. Satoja tunteja, monia vuosia, useita psykologeja, lääkäreitä, terapeutteja ja lääkityksiä. Kymmenkunta itsemurhayritystä ja lisää tulossa, toivottavasti lopullinen."

Toinen vastaajista kuvaa terapiasuhdetta näin: "Terapeutti ei yrittänyt minua eheyttää, vaan se oli oma tavoite psykoanalyysilleni. Terapeutti oli hyvin ammatillinen ja kunnioittava, salliva."

Kun pudotamme näiden vastaajien eheyttämiseen osallistuneet ammattilaiset pois, voimme päivittää vastausvaihtoehtomme:

sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja (8)

lääkäri (1)

psykiatri (1)

psykologi (1)

psykoterapeutti (1)

muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus, mikä? (2)

teologinen koulutus (19)

en tiedä (22)

jokin muu, mikä? (13) sis. mm. kouluterveydenhoitaja, sielunhoitoterapeutti, opettaja


Kysyimme myös kysymyksen: "Jos eheyttämiseesi osallistuneella henkilöllä oli jokin sosiaali- tai terveysalan koulutus, harjoittiko hän eheytystoimintaa ammattinsa puitteissa?"

Kolme vastaajista kertoi eheytyksen tapahtuneen (sosiaali- tai terveysalan) ammattiroolissa. Näitä ammattilaisia olivat lääkäri, psykiatri, psykologi sekä sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Lääkäri eheyttäjänä ajoittui vuosille 1980-90. Psykiatrin ja psykologin ilmoitettiin toimineen ammattiroolissaan eheyttäjinä ajanjaksolla 1990-2000. Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja ajoittui vuosille 2017-2018.

Ylempänä linkittämässämme artikkelissa Valviran terveydenhuollon valvontaosaston johtaja Tarja Holi toteaa: "Asiakkaalle on oltava täysin selvää, hakeutuuko hän terveydenhuollon palveluja saamaan vai jotain muuta palveluja." Kyselyymme vastasi 11 ihmistä, jotka eivät olleet varmoja, tapahtuiko eheytys ammattiroolissa vaiko ei. Kuusi näistä epätietoisista vastaajista ilmoitti, ettei tiennyt (ainakaan kaikkien) eheytykseensä osallistuneiden koulutustaustaa, kuusi ilmoitti koulutukseksi teologisen. Huom. jotkut vastaajat ilmoittivat useampia koulutuksia. Yksi ei vastannut aiempaan koulutusta koskevaan kysymykseen.

Ammattiroolin suhteen epävarmoista vastaajista neljä ilmoitti selkeästi, että eheyttämiseen osallistuneilla henkilöillä oli sosiaali- tai terveysalan koulutus. Kolme vastaajaa ilmoitti koulutukseksi sairaanhoitajan/terveydenhoitajan, yksi muun sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutuksen. Kaikki eivät halunneet kertoa ajanjaksoa, jolle eheytymisyritykset ajoittuivat. Yksi vastaajista ilmoitti vuodet 2000-2005, yksi vuodet 2010-2016.

Ammattiroolit ja kyselyn vastaukset ovat herättäneet meissä paljon keskusteluita ja pohdintoja. Kysymys eheytyksestä on monimutkainen, mistä kertoo mm. saamamme vastaus, jossa "käänteinen eheytys" koettiin ärsyttävänä ja jopa itsetuhoisia impulsseja nostavana.

Aiheesta on keskusteltu pitkään eri puolilla maailmaa. Washington Timesissa vuonna 2006 ilmestyneen artikkelin mukaan APA:n (American Psychological Association) presidentti Gerald P. Koocher lausui näin: "Täydellisessä, monipuolisessa terapeuttisessa suhteessa terapeutin velvollisuus on aina kunnioittaa potilaan valintaa ja auttaa potilaita saavuttamaan päämääränsä. - - Tulen aina kannattamaan sitä erittäin tärkeää seikkaa, että tarjoamissamme palveluissa tulee tarkoin noudattaa potilaiden toiveita."

Jos potilaan päämäärä on muuttua homosta heteroksi, mitä terapeutti voi tehdä? Voiko hän aidosti tukea asiakasta päämäärässä, jonka uskoo mahdottomaksi?

Onkin tärkeää pohtia, mistä syntyy halu muuttua heteroksi. Koocher jatkaa lausuntoaan näin: "Kun kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, terapeutin on oltava varma siitä, että potilaan halu muuttua ei johdu ympäröivän homofobisen yhteisön asettamista paineista, koska terapia ei muuta sosiaalisia ennakkoluuloja."

Käsite "homofobinen ympäristö" olisi sitten erillisen pohdinnan aihe. Eihän ympäristön tarvitse olla edes kovin homokammoinen, mutta sen normitukset ja paineet vaikuttavat silti. Omaan kyselyymme vastanneista 13 ilmoitti eheytyksen olleen ei-vapaaehtoista. 36 ilmoitti sen olleen vapaaehtoista, mutta mukana oli myös ulkopuolista painetta.

Ammattiroolien ja eheytyksen suhde oli pieni osa kyselystämme, ja totesimme, että tästä tarvittaisiin paljon kattavampi ja isompi selvitys, johon pienillä toimijoilla ei ole resursseja. Saamme toivottavasti heittää jossain vaiheessa pallon vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Tässä vaiheessa kyselyn pohtiminen tuntuu sukellukselta tuleen.



  

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Terveisiä Eetulta eli KIRJALLISUUS OMAKOHTAISTEN POHDINTOJEN HERÄTTÄJÄNÄ

”Lukeminen kannattaa aina” – Jörn Donner

Oletko pohtinut elämässäsi oman uskonnollisen tai hengellisen vakaumuksesi sekä oman seksuaalisen ja/tai sukupuoli-identiteettisi risteyskohtia? Ehkäpä jokin kirja on ollut sinulle näissä pohdinnoissa merkittävä virstanpylväs tai ainakin ajatusten herättäjä. Ehkä löysit lukemalla jotakin itsellesi tärkeää, kenties jotakin sellaista, joka johti ajatuksesi tai ehkäpä koko elämäsi uusille urille? Tai jospa löysit uusia näkökulmia, lohtua tai jotakin muuta arvokasta?

Me täällä Taakasta voimavaraksi -hankkeessa kuulisimme mielellämme lukukokemuksestasi ja haluaisimme myös jakaa sen muillekin. Haluaisitko kenties jakaa tällaisen itsellesi tärkeän lukukokemuksen kanssamme ja ehkä myös kertoa, miksi muidenkin hengellisten ja uskonnollisten sateenkaari-ihmisten kannattaisi tutustua juuri tähän kirjaan? Ajattelimme tämän vuoksi käynnistää eräänlaisen virtuaalisen ”lukupiirin”.

Voit osallistua lukupiiriin kertomalla jostakin sinulle tärkeästä kirjasta eräänlaisen kirjareferaatin muodossa. Voit joko referoida jonkin itselläsi olevan kirjan tai pyytää hanketta ostamaan sinulle jonkin tietyn kirjan. Luettuasi kirjan saat pitää sen itse tai lahjoittaa takaisin hankkeelle Pirkanmaan Setan kirjastossa käytettäväksi. Kirjareferaatit julkaistaan hankkeen blogissa sekä nettisivuilla. Referaatit ovat vapaamuotoisia, korkeintaan noin 3-5 sivua pitkiä. Tunteet ja omakohtaiset pohdinnat ovat tervetulleita! Voit julkaista referaatin omalla nimelläsi tai käyttää haluamaasi nimimerkkiä. Kerro referaatissa kirjan merkityksestä itsellesi ja kenties myös muille hengellisille sateenkaari-ihmisille. Saatamme hankkeen puolesta muokata referaattiasi, kuitenkin sinun omaa tekijyyttäsi ja ääntäsi kunnioittaen. Pidätämme myös oikeuden olla julkaisematta referaattia.

Mikäli kiinnostut kirjareferaatin tekemisestä, ole yhteydessä hankkeen ”lukukoordinaattori” Eetuun. Voit aina olla lukupiirin osalta yhteydessä Eetuun tai hankkeen muihin vetäjiin.

Syksyisin lukuterveisin

Eetu Kejonen, Taakasta voimavaraksi -hankkeen ”lukupiirikoordinaattori”

eetu.kejonen@abo.fi

041−700 3172



perjantai 21. syyskuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 1

Lopetimme vastausten keräämisen ”eheytyskyselyymme” viime viikolla. Olemme ehtineet tarkastella tuloksia jo jonkin verran.

Vastausten lukeminen ja tämän aiheen käsitteleminen on ollut kaikkea muuta kuin kevyttä ja helppoa. Aihe on raskas jo sinänsä, mutta tätäkin raskaammaksi sen tekee omakohtaisuus. Emme me koordinaattorit ole syntyneet sateenkaarilippua heiluttaen, eläneet aina tasapainoisessa ja hyväksyvässä suhteessa itsemme, seksuaalisuutemme ja sukupuolemme kanssa. Elämäämme on mahtunut ympäristöstä noussutta inhoa, uskonnosta kumpuavia nujertavia asenteita, itse-epäilyksiä, kyseenalaistamista.

Kyselyn myötä olemme pohtineet monenlaisia asioita. Kuten sitä, kuinka sekä seksuaalisuudella että hengellisyydellä on iso tarttumapinta varhaisiin kiintymyssuhteisiimme ja puutteisiin näissä suhteissa. Puhe, jossa joku tietää Totuuden, voi mennä kaikkien suojamuuriemme läpi. Se osuu siihen osaan, joka suostuu toisen - isomman ja viisaamman - tahtoon. Se osuu siihen osaan, joka kaipaa opastusta, neuvoa ja johdatusta. Tietä, totuutta ja elämää. Tien, totuuden ja elämän vuoksi voi joskus syödä vaikka rautanauloja. ”Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois” lauletaan suositussa hengellisessä laulussa. Kun ihminen murtuu tai hänet murretaan, tuloksena ei välttämättä ole entistä ehompi ihminen. Tuloksena voi myös olla ahdistus, masennus, mielen hajoaminen, itsemurha.

Mutta palataan itse kyselyyn. Ensin esittelemme tietoja siitä, minkälaisia vastauksia saimme. Varautukaa lukuihin! Luottamuksellisuuden vuoksi olemme suomentaneet ruotsinkieliset kommentit.

Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 73 ihmistä. Suuri kiitos kaikille teille! Vastauksenne olivat arvokkaita ja tärkeitä. 

Sitten niitä lukuja. Vastaajien ikäjakauma oli seuraavanlainen: 


Alle 15-vuotiaita vastaajia ei ollut, ei myöskään yli 70-vuotiaita. 

Eheytymisyritysten aikaiset asuinpaikat jakautuivat seuraavasti: 


Seksuaalisen suuntautumisensa vastaajat määrittelivät seuraavasti: 


Romanttisen suuntautumisensa seuraavasti: 


Sukupuoli-identiteetiksi ilmoitettiin seuraavat:


Vastaajista 61 kertoi hyväksyvänsä seksuaalisen suuntautumisensa, 7 ei osannut sanoa, 3 ei hyväksynyt. Lisävalaistusta saimme kommenteista, joista poimimme muutamia tähän:

"Seksuaalinen suuntautuminen on vaikea hyväksyä, koska ympärilläni on uskovaisia ihmisiä ja heidän mielestä rakkaus kuuluu miehen ja naisen välille."

"Vaikka tiedän olevani homo, silti pidän sitä eräänlaisena rangaistuksena. Ehkä nuoruudessani kuulemani tarinat helvetistä ja sairaudesta liittyvät tähän."


"Elämäni olisi helpompaa jos olisin hetero, mä mahtuisin niihin parsinneulankapeisiin odotuksiin ja voisin elää ilman pelkoa helvetistä."

"Uskonto painaa päälle yhä. Välillä pelkään helvettiä."

"Ahdistus pysyy muutosterapian jälkeen. Olen menettänyt kaikki ystäväni kaapista tultuani." 


Romanttisen suuntautumisensa hyväksyi 59 vastaajaa. (6 ei määritellyt romanttista suuntautumistaan erikseen, joten kysymys sen hyväksymisestä meni vähän ohi.) 4 ei osannut sanoa hyväksyykö romanttisen suuntautumisensa, 3 ei hyväksynyt. Syitä tälle löytyi kommenteista:

"En koska se estää luonnollisen perheen perustamisen ja biologisten lapsien tekemisen parisuhteessa lasten äidin kanssa. En halua kasvattaa lapsia ilman äitiä mutta en myöskään erillisissä talouksissa tai elää lasten äidin kanssa samassa taloudessa. Adoptio on käytännössä hankala prosessi eikä kaikki maat suostu adoptoimaan homoille. Olen luopunut lapsihaaveista, mutta homoudelle en alistu. Kuolen mieluummin. Homous tuntuu samalta kuin yrittäisit väkisin laittaa palapelin palaa väärään kohtaan; vaikka näyttäisi, että se sopisi, se ei sovi koska kuva vääristyy eikä pala pysy kiinni kunnolla jos ollenkaan."

"Koen että äidin rakkauden puutteesta johtuen ihastuminen naisiin on muuttunut osittain romanttiseksi. Kuitenkin uskon Raamattuun Jumalan sanana ja uskon että Jumalan tahto on hyvä. Haluan elää Jumalalle, en itselleni. Jumala loi ihmisen ja on rakastava isä joka haluaa lapsilleen vain parasta."

69 vastaajaa ilmoitti hyväksyvänsä sukupuoli-identiteettinsä (loput eivät osanneet sanoa). 

30 vastaajista kertoi kuuluvansa vastaushetkellä johonkin uskonnolliseen yhteisöön, 41 ilmoitti, ettei kuulu. 

51 vastasi eheytysyritysten koskeneen seksuaalista suuntautumista, 5 sukupuoli-identiteettiä. 6 ilmoitti yritysten koskeneen molempia. 

19 vastaajaa ilmoitti eheytyksen olleen täysin vapaaehtoista. 36 kertoi eheytyksen olleen vapaaehtoista, mutta mukana oli myös ulkopuolelta tulevaa painetta. 7 ei osannut sanoa, oliko eheytys vapaaehtoista vai ei. 13 kertoi, ettei se ollut vapaaehtoista. 

Vapaaehtoisuuteen (eli sen puutteeseen) liittyen saimme vapaamuotoisia vastauksia. Niistä muutamia poimintoja tässä:

"Olen joutunut koko elämäni pienestä lähtien uskonnollisen yhteisön eheyttämäksi."

"Eheytystä yritettiin väkivallalla, sillä uhkaamisella sekä henkisellä väkivallalla ja painostamisella."

"Vanhemmat pakottivat."

"Kyseessä oli selviytymiskeino, sillä tavaroitani varastettiin ja minua häpäistiin julkisesti esim. liikuntatunneilla."

"Olin sen alkaessa alaikäinen. Minut ohjattiin seurakunnasta. Olin täysin yhteisöni tuotos ja vallassa vielä tuolloin."

"Minusta yritettiin ajaa demoneita ulos pitämällä rukoushetkiä, käsiä pääni päällä jne. Kävin kaikissa erilaisissa kristillisissä kokoontumisissa parin vuoden aikana tuloksetta."

"Eheytyksen vaatimus oli sisäänrakennettua yhteisön opetuksessa. Halusin olla kelpaava."

Kysyimme myös, minkälaisilla tavoilla ihmiset olivat koettaneet muuttua (tai heitä oli koetettu muuttaa). Vaihtoehtomme olivat seuraavat (suluissa vastaajamäärät):

vertaisryhmä (4)

ryhmäterapia (1)

yksilöpsykoterapia (5)

perheterapia (2)

pariterapia (1)

sielunhoito (16)

sielunhoitoterapia (11)

konferenssi/kokous (10)

leiri/retriitti (6)

paastoaminen (6)

omatoiminen opiskelu, kirjallisuus (32)

Raamatun lukeminen (25)

jonkun muun pyhän tekstin lukeminen (minkä?) (2)

rukoileminen toisen/toisten kanssa (23)

rukoileminen yksin (27)

demonien tai pahojen henkien pois ajaminen (12)

aversiohoito (inhon tunteiden herättämiseen perustuva hoito) (2)

kosketus- tai hierontahoito tai jokin kehoterapeuttinen työskentely (mikä?) (1)

käytöksen muuttaminen feminiinisemmäksi tai maskuliinisemmaksi (25)

seksistä pidättäytyminen (23)

seurustelusta pidättäytyminen (26)

pidättäytyminen itsetyydytyksestä (15)

heteroseksuaaliset seurustelusuhteet (26)

heteroavioliitto (8)

Aslan ry:n toimintaan osallistuminen (4)

Elävät vedet -toimintaan osallistuminen (6)

jonkin muun eheytystä harjoittavan tahon toimintaan osallistuminen (3)

jotain muuta, mitä (12)

Jokaiseen kohtaan tuli siis vastauksia. Jotain muuta -vastausten poimintoja tässä:

"Seksin harrastaminen heteromiesten kanssa, vaikka se vain ahdisti."

"Itseni toruminen ja haukkuminen."

"Homouden kieltäminen itseltäni mielessäni sekä täydellinen peittely kaikilta. Odottaminen ja "toivominen" että homouteni menisi ohi."

"Minua kiellettiin jo pienestä pitäen leikkimistä tiettyjä leikkejä. Leikkejäni rajoitettiin ja kontrolloitiin. Pukeutumistani vahdittiin. Minun kiellettiin olemasta poika. Teini-iästä alkoi homosuhteiden synnillistäminen, mikä jatkuu edelleen."

"Tunteet pois sulkemalla ja etsien ihastuksia vastakkaisesta sukupuolesta."


Vastaajien muutospyrkimykset olivat kestäneet eri pituisia aikoja, kuten tästä kaaviosta voi havaita:


Ajallisesti ne sijoittuivat vuosille:


Tiedustelimme vastaajilta myös uskonnollista tai elämänkatsomuksellista viiteryhmää eheytysyritysten aikaan. Seuraavat vaihtoehdot saivat vastauksia:

kristinusko (23)

evankelis-luterilainen kirkko (26)

karismaattisuus (8)

helluntailaisuus (18)

vapaakirkko (2)

Jehovan todistajat (1)

agnostismi (8)

ateismi (5)

jokin muu (5)

en halua kertoa (2)

Jokin muu -kohtaan vastanneet ilmoittivat viiteryhmikseen vanhoillislestadiolaisuuden, kirkkoon kuulumisen, sikhiläisyyden sekä uskonnottomuuden. Antamistamme vaihtoehdoista yhtään vastausta ei tullut seuraaviin: ortodoksikirkko, katolinen kirkko, metodistikirkko, Myöhempien aikojen pyhät, islam, juutalaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus, uuspakanuus ja new age. Huom! Tämä ei tarkoita, etteikö näissä ryhmissä kukaan olisi yrittänyt muuttaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan. Meidän kyselyymme näitä ei nyt vain eksynyt. 

On tärkeää myös tiedostaa, etteivät muutosyritykset aina liity uskontoon, kuten yllä olevista vastausvaihtoehdoistakin voi huomata. 

Kartoitimme myös syitä, joiden vuoksi ihmiset ovat yrittäneet eheytyä/muuttua. Jokaiseen antamaamme vaihtoehtoon tuli myönteisiä vastauksia:

Uskoin Jumalan haluavan sitä. (25)

Pelkäsin helvettiä. (15)

Ajattelin, ettei ole mahdollista olla samaan aikaan sateenkaari-ihminen ja uskova. (23)

Halusin olla normaali. (41)

Uskoin, että muutos on mahdollinen. (20)

Uskoin, että homouteni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä. (3)

Uskoin, että homouteni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuuden vaille jäämisen kokemuksista. (17)

Uskoin homouden olevan valinta. (7)

Uskoin, että homoudesta ja/tai sukupuoli-identiteetistä levitetään esim. terveydenhuollossa epäasiallista tietoa. (3)

Pelkäsin HIViä ja muita tauteja. (1)

Pelkäsin jääväni yksin. (23)

Pelkäsin menettäväni yhteisöni ja/tai perheeni. (30)

Halusin miellyttää perhettäni ja/tai yhteisöäni. (34)

Halusin sopeutua normeihin. (34)

Halusin mennä naimisiin ja saada lapsia. (14)

En uskonut, että sateenkaari-ihminen voi olla onnellinen. (13)

Homokulttuuri oli minusta pinnallista. (9)

Homojen ja/tai transihmisten negatiivinen julkisuuskuva. (11)

Minulla ei ollut positiivisia sateenkaari-roolimalleja. (22)

Itseinho ja sisäistetty homokammo. (19)

Pelkäsin menettäväni työni ja/tai asemani. (7)

Pelkäsin olla oma itseni. (34)

Perheeni tai läheiseni pakotti. (19)

Yhteisöni johto pakotti. (9)

Jotain muuta, mitä (8)


Joitain muita syitä olivat mm.:

"Yhteisön aiheuttama paine muutokseen, koska homoseksuaalisuus katsottiin synniksi, jota Jumala ei voisi mitenkään hyväksyä."

"Ajattelin että se olisi helpompaa, en koskaan ajatellut että Jumala ei hyväksyisi minua."


"Halusin löytää todellisen identiteettini."

"En ole antanut suostumustani asialle missään vaiheessa."

Kysymykseemme "Mitä toivoit eheytykseltä?" olimme antaneet seuraavat vaihtoehdot, joihin kaikkiin tuli myönteisiä vastauksia.

Homoseksuaaliset tunteet menisivät pois. (30)

Homoseksuaaliset tunteet vähenisivät. (16)

Muuttuisin kokonaan heteroksi. (33)

Sukupuoli-identiteettini muuttuminen. (12)

Heteroavioliiton solmiminen. (18)

Lapsien saaminen. (11)

Avioliittoni korjaaminen. (3)

Pystyisin elämään selibaatissa. (5)

Rauha seksuaalisuuteni ja/tai sukupuoleni suhteen. (21)

Pääseminen lähemmäksi Jumalaa. (11)

Jumalan tahdon noudattaminen. (23)

Paraneminen lapsuuden hyväksikäytöstä tai vaille jäämisen kokemuksista. (6)

Addiktiivisen käytöksen loppuminen. (6)

Etten tuntisi itseäni epäonnistuneeksi. (21)

Että sopeutuisin paremmin yhteisööni tai perheeseeni. (25)

Jotain muuta, mitä (5)


Joitain muita syitä olivat mm.: 

"Ahdistuksen ja masennuksen katoaminen."

"Että muuttuisin joko heteroksi tai homoksi. Kumpikin kävisi, kunhan ei olisi ns. molempia. Tila on itselleni hajottava, enkä usko että Jumalaa kiinnostaa ketä rakastan."


"En itse toivonut mitään."

Kysyimme myös syitä, jotka olivat saaneet vastaajat lopettamaan eheytymisyritykset. Suluissa jälleen ne, jotka vastasivat myöntävästi ehdotuksiimme.

En onnistunut muuttumaan. (35)

Väsyin yrittämään. (25)

Sain mielenterveysongelmia tai jo olemassa olevat mielenterveysongelmani pahenivat. (27)

Ymmärsin, ettei Jumala vaadi minua muuttamaan seksuaalisuuttani tai sukupuoltani. (21)

Petyin eheytystä harjoittaviin tai sitä johtaviin henkilöihin. (8)

Petyin yhteisööni ja/tai sen johtajiin. (9)

Aloin kyseenalaistaa eheytyksen taustalla olevan ajattelun. (27)

Päätin lähteä pois yhteisöstäni. (16)

Minut käskettiin pois yhteisöstäni. (2)

Luovuin kokonaan uskosta. (8)

Rakastuin. (20)

Sain seksuaalisia kokemuksia, jotka muuttivat ajatteluani. (15)

Tapasin uskovia sateenkaari-ihmisiä. (5)

Huomasin, etteivät sateenkaari-ihmiset olekaan niin kamalia kuin minulle oli uskoteltu. (13)

Jotain muuta, mitä (8)

En ole lopettanut eheytymisyrityksiä. (2)

Jotkut muut syyt eheytymisyritysten lopettamiselle olivat mm. seuraavanlaisia:

"Sairastuin psyykkisesti ja sairaalassa tapasin luterilaisen sielunhoitopastorin, joka rohkaisi minua hyväksymään oman seksuaalisen identiteettini."

"En koskaan ollut kovin aktiivisesti ”hoidossa”, mutta kun ihastumiset samaan sukupuoleen lakkasivat, en sitten siihen asiaan enää pyytänyt rukousta."


"Tunsin, että vaihtoehtoni ovat seksi tai uskonto. Valitsin seksin."

"Minut heitettiin ulos kotoa täysi-ikäistyttyäni ja pääsin vapaaksi pakotetuista, toistuvista eheyttämisvaatimuksista."


Myönteisyys-haitallisuus-akselilla kokemusta luonnehdittiin näin:


Jotain muuta -vastaukset olivat kokonaisuudessaan seuraavat:

"En tule koskaan selviämään siitä."

"Tarpeellinen kokemus. Opin itsestäni kovin paljon."


"Yritin "miehistyä", joka oli siinä myönteinen kokemus, että uskaltauduin muitten miesten joukkoon ja sain siitä myönteisiä kokemuksia."

"Kokemus tuhosi elämäni täysin ja teki siitä mahdotonta sietää."

"Yritin itsemurhaa."


Tämä oli ensimmäinen, pieni sukellus kyselymme tuloksiin. Eheytykseen osallistuneiden ihmisten koulutukset ja ammattiroolit jätämme suosiolla seuraavaan osaan. Kyselyn loppuosan vapaamuotoiset vastaukset vaativatkin jo niin paljon syventymistä, että se on oma hommansa. Muutenkin aihe vaatii paljon, paljon lisäpohdintaa ja sukelluksia. 


KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...