tiistai 19. toukokuuta 2020

Homofobiaa?

Viime sunnuntaina vietettiin kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää. ABBI-yhteisön (Ambassadors and Bridge Builders International) perustaja Anthony Venn-Brown julkaisi päivän aiheeseen liittyvän kirjoituksen.

(Suosittelemme tutustumaan australialaisen ABBI-yhteisön työhön, mikäli englanti sujuu. Yhteisön tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja hyväksyntää, voimaannuttaa sateenkaari-ihmisiä ja rakentaa siltoja uskonnollisiin organisaatioihin ja johtajiin. ABBI tähtää siihen, että tietämättömyys ja väärä tieto seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä ei enää aiheuttaisi turhaa kärsimystä.)

Kirjoitus oli meistä hyvä, ja haluaisimme jakaa sen sisällön kanssanne, rakkaat lukijat. Anthonyn kuvan jälkeen seuraa varsin vapaamuotoinen selostus hänen viestistään.




Pohdimme usein muissa ihmisissä olevaa homofobiaa. Kuvittelemme, että vain heterot ovat homofobisia. Silti moni meistäkin on kärsinyt vuosien ajan sisäisestä homofobiasta. Edes kaapista tulo ei automaattisesti korjaa vaurioita, joita negatiivisten asenteiden sisäistäminen on aiheuttanut. Joskus sisäistetty homofobia tuhoaa mielenterveytemme ja ihmissuhteemme.

Jos elät tällaisessa tilanteessa, haluaisin kertoa, että SINÄ OLET OK, ja että itsestään välittäminen on terveellisempää kuin itsensä inhoaminen.

Jos joku ajattelee, että sateenkaari-ihmisillä on nykyään kaikki hyvin, hän elää kuplassa. Monille sateenkaari-ihmisille maailma ei tarjoa turvallista tilaa. Tähän vaikuttavat neljä tekijää.

Ensimmäinen tekijä on maantiede. Joissakin maapallon kolkissa sateenkaari-ihmiset joutuvat pelkäämään kuolemaa tai vankilaa. Jopa joissakin Sydneyn lähiöissä tai Australian maaseudulla käsi kädessä käveleminen on uhkarohkeaa ja voi johtaa solvauksiin tai väkivaltaan.

Toinen tekijä on kulttuuriympäristö. Joissakin kulttuureissa homous ei ole edes vaihtoehto. Se on tabu. Kaapista tuleminen merkitsee oman kulttuurin hylkäämistä.

Kolmas tekijä on perhetilanne. On perheitä joissa lasten oletetaan olevan "normaaleja", ja normaalista poikkeamista pidetään petoksen kaltaisena asiana.

Neljäntenä tekijänä on uskonto. Uskonnosta voi rakentua valtava este omana itsenä olemisen tielle. Uskontojen piiristä on tullut vastustusta ja vihaa joka ikinen kerta, kun on otettu askelia sateenkaari-ihmisten tasa-arvon suuntaan ja pyritty lopettamaan syrjintä. 

Jotkut joutuvat elämään kaikkien neljän tekijän vaikutuksen alaisena.

Samalla kun maailma on muuttunut paremmaksi paikaksi monille sateenkaari-ihmisille, tasa-arvoon ja hyväksyntään liittyvät saavutukset voivat olla vaakalaudalla. Australiassa Safe Schools -ohjelma on kohdannut vastustusta, USA:ssa on ollut poliittista kuohuntaa liittyen lakiin transihmisten oikeudesta sukupuoli-identiteettinsä mukaisiin wc-tiloihin. (Suomessa vastustetaan tällä hetkellä erityisesti sukupuolen moninaisuuden huomioimista kouluopetuksessa sekä vanhentuneen translain uudistusta.)

On helppoa nähdä vihollinen ihmisissä, organisaatioissa, poliitikoissa ja uskonnoissa. Kuitenkin se varsinainen homofobiaa ja transfobiaa lietsova vihollinen on tietämättämyys. Kun keskitämme voimamme tietämättömyyden hälventämiseen, emme hyökkäilyyn em. tahoja kohtaan, saamme aikaan muutosta.

Paljon on vielä työtä tehtävänä.


Kiitämme Anthonya hienosta kirjoituksesta! Muistutamme myös, että linja, joka tähtää tietämättömyyden hälventämiseen hyökkäilyn sijaan, ei tarkoita, etteikö meillä olisi oikeus tuntea vihaa ja raivoa ihmisiä, organisaatioita ja muita tahoja kohtaan, jotka ovat satuttaneet meitä, ja kenties jatkavat edelleen satuttamistaan. Tällaiset tunteet ovat usein välttämättömiä, kun käsittelemme menneisyyttämme ja vapaudumme vaikkapa homo- ja transfobiasta, jota meille on syötetty. 

KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...