tiistai 19. helmikuuta 2019

Mitä toivomme (nuorisokyselyn viides osa)

Hankkeemme tekemän nuorisokyselyn esittely täällä blogissa lähenee loppuaan. Haluaisimme tuoda vielä esiin asioita, joita nuoret ovat toivoneet. Saimme valtavasti vastauksia seuraavaan kysymykseemme: "Mitä yhteisösi aikuisen pitäisi tehdä, sanoa tai minkälainen hänen pitäisi olla, että uskaltaisit kertoa hänelle avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestasi tai sukupuoli-identiteetistäsi?"

Monissa vastauksissa esiintyi paljon samoja ominaisuuksia. Aikuisen tulisi olla mm.

ystävällinen
turvallinen
vastaanottava
kuunteleva
kannustava
hyväksyvä
avoin
rento
helposti lähestyttävä
empaattinen
avarakatseinen
rakastava
oma itsensä
rehellinen
suvaitseva
ennakkoluuloton
luotettava
ymmärtäväinen
valmis keskustelemaan
rohkaiseva
tukeva
tietävä
lämmin
joustava
huumorintajuinen
tasa-arvoinen
rauhallinen
sellainen joka ei kerro muille

Tällaisia ominaisuuksia varmasti me kaikki kaipaamme kuuntelijalta. 


Jotain lisää kuitenkin


Vähemmistöön kuulumisen kysymykset voivat kuitenkin olla sellaisia, että pelkät hyvän kuuntelijan ominaisuudet eivät välttämättä saa nuorta luottamaan.

Moni toivoikin jotain vielä lisää. Lukuisissa vastauksissa esitettiin, että aikuinen ilmaisisi selkeästi hyväksyvänsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. 

"Jos hän itse sanoisi, että on ok olla muutakin kuin hetero."

"Asiaa auttaa paljon se, jos hän esim. puhuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä myönteiseen sävyyn ja huomioi kaikenlaiset ihmiset."

"jos muut ottavat asian esille, on siitä helpompaa myös itse puhua"

"tuoda esiin muitakin "mahdollisuuksia" kuin cishetero, koska kun siitä ei koskaan puhuta ääneen eikä kukaan ikinä mainitse muuta kuin cisheterot niin ei uskalla sanoa itsekään muuta yhteisössä joka muuten on tärkein."

"Puhuisi kaikista kuin itsestään tai tutusta eikä kuin niistä maagisista vähemmistö homoista joita esiintyy vain täydenkuun aikaan kukkulan laella. Sillä change are siinä huoneessa on sateenkaari nuoria ja meistä tuntuu että meidän eteen piirretään ympyrä emmekä kuulu sen sisälle."

"Ohjaajien olisi hyvä tuoda asiaa aktiivisemmin esille. Tällä en tarkoita perinteistä puhetta siten, että erikseen mainittaisiin, että "myös homous on ihan tavallinen asia ja kaikki ovat yhtä arvokkaita". Mielestäni parempi keino olisi sisällyttää asia epäsuorasti (mutta kuitenkin näkyvästi) toiminnan "normaaliin" agendaan, jolloin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen koettaisiin helpommin arkisena asiana, ei erikseen mainittuna huomiona."

Käytännön neuvoja


Vastauksista saa ihan käytännön neuvoja arkiseen kohtaamiseen ja turvallisen ilmapiirin luomiseen:

"Pride-symboleiden päällä pitäminen (ihan ally-lippu on jo paljon parempi kuin se ettei ole mitään), korjata vääriä sanomisia (joku muu sanoo jotain seksististä/syrjivää ja aikuinen korjaa)"

"hän ei kysyisi esim. tytöltä onko hänellä nimenomaan poikaystävää. olisi luontevampaa kertoa jos mainitsisi muutkin sukupuolet"

"Meille sanottiin mm. "Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään" jonka voisi korvata sanalla vanhemmat."

"Ei saisi puhuessaan olettaa että kaikki ovat heteroita. Kun puhutaan vaikkapa rakkaudesta, voisi joskus nostaa tarinoiden esimerkeissä esiin vaikkapa Millan ja Miian parisuhde tai esim. perhe, jossa on kaksi äitiä."

"ei kertoa miten ihminen on luotu vain naiseksi ja mieheksi"

"sukupuolineutraalit vessat"

"Miettiä mm. vitsinsä/huumorin leirillä, ettei heitä homo/transfobisia vitsejä vaikkei olisi heitä mitään vastaan."

"pitää esim. sateenkaariranneketta tai -pinssiä"

"Esimerkiksi majoitusohjeissa olisi hyvä heti tulla esille, että saa mennä mihin majoitukseen itse kokee kuuluvansa."

"Puuttua leiriläisten homofobisiin asenteisiin - pyytää nuoria perustelemaan, miksi he eivät esim. haluaisi ystäväkseen muita kuin heteroita"

"hänellä tulisi olla koulutusta syrjinnän ehkäisyyn"


Jotkut kaipasivat aktiivista rohkaisua tulla juttelemaan.

"Aikuisen tulisi kertoa avoimesti ajatuksistaan ja jopa kehottaa tulemaan puhumaan, jos kokee että oman seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin suhteen saattaisi olla ristiriitaa uskon kanssa."

"tuoda oman välittämisen ja halun auttaa esille sanoin ja teoin, muutenkin kuin vain "aina saa tulla puhumaan" -lauseella. Välillä voisi jopa kysyä, että miten menee."

En hyväksy asiaa, mutta hyväksyn teidät ihmisinä....?


Ymmärrystä riitti välillä niillekin aikuisille, jotka eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä pysty hyväksymään. Jotkut toiveet olivat enemmän heille suunnattuja.

"Tuoda ilmi että hän ei tuomitse näiden asioiden perusteella ihmistä ja, vaikka ei näiden olemassaoloon uskoisikaan/kokisi sen jollain tapaa vääräksi, osaisi silti suhtautua ymmärtävästi ja asiallisesti"

"Ei ainakaan pilkata seksuaalivähemmistöjä"

Suurimmalle osalle "ei-hyväksyvä mutta hyväksyvä" linja ei kuitenkaan riittäisi.

"Ei sitä perinteistä "En hyväksy sitä asiaa, mutta hyväksyn heidät ihmisenä", koska se ei rohkaise olemaan avoin."

"Vapautua arvokonservatiivisuudestaan"

"Pitäisi selkeästi sanallisesti ääneen ilmaista, että hän on vähemmistöjen puolella - pelkkä pään sisällä ajattelu ei riitä. Syvempi ymmärrys siihen, ettei homous/transihmisyys ole synti ja miksi, tai vaihtoehtoisesti täysi avoimuus haluta ymmärtää ja lisätä omaa tietoaan."

"kertoisi kannattavansa sateenkaariparien vihkimistä"

Kaapista ulos!


Jotkut kaipasivat esimerkkiä ja lisäturvaa.

"Lisäturvaa toisi myös, jos aikuinen itse olisi sateenkaari-ihminen."

"Näyttää esimerkkiä. Olisi hyvä, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tulisi jotenkin ylhäältä päin ilmi; esimerkiksi isoset tai jopa pappi ainakin puhuisivat asiasta, ehkä jopa omasta hetero-normista poikkeavasta seksuaalisuudestaan."

Kurkistetaan tässä vaiheessa kyselyn toiseen kohtaan. Tiedustelimme, kertoiko joku toimintaan osallistunut kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Vastaukset jakaantuivat näin:

ei kukaan kertonut (200)
minä kerroin (66)
toinen nuori kertoi (91)
isonen kertoi (40)
nuorisotyöntekijä kertoi (18)
pappi kertoi (3)
joku muu kertoi, kuka (13)

Nämä sateenkaari-ihmisyydestään avoimet nuorisotyöntekijät ja papit tulivat lähes kaikki evankelis-luterilaisesta kirkosta, yksi ortodoksikirkosta. Joskus paikalle oli pyydetty ulkopuolinen sateenkaari-ihminen. Kaksi papeista oli herännäisyyden eli körttiläisyyden parista. Kiitos, körtit! :-)


Kuvassa Venny Soldan-Brofeltin maalaus Heränneitä (1898) 

Kertoa vai eikö kertoa...


Osa kyselyymme vastanneista nuorista ei uskaltaisi kertoa kuulumisestaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tai ainakin se vaatisi ison harppauksen.

"Kasvuympäristössäni, jossa asuessani olin paljon enemmän mukana uskonnollisessa toiminnassa, ilmapiiri on melko konservatiivista, joten avoimuuteni vaatisi suuremman luokan muutosta. Yksi aikuinen ei voi tehdä sitä yhteisöä turvalliseksi vähemmistönuorelle."

"en uskalla kertoa kenellekkään, joten en usko että he voisivat saada minut kertomaan"

"En uskaltaisi sanoa siitä kenellekkään" --- "heidän kantansa asiaan on todella selvä. He eivät kannata seksuaalivähemmistöä millään tavalla, he ovat rajusti kaikkia siltä väliltäkin vastaan."


Osa oli varsin avoimia ja valmiita kertomaan asiasta vastapuolen mahdollisesta nihkeydestä huolimatta.

"Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa uskaltamisen kanssa. Monesti pienikin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen positiivinen maininta jättää lämpimän tunteen."

"En arastele kertoa omaa suuntautumistani kenellekään ellei heidän käytöksensä viittaa mahdolliseen fyysiseen vaaraan suuntautumiseni vuoksi."

"Koen, että sanoisin asiasta vaikka henkilö olisi homofoobinen. Argumenteillani pystyisin helposti "pakottamaan" henkilöä olemaan asian kanssa sujut. Itseasiassa rakastan sitä, kun saan laittaa niinsanotusti "jauhot suuhun" tälläiselle ihmiselle."



Jätetään viimeinen sana kuitenkin sille nuorelle, jonka seurakunnassa on selvästi onnistuttu. Vastaus kysymykseemme "Mitä yhteisösi aikuisen pitäisi tehdä, sanoa tai minkälainen hänen pitäisi olla, että uskaltaisit kertoa hänelle avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestasi tai sukupuoli-identiteetistäsi?" on tässä:

"sellainen kun meidän seurakunnan aikuiset"

<3

maanantai 11. helmikuuta 2019

Evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotoiminta kyselymme valossa (nuorisokyselyn 4. osa)

Nuorisotoimintakyselyymme vastanneista nuorista valtaosa (235) ilmoitti osallistuneensa pelkästään ihan tavalliseen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan tai ainakin vastaukset koskivat sitä.

Annetaan ääni näille nuorille heidän jättämiensä vapaamuotoisten kommenttien valossa.

Positiivista!

Monelle nuoristoiminta on ollut hyvä ja rakentava kokemus.

"Olen etuoikeutettu kun olen saanut kasvaa seurakunnassa, jonne jokainen saa tulla omana itsenään. Kotiseurakunnassani on vuosien aikana tehty paljon töitä sen eteen, ettei nuorisotyössä kenenkään tarvitse jäädä yksin ja kaikki nuoret kohdataan yksilöinä. Tämän vuoksi olen jäänyt seurakuntaan mukaan ja toimin aktiivisesti vapaaehtoisena nuoressa seurakunnassa. Oma identiteettini on rakentunut vahvasti seurakunnan kautta."

"Omat kokemukseni seksuaalivähemmistöön kuulumisesta ja kirkon toiminnasta ovat onneksi positiivisia. Kävin riparin silloisen tyttöystäväni kanssa, ja aikuisille sekä isosille (ja kaikille muille leiriläisille) asia vaikutti olevan tosi ok. Isoskoulutuksessa syntyi pari tyttöparia, eikä heitä kohdeltu mitenkään eri tavalla kuin muita (seurustelevia) nuoria."

"kanttorimme vihon kannessa oleva Setan tarra loi turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä"

"Seurakuntani on todella avoin ja suvaitsevainen kaikkia nuoria kohtaan. Toiminnassa on mukana useita seksuaalivähemmistöjen edustajia, jotka ovat tulleet kaapista."

"Itse olen ollut erittäin tyytyväinen kokemuksiini. Paikallinen seurakuntani on erittäin liberaali ja ottanut minut vastaan hyvin. Kaikki ovat olleet kunnioittavia ja tukevia ja seurakunta oli ystäväpiirini ulkopuolella ensimmäinen paikka, jossa uskalsin olla vapaasti oma itseni sukupuoli ja seksuaali-identiteetiltäni. Olen ylpeä miten hyvin seurakunnassani kohdellaan sateenkaarinuoria."

Monet seurakunnat ja toimijat ansaitsevat tässä kohtaa ison kiitoksen! Kiitos että välitätte. Kiitos että haluatte toivottaa kaikki aidosti tervetulleiksi. Kiitos että näette ja kohtaatte. Kiitos että tuette nuoria näitten herkkien kysymysten äärellä.



Kuvassa pääkaupunkiseudun seurakuntien rekka, Helsinki Pride 2018 (Ranneliike)


Vähemmän positiivista...

Valitettavasti kaikilla ei ole ollut näin hyviä kokemuksia. Jotkut olivat tulleet satutetuiksi.

"Kun kysyin papilta, miksi meillä ei seksuaalisuudesta puhuttaessa puhuta ollenkaan homoista ja lesboista, pappi naurahti ja sanoi, että kyllähän niitä sellaisiakin on, mutta ne eivät nyt tähän asiaan liity. Ja että homoseksuaalisuutta ei pitäisi toteuttaa. Kun kerroin papille, että minua on kiusattu, koska olen lesbo, pappi totesi minulle, että suurin osa ihmisen kärsimyksestä on itseaiheutettua. Minulle jäi sellainen mielikuva, että papin mielestä kiusaaminen oli minulle ihan oikein."

"Sain kokea homottelua ja transuttelua. Olin usein yksin ja ryhmätehtävä olivat kauheita, sillä kukaan ei halunnut olla parini tai ryhmässäni"

"Olin hyvä, kiltti ja ahkera ihminen - aidosti kiinnostunut toimimaan kirkossa - mutta minut sysättiin kylmästi yhteisön ulkopuolelle seksuaalisen suuntautumiseni takia. Toivon syvästi, ettei kukaan nuori joudu enää koskaan kokemaan sellaista."

"Koin paljon mahtavia ja elämäni muuttavia kokemuksia seurakunta-ajoilta. Pelkäsin, että menettäisin ne muistot jos eroan. Toisaalta aina vain ajatuksiini palasi ne satuttavat ajatukset, jotka varjostivat hyviäkin muistoja. En ollut koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset eivät lähde väkivaltaisista parisuhteista jos heitä kerran satutetaan? Nyt kuitenkin ymmärrän koska niin minusta tuntui. Koitin kerätä voimia eroamiseen pitkään, kunnes onnistuin. Olen päätöksestä ylpeä. En kuitenkaan koe enää kaunaa kirkkoa kohtaan - vain minua satuttaneita ihmisiä kohtaan. Valitettavasti en voi jakaa samaa yhteisöä sellaisten ihmisten kanssa, vaikka mukaan mahtuu enemmistö hyviä ihmisiä."





Satutetuksi tai ainakin epävarmaksi voi tulla, vaikka mitään kovin dramaattista ei tapahtuisikaan.

"Työntekijämme olivat näennäisesti mukavia ja erilaisuutta hyväksyviä, mutta kuitenkin saivat sellaisen olon puheillaan että tunsin olevani todella virheellinen ja huono. Myös mitä vanhemmaksi tulin huomasin kuinka sovinistisia he olivat ja homofobisia. Sukupuolivähemmistöjä ei heistä ole olemassakaan." 

"Missään ei otettu millään tavalla huomioon vähemmistöjä, ja tämä teki esim suihkussa käynnin vaikeaksi yleisissä tiloissa."

"Sitten keskustelimme erään toisen leiriläisen kanssa juurikin sukupuolivähemmistöistä ja meidän seksuaalisuuntautumisesta (hän homoseksuaali ja minä pan) niin keskustelimme ihan normaalisti ja muodenkin siinä ympärillä olleiden kanssa niin papilta tuli pahoja katseita ja se ei tuntunut kivalta."

"Kukaan työntekijöistä ei ainakaan avoimesti osoittanut hyväksyntää, ja joidenkin tiesin suhtautuvan negatiivisesti. Nuorissa oli useita hyväksyvästi suhtautuvia, mutta en tuntenut ketään joka olisi tullut kaapista. Uskalsin puhua monien kristillisten piirien hlbt-vastaisuudesta, joka minua silloin kovasti ahdisti, vain yhden työntekijän (papin) kanssa. Olisin kaivannut hyväksyviä seurakunnan nuorisotyöntekijöitä, joiden kanssa keskustella seksuaali-identiteettiini liittyvistä huolistani ja ahdistuksestani."


Positiivisen puolella kuitenkin...

Joidenkin kohdalla huonot kokemukset tai tunne siitä, että ei ole hyväksytty tai nähty omana itsenään, johtivat kirkosta eroamiseen. Monien ikäviä kokemuksia tai havaintoja tasapainotti kuitenkin se hyvä, mitä he havaitsivat. 

"Isonen esitti homofobisia kommentteja, mutta fiksu pappi palautti hänet nopeasti ruotuun."

"Joskus kuulin kaverilta, että oli huomannut erään aikuisen suhtautuvan hieman nihkeästi mitä tulee tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Eräs toinen seurakuntamme nuorisopastori kuitenkin edusti paikallislehdessä avioliittolain puolesta."

"Kaikkine pienine virheineen kokemukseni on silti ollut positiivinen ja X:n seurakunnasta on tullut suuri ja korvaamaton osa elämääni. Aikuiset kuten ohjaajat ja papit ovat aina olleet hyvin ymmärtäväisiä."

"meillä on pappi kirkossa, joka puhui negatiiviseen sävyyn homoista ja lesboista ja sanoi, että siitä ei pitäisi puhua ääneen. ja tältä kyseiseltä papilta kuuli usein homofobisia asioita, mutta koska hän jäi eläkkeelle, en tiedä onko hän mahdollisesti muuttunut. mutta yleisesti ottaen koen oman kirkkoni ja nuorisotoiminnan lämpimäksi. ja mieleen on jäänyt yksi nuorisotyönohjaaja joka usein rukoili mun puolesta, ja hän tuki mua todella paljon eikä välittänyt kenestä tykkää ja hän on yksi iso syy miksi mulla on edelleen toivoa uskoon ja kirkkoon. joten mun kokemus on pohjimmiltaan ihan superhyvä ja oon tosi kiitollinen siitä."

Isosena

Jotkut pyrkivät isosina vaikuttamaan sateenkaarinuorten kohtaamiseen.

"Itse olen isosena korostanut, jos on tullu pikkuisten kanssa puheeksi esimerkiksi Raamatun suhtautuminen homouteen ym., että Raamattu kuitenkin kulttuuriin ja aikaan sidonnainen ihmisten tuotos, tätä eivät leiriohjaajat tai papit myöskään kyseenalaistaneet, eli ylipäätään omilla leireillä ollut positiivinen ilmapiiri :)"

"En vielä rippikoulussa tiennyt itsestäni mutta isosena ollessa paljon selkeni ja nyt kerron nuoremmille mielelläni asiasta, vaikka tiedän, että useimmille se on vierasta. Kerron ja selitän, koska haluan, että he pystyvät jatkossa suhtautumaan asiaan ymmärtäväisemmin ja hyväksyvämmin. Toivon, että he oppivat, että se ettei asia ole heille oleellinen ei tarkoita ettei asia ole muille tärkeä. Puhun asiasta myös, koska tahdon, että seurakunnan työntekijät, etenkin vanhemmat, hyväksyvät sen, etteivät kaikki seurakuntalaiset ole mustavalkoisia."

Isoskoulutuksen käyminen ei kuitenkaan aina tuntunut hyvältä tai turvalliselta.

"isosille ei annettu minkäänlaista valmiutta kohdata sateenkaarinuoria"

"Omassa seurakunnassani koin nuorisopappien ja nuorisotyöntekijöiden suhtautuvan asioihin avoimesti. Sen sijaan muu seurakunnan henkilökunta ja etenkin kirkkoherra olivat hyvin ahdasmielisiä. Tämän takia en kokenut sopivani joukkoon ja päädyin keskeyttämään isoskoulutksen. En kestänyt elää yhteisössä jatkuvassa paljastumisen pelossa."

Koulutuksen suuntaan esitettiin myös toiveita.

"Nuorten keskuudessa on ollut aika yleistä se, että heitetään välillä ronskiakin homoläppää vaikkapa riparin sketseissä. Kaverit tuntien tiedän, että huumori on aidosti vilpitöntä, eivätkä he todellakaan halua syrjiä ketään. Itseäni tämä ei ole haitannut, mutta olen huomannut, että kaikki eivät yksinkertaisesti tajua tai tiedosta sitä, miten loukkaavalta vitsailu voi vaikkapa transsukupuolisesta tuntua." --- "Tätä asiaa voisi ainakin isoskoulutuksessa erikseen painottaa."


Näkyvä vai näkymätön?

Näkyvissä olemiseen ja näkymättömyyteen tuovat valoa kommentit, jotka liittyvät nuorisotoiminnan binäärisyyteen ja heteronormatiivisuuteen. 

"Mieleen jäi erityisesti rippikoululeirillä eräs ryhmätehtävä. Leiri jaettiin sukupuolen mukaan kahtia poikiin ja tyttöihin. Tytöt menivät omaan tilaan piirtämään kuvaa ja kuvailemaan unelmien poikaystävää, pojat tekivät saman unelmien tyttöystävästä omassa ryhmässään. Tuntui aivan uskomattoman typerältä ja turhalta istua lesbona muiden tyttöjen seassa pohtimassa unelmien poikaystävää. Tilanne ei sinänsä ollut nöyryyttävä tai ahdistava, useat tiesivät minun olevan lesbo. Tuntui vaan todella typerälle ja uskomattomalle, kuinka ajattelematon ja epähuomioiva tehtävä oli kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan."

"Meidän piti riparilla jakautua tytöt ja pojat eri ryhmiin, joissa sitten tyttöjen piti kasata parhaita poikaystävän ominaisuuksia ylös ja poikien tyttöystävän ominaisuuksia. En uskaltanut sanoa tilaanteessa mitään, olin vielä liian ujo ja hämmentynyt tilanteesta."

"Muu sukupuolittava ja stereotyyppisen heteronormatiivinen mieleen jäänyt tilanne oli ”Tuu mun vaimoksein” riparilaulun laulaminen. Tyttöjen käskettiin laulaa mieheksein."

"Ja miksi kaikki WC t ei voi olla sukupuolineutraaleja? Tätä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt."

"Sateenkaariväkeä ei mainittu missään vaiheessa osallistuessani rippileirille. Heteronormatiivisuus oli kuitenkin kaikessa läsnä, sillä meidät jaettiin tiukasti tyttöihin ja poikiin ja puhuttiin myös naisten ja miesten asemasta kristinuskossa. Kuten sanoin, sateenkaariväkeä ei mainittu eikä siten myös halveerattu tms., mutta ei meillä myös ollut tilaa missään, sillä emme mitä ilmeisemmin olleet olemassa ollenkaan."

"Eli mulla oli pelkästään poika puolisia ystäviä (itse tyttö) samalla rippileirillä kanssani ja toivoimme toki että olisimme majoittuneet samaan huoneeseen, niinkuin olemme aikaisemminkin yökyläilleet toistemme luona ja ollaan ihan vaan kavereita niin alkoi sellanen kamala nipotus ja valitus oikeasti jopa pelottavan tosissaan papin ja isosten ja nuorisotyöohjaajan puolesta että ei todellakaan voida olla samassa huoneessa :("

Hankalan aiheen kohdalla voidaan päättää yksinkertaisesti olla puhumatta mitään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Puhumattomuus tai liian vähäinen asioiden käsittely koettiin kuitenkin ongelmaksi.  

"Koin että riparilla sekä sen jälkeen isoskoulutuksessa näihin teemoihin suhtauduttiin periaatteessa positiivisesti ja avoimesti, mutta mielestäni niitä oltaisiin voitu käsitellä huomattavasti enemmän. Binäärinen sukupuolijako oli joissain asioissa aika vahvasti läsnä, ja tätä olisi voinut kehittää." 

"Seksuaali tai sukupuoli vähemmistöistä ei keskusteltu lainkaan. Selvästi asiaan ei haluttu ottaa kantaa joten tilanteista tuli epävarmoja."

"Pidän hieman outona kun rippileirillä ei käsitelty mitenkään sukupuolia tai seksuaalisuutta."

Myös aseksuaali nuori olisi kaivannut näkyvyyttä.

"Homoseksuaalisuudesta ei puhuttu paljoa, mutta oletus tuntui olevan, että se on okei ja hyväksyttävää. Myöskään avioliittoon odottamista ei opetettu, joskin koin että olisi ollut hienoa kuulla että on myös okei odottaa tai olla haluamatta seksiä."

Yksi nuorista ei halunnut tulla näkyväksi sellaisena kuin hänet helposti nähdään.

"Mielestäni nykyään kaikki tämä vouhotus vähemmistöistä on mennyt liian pitkälle. On toki tärkeää saada kaikki ihmiset ymmärtämään erilaisuuden fantastisuuden, mutta liika on liikaa. On myös mielestäni nöyryyttävää tulla kohdatuksi ”erityishuomiota tarvitsevana” tai monen mielestä ”huomiota hakevana” ihmisenä, jos kohdattavat tietävät minun kuuluvani vähemmistö ryhmään. Tämän takia en usein kehtaa tuoda esiin kaikkia puoliani. Kehtaaminen ei siis riipu siitä, että minua ei arvostettaisi tai esimerkiksi kiusattaisiin vaan siitä, että ihmiset alkavat varomaan asioita joita tekee tai sanoo seurassani, etten vaan pahoittaisi mieltäni tai loukkaantuisi. Tämä taas laittaa minut eri asemaan ja vaikeuttaa ryhmässä toimimista."

Toivomme, että nämä kommentit herättävät ajatuksia ja auttavat kehittämään kirkon nuorisotoimintaa! (Kyselyn raapiminen ei edelleenkään lopu tähän, joten pysykää vielä kuulolla!)



 Kuva Lahti Pride -tapahtumasta 2018

KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta ole...