torstai 26. syyskuuta 2019

Vinkkejä perheneuvonnalle eli perheneuvontakyselyn toinen osa

Tässä toinen osa jutusta, joka käsittelee sateenkaari-ihmisille suunnattua, ev.lut. kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia koskevaa kyselyämme. Ensimmäisen osan voi lukea täältä.

Käymme nyt läpi vastauksia viimeisiin kysymyksiimme, erityisesti tähän: "Kuinka perheasiain neuvottelukeskus voisi parantaa toimintaansa erityisesti sateenkaari-ihmisten palvelemisessa?"

Kirkon tuottamaa palvelua



Perheneuvonta on kirkon tuottamaa palvelua, eikä voi pitäytyä täysin erossa siitä, mitä kirkossa ylipäänsä tapahtuu. Tämä herättikin kommentteja.

Kirkkoa kiiteltiin ja kannustettiin rohkeampaan sateenkaari-ihmisten tukemiseen.

"Syvimmät kiitokset kirkolle siitä että saimme apua elämäni synkimmällä hetkellä. Mielestäni kirkko voisi rohkeammin astua esiin myös lgbt yhteisön tukena kuten Jeesuskin teki aikanaan."

Perheasiain neuvottelukeskuksilta toivottiin  sateenkaari-ihmisten puolustamista kirkon keskusteluissa. Tämä voi kuitenkin olla haastavaa.

"Työntekijän kanssa juttelin yleisesti seurakunnan tilanteesta ja miten ahdas uskonnollinen ilmapiiri ohjailee julkisissa tilanteissa myös perheasiain neuvottelukeskusta. Esimerkiksi kirkon tilaisuudessa rukouksissa ja puheissa ei välttämättä ole suotavaa mainita vähemmistöjä, vaikka kyse olisi perheasiain neuvottelukeskuksen tilaisuudesta.."

Uskonnollisesta väkivallasta toivottiin selkeää irtisanoutumista.

"Sen voisi sanoittaa suoraan ja selkeästi että olet arvokas sellaisena kuin olet ja että uskonnollinen väkivalta on myös väkivaltaa."

Yhteys kirkkoon saattaa herättää mielikuvia, jotka estävät avun hakemisen.

"Moni arvelee, että on olemassa jonkinlainen kirkon päättämä parisuhdemalli/avioliittoideaali, jota pidetään tavoitteena ja johon asiakkaat pyritään ohjaamaan, peitellysti jos ei ihan suoraan sanottaisikaan. Monilla menee perheasiain neuvottelukeskuksen työ myös sekaisin joidenkin kristillisten järjestöjen avioparityön (tms) kanssa, ja tuolta kentältä kuultu kaverinkaverin juttu esim. tiukkojen sukupuoliroolien kannattamisesta ("parisuhde voi paremmin, kun mies on mies ja nainen nainen") yhdistetään sitten perheasiain neuvottelukeskukseen."

Yksi vastaaja, joka piti perheasiain neuvottelukeskuksen palvelua laadukkaana ja kertoi itse saaneensa hyvää ja nopeaa apua, kyseenalaisti vahvasti kirkon perheneuvonnan kytkemisen kunnallisiin sote-palveluihin.

"Mun näkökulmasta ongelmana ei ole palvelun laatu vaan periaatteellisella tasolla se, että kirkko hoitaa tehtävää, tarjoaa perheterapiaa, joka pitäisi olla vakaumuksetonta palvelua. Vaikka itse olenkin kokenut palvelun hyödylliseksi, ja rohkaissut kavereitani myös hakemaan apua perheasiain neuvottelukeskuksesta, moni ei halua kyseisten palveluiden piiriin, koska boikotoi kaikkea kirkkoon liittyvää kirkon kaksinaismoralistisen ja syrjivän toiminnan takia. Tämä johtaa siihen, että kirkon toimintaa fiilistelevä tai kirkon toimintaa suvaitseva ja kirkon toimintaa boikotoiva asiakas on sosiaali- ja terveyspalveluverkostossa eriarvoisessa asemassa. Tämän takia ainut tasa-arvoinen palvelu on vakaumuksetonta, ja kirkko moninaistaa itsensä harjoittaman syrjinnän muotoja haukkaamalla merkittävän siivun perhepalveluista. Todellista hyvän tekemistä olisi lahjoittaa perheasiain neuvottelukeskuksen määrärahat kunnalle niillä ehdoin, että kunnan olisi pakko tarjota vastaavaa palvelua ja työntekijöistä tietty kiintiö tulisi olla hengellisiä ammattilaisia. Musta kirkon palveluiden boikotointi on täysin luonnollista, koska kirkko valehtelee ja kiertelee "kaikki on tänne tervetulleita" puheissaan ja on lopulta aika kaksinaamainen. Todellisuudessa se on syrjivä instituutio, jossa esim. kukkoja siunataan, mutta homoja ei. Palvelun tarjoajana kirkko on syrjivä jo itse vakaumuksensa takia. Tämän takia, kun ihmisten suhteet vakaumuksiin eli kirkkoon vaihtelee, se kirkon piirissä toimiva perheasiain neuvottelukeskus ei voi ikinä olla tasa-arvoinen sosiaali- tai terveyspalveluiden tarjoaja."

Me emme ala tässä pohtia tarkemmin kysymystä siitä, että perheasiain neuvottelukeskuksista noin puolella on ostopalvelusopimuksia kuntien tai kuntayhtymien kanssa, tai että uskonnollisilta organisaatioilta ja aatteellisilta järjestöiltä ylipäänsä ostetaan kunnallisia palveluita. Keskustelu on varsin antoisa ja sitä kannattaa käydä, mutta menee ohi oman fokuksemme. (Vinkkinä asiasta kiinnostuneille: ev.lut. kirkon omaa pohdintaa ja linjanvetoa julkisten palveluiden tuottamisesta voi lukea vaikkapa tästä Kirkkohallituksen julkaisusta.)


Kehitysideoita

Kaksi kehitysideaa nousivat vastauksissa ylitse muiden: tiedotus ja koulutus.

Sateenkaari-ihmisenä elämiseen liittyy usein pohdintoja, onko johonkin paikkaan tervetullut avoimesti omana itsenään. Erityisesti tämä mietityttää yhteyksissä, joissa pitäisi voida avata sielunsa herkimpiä alueita, tilanteissa, joissa riski kohtaamattomuuteen ja häpeään on suuri. Epävarmuus voi olla liian iso kynnys hakea apua. Kuten eräs vastaaja totesi,

"on toki raskasta joutua avaamaan omaa identiteettiään tilanteessa, jossa joka tapauksessa on täytynyt hakea ongelmiin ulkopuolista apua."

Siksi tiedotus siitä, että palvelu on suunnattu myös sateenkaari-ihmisille, olisi erittäin tärkeää. Tämä tarkoittaa aktiivista viestimistä palvelun avoimuudesta, yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.

"Tuoda ilmoituksissaan näkyvästi esiin, että sateenkaari-ihmiset ja -perheet ovat yhtä arvokkaita, ja ansaitsevat myös apua parisuhde- sekä perheen sisäisiin ongelmiin. On hyvä tuoda myös esiin, että heillä on valmiuksia ja halua työskennellä sateenkaarivähemmistöjen kanssa."

Tiedotus on kuitenkin turhaa, mikäli sisältö ei vastaa annettua viestiä. Tiedotuksen kanssa käsi kädessä kulkeekin koulutus ja tietojen päivittäminen. Koulutustarve nähtiin joissakin vastauksissa laajempana kuin vain sateenkaari-ihmisten palvelemisen kautta. Kaivattiin ylipäänsä kouluttautumista tähän päivään. Tämä sisältää luonnollisesti myös sen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osataan kohdata. 

"Uskon, että kehittäminen auttaa yhtälailla kaikkia. En kaipaa mitään erityiskohtelua."

"Itse koen että ei tarvita erillisiä sateenkaari-ihmisten palveluita. (Se tarkoittaisi palveluiden keskittämistä ja luulen että aiheuttaisi eriarvoistumista)."

Sateenkaari-ihmisiä ei kuitenkaan aina ole otettu palveluiden piiriin "kuin ketä tahansa".

"Silloin en päässyt esim heidän järjestämään eroryhmään, mihin olisin kovasti halunnut, kun ryhmän vetäjä oli sitä mieltä, että muut ryhmään osallistuvat ”hämmentyvät” liikaa minun osallistumisestani. Se loukkasi ja suretti silloin kovasti."

Jos halutaan tehdä palveluista aidosti kaikille suunnattuja, olisi hyvä pohtia tätä kysymystä: miten toimia, jos uskotaan muiden ryhmässä tai tilaisuudessa olevien hämmentyvän sateenkaari-ihmisen läsnäolosta? (Tarvitseeko ryhmäläisiä suojella hämmentymiseltä? Tarvitseeko sateenkaari-ihmistä suojella muiden hämmennykseltä? Onko ratkaisuna se, että sateenkaari-ihminen suljetaan ryhmän ulkopuolelle? Voisiko ryhmän vetäjä ottaa aktiivisesti vastaan mahdollisen hämmennyksen ja ohjata tilannetta turvallisempaan suuntaan? Kuinka tämä ohjaus käytännössä tapahtuisi?) 

Vastauksissa oli kahdenlaista linjaa suhteessa perheneuvonnan työntekijöihin. Osa kaipasi nimenomaan vähemmistökysymyksiä hallitsevaa erityistä työntekijää, osa halusi uskoa tai toivoi palvelun olevan kokoanaisuudessaan tasalaatuista ja turvallista.

Yleisenä toiveena näytti olevan, että sateenkaari-ihmiset otettaisiin osaksi toiminnan valtavirtaa, mutta vähemmistöön liittyvissä erityiskysymyksissä kaivattiin osaamista. 

"Pitäisi saada koulutusta nimenomaan vähemmistöstressiin ja sen vaikutuksiin, ylipäätänsä sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksiin."

"oltaisiin vielä paremmin perillä esim. miesparin tai naisparin problematiikan eroista"

Vastauksissa oli käytännön vinkkejä kohtaamisen parantamiseksi:

"Heteronormatiivisen olettamisen ja ajattelun vähentämisellä, moninaisuuden huomioimisella"

"Sensitiivinen puhetapa: Jos asiakas käyttää esimerkiksi termiä 'puoliso', myös perheneuvoja voisi käyttää vastaavaa termiä, eikä alkaa puhua esimerkiksi miehestä tai vaimosta."

"Myös adoptoinut äiti on äiti!"

"Pitäisi olla ensikäden kokemusta, ettei tarvitsisi opettaa ihmiselle asianmukaista sanastoa. Joku jonka omassa elämässä on ollut vähemmistöproblematiikkaa. Sen ei välttämättä tarvitse liittyä omaan seksuaalisuuteen tai tunne-elämään, vaan ehkä omassa perheessä on ollut sateenkaari-ihminen, tai joku läheinen ystävä on ollut. Sateenkaaren alle mahtuu paljon sellaista, jota en itsekään tunne, vaikka olenkin syntynyt homoksi. Tarvitaan paljon laajempaa kirjoa ja tietämystä, jotta voidaan tukea kaikkia apua tarvitsevia." 

Olennainen kysymys on samanlainen kuin minkä tahansa vähemmistöryhmän kohdalla. Jos kohdellaan kaikkia asiakkaita samanlaisina ja jätetään taustaryhmään kuuluminen huomiotta, voivat tulokset olla epätasa-arvoisia. Toisaalta taustan ”liiallinen” huomioiminen voi myös johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin saattaa liittyä vielä sekin oletus, että kyseessä on aina jotakin epätoivottavaa, johon ollaan jouduttu tyytymään, kun "normaali" cisheterous ei ole onnistunut. Toisaalta oletus siitä, että kaikki ovat sinut itsensä kanssa, voi johtaa myös harhaan.

Vastauksista löytyy viitoitusta tämän kysymyksen kanssa tasapainotteluun:

"Tajuamalla, että meidän ongelmat ja haasteet ovat ihan samanlaisia kun muillakin, elleivät ne sitten liity suoraan sateenkaariasioihin. Lesbous ei ole minulle ongelma tai taakka, vaan osa minua."

"Pitää uskaltaa nähdä, että ihan samanlaisia ongelmia voi olla samansukupuolisissa suhteissa ja pitää uskaltaa nostaa niitä esille. Huomata ja tunnistaa sellaiset peruskäsitteet kuin "onnellisuusmuuri" ja sisäistetty homofobia ym."

Tapaamamme perheneuvojat ovat varmasti aika lailla toiveiden mukaisia: näkevät missä kohtaa asiakas on kuin "kuka tahansa", ja missä kohtaa vähemmistöproblematiikka nostaa päätään. Eivät oleta, huomioivat moninaisuuden, käyttävät sensitiivistä kieltä ja niin oikeita termejä kuin termiviidakossa ylipäänsä kukaan kykenee. Joillakin on omakohtaista kokemusta sateenkaariasioista, ja ainakin valmiuksia ja tahtoa päivittää jatkuvasti osaamistaan. 

Kyselyn valossa ongelmana on ennemminkin perheneuvonnan tasalaatuisuuden toteutuminen valtakunnallisella tasolla. Siksi peräänkuulutamme asiallista ja riittävää koulutusta sateenkaarikysymyksistä! Yksi vastaajista ehdotti yhteistä kouluttautumista Sinuiksi-palvelun kanssa.

Vaikka oman keskuksen toiminta tuntuisi itsestäänselvän turvalliselta ja avoimelta kaikille, se ei välttämättä ole sitä. Aivan varmasti se ei sitä ole, mikäli tuntemukseen palvelun turvallisuudesta on päädytty ilman keskustelua, pohdintaa, koulutusta ja osaamisen päivittämistä. Me Setan jäsenjärjestöjen työntekijät ja toimijat, jotka yleensä olemme itsekin sateenkaari-ihmisiä, tarvitsemme kouluttautumista ja osaamisemme päivittämistä sateenkaarikysymyksissä. Kannustamme muita mukaan! ;-)

Lopuksi vielä ISO KIITOS kyselyyn vastanneille! Vastauksenne olivat arvokkaita.




torstai 19. syyskuuta 2019

Perheneuvontakysely, osa 1

Avasimme keväällä kyselyn, jolla pyrimme kartoittamaan sateenkaari-ihmisten kokemuksia perheasiain neuvottelukeskuksista. Ev.lut. kirkon perheneuvonta on tärkeä palvelu, josta moni sateenkaari-ihminen kertoo saaneensa apua. Itsekin olemme tavanneet useita sateenkaarisensitiivisiä, turvallisia kirkon perheneuvonnan työntekijöitä.

Mutta mikä on tilanne eri puolilla Suomea? Uskallammeko suositella perheasian neuvottelukeskuksia noin niin kuin yleisesti? Uskaltavatko muut sateenkaari-ihmisten kanssa toimivat tahot ohjata asiakkaitaan perheneuvontaan? Perheneuvonnassa myös halutaan kehittyä, joten heidänkin on hyvä tietää, miten palvelu kohtaa sateenkaari-ihmiset.

Saimme kyselyn muotoiluun suuresti apua Perhesuhdekeskukselta, Tampereen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukselta sekä Sinuiksi-palvelusta. Kiitos teille, Terhi, Sanna, Päivi ja Mikko! (Aiempaa tekstiä yhteistyöstämme voi lukea täältä.)

Pitemmittä puheitta itse kyselyyn.

Alkuun on ehkä syytä mainita, että teimme yhdestä vastaajasta tutkintapyynnön poliisille. Olemme hankkeessa saaneet kaikenlaista palautetta, myös vähän hyökkäävää. Emme ole juurikaan reagoineet siihen. Mutta siinä vaiheessa, kun joku kehottaa tietyn ihmisryhmän tappamiseen ja jopa mainitsee nimeltä henkilön, josta toiminnan voisi aloittaa, ylitetään tietty raja.


Perustietoja vastaajista

Kyselyyn tuli kaikkiaan 52 vastausta. Tai siis 51 sen jälkeen, kun vihapuhetta sisältävä vastaus karsittiin pois. Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu. Kysymyksiin on voinut yleensä antaa useammankin vastausvaihtoehdon.

Vastaajien ikäjakauma oli seuraava (suluissa vastaajien määrä):

18-25 vuotta (1)
26-35 vuotta (13)
36-45 vuotta (21)
46-55 vuotta (8)
56-65 vuotta (6)
66-75 vuotta (2)

Sukupuoli-identiteettiään he kuvasivat näin:

cis-nainen (30)
cis-mies (9)
transgender (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
muunsukupuolinen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen nainen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen mies (1)
transfeminiininen (1)
sukupuolijoustava (1)
ei määrittele sukupuoli-identiteettiään (1)
jokin muu: nainen (1)
jokin muu: naisoletettu/muu, ei itse tarvitse määritelmää (1)

Seksuaalista suuntautumista kuvattiin seuraavilla tavoilla:

lesbo (19)
homoseksuaali (7)
biseksuaali (9)
panseksuaali (5)
heteroseksuaali (4)
ei määrittele suuntautumistaan (3)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
demiseksuaali (2)
femiseksuaali (1)
suuntautumiselle ei ole omaa sanaa (1)
jokin muu (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt kyselyn monia termejä (1)
jokin muu: ei-hetero (1)
ei halunnut kertoa (1)

Romanttista suuntautumista kuvattiin näin:

homoromanttinen (15)
ei määrittele romanttista suuntautumistaan erikseen (15)
biromanttinen (6)
panromanttinen (4)
heteroromanttinen (3)
romanttisella suuntautumisella ei ole omaa sanaa (2)
ei halua kertoa (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
aromanttinen (1)
androromanttinen (1)
femiromanttinen (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt termejä (1)

Kyselyn luottamuksellisuuden takia emme käy läpi yksittäisiä perheasiain neuvottelukeskuksia, joissa vastaajat ovat asioineet. 16 vastaajaa kertoi asioineensa perheneuvonnassa pääkaupunkiseudulla, jossa on tällä hetkellä 7 perheasiain neuvottelukeskusta. Loput vastaukset jakaantuivat maantieteellisesti laajalle alueelle.

Perheneuvonnan palveluita oli käytetty seuraavina vuosina:

1980-luvulla (2)
1990-luvulla (4)
2000-2005 (5)
2006-2010 (8)
2011 (4)
2012 (4)
2013 (5)
2014 (4)
2015 (6)
2016 (7)
2017 (3)
2018 (11)
2019 (12)

Suurin osa vastaajista oli hakeutunut perheneuvonnan palveluihin parisuhdeongelmien takia (37 vastaajaa). Seuraavaksi eniten (9 vastaajaa) tuli henkilökohtaisen kriisin takia.

Käyntikertojen määräksi ilmoitettiin seuraavaa:

Vain yksi (6)
Kaksi (5)
3-5 (15)
5-10 (14)
yli 10 (11)




Perheneuvonnan tuttuus ja mielikuvat

Tieto perheneuvonnasta oli saatu useimmiten netistä (23 vastaajaa), ystäviltä tai tuttavilta (14 vastaajaa) tai seurakunnasta (9 vastaajaa).

Perheneuvonnan tuttuutta kuvattiin näin:

Ei juurikaan tuttua. (13)

Olin kuullut siitä. (10)

Olin kuullut siitä, mutta ajattelin ettei siellä hyväksytä sateenkaari-ihmisiä. (2)

Tiesin siitä, mutta olin epävarma, voisinko sateenkaari-ihmisenä hakea sieltä apua. (10)

Tiesin, että sinne voi hakeutua asiakkaaksi huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. (17)

Tiesin, että sateenkaari-ihminen voi hakea sieltä apua ilman minkäänlaista pelkoa syrjinnästä. (5)

Jotain muuta: Tiesin siitä, mutta olin epävarma, osataanko sateenkaari-ihmisiä kohdata varauksetta. (1)

Jotain muuta: En tiennyt kuinka työntekijät suhtautuvat vähemmistöihin, mutta ajattelin että minulla on palveluun oikeus, eivätkä heidän mahdolliset ennakkoluulonsa ole minun ongelmani. (1)

Tiedustelimme myös, mikä herätti luottamuksen, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja voi saada apua perheasian neuvottelukeskuksesta.

22 vastaajaa ilmoitti, ettei heillä ollut ennakkokäsityksiä palvelusta, mutta he päättivät kokeilla sitä. 8 oli huomannut perheasiain neuvottelukeskuksen internet-sivuilla maininnan, että palvelu on sitoutunut noudattamaan syrjimättömyyttä ja nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja. Perheasiain neuvottelukeskukset olivat lähettäneet luottamusta herättävää viestiä myös mm. odotushuoneesta löytyneellä tiedolla yhdenvertaisuudesta, tulemalla Pride-kulkueeseen, osallistumalla sateenkaarimessuun, tekemällä yhteistyötä sateenkaarijärjestöjen kanssa. Myös yksityiselämän kontakteilla työntekijöihin oli joillekin vastaajille merkitystä. Yksi vastaajista kertoi kysyneensä asiasta suoraan. Oli myös kuultu ystävien hyviä kokemuksia, kriisikeskuksen tai toisen järjestön suosituksia.

Kaksi vastaajista ei ollut luottanut palveluun.

Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 (0= surkea, 10=huikean hieno) oli ennen asiakkuutta keskimäärin 6,0.



Kokemukset asiakkuudesta: ajanvaraus, hyväksytyksi tuleminen, perheneuvojan suhtautuminen, avun saaminen

Asiakkuus alkaa usein ajanvarauksesta. Vastaajista 27 oli kokenut ajanvaraustilanteen ystävälliseksi, eikä ollut kohdannut ennakkoluuloja. 13 vastaajaa ei ollut kertonut itsestään tätä puolta (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumista) aikaa varatessaan. Kaksi vastaajista tunsi, että ajanvarausta hoitanut henkilö hämmentyi heidän kerrottuaan seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetistään. Yksi vastaajista kertoi ajanvarausta hoitaneen henkilön suhtautuneen avoimen negatiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yksi kertoi ajanvaraukseen liittyneistä käytännön ongelmista, joista oli tehnyt omat tulkintansa:

"Jouduin odottamaan aikaa viikkoja tai kuukausia. Syyksi sanottiin, että "paperimme olivat eksyneet pöydälle". Olin jo kuvitellut, ettemme kelpaa asiakkaiksi. Se syvensi pahaa oloa."

Osa vastaajista ei ollut itse hoitanut ajanvarausta, joten heillä ei ollut siihen kommentoitavaa.

Vastaajista 36 koki tulleensa hyväksytyksi perheneuvonnassa sellaisena kuin on. 8 ei ollut varma tästä. Kolme vastaajaa koki, että ei tullut hyväksytyksi. Yksi oli käyttänyt kahden eri keskuksen palveluita, joista toisessa oli kokenut hyväksyntää, toisessa ei.

Kysyimme suoran kysymyksen: "Miten perheneuvoja suhtautui siihen, että olet sateenkaari-ihminen?"

Vastausvaihtoehtoihimme saimme seuraavat luvut:

Asiallisesti, ammattitaitoisesti ja ymmärtäen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. (29)

Perheneuvoja ei selvästi tiennyt paljoakaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta suhtautui silti asiallisesti ja ammattitaitoisesti. (15)

Tuntui, että asia hämmensi perheneuvojaa. (5)

Jouduin itse "kouluttamaan" perheneuvojaa. (4)

Tuntui, että perheneuvoja suhtautui kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. (2)

En tuonut ilmi tätä puolta itsestäni. (4)

Jotain muuta. (9)

Jotain muuta -kohtaan omin sanoin vastanneista muutamaa häiritsivät työntekijöiden ennakko-oletukset heteroudesta:

"Kun puhuin puolisostani, perheneuvoja alkoi automaattisesti puhua 'miehestäni'. En tuonut asian oikeaa laitaa aluksi ilmi, mutta kerroin asiasta vasta toiseksi viimeisellä kerralla. Perheneuvojan suhtautuminen minuun ei muuttunut, vaan hän oli edelleen ystävällinen. Olen silti ollut pettynyt hetero-oletuksesta."

Myös toisenlaiset ennakko-oletukset häiritsivät:

"Hän oletti että uskovana olen konservatiivinen sateenkaariasioissa eikä uskonut että en ole." 

Jotkut kuvailivat työntekijöitä myönteisesti, vaikka eivät olleet varmoja siitä, ymmärsivätkö nämä erilaisuutta.

"Tapasin kahta eri työntekijää, joten kohtaamiset olivat erilaisia. Ystävällisiä olivat molemmat, vaikka tietoa erilaisuudesta ei ollut. He olivat vilpittömän oloisesti kiinnostuneita asiastani ja suvaitsevaisia."


Yksi vastaajista tuntui vähän ihmettelevän koko kysymystämme työntekijöiden suhtautumisesta:

"Aivan tavallisesti tietenkin niin kuin kaikkiin ihmisiin. Se, että olemme molemmat parisuhteessa naisia ei ole meille eikä perheneuvojalle millään tavalla kummallinen asia tietenkään."

Halusimme tietää, saivatko vastaajat apua tilanteeseensa. Vastaukset jakaantuivat näin:

Sain apua (27)
En ole varma (6)
Sain työkaluja tilanteeni itsenäiseen työstämiseen (17)
Ymmärsin tilannettani paremmin (10)
En saanut apua (7)
Jotain muuta (5)

Jotain muuta -kohtaan vastanneista osa oli saanut apua, osa ei:

"Tilanne auttoi jo tapahtuneen eropäätöksen yhteistä läpikäymistä silloisen kumppanin kanssa."

"En oikeastaan. Minun täytyi itse tukea tukihenkilöä."

Yhdelle vastaajalle kokemus oli ollut ahdistava ja traumatisoiva:

"Varmahan en voi olla, koska olin niin nuori, mutta minusta tuntuu, että käynnit pahensivat tilannettani ja vaikeuttivat avun hakemista myöhemminkin."

Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 asiakkuuden aikana tai sen jälkeen oli keskimäärin 7,4.






Parhaat kokemukset

Pyysimme vastaajia kertomaan omin sanoin parhaat ja/tai pahimmat kokemuksensa perheasiain neuvottelukeskuksista. Kaiken kaikkiaan 29 vastaajaa vastasi tähän.

Parhaita kokemuksia olivat mm. lämmin tunnelma, kuuntelu, turvallisuus, ennakkoluulottomuus, käytännön järjestelyt.

"Parasta oli matala kynnys hakea palveluita. Rikkinäisessä elämäntilanteessa siellä oltiin ainoita, jotka ottivat vastaan ja kuuntelivat. Olin yllättynyt että sain käydä siellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, kun muissa palveluissa olen saanut käydä muutaman kerran. Koin että sain olla juuri se, millainen olen ja sain omaan toipumiseeni ja kasvuuni tukea juuri siihen suuntaan kuin halusin."

"Oli tärkeää päästä purkamaan raskasta tilannetta turvallisen ja ennakkoluulottoman ihmisen kanssa."

"tietenkin sinne pelotti aina mennä kun kyseessä oli iso kriisi mutta tapaamisissa oli niin ihana ilmapiiri että sieltä lähti aina hyvällä mielellä uskoen tulevaan."

"Parasta oli, että pääsin kriisitilanteessa sinne yhdessä pienen lapsen kanssa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa lasta siksi aikaa."


Vastaajista jotkut kiittelevät sitä, että heitä kohdeltiin kuin ketä tahansa. Tärkeää oli myös se, että omaan suhteeseen liittyviä erityiskysymyksiäkin sai vapaasti tuoda esille.

"Kohdeltiin kuin ketä tahansa paria mikä oli oikein hyvä"

"Perheneuvoja osasi tuoda hyviä näkökulmia esille ja tilanne oli hirveän turvallinen ja hyväksyvä. En edes muistanut, että olimme jotenkin "erilainen" pari, niin luonnollisesti meidät otettiin vastaan. Asiaa ei kuitenkaan vaiettu hiljaiseksi, vaan saatiin avoimesti pohtia myös niitä asioita, jotka liittyvät siihen, että suhteemme ei ole heterosuhde."

Jotkut ilmaisivat kiitollisuuttaan ja perheneuvonnan ratkaisevaa roolia:

"Olin heteroliitossa ja tulin vastaanotolla kaapista vaimolleni ja perheneuvojalle. Ilman heidän apua ei olisi onnistunut turvallisesti."

"Ainut paikka joka tarjosi apua tilanteessa jossa vanhemmat eivät hyväksyneet yhtään seksuaalista suuntautumistani. Olin nuori ja tuntui että jäin aivan yksin mutta kirkko oli ainut paikka jonka kautta sain keskusteluapua tämän ja yliopistopapin kautta. Kiitos!"

"Sain apua seksuaali-identiteetti pohtimiseen ja itseni hyväksymiseen. Saimme apua parisuhteen vaikeuksiin, liitto päättyi myöhemmin eroon. Sain olla avoimesti minä kaikkine puolineni. Pääsin nopeasti perheneuvojan juttusille, kun elämäntilanteeni heilahteli. Eron jälkeen sain jatkaa oman itseni pohtimista, olen siitä todella kiitollinen. Perheneuvojat ovat ihan loistoporukkaa!!"

"Perheneuvoja omalla läsnäolollaan ja ammattitaidollaan luultavasti esti pahimmat seuraukset, joita parisuhteen katkolla olo olisi voinut aiheuttaa."

Pahimmat kokemukset

Joitakin vastaajia häiritsi, että heidän suhteensa erityisyys sai turhaa huomiota.

"Kaipaisin sitä, että minuun suhtauduttaisiin ihan samalla tavalla kun heteroihinkin. Ongelmani olivat täysin riippumattomia puolisoni ja minun sukupuolista, mutta silti asiat askarrutti neuvojaa"

Monia oli kyllä kohdeltu "kuin ketä tahansa", mutta tästäkin on syytä astua vielä askel eteenpäin.  Perheneuvojalta kaivattiin lisää rohkeutta ja osaamista nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvissä erityiskysymyksissä.

"Perheneuvoja suhtautui oikein ammattimaisesti siihen, että olemme sateenkaaripari. Hän kohteli meitä kuin mitä tahansa mies-naisparia. Toisaalta hän ei kyllä osannut huomioida mitään sateenkaariparien erityiskysymyksiä."

"Koin, että meidät huomioitiin ihan niin kuin mikä tahansa pari. Se oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta olisin kaivannut myös niiden erityiskysymysten käsittelyä, jotka koskettavat meitä vähemmistöstressistä kärsiviä."

"Työntekijä jota tapasin enemmän, oli hyvin sensitiivinen ja olisi voinut ottaa rohkeamminkin vähemmistökysymyksiä esiin. Hän varmasti halusi olla kohtelias ja ei tiennyt mikä on sopiva puheenaihe."

Muutama vastaajista koki, että heitä ei kuultu. Joskus karuinkin seurauksin. 

"Haimme apua parina mutta jo alusta lähtien tuntui että vain biologista äitiä kuunneltiin, ei minua joka olen lapsemme adoptoinut."

"Olin henkisen väkivallan kohteena, ja siitä oli vaikea puhua ääneen, eikä perheneuvojakaan nostanut asiaa pöydälle vaan ajatteli että minun pitäisi puhua omasta puolestani. Luulen ettei perheneuvoja tajunnut, että väkivaltaa voi esiintyä naisparien suhteissa. Minua ei kuultu, ja väkivalta jatkui." 

Hetero-oletus koettiin ikävänä myös joissakin tähän kohtaan tulleissa vastauksissa.

"Minua harmittaa, että odotushuoneessa oli kyllä sateenkaari-ihmisiä koskevia esitteitä, mutta vastaanottohuoneessa perheneuvojalla oli selkeä hetero-oletus."

Toisaalta sekin, että perheneuvoja ei ole tehnyt mitään oletuksia, on voitu kokea loukkaavana:

"Pidimme molemmat outona kun perheneuvoja kysyi sukupuolta vaikka minusta ja kumppanistani selvästi näkee sekä nimestä ja ulkonäöstä, että olemme naisia. Se kysymys tuntui jopa vähän loukkaavalta - muuten vain hyviä kokemuksia."

Joitakin harmittivat asiat, jotka eivät suoranaisesti liity seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen, vaan ihan työn käytäntöihin. 


"Huonointa oli se, että käynneillä ei ollut mitään erityistä rakennetta. Joka kerta juteltiin siitä, mitä sillä kertaa mieleen sattui tulemaan. Olisin kaivannut jotain ratkaisukeskeisempää."

"Minulla meni luottamus sen kerran jälkeen kun meidän annettiin huutaa toisillemme tapaamisen aikana.. odotin turvallista kohtaamispaikkaa jossa tilanteet estetään/puututaan kuten myöh tehtiin muualla parisuhdeterapiassa"


"Harmittaa, kun kuulin, että pääkaupunkiseudulla ei tähän palveluun resurssipulan(?) vuoksi ole mahdollisuus hakeutua, jos ei ole lapsia ja "virallista" parisuhdetta. Tahattomasti lapsettomana koen, että minullakin on perhe ja kun oma kokemus on näin positiivinen, niin harmittaa, että eri puolilla Suomea asuvilla ei ole samanlaista mahdollisuutta sekä joutuu jonottamaan pitkän aikaa palveluihin."

Joillekin kokemus on ollut kokonaisvaltaisen kauhea tai apu on jäänyt saamatta.


"Tuntui kuin olisin istunut syntipenkissä."

"Käynnin lopuksi perheneuvoja sanoi että seuraavalla kerralla jutellaankin sitten tytöistä, pojista ja tykkäämisestä. En oikein muista toisesta käynnistä mitään, muistan vain että siellä oli tosi ahdistavaa olla." --- "Minun on nykyäänkin todella vaikea luottaa psyykkisen puolen hoitotahoihin ja en tähän nimenomaiseen tapaukseen ole myöhemminkään hakenut apua, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kyseinen perheneuvoja on vuosien mittaan herättänyt huomiota konservatiivisilla sukupuolinäkemyksillään ja vastustaa näkyvästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia."


Raamatulla päähän?

Kaksi vastaajista kuvasi, että palvelussa oli tehty raamatuntulkintaa tai tuotu esille uskonnollisia näkemyksiä.

"Sain kuulla että minun haluni ja tahtoni ei ole kaikki kaikessa: on universaaleja lakeja, jotka menevät minun henkilökohtaisten ominaisuuksieni ja aivoituksieni edelle."

"Työntekijä toi kirkkaasti esille Raamatun kannan: avioliitto on naisen ja miehen välinen."

Vastaajat kiittelivät tätä toimintaa ja esittivät toiveita, että asioista kerrottaisiinkin "Raamatun mukaisesti". Saattaa olla, että nämä kaksi vastausta ovat pilailua, jota aina välillä saamme kyselyihimme. Vastauksissa esiintyy muualla seuraavanlaista kommentointia: "Jeesus armahtaa. Seta ei. Sateenkaari-ideologia on pseudoa".

Huomionarvoista on kuitenkin se, että näitä kahta lukuunottamatta kukaan muu vastaajista ei kertonut vastaavanlaisesta uskonnon tai Raamatun esille tuomisesta, vaikka yksi kertoikin tunteneensa, että istuu "syntipenkissä".





Uskallammeko suositella palvelua?

Tämä kysymys on leijunut alusta saakka koko kyselyn taustalla.

Valtaosa vastaajista kertoi myönteisistä asioita: perheneuvojat kohtasivat heidät ammattitaitoisesti ja usein myös ymmärsivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. Apua oli saatu, tai ainakin eväitä oman tilanteen työstämiseen.

Kyselyymme on kuitenkin tullut useampia vastauksia, joissa perheneuvonta ei selvästikään ole ihan osannut kohdata sateenkaari-ihmistä. Jotkut kertovat suorastaan vahingollisista kokemuksista.

Halusimme tarkistaa minä vuosina pahimmat tilanteet ovat sattuneet. Voimmeko yksinkertaisesti haudata ne menneisyyden hämärään?

Kaiken kaikkiaan neljä vastaajaa kertoi mielikuvakseen palvelusta sen aikana tai sen jälkeen pyöreän nollan. Yksi heistä ei kertonut, minä vuonna käytti palvelua.

Yksi oli käyttänyt palvelua vuosina 2006-2010. Hän kertoi kokeneensa avoimen negatiivista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin jo ajanvaraustilanteessa, ja perheneuvojakin tuntui suhtautuvan kielteisesti. Vastauksessa ei eritellä, minkälaista käytös tarkalleen oli.

Vastaaja, jolle perheneuvonta oli kokemuksena ollut suorastaan traumatisoiva, oli käyttänyt palvelua 1990-luvulla.

Yksi nolla-vastaus on vuodelta 2019. Vaikka ajanvaraustilanne oli ystävällinen, perheneuvoja tuntui hämmentyvän sateenkaari-ihmisestä ja suhtautuvan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vastaaja oli myös joutunut "kouluttamaan" perheneuvojaa.

Muut selkeästi huonot kokemukset ovat vuosilta 2006-2010 (2 kappaletta) sekä vuodelta 2018.

Emme selvästikään voi haudata negatiivisia kokemuksia historian hämäriin ja ajatella, että palvelu toimii nykyään kaikin puolin turvallisesti.

Perheneuvojan hämmennyksestä, hetero-oletuksista ym. on myös kokemuksia ihan viime vuosilta.

Sateenkaarijärjestöillä on työn alla varsin perusteellinen kysely sote-alan ammattilaisille. Sen myötä toivottavasti syntyy jonkinlainen listaus niistä ammattilaisista, joilla on osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä. Toivomme, että myös perheasiain neuvottelukeskusten työntekijät vastaavat kyselyyn, kun se julkaistaan!

Emme voi suositella suorilta käsin kaikkia julkisen tai yksityisen terveydenhuollon palveluita emmekä taata niiden sensitiivisyyttä, ja sama koskee perheasiain neuvottelukeskuksia.

Perheasiain neuvottelukeskuksissa on kuitenkin paljon osaamista, josta soisimme sateenkaari-ihmisten hyötyvän. Yksi vastaajamme luottikin palvelun turvallisuuteen kenties enemmän kuin palvelun työntekijä:

"Ajanvaraaja yritti väkisin työntää meitä jollekin tietylle työntekijälle, jolla kuulemma oli ollut paljon naispareja. Sanoin, että meille oleellista on paikka eikä neuvoja, että kyllä me luotetaan, että muutkin osaa meihin suhtautua. Lopulta hän uskoi."

Toivomme, että perheasian neuvottelukeskukset ympäri Suomen voisivat kehittyä tällaisen luottamuksen arvoisiksi paikoiksi.

Seuraavassa kirjoituksessa kerrommekin, minkälaisia kehittämisvinkkejä vastaajat antoivat perheasiain neuvottelukeskuksille. Pysykää kuulolla!



Homoseksuaalinen elämäntapa

Kun uskonnollisissa yhteisöissä puhutaan sateenkaari-ihmisistä, välillä nousee esille ilmaisu "homoseksuaalinen elämäntapa". T...