Rajalla

Viime viikolla vietettiin rajattoman rakkauden Border Pridea Torniossa

ja Haaparannalla.

Jaoimme viikon kahtia: Peik matkusti pohjoiseen alkuviikoksi, Lumi loppuviikoksi. 

Tiistaina Peik osallistui seminaariin nimeltä Ennakkoluulojen hälventäminen. Aihe onkin varsin tärkeä. Viime vuonna Border Pridea uhkailtiin, sateenkaarilippuja varastettiin ja poltettiin molemmilla puolilla rajaa. Tornion kauppakeskuksessa osallistujat saivat osakseen asiattomia kommentteja. Suomen puolen sosiaalinen media täyttyi vihapuheesta. Tänä vuonna koko viikon teemaksi olikin nostettu ennakkoluulot.

Seminaarissa kirjailija Tittamari Marttinen käsitteli ennakkoluuloja Monta tietä onneen -tutkimusprojektin kautta. Projekti pyrkii tekemään näkyvämmiksi niitä hyvin kirjavia tarinoita, joiden kautta ihmiset ovat löytäneet onnen suhde-elämässään. Aktivisti Lisen Sundqvist kertoi uskontoon liittyvistä ennakkoluuloista, joita sateenkaari-ihmiset usein kohtaavat, erityisesti Pohjanmaan "raamattuvyöhykkeellä". Irlantilainen perheterapeutti Iseult Twamley piti vaikuttavan esitelmän sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnista ja haasteista Irlannissa, keskittyen erityisesti ”Yes Equality” -kampanjaan, jonka myötä Irlannin perustuslaki nykyään sallii sukupuolineutraalit avioliitot.

Peik itse kertoi hankkeestamme ja erityisesti siitä, miten me yritämme soveltaa yhteisösovittelun periaatteita ennakkoluulojen käsittelemiseen. Peikin esitelmä nosti esiin ennakkoluulojen problematiikkaa sellaisesta lähtökohdasta, että ennakkoluulot ovat usein kulttuurisia tarinoita. Sateenkaari-ihmiset ja meidän oikeuksiamme puolustavat ovat valitettavasti tahtomattaan joutuneet osaksi tarinaa, jossa kristityt vastustavat tietynlaista moraalista taantumista. Toisaalta sateenkaari-ihmisten oikeuksia puolustavat suhtautuvat usein uskonnollisiin tai hengellisiin ihmisiin (mukaan luettuna myös sateenkaari-ihmiset) tietynlaisen tarinan kautta, jossa he puolestaan vastustavat osittain samankaltaista moraalista taantumista. Kummassakin tarinassa on riskinä se, että itse tarina muuttuu meille tärkeämmäksi kuin ihmisten hyvinvointi ja keskinäisten suhteidemme laatu.

Kuvassa vasemmalta lukien Meri-Lapin Setan puheenjohtaja Jenny Rosberg, kirjailija Tittamari Marttinen, aktivisti Lisen Sundqvist ja meidän Peik.

Keskiviikkona Peik teki pienen sivuhypyn Pridesta muualle. Keroputaan sairaalassa järjestettiin kansainvälinen konferenssi, jossa perehdyttiin Open Dialogue -lähestymistapaan kriisien hoidossa ja henkisessä hyvinvoinnissa. Konferenssi oli erittäin inspiroiva ja Peikillä oli mahdollisuus solmia monta uutta ja jännittävää tuttavuutta. Open Dialogue-lähestymistavassa on paljon yhteistä yhteisösovittelun kanssa. Keskeistä lähestymistavassa on ymmärtää ihminen suhteidensa kautta elävänä olentona. Tästä lisää lähitulevaisuudessa....

Seminaaripäivän jälkeen Peik ehti vielä leffaan ja suosittelee kaikille koskettavan My Refugee Storyn katselemista, jos vain suinkin mahdollista. Leffan trailerin voi käydä katsomassa täällä.

Torstaina tapasimme toisemme lennossa ja pidimme pienen neuvottelun Kemin rautatieasemalla. 

Perjantaina Lumi lähti vetämään hengellistä keskusteluryhmää. 

Ryhmään ei kuitenkaan tullut ainuttakaan osallistujaa! Uskonto ei ehkä ole kaikista houkuttelevin aihe perjantai-iltana Ruotsin ja Suomen rajamailla. Mutta Border Priden Lovheenlankeemusfestin muusikot olivat hyvin tyytyväisiä, kun saivat popsia ryhmälle varatut tarjoilut. :-)

Lauantaina oli sitten tietenkin koko viikon huipentuma: kahden valtakunnan mailla marssiva kulkue. Se lähti liikkeelle Haaparannan torilta (kuva alla: Martu Väisänen).

Meidän banderollille löytyi toinen kantaja (kuvaaja jälleen Väisäsen Martu).

 

Järjestäjille Border Pride on ollut valtava urakka, mutta intoa ja suunnitelmia riitti silti. Kulkueen päättöjuhlassa heitettiin ilmaan idea marssia seuraavana vuonna kolmen valtakunnan alueella, koko matka Haaparannalta Venäjän puolelle. Sen kun saisimme vielä nähdä! Tältä iloiselta porukalta se saattaisi onnistuakin (alla jälleen Väisäsen Martun kuva).

Viikon päätti sateenkaarimessu Haaparannan kirkossa. Huom. seurakunnalla on ihan omat sateenkaariliput.

Alla Världens kör -kuoron esiintyjiä.

Messun jälkeen Lumi ehti vaihtaa muutaman sanasen Haaparannan kirkkoherran Juha Rauhalan ja saarnan pitäneen papin Eugen Brudalin kanssa. Suomen puolelta ei valitettavasti ollut pappeja sateenkaarimessua järjestämässä. Halukkuutta olisi kyllä löytynyt, mutta jokin aina esti.

Rajan eri puolilla onkin kirkoissa aikamoisen erilainen tilanne. Kun Suomessa papit saavat varoituksia vihittyään samaa sukupuolta olevia pareja, Ruotsissa seurakunnilla on velvollisuus vihkiä kaikki parit. Mikäli seurakunnasta ei löydy pappia tähän, kirkkoherran kuuluu järjestää paikalle sellainen pappi, joka vihkii.

Valitettavasti viimeinen juna Kemistä Tampereelle lähti pian, ja kirkkokahvit jäivät vähän lyhyiksi. Mutta joka tapauksessa iso kiitos Border Priden järjestäjille. Olette tehneet upeaa työtä, Meri-Lapin Seta! Haikeina sanomme näkemiin rajaseudulle.