KIITOS!

Hanke on päättymässä. Me työntekijät painamme toimiston oven kiinni ja kiitämme samalla kaikkia blogin lukijoita. Viimeiset kolme vuotta olemme kulkeneet huikeaa matkaa yhdessä. Juuri totesimme, että olemme oppineet paljon näiden vuosien aikana. Ehkä vasta vähän ajan kuluttua hahmotamme tämän matkan kokonaisuudessaan, mitä se oli, mitä se antoi, mihin se johti. Toivottavasti olemme osanneet antaa teille jotakin tästä matkastamme!

 

Matka jatkuu. Ehkä jossain vaiheessa Malkuksessa alkaa uusi hanke, uudet työntekijät avaavat toimiston oven ja jatkavat siitä, mihin itse jäimme. Se jää nähtäväksi. Työ uskonnollistaustaisten, hengellisten, hengellisissä yhteisöissä elävien sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin eteen jatkuu joka tapauksessa. Sitä tehdään nyt paljon useammassa paikassa kuin kolme vuotta sitten, siihen ollaan jotenkin herätty, sitä halutaan edistää. 

Siitä kiitollisina, 

Lumi ja Peik

Eheytyskysely 2, osa 4: "eheyttäjien" roolit, vastaajien elämänkatsomukset nyt

Tähän mennessä olemme kertoneet toisesta eheytyskyselystämme ensin mm. vastaajien perustietoja ja muutospyrkimysten vapaaehtoisuutta, sitten avanneet muutospyrkimysten syitä ja kulkua, sen jälkeen sukeltaneet eheytyksen vaikutuksiin ja niistä selviämiseen. Tässä viimeisessä osassa käymme läpi "eheyttäjien" rooleja sekä ammatteja ja sanomme kyselylle näkemiin. Emme kuitenkaan sano sille hyvästi. Toivomme, että kyselymme ja raporttimme antavat valoa aiheeseen myös tulevaisuudessa. Eheytys on vaikea ja tärkeä aihe, ja kuten edellisestä raportistamme kävi ilmi, tuhoisaa joskus jopa hengenlähtöön asti. 

On syytä myös lisätä heti alkuun tuttu triggerivaroitus: kysely saattaa aktoivoida hengelliseen väkivaltaan liittyviä traumoja ja aiheuttaa ahdistusta. 

Kyselyyn tulleet ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu, ja vastauksista on häivytetty seikkoja, jotka saattaisivat johtaa henkilöiden tunnistamiseen. 

Kyselyyn vastasi 64 ihmistä, heille iso kiitos! 

Kuva KatinkavomWolfenmond, Pixabay

Eheytykseen osallistuneet toiset ihmiset

Muutospyrkimykset voivat olla yksinäistä tsemppaamista, mutta yleensä niihin liittyy muita ihmisiä. Kysymyksemme "Jos muutospyrkimyksiisi osallistui muita ihmisiä, he olivat" saimme seuraavanlaisia vastauksia:

Jostain muualta -kysymykseen vastauksissa mainittiin hus transpoli, kumppani sekä pahoinpitely (mm. oma isä).

Kysyimme myös kysymyksen "eheyttäjien" koulutuksesta: "Jos muutospyrkimyksiisi osallistui muita ihmisiä, heidän koulutustaustansa oli". Saimme seuraavanlaisia vastauksia:

Muu sosiaali- tai terveydenhoitoalan koulutus -kohtaan ilmoitettiin psykoanalyytikko, lähihoitaja ja sosiaalityöntekijä, sosiaalipsykologi.

Jokin muu koulutus -kohdan vastauksissa ilmoitettiin seurakunnan kouluttama vapaaehtoistyöntekijä, Iso Kirja -opiston teologinen koulutus (psykoterapeutilla oman koulutuksensa lisäksi), kristilliset sielunhoitokoulutukset tms. Yksi vastaaja jätti pelkän viivan, yksi kommentoi "ei koulutusta". 

Kysyimme myös, toimivatko muutospyrkimyksiin osallistuneet ihmiset ammattinsa puitteissa vai yksityishenkilöinä. Vastaukset jakaantuivat näin:

Jotain muuta -vastauksissa mainittiin seurustelukumppani, vertaistuki sekä toiminta osittain yksityishenkilönä ja osittain Jumalan näkemyksenä, mutta ilman auktoriteettiasemaa uskonnollisessa yhteisössä.

Esitimme myös pyynnön: "Kerro omin sanoin muutospyrkimyksiisi osallistuneista ihmisistä! Esim. lukumäärä, ammatti- tai muut roolit, millä tavalla he olivat mukana muutospyrkimyksissä." Tähän tuli kaiken kaikkiaan 24 vastausta. Alla poimintoja näistä vastauksista. 

Läheisiltä, perheeltä, sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta tullut painostus nousi vastauksissa esiin. Usein tähän liittyi jollain lailla uskonto. 

"Korkeasti koulutettuja ja hyvin uskonnollisia sukulaisia ja perheenjäseniä."

"helluntaisrk:aan kuuluva serkkuni halusi minun muuttuvan, koska homous on synti.. hän katkaisi ystävyyssuhteemme, koska en voinut luvata esim selibaatissa elämistä"

"Vanhemmat, koko suku ja heidän taustallaan myös koko uskonnollinen yhteisö. Lisäksi sisarukseni painostivat minua sopeutumaan yhteisön normeihin."

"Kyseessä on karismaattisessa kristillisessä yhteisössä oleva aktiivinen tuttavani, joka laittoi minulle myös viestiä muutaman kerran liittyen selkeästi lesbouteeni. Hän ei suoranaisesti pelotellut helvetillä tai mitään, lähinnä painotti rivien välissä raamatun näkökantaa asiaan ja sitä, että oikea uskova noudattaa raamattua kirjaimellisesti."

"Yksi parhaimmista samanikäisistä kavereistani, joka oli samalta paikkakunnalta kuin minä. Opiskelimme samaa ainetta ja olimme samassa raamattupiirissä. Yritti vakuuttaa minulle, että minun pitäisi elää selibaatissa tai löytää nainen. Hän oli epävirallisesti raamattupiirin opettajan asemassa."

"Ystäviä oli eri ammattiryhmistä, jotka yrittivät minun parhaakseni selittää miten en voisi olla naisen kanssa ja harrastaa seksiä."

"Puolisoni ”kannusti” minua mm. ehdottamalla, että harrastetaan useammin seksiä, että voisin ”parantua”."

"Perheessä asiasta ei tiennyt kuin äiti, joka aktiivisesti osoitti, ettei asia ole hyväksyttävä. Muuten ilmapiiri oli varsinkin suvun kesken hyvin homovastainen."

Uskonnollisen yhteisön ja sen auktoriteettien rooli oli myös näkyvissä. 

"Pappeja monenlaisia, teologian opiskelijoita"

"Jehovan todistajat ovat siitä hienoja, että he uskottelevat ihmisille että x ja x asia on nyt syntiä ja kamalaa, sinulla pitäisi olla huono omatunto asian johdosta, ja sehän auttaa kun menet kertomaan vanhimille mistä kiikastaa. Näin tyhmämä ihmisenä tein. Neuvoksi sain lähinnä raamatunkohtia, painostusta ja syyllistämisestä. Joitain olevinaan hyvien ihmisten malliesimerkkejä kuinka muuttuminen on mahdollista. Ei mitään erityisen radikaaleja eheytystoimenpiteitä, mitä nyt sanottiin että jos olet homo niin kuolet."

"Sielunhoitajia minulla oli yksi, satunnaisia kymmeniä esirukoilijoita ja vanhempani jotka saarnasivat homouden huonoista puolista ja vääryydestä."

"Papit tekivät sen hyvin selväksi työssään."

"Eheytymispyrkimys (koskien homoutta) oli esillä tarinoissa, ei niinkään konkretiassa. Aluksi se turhauttikin, että harva pystyi konkreettisesti sanomaan miten he ovat muuttuneet, vai onko vain arvomaailman muutoksen myötä käytös suunnattu muualle. Aluksi toivoin jotain järeämpiä keinoja, kunnes tajusin ettei tällaisiä oikein ole."

Usein pelkkä uskonnollisen yhteisön ilmapiiri koettiin eheytyksenä, vaikka opetukset tai kehotukset eivät olisi esim. oman identiteetin salaamisen takia kohdistuneet suoraan vastaajaan. 

"Varsinaista ammattiapua en saaput, mutta seurakunnan pastori mm. jatkuvasti linkitti omalle facebook seinälleen, että miten avioliitto on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseksi ja kuinka väärin on homoseksuaalisuus."

"Uskon että muutospyrkimykseen olisi osallistunut enemmän ihmisiä, jos olisin esim. seurakunnassa ollut asiasta avoimempi. Lopetin seurakunnassa käymisen melko pian kun ahdistuin siitä, että en pystynyt kertomaan asiasta avoimesti. Pääasiassa pyrin muutokseen itsenäisesti sen takia, että koin yleistä painostusta siihen seurakuntayhteisössä. En ollut avoimesti kertonut omasta seksuaalisuudestani seurakunnassa, koska koin että se ei ollut turvallista. Asian pysyessä salassa, siihen ei myöskään puututtu."

"Seurakunnassa asiasta vaiettiin ja ylipäätänsä seksi ja seksuaalisuus ei ollut sopivaa puhuttavaa, vaan tästä jopa nuhdeltiin. Lisäksi nuorten homofobisia puheita ei korjattu."

Vaikka vastaajista moni oli ilmoittanut eheytykseen osallistuneiden ammatiksi jonkin sote-alan ammatin, harva kertoi tästä tarkemmin. Muutama vastaus tähän liittyen kuitenkin saatiin. Vastauksista voi huomata, kuinka eheytykseen liittyen uskonnollinen rooli asettuu sote-alan ammattilaisroolin kanssa päällekkäin - tai kuinka työntekijän uskonnolliset käsitykset vaikuttavat hänen toimintaansa ammattilaisena. Yksi vastaus koski oppilaitosta ja opettajien roolia.

"Opettajat yleisellä tasolla vitsailivat homoseksuaalisuudesta negatiiviseen sävyyn usein läsnäollessani ja katsoivat minuun samalla."

"Yksi henkilö, Kela-korvattava psykoterapeutti."

"Muutospyrkimykseen osallistuneita ihmisiä oli n. 3 henkilöä. Yksi heistä oli sielunhoitaja ja psykoterapeutti, joka oli uskonnollisessa yhteisössä minuun nähden auktoriteettiasemassa. En tiedä toimiko hän yksityishenkilönä vai ammattiroolissa, käsittääkseni nämä roolit mahdollisesti sekottuivat."

"Sitten oli terapeutti ja sairaanhoitaja, jotka tekivät tätä osittain työssään. Tapasimme joskus vastaanotolla, joskus seurakunnassa. Työssä he sanoivat että meidän pitää puhua hiljempaa, kun puhuimme Jumalasta."

Nämä kokemukset olivat kaikki reilusti tämän vuosituhannen puolelta. Viimeisessä vastauksessa kuvattu ammattilainen luultavasti myös tiedostaa toimivansa tavalla, joka ei ole työnkuvan kannalta hyväksyttävä.

Vuonna 2018 kävimme läpi edellisen eheytyskyselymme tuloksia ja pohdimme lainsäädäntöä, jonka avulla eheykseen voisi puuttua. Otimme yhteyttä myös Valviraan asian tiimoilta. Sen jälkeen keskustelua on käyty Eheytykseen puuttumisen tarpeen näkee myös oikeusministeriö, mm. selvityksessään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksista Suomessa. 

Odotamme lisäkeskustelua aiheesta ja esim. Valviran selkeitä linjauksia. 

Eheytys on kuitenkin paljon laajempi kysymys kuin joku yksittäinen hoito, terapiamuoto, ryhmätapaaminen, sielunhoitotilanne. Kuten kyselyn vastauksistakin käy ilmi, se kietoutuu koko elämään, asenteisiin, puhetapoihin, sanomisiin, sanomatta jättämisiin, näkyvyyteen, näkymättömyyteen, perhedynamiikkoihin, läheisiin ja kaukaisempiin ihmissuhteisiin, vuorovaikutukseen, tulkintoihin pyhistä teksteistä, ihmiskäsityksiin, ihmisten Jumala-suhteisiin. Eheytyksestö puhuttaessa ei välttämättä edes nähdä metsää puilta. 

Kuva: Yves Bernardi, Pixabay

Vastaajien loppukommentit

Annoimme kyselyn lopussa vastaajille vielä tilaa kommentoida kyselyä tai kertoa lisää kokemuksistaan. Muutama jaksoi vielä reagoida tähän. 

Yksi vastaaja kritisoi kyselyä pääasiassa tavasta käsitellä seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä. Vastaus on hyvin pitkä, tässä siitä poimintoja.

"Tämän kyselyn pääongelma on se, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetin ristiriidat on esitetty samanarvoisina, toisilleen täysin rinnasteisina asioina, vaikka toisessa on kyse persoonallisuuspiirteestä, toisessa minäkuvan häiriöstä. --Miksi Setassa toistuvasti sekoitetaan nämä asiat keskenään? Transasia on ollut jo vuosia tapetilla ja erilaisia sukupuolen korjailemiseen tähtääviä toimenpiteitä tavoitellaan ja markkinoidaan yhä nuoremmille. On vaarallista lähteä sokeasti tukemaan sukupuoliristiriitaa kokevaa nuorta hänen ristiriidan kokemuksessaan, joka voi johtua esim. traumasta tai olla muunlaista oireilua, joka menee ohi, kun sen annetaan rauhassa mennä ohitse.---Minulla on sellainen fiilis, että te keräätte homojen ja lesbojen vaikeita kokemuksia voidaksenne käyttää niitä transagendan eteenpäin viemisessä, kuten sen väittämisessä, että seksuaalisen suuntautumisen varjolla sukupuoli-identiteettiä voidaan väittää yhtä muuttumattomaksi. Olenko oikeassa? :)"

Lyhyt vastaus tämän vastaajan kysymykseen: Et ole oikeassa. :-) Kyselyn tarkoitus on selvittää, mitä eheytys on, minkälaisia vaikutuksia sillä on, ja millä tavalla siihen voisi puuttua. Hankkeen pääasiallinen tavoite on uskonnollistaustaisten, eri tavoin hengellisten tai hengellisissä yhteisöissä elävien sateenkaari-ihmisten (seksuaali- JA sukupuolivähemmistöihin kuuluvien) hyvinvointi. Eheytys koskettaa sekä seksuaalivähemmistöjä että sukupuolivähemmistöjä. 

Setan tavoittelema translain uudistaminen ei tarkoita sukupuolen korjaamiseen liittyvän kirurgian vaatimista alaikäisille. Tällaisen ajatuksen olemme kuulleet aiemminkin, ja se on syytä aina oikaista. Setan tavoitteista translain suhteen voi lukea lisää täältä. 

Sukupuoli-identiteettiin ja transhoitoihin liittyvien kysymyksien asiantuntijoita me emme ole. Luotamme tässä niihin tahoihin, joilla on tästä enemmän kokemusta ja tutkimustietoa. The World Professional Association for Transgender Healthin kansainvälinen hoitosuositus, jonka on suomeksi kääntänyt Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus yhteistyössä HUS:n ja TAYS:n sukupuoli-identiteettitutkimuksen ja sukupuolen korjaushoidon asiantuntijoiden, Psykologiliiton seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden työryhmän kanssa, sanoo esim. näin: "Jotkut pystyvät – usein psykoterapian avulla – yhdistämään transsukupuoliset tai sukupuolen rajat ylittävät tunteensa syntymässä määriteltyyn sukupuolirooliinsa. Tällöin heillä ei ole tarvetta feminisoida tai maskulinisoida kehoaan. Toisille muutokset sukupuoliroolissa ja sukupuolen ilmaisussa riittävät sukupuolidysforian lievittämiseen. Jotkut potilaat saattavat tarvita hormoneja ja mahdollisen muutoksen sukupuolirooliinsa, mutta ei leikkausta. Jotkut taas saattavat tarvita muutoksen sukupuolirooliinsa ja leikkauksen, mutta ei hormoneja. Toisin sanoen: sukupuolidysforian hoidosta on tullut yhä yksilöllisempää."

Psykoterapia saattaa joidenkin yksilöiden kohdalla auttaa yhdistämään transsukupuoliset tai sukupuolen rajat ylittävät tunteet syntymässä määriteltyyn sukupuolirooliin, mutta psykoterapia, jossa terapeutti asettaa tällaisen tavoitteen, ei ole eettistä. Eheytys ei ole eettisesti kestävää. 

Kyselymme lukuisat sukupuoli-identiteetiksi ehdotetut vaihtoehdot (ks. ensimmäinen, vastaajien perustietoja käsittelevä osa) herättivät myös kritiikkiä. Mietimmekin tätä jo ensimmäisen kyselyn kohdalla. Nykyään tavanomaisissa lomakkeissa ja kyselyissä on tapana ehdottaa kolmea sukupuolivaihtoehtoa: nainen, mies tai muu. Totesimme, että kun kohderyhmämme ja asiakaskuntamme kokemus omasta sukupuolestaan on huomattavasti tätä laajempaa, on perusteltua antaa sukupuolivaihtoehdoiksi useampi kuin normaalit kolme. Toiminnassamme on kuitenkin lähtökohtana - ei erilaisten identiteettien markkinoiminen, vaan nähdyksi tuleminen. 

Kyselymme sai toki myös positiivista palautetta: "Kiitos erinomaisesta kyselystä! Vastausvaihtoehtojen laajuus ja omat kommenttikentät oli mietitty huolellisesti, tätä oli ilo tehdä!"

Kiitos! <3

Yksi vastaajista pohti erilaisten vähemmistön edustajien tilannetta.

"Ns. "vähemmistöjen vähemmistöt" tarvitsevat lisää ääntä ja puolustajia. En tiedä onko Setassa oikeasti tilaa tyyliin homolle joka haluaa elää nunnana/munkkina lopun elämäänsä, detransitiota etsivälle ihmisille tai kaltaiselleni hörhölle joka nyt vaan ei tiedä mistään mitään. Kaikesta pitäisi olla niin kovin varma koko ajan, joko siitä että pitää eheytyä tai siitä että pitää homoutua. Ihmisen seksuaalisuus on aika monimutkainen asia ja ajatus siitä, että nykyajan sateenkaariliike on saanut nämä asiat ja terminologiat jotenkin purkkiin, on aika optimistinen."

Terveisiä tälle vastaajalle Setan sivuilta poimitun ryhmätoimintaa käsittelevän ohjeistuksen myötä: "Setan jäsenjärjestöjen kaikissa ryhmissä noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta. Millään perusteella tapahtuva syrjintä, rasismi tai kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Ohjaajan tehtävänä on puuttua tilanteeseen syrjintää huomatessaan. Ryhmissä arvostetaan kaikkia yhdenvertaisina ja kunnioitetaan moninaisuutta." 

Kysäisimme vielä chat- ja paikallisryhmätoiminnasta vastaavalta Sinuiksi-palvelun toiminnanjohtajalta Mikko Ala-Kapeelta, miten tämä asia käytännössä menisi. Ala-Kapee toivotti esimerkissä mainitut homomunkit ja -nunnat ihan siltä seisomalta tervetulleiksi. Ketään ei ryhmissä arvoteta sillä perusteella, harrastaako hän seksiä vaiko ei, ja jokaisen itsemäärittelyä, samoin kuin vaikkapa omaehtoista selibaattipäätöstä, kunnioitetaan. Detransitiota etsivän kohdalla hän miettisi, saataisiinko ihan omaa detransiotioryhmää pystyyn tai löytyisikö muita sateenkaarevia elementtejä, jotka synnyttävät vertaisyhteyttä. Ryhmänsä hyvin tuntien hän ei suosittelisi varsinaista sukupuolen moninaisuusryhmää, mutta ihmisen kiinnostuksenkohteitten pohjalta voisi löytyä muita ryhmiä. 

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa pidettiin joulukuussa detransitiotapaaminen. Vertaistukea liittyen nimenomaan detransitioon on toivottavasti tulevaisuudessa vielä enemmän tarjolla. 

Oman kokemuksemme mukaan Setan ja sen jäsenjärjestöjen työntekijät tiedostavat varsin hyvin ihmisen seksuaalisuuden monimutkaisuuden ja herkkyyden. Tilaa etsimiselle, epävarmuudelle ja hapuilulle on, emmekä ole havainneet että ketään painostettaisiin "homoutumaan". Se, että tietoisuus seksuaalisuudesta ja sukupuolesta lisääntyy koko ajan, on myös selvää, samoin terminologian muutos. Erilaisten sateenkaari-ihmisten ja -aktivistien kaveriporukoissa ja muissa ryhmittymissä saattaa tietenkin olla asenteita, puheita ja painostusta, joista on syytä olla huolissaan. Siitä ei kannata kuitenkaan vetää yhtäläisyysmerkkejä Setaan. 

Ns. eheytysliikkeen hyvistä puolista muistutettiin:

"Täytyy muistaa myös, että ex-gay-toimintaankin kallellaan oleva yhteisö saattaa pitää yllä tärkeitä seksuaaliterveyteen muuten liittyviä teemoja, kuten trauma, addiktio, mahdollisuus valita seksuaalinen käyttäytymisensä determinismin sijaan jne. Näissä yhteisöissä on aika monen ihmisen paikka kokea vertaistukea tai saada apua ongelmiinsa. Voi olla jopa niin, että altistuu ex-gay-ajattelulle ensimmäisen kerran siellä, mistä tuli etsimään vastauksia ihan muihin kysymyksiin. Samalla teholla kun puututaan eheytykseen, pitäisi toiselta puolelta tarjota kiihkotonta vertaistoimintaa ja muuta tukea niille, joilla näitä seksuaaliterveyteen liittyviä kysymyksiä on. Tämä hanke on onneksi positiivinen pilkahdus, kun vaikeita asioita lähestytään asiallisesti."

Kiitos vastaajalle positiivisesta palautteesta! Olemme samaa mieltä, että ihmisten pitäisi saada kiihkotonta vertais- ja muuta tukea seksuaalisiin ja muihin traumoihin sekä addiktioihin. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tämä tuki ei sisältäisi minkäänlaista painetta muuttaa seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuolikokemustaan, vaan jokainen voisi tulla näkyväksi ja hyväksytyksi omana itsenään.

Varsinainen eheytysliike saa Suomessa joskus vihat niskoilleen kaikesta siitä, mitä tapahtuu perheissä, seurakunnissa, yhteisöissä. Kun se asettuu näkyvästi "eheyttäjän" rooliin, sitä kohti on helppo nostaa syyttävä sormi. Voisi kuitenkin sanoa, että se niittää sitä viljaa, mitä on kylvetty jossakin muualla. Hankkeen alussa kutsuimme Suomeen "eheytyksen veteraanin" Anthony Venn-Brownin, joka kuvasi jo toimintansa lopettaneen Exoduksen (homoseksuaalien muuttamiseen pyrkivien tahojen kattojärjestö) syntyneen homojen itsensä toiveesta ja pelastaneen monien elämän. Tosin se myös tuhosi elämiä. Anthony muistuttikin, että kaikissa eheytymisyrityksissä, olivat ne kuinka erilaisia tahansa, on yhteisiä elementtejä: itseviha, itseinho, tietämättömyys seksuaalisesta suuntautumisesta, sellainen filosofia tai uskomus, että oma suuntautuminen ei ole Jumalan tahdon mukainen ja että Jumala voi saada aikaan muutoksen. Eheytysliikkeen tuhoisaa puolta ei saisikaan unohtaa. Suomalaiseen eheytysliiketoimintaan osallistunut vastaajamme kiteyttikin asian hyvin: "Se piti minua silloin varmasti pinnalla, ja vaikka rakkaus olikin ehdollista, voin kyllä hyvin niin kauan kuin "kiusaukset" olivat hallinnassa. Pitkällä aikavälillä taas...."

Hankkeemme tavoitteena on hyvinvointi, itseensä lämmöllä, myötätunnolla, rakastaen, hyväksyen, armollisesti suhtautuminen. Kokemukset, joista eheytystä yrittäneet ovat kertoneet kyselymme vastauksissa, ovat pääosin kaikkea muuta. Nämä kokemukset katsovat ihmistä rumin ja armottomin silmin, tuhoavat ja rikkovat. 

Kelpaamattomuus omana itsenään on traumaattinen kokemus. Kelpaaminen myös etsivänä, hapuilevana ja rikkinäisenä on tärkeää. Sitä olisikin ehkä syytä korostaa entistä enemmän sateenkaari-ihmisille suunnatussa vertaistoiminnassa. Ei tarvitse olla varma ja identiteetiltään selvillä vesillä, jotta voi osallistua. 

Yksi vastaaja pohti suhdettaan ev.lut. kirkkoon:

"Pohdin paljon sitä, onko kirkko instituutiona vain painostettu ja pakotettu ottamaan toimintaansa muutkin kuin heterot. Välillä ”sateenkaarisensitiivisyys” tuntuu väkisin väännetyltä ja siihen osallistuminen miltei moraalisesti väärältä, kun niin moni kirkon muu jäsen vastustaa meitä henkeen ja vereen. En pelkää Jumalaa, pelkään kirkollista yhteisöä. ---"

Samanlaisia ajatuksia on herännyt varmasti monen muunkin sateenkaari-ihmisen mielessä. Malkuksen Youtube-kanavalla on julkaistu musiikkivideoita kirkon sisäisestä vihapuheesta, säveltäjä Leena Julinin ison työn hedelmiä. Vaikka monet videoista ovat rankkoja, mielestämme on syytä tehdä tällainen puhe näkyväksi. Jotta siihen voitaisiin puuttua. Jotta puheen tuottaja ymmärtäisi, miltä se kuulostaa ja tuntuu. Jotta sen kohteeksi joutunut ymmärtäisi, että tällainen puhe ei ole oikein. 

Elämänkatsomus

Meiltä on kyselty myös eheytystä kokeneiden hengellisyydestä. Ovatko he löytäneet uusia, suvaitsevaisempia yhteisöjä? 

Kysyimme, kuuluvatko vastaajat nykyään johonkin uskonnolliseen yhteisöön tai osallistuvatko sellaisen toimintaan. Vastaukset jakaantuivat näin:

Kyllä, mihin -kohdan vastaajista kaikkiaan 16 ilmoitti yhteisöksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai jonkin sen toiminnan (joskin yksi vasten tahtoaan kirkkoon kuulumisen). Muut ilmoitetut yhteisöt olivat kaikki pienempiä kristillisiä yhteisöjä tai yhdistyksiä. 

Pyysimme vastaajia myös kuvailemaan omin sanoin nykyistä elämänkatsomustaan. Tähän saimme 44 vastausta - ja paljon laajemman elämänkatsomusten ja hengellisyyden kirjon.

Yhdessä vastauksessa ilmaistaan selkeästi halu uskoa, mutta epävarmuus omasta kelpaamisesta Jumalalle:

"Haluaisin uskoa Jumalaan, mutta minusta tuntuu, etten kelpaa hänelle omana itsenäni. Haluaisin muuttua ja kelvata."

Oma usko saattaa näyttäytyä myös asiana, jota pohditaan. Haluanko edes uskoa?

"En tiedä uskonko, tai kai uskon, mutta en tiedä haluanko. Olen onnellinen parisuhteessani täällä kaukana kaikista, eikä minua tuomita täällä. Olen vasta vähän aikaa sitten löytänyt apua UUT:n kautta."

Epävarmuus suhteessa "totuuksiin" tai Jumalan olemassaoloon voi olla rauhallista ja selkeää. Oma paikka on löydetty epävarmuudesta. Tällaista saattaa kuvastaa se, että kaikkiaan kuusi vastaajaa kuvasi itseään termillä agnostikko. Agnostismi ei välttämättä merkitse, että ihminen olisi uskonnoton tai ateisti. Muutama agnostikoksi itseään kuvannut vastaaja kertoikin elämänkatsomuksestaan myös uskoon liittyviä asioita.

"Agnostikko, liberaalin kristinuskon ystävä, etsijä."

"Agnostikko lienee lähinnä arvojani. Arvostan uskontojen "hyviä tapoja", kuten lähimmäisenrakkautta, mutta toteutan niitä irrallaan uskonnosta."

"Olen agnostikko/luonnonuskoinen. Epävarma."

"Agnostikko, mutta yleistä uskomusta luonnon voimaan yms."

Kahden luonnon voimiin uskovan agnostikon lisäksi kolme vastaajaa kertoi elämänkatsomuksestaan selkeästi luonnonuskona tai (uus)pakanuudena. 

"Olen luonnonuskoinen, en noudata muuta kuin omaa kokemustani ja sisimpäni johdatusta, sekä metsän haltijoiden ja esivanhempien apua." 

"Uskon luontoon ja karmaan. En kiellä muiden uskontojen jumaluuksia, vaan koen että kaikki palvovat samaa asiaa eri tavoin. Kaikki saavat olla keitä haluavat olla, kunhan vaan sillä ei vahingoita luontoa, itseä tai muita ihmisiä." 

"Skandinaavinen pakanuus. Uskon moniin jumaliin."

Kahdeksan vastaajaa kertoi olevansa ateisti tai uskonnoton tai määritteli elämänkatsomuksensa kieltämisen kautta - oli tämä sitten uskon, Jumalan kieltämistä tai konservatiivisen uskon hylkäämistä.

"En usko minkään asteiseen jumalaan."

"En itse usko Jumalaan, enkä oikeastaan mihinkään muuhunkaan korkeampaan voimaan, mutta minulle ei tietenkään ole väliä, jos joku muu uskoo. Hyväksyn itseni ja muut sellaisina kuin kukin on."

"Olen hylännyt uskontokunnan konservatiiviset ja rajoittuneet mielipiteet melkolailla täysin, osittain järkytyksenä edelleen uskovalle äidilleni. Itseäni tämä hieman huvittaa, kuinka paljon suurimman osan elämästään käytännössä koko elämää kontrolloivassa uskontokunnassa viettänyt ihminen pystyy muuttumaan melko lyhyessä ajassa sen jälkeen kun tajuaa haluavansa pois."

"Liberaali, uskonnoton, elämänmyönteinen, halua auttaa muita näissä asioissa."

"Pidän järjestäytynyttä uskontoa vahingollisena ja olen vakaasti uskonnoton. En koe, että korkeampaa voimaa on olemassa, mutta ymmärrän, miten henkilökohtainen usko voi joillekin olla ilon ja voimavarojen lähde, joten en vastusta uskontoa täysin."

12 vastaajaa voi luokitella selkeästi kristityksi. Iso osa näistä vastaajista kuvaa kristinuskoa identiteettinsä keskeiseksi osaksi. Moni heistä pohtii suhdettaan Jumalaan, hyväksytyksi tulemiseen.

"Olen aktiivinen kristitty ja pidän tätä syvimpänä identiteettinäni. Olen sinut seksuaali-identiteettini ja parisuhdestatukseni kanssa ja luotan nykyään levollisesti siihen, että jos tämä on Jumalan tahdon vastaista, hän ohjaa minua toiseen suuntaan. Olen kuitenkin levossa sen kanssa, että nyt elän ja ajattelen parhaan mahdollisen ymmärrykseni mukaisesti ja rehellisesti niin itseäni kuin Jumalaa kohtaan."

"Olen uskossa edelleen. Pyrin auttamaan lähimmäisiäni. Uskon, että Jumala hyväksyy minut tälläisena, miksei hyväksyisi?"

"syvä kristillinen vakaumus, voin nojata ylöspäin kaikissa asioissani, kun olen suht sinut itseni kanssa.. ei ole muutospaineita.. "

"Olen kristitty ja osallistun uskonnolliseen toimintaan aktiivisesti. Uskoni on hyvin iso osa elämääni ja minulle on hyvin tärkeää, että voin jakaa uskoni tulevan elämänkumppanini kanssa."

Moni kristityiksi tunnustautuvista vastaajista suree suhdettaan kristillisiin yhteisöihin tai asemaansa niissä.

"Jeesus on minulle kaikki kaikessa. Hän on minulle pelastus, lohtu, turva ja vapaus. Kristilliset arvot ovat minulle tärkeä perusta, joka on ollut lapsesta asti keskeinen osa elämääni. Olen hyvin surullinen siitä, että en ole löytänyt seurakuntaa, jonka kokisin mielekkääksi hengellisen sisällön puolesta ja samalla sellaiseksi paikaksi, jonne voin mennä turvallisesti kumppanini kanssa."

"Alan varovaisesti uskoa myös siihen, että kristitty voi olla myös seksuaalivähemmistöjen kuuluva. Painotan omassa uskossani uutta testamenttia ja Jeesuksen uhrausta meidän kaikkien puolesta ja näin vanhan testamentin ns. mitätöintiä. Jeesus oli siellä, missä olivat köyhät, syrjityt, ulkopuoliset ja stigmatisoidut. Mikä tätä faktaa poistaisi nykyaikanakaan? Miksi jokin osa sydämestään uskovista rajattaisiin Jumalan silmissä pois vain tämän takia? En ole löytänyt vielä itselleni sopivaa yhteisöä, koska liian moni niistä liittyy opiskelijapiireissä Suomen kansanlähetysseuran toimintaan, josta en pidä lainkaan heidän karismaattisuutensa vuoksi."

"Kristillinen, ulospäin liberaali kristitty ja feministi+lesbo. Se tuntuu elämän kannalta helpoimmalta ratkaisulta. Kyseenalaistan usein Raamattua lukiessani nämä pohdinnat. Uuskarismaattisuus ja tietynlainen uskon konservatiivisuus tuntuu oikealta, mutta en koe voivani olla hyvinvoiva sellaisessa yhteisössä."

"Pidän itseäni edelleen kristittynä, käyn erilaisissa luterilaisissa tilaisuuksissa, mutta en löydä omaa paikkaani mistään."

Parissa kristityksi itsensä mieltävien vastauksissa ikään kuin rajattiin oma usko tietynlaiseksi. Usko oli itsen ja Jumalan välinen asia tai siihen liittyi kunnioitus sekä itseä että muita kohtaan. Vastaajat irtisanoutuvat konservatiivisesta uskosta (jossa toisin ajattelevia ei kunnioiteta) tai sellaisesta uskosta, johon sisältyy ulkoa päin tulevaa pakkoa. 

"Olen evankelisluterilainen uskova, joka uskoo Raamattuun ja kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta ei konservatiivisesti vaan itseäni ja muita kunnioittaen."

"Ev.lut. periaatteessa, mutta en koe ns. pakolliseksi käydä kirkossa (vaikka osallistunkin), koska uskoni on minun ja Jumalam välinen asia."

Eräänlainen universaali tai kristillisesti painottunut yleishengellisyys näkyi monessa vastauksessa. 

"Uskon johdatukseen, hyvyyteen ja siihen, että jokainen ihminen on vastuussa ennen kaikkea itselleen."

"Nykyään isä, poika ja pyhä Henki tarkoittaa minulle maailmankaikkeus, tellus ja elollisten yhteyttä. Elä ja anna elää! Sanat ja teot kohdatkoon!"

"Jumaluus löytyy ihmisestä itsestään, siten kuin se häneen on luotu, armossa ja rakkaudessa."

"Uskon, että Jumala on luonut maailman ihmisineen niin moninaiseksi, ettemme millään voi inhimillisesti sitä sulloa määritelmiin. Uskon, että Jumala rakastaa meitä ja haluaa meidän rakastavan itseämme ja toisiamme. Uskon, että Jeesuksen esimerkki ja opetukset ovat meille hyväksi." 

"Olen edelleen hengellinen....ehkä parhaiten kuvaa tätä kuvaa se, etsin kelttiläisestä hengellisyydestä tuttuja "ohuita paikkoja", joissa voi kokea pyhän läsnäolon. Kuljen jotain tietä, josta en ihan tarkkaan tiedä minne se vie. En kuitenkaan leiju missään pilvissä, vaan esim. feminismi ihan konkreettisten tekojen muodossa on tärkeää minulle." 

"Olen pitkään etsinyt sitä mihin uskon vai uskonko mihinkään Jumalaan/Jumalan kaltaiseen. Tällä hetkellä en määrittele uskoani kovin tarkasti, mutta uskon, että Jumala on kaikkialla ja kaikessa, esimerkiksi ihmisten välisissä kohtaamisissa. En ymmärrä Jumalaa, mutta minun ei ehkä tarvitsekaan. En usko, että Jumala on yksittäinen persoona tai hahmo, vaan ennemminkin jotain joka on kaikkialla ja joka tulee näkyväksi kaikessa. En osaa sanallistaa uskoani kovin hyvin, mutta en myöskään koe siihen kovin suurta tarvetta. Käyn kirkossa yleensä 1-2 kertaa viikossa, mutta valitsen tarkasti mihin menen ja minulle on tärkeää tietää etukäteen esimerkiksi kuka/ketkä papit ovat toimittamassa messua. Kirkossaolosta saan enemmänkin tilan hiljentyä ja olla muiden ihmisten kanssa samalla kun olen yksin. En edelleenkään uskalla puhua vieraille ihmisille kirkossa." 

"Rakastan Jumalaa yli kaiken ja yritän rakastaa lähimmäisiä kuin itseäni. Jeesus Kristus on minulle ylitse muiden ja luotan Häneen ja Jumalan armoon. Olen kuitenkin tehnyt seikkailuni myös New age:ssä. Olen hyvin henkinen ja en usko sattumiin. Joku varmaan tänäkin päivänä voisi määritellä minut new age henkiseksi. Uskon Rakkauteen ja ykseyteen hyvin humanistisella ja kokonaisvaltaisella tavalla."

Elämänakatsomuksia kuvattiin myös mm. näin:

"Pan-poly-transtyttö, superliberaali, aktivisti"

"Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia!"

"No tiede on totta ja karma is bitch "

"Live and let live." 

"Uskon Jumalaan."

"Elän aika maallisesti, mutta olen jollain tapaa uskovainen"

Tässä viimeinen katsaus toiseen kyselyymme koskien seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksiä eli eheytystä! 

Kiitos vastaajien lisäksi myös lukijoille!

Kuva: Lolame, Pixabay

"Eheytyskysely kakkonen", kolmas osa: eheytyksen vaikutukset ja niistä selviäminen

Tässä kolmas katsaus vuonna 2020 tekemäämme kyselyyn seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimyksistä eli eheytyksestä. Ensimmäinen ja toinen katsaus on julkaistu blogissamme joulukuun 2020 aikana. Tässä kolmannessa katsauksessa tarkastelemme mm. muutospyrkimysten lopettamista, niiden vaikutuksia ja asioita, jotka ovat auttaneet käsittelemään eheytykseen liittyviä haitallisia kokemuksia. 

Kyselyyn tuli kaikkiaan 64 vastausta, kiitos kaikille! Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu, ja vastauksista on häivytetty seikkoja, jotka saattaisivat johtaa henkilöiden tunnistamiseen. 

Alkuun myös tuttu TRIGGERIVAROITUS! Teksti sisältää materiaalia, joka voi aktivoida traumoja ja herättää ahdistusta.

Eheytyksen loppu

Kysymyksemme "Mikä sai sinut lopettamaan muutosyritykset?" vastaukset jakaantuivat näin:

En ole lopettanut muutosyrityksiä. (8)

En onnistunut muuttumaan. (23)

Väsyin yrittämään. (27)

Sain mielenterveysongelmia tai jo olemassa olevat mielenterveysongelmani pahenivat. (33)

Ymmärsin, ettei Jumala vaadi minua muuttamaan seksuaalisuuttani tai sukupuoltani. (20)

Petyin muutostoimintaa harjoittaviin tai sitä johtaviin henkilöihin. (7)

Petyin yhteisööni ja/tai sen johtajiin. (10)

Aloin kyseenalaistaa muutospyrkimysten taustalla olevan ajattelun. (30)

Päätin lähteä pois yhteisöstäni. (16)

Minut käskettiin pois yhteisöstäni. (1)

Luovuin kokonaan uskosta. (9)

Rakastuin. (24)

Sain seksuaalisia kokemuksia, jotka muuttivat ajatteluani. (11)

Tapasin uskovia sateenkaari-ihmisiä. (12)

Huomasin, etteivät sateenkaari-ihmiset olekaan niin kamalia kuin minulle oli uskoteltu. (12)

Jotain muuta, mitä? (9)

Jotain muuta -vastaukset olivat seuraavat:

"Lopetin terapian, jossa olin ollut alttiina itsetuntoa murentaville asenteille."

"Ymmärsin, että en ole varsinaisesti outo, vaan että ihmisiä on todella moninaisia ja että itselleen valehtelemisen yrittäminen on paitsi typerää, myös mahdotonta ainakin minulle."

"Minut häädettiin kotoa enkä ole enää tekemisissä eheyttämiseen painostaneiden henkilöiden kanssa"

"Kuulin aseksuaalisuudesta ja tapasin netissä muita transihmisiä."

"Liityin Psyke ry.een, josta Setakin haarautui, sitten aikojen saatossa, saaden enemmän oikeaa ja asiallista tietoa homoudesta."

"Toistuvat unet edellisistä tyttöystävistä, syvät keskustelut puolisoni kanssa, suhdemuodon muuttaminen polyamoriseksi."

"Muutuin, kävin läpi detransition omasta halustani, ilman uskonnollista painostusta ja tämän kautta pystyin hyväksymään myös lesbotunteet itsessäni. Minulle transprosessi oli paljon lesbouden kieltämistä itsessäni!"

"toteutan osittain edelleen"

"Saatuani lapsen ja hänen ollessaan pieni, mieleeni ja tunteisiini alkoi tulla aitoa minuutta, mikä hämmensi, koska minulle ulkoa aivopesty rooli tuntui ahdistavalta ja väärältä. Mieleeni alkoi palata paloja aidosta sukupuoli ja seksuaali identiteetiltäni."

Kuva Wokandapix, Pixabay

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 8 ihmistä, jotka eivät olleet lopettaneet pyrkimyksiä muuttua. Näistä kahdeksasta vastaajasta kolme oli koettanut muuttaa seksuaalista suuntautumistaan, kaksi sekä seksuaalista että romanttista suuntautumista, kaksi sukupuoli-identiteettiä ja yksi sekä romanttista ja seksuaalista suuntautumista että sukupuoli-identiteettiä. Mikä saa nämä vastaajat edelleen yrittämään? Syyt näyttävät olevan varsin erilaisia. Joku kokee aseksuaalisuuden ongelmaksi, joku on kokenut eheytyksen pelkästään myönteisenä ja saanut apua sen kautta, joku on sairastunut vakaviin mielenterveysongelmiin eikä näe ulospääsyä tilanteestaan, joku ei hyväksy itseään ja toivoo rauhaa asian suhteen.

Eheytys onkin koettu erilaisin tavoin. Katsotaan, kuinka vastattiin kysymykseemme "Millainen kokemus muutosyritys oli?" 

Tätä taulukkoa vilkaisemalla voidaankin yksinkertaisesti todeta, että eheytys on suurimmalle osalle vastaajista ollut erittäin haitallista. 

Jotain muuta -kohtaan vastattiin vielä näin:

"Vaikka kokemus oli hirveä, se on saanut näkemään, kuinka vahingollista pienikin "eheyttäminen" voi olla. Olen tullut herkemmäksi hiljaisille signaaleille."

"Kokemus aiheutti epävarmuutta itsestäni ja aiheuttaa sitä edelleen. Olen osittain kaapissa ja sen vuoksi kyseenalaistan itseäni jatkuvasti."

"En löydä ulospääsyä tilanteestani."

"yritin useasti itsemurhaa"

"Pääasiassa positiivisia. Valitettavasti XXX lääkäri mitätöi toiminnallaan kokemukseni. Lisäksi saman yksikön viivyttely traumatisoi lisää. Se traumatisoituminen vaikutti fyysiseen terveyteen korjaamattomia vaurioita"

Kuva Fifaliana Joy, Pixabay

Eheytyksen vaikutukset

Ylempänä raapaistiin jo vähän eheytyksen vaikutuksia. Pyysimme vastaajia vielä kertomaan hyvistä ja huonoista vaikutuksista omin sanoin. Näitä kertomuksia saimme 42 vastaajalta. Alla poimintoja vastauksista.

Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuus mainittiin monissa vastauksissa, jotkut olivat jopa yrittäneet itsemurhaa. Esiin nousivat myös itsetunto-ongelmat, luottamuksen menetys, mielenterveyden romahtaminen.

"Ajauduin itsemurhan partaalle."

"Itsetuhoisuus lisääntyi. Itsensä hyväksyminen vaikeutui. Epäluottamus uskovaisiin kasvoi. Epäluottamus terapeutteihin kasvoi ja oli todella vaikeaa uskaltautua uudelleen terapiaan. Itsetunto seksuaalisena olentona ja jopa äitinä laski."

"Vakavia itsetuhoisia ajatuksia"

"Itsetunnon mureneminen, paniikkikohtaukset ja masennus. Alituinen pelko ja eristäytyneisyys sen seurauksena. Itsetuhoiset ajatukset. "

"Miinuksia: Itsetuntoni on todella huono. Minulle on tullut paljon pelkoja asiasta. Tarve psykoterapialle ja halu lakata elämästä "kuihtua pois""

"Koin niin suurta itsevihaa ja epäonnistumisen tunnetta, että yritin tappaa itseni useita kertoja. Mielenterveyteni tuhoutui samalla. Koen edelleenkin samoja tunteita lähinnä eri syistä saman teeman tiimoilta, mutta en pyri enää satuttamaan itseäni."

Mielenterveysongelmien kirjo

Mielenterveysongelmien laaja kirjo näkyi vastauksissa muutenkin. Oli vieraannuttu itsestä, vetäydytty, esitetty jotakin, mitä ei kuitenkaan oltu. 

"Koko episodi oli yksi osasyy syömishäiriön puhkeamiselle myöhemmin. Kokemus lisäsi omaa kokemusta itsestäni huonona, viallisena, vääränlaisena, sopimattomana."

"Ei hyviä vaikutuksia ollenkaan. Lapsena ja varhaisessa nuoruudessa olin vetäytyvä ja surullinen, nuoruus meni hyviä kokemuksia etsiessä jälkikäteen ajatellen varsin vaarallisestikin."

"Etäännyin itsestäni"

"Masennusta ja syömishäiriöitä"

"Koko elämänkatsomukseni muuttui täyttäessäni 30. Tajusin että eletty elämä oli ollut roolin esittämistä itselle ja muille."

"Vaikeimpina aikoina masennukseni ja ahdistukseni voimistuivat ja niiden takia olen nyt aloittanut terapian."

"huonoja: - huono itsetunto, epävarmuus, paniikkihäiriö, jne.."

"Tuhosi minut, minun itsetuntoni, minun seksuaalisuuteni. Olen rikki ja yritän korjata palasia."

"Sairastuin vakaviin mielenterveysongelmiin enkä vieläkään elä vapaasti minuna. Enkä varmaan koskaan tule elämäänkään."

"Sairastuin teininä vaikeaan masennukseen ja vaikka sen taustalla oli muutakin, uskon että yksi syy oli juuri yritykseni muuttaa seksuaalisuuttani ja mm. itseinhon seksuaalisuuteni tähden. Masennus oli ehdottomasti huono kokemus."

"Kun yritin pakottaa itseäni tiettyyn muottiin, kielsin menneisyyteni ja nykyisyyteni ja aiheutin huomattavaa haittaa tulevaisuudelleni."

"Ahdistusta, epävarmuutta ja syyllisyydentunnetta, en ollut tarpeeksi hyvä"

"Vaikea eritellä mikä on muu elämän ja mikä seksuaali-identiteetin ongelmien seurausta, mutta kokonaisuudessaan koin olevani todella umpikujassa."

Suhde uskontoon tai uskoon

Uskonto liittyi eheytykseen suurimmalla osalla vastaajia. Vaikutuksia omaan uskoon kuvattiin joissakin vastauksissa.

"En ole vuosiin kyennyt luottamaan ihmisiin, etenkään kirkossa. En uskaltanut vuosiin edes mennä kirkkoon vaikka olisin halunnut. Nykyisin käyn kirkossa, mutta en uskalla edelleenkään puhua siellä ihmisille."

"Olen todella hämmentynyt, en tiedä mihin uskoa"

"Olin melko sekaisin kaikkien "mikä on oikein ja väärin" ja "haluanko nyt miellyttää jumalaa" ajatusten kanssa. Tavallaan myös pelko. Tuskin kukaan tuntee ansaitsevansa kuoleman koska sattuu ihastumaan ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Sukupuoli-identiteetin kanssa tässä vaiheessa oli vielä paljon miettimistä enkä tullut edes parhaille kavereille kaapista kun vasta uskontokunnasta erkaantumisen jälkeen."

Hyviä kokemuksia

Vaikka valtaosa vastaajista kuvasi eheytyksen aiheuttamia kokemuksia haitallisiksi ja jopa tuhoisiksi, jotkut näkivät siinä myös myönteisiä piirteitä. Neljä vastaajaa oli kokenut muutosyritykset yksinomaan myönteisinä tai ei lainkaan haitallisina. Yhden muutosyritys oli hyvin lyhyt ja sitä voisi kuvata kevyeksi. Hän kertoo eheytyksen vaikutuksesta näin:

"Hauskoja tarinoita kaveriporukalle jaettavaksi siitä hulvattomasta ajasta, kun menin miehien kanssa treffeille ja se oli aina niin ällöä ja persiistä että olin jälkikäteen kiukkuinen kuin ampiainen."

Toinen ei antanut paljoa tietoa itsestään, mutta kertoi hyväksyneensä itsensä sellaisena kuin on. Kolmas oli yrittänyt muutosta pitkään Aslan ry:n ja Suomen Elävät Vedet ry:n piirssä, mutta ei onnistunut muuttumaan ja väsyi yrittämään. Neljäs vastaaja oli myös osallistunut Aslan ry:n ja Suomen Elävät Vedet ry:n toimintaan ja kertoi myönteisenä sen, että ihmiset olivat hoitaneet häntä pitkän aikaa. Hän jatkoi eheytymistä. 

15 vastaajaa koki, että eheytyksessä oli sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. Tässä poimintoja heidän vastauksistaan, painopiste siinä, mikä eheytyksessä nähtiin hyvänä. 

"Tulin kuulluksi ja hyväksytyksi, mutta samalla sain varovaista kannustusta tutustua ehetystoimintaan."

"Hyvä kokemus on ollut tulla hyväksytyksi poikaystävän silmissä, vaikken ole seksuaalinen."

"Opin tuntemaan enemmän itseäni. Salaamaan paremmin identiteettiini suuntautumisen. Sain enemmän varmuutta ja tietoa tunteistani. Haparoidessani elämää eteenpäin yksin, niin yksin. Mutta opinpahan rakastamaan myös itseäni ja hellimään itseäni eri tavoin. Onneks ei naksahtanut yli ja laittanut itsetuhomoodia päälle."

"Se piti minua silloin varmasti pinnalla, ja vaikka rakkaus olikin ehdollista, voin kyllä hyvin niin kauan kuin "kiusaukset" olivat hallinnassa. Pitkällä aikavälillä taas...."

"Hyvänä kokemuksena voin ajatella sen, että pystyin olemaan ihan hyvillä mielillä seurakunnassamme, ilman että kukaan tiesi seksuaalisuuteni kyseenalaistumisesta mitään. Tiedän, että useampi nuori lähti seurakunnastamme nuorisotyöntekijöiden homofobisten kommenttien takia ja epäilen, että ainakin yksi lähti koska ihmiset puhuivat pahaa hänestä ja hänen seksuaalisuudestaan. Jos en olisi yrittänyt muuttua, niin olisiko näin käynyt minullekin." 

"En voi sanoa että kokemus olisi takanapäin. Eheytymiskulttuurissa on hyviä puolia, kuten puhe seksuaalisesta traumasta tai addiktiosta, mihin tuntuu muuten olevan vaikeaa saada apua. Iso ongelma oli kyvyttömyys nähdä homouseksuaalisuus yhtä lailla varteenotettavana elämäntapana kuin heterous."

Yllä oleva viimeisin kommentti on syytä ottaa vakavasti. Jäävätkö seksuaalisesta traumasta tai seksiin liittyvistä addiktioista kärsivät ihmiset vaille apua? Mm. A-klinikkasäätiö tarjoaa tietoa ja ohjeistusta seksiriippuvuuteen liittyen, ja muutamassa suurimmassa kaupungissa toimii 12 askeleen toipumisryhmiä seksiriippuvaisille. Aihe on kuitenkin niin arka, että siitä voi olla vaikeaa avautua vaikkapa terveyskeskuksessa. Jälleen kerran peräänkuulutamme palvelujärjestelmän työntekijöille koulutusta, tietoisuuden lisäämistä ja yleistä tiedotusta tästäKIN asiasta, jotta kynnys avun hakemiseen madaltuisi. 

Hyviä puolia muutospyrkimyksistä etsivät monet sellaisetkin vastaajat, jotka eivät kuvanneet eheytyksen vaikutuksia millään lailla hyvinä. Hyvänä vaikutuksina nähtiin silloin lähinnä oma selviytyminen, itsetuntemuksen ja ymmärryksen lisääntyminen.

"Jos pitää keksiä jotakin hyvää niin se, että olen varma siitä mitä olen, koska kaikesta vastustamisesta huolimatta olen sitä mitä aina koinkin olevani."

"Toisaalta muutosyritys prosessina sai minut vakuuttumaan muutoksen mahdottomuudesta ja sitä kautta hyväksymään paremmin itseäni."

"Plussia: asia on lähentänyt suhdetta Jumalaan. Vaikeudet ovat kasvattaneet minua."

"Olen kuitenkin myös oppinut paljon itsestäni ja tullut kaiken jälkeen vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi."

"hyviä: - erilaisuuden ymmärtäminen, asioita ei pidä itsestäänselvyyksinä"

Sukupuoli-identiteetti

Kaikkiaan 13 vastaajaa ilmoitti yrittäneensä muuttaa sukupuoli-identiteettiään. Moni koki huonoksi sen, että korjausprosessi viivästyi eheytyksen takia. 

"Masennus ja itsetuhoisuus paheni, elämästä meni yli 10 vuotta hukkaan ja pääsin aloittamaan prosessin liian myöhään jotta sopeutuisin."

"Minulla ei ollut tilaa eikä mahdollisuutta kyseenalaistaa sukupuoli-identiteettiäni, ja siksi lähdin myös sukupuolenkorjausprosessiin vasta reilusti aikuisiällä."

Eräs vastaaja tosin kertoi eheytyksen hyväksi puoleksi sen, että ei tarvinnutkaan transhoitoja.

"Yksi hyvä puoli oli myös, että sain ihan asiallista tietoa sukupuolidysforian dynamiikasta ja ymmärsin etten tarvitse transhoitoja, olen vain erilainen oman syntymäsukupuoleni edustaja."

Kuten ensimmäisessä katsauksessa kyselyn tuloksiin kerroimme, pari vastaajaa oli luultavasti ymmärtänyt seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muutosyritysten tarkoittavan transprosessia tai prosessia, jossa hyväksytään oma sukupuoli-identiteetti. Tästä johtuen nämä vastaukset eivät täysin vastaa siihen, mitä kysyimme. Ne ovat silti muuten arvokkaita. 

Yksi vastaaja oli kokenut itse transprosessin väkivaltaisena:

"Menetin rintani, kohtuni, ääneni. Kokonaisuus oli traumaattinen ja toivon, ettei minulle olisi ikinä annettu mahdollisuutta yrittää elää miehenä."

Hän kuvaa oman transprosessinsa liittyneen siihen, että oman seksuaalisen suuntautumisen hyväksyminen oli vaikeaa. 

Seksuaalisuus ja parisuhde

Kokemuksilla oli ollut vaikutuksia seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin.

"Päädyin parisuhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tuntenut riittävästi vetovoimaa, ja lopulta tunsin jopa inhoa."

"Kävin koko teini-ikäni läpi kamppailua identiteettini kanssa ja tunsin itseni huonoksi ja likaiseksi. Tulin seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, ja kannan tästä traumoja mukanani edelleen."

"Avioliitossani yritin paljon ja pyrin miellyttämään, mutta päädyin salaa toteuttamaan romanttista ja seksuaalista moninaisuuttani kirjallisuuden ja lehtien avulla, myöhemmin myös internetissä. Eli petin, kerran myös todellisessa elämässä."

"Pakotin itseni tekemään asioita, joita en oikeasti halunnut tehdä, kuten seksi miehen kanssa. Ne kokemukset ovat aiheuttaneet, ja aiheuttavat niin suurta häpeää, että niistä on vaikea päästä yli."

"Kun ei normaaliin nuoruusaikaan ala seurustella ja olla kanssakäymisissä toisten ihmisten kanssa, asian aloittaminen myöhemmällä iällä on erittäin vaikeaa ja epäluontevaa. Aikuiseksi, omista asioistaan päättäväksi persoonaksi kasvaminen on jäänyt kesken."

Ihmissuhteet

Ihmissuhteisiin kulminoitui muutenkin monia kokemuksia. Ihmiset voivat rikkoa,  hidastaa kasvua, pitää ihmisen kaapissa, mutta myös parantaa.

"Muistan mm. kun valahdin voimattomana keittiön lattialle itkemään kun ystäväni kävi ovellani ilmoittamassa ettei enää voinut olla ystäväni, jos en jättäisi silloista naisystävääni. Hän ei edes katsonut minuun vaan puhui kuin toisen ihmisen sanoin. --- Romahdin täysin. Menetin hänet kokonaan ja lopullisesti. Hän oli ollut minulle kuin sisko tähän saakka."'

"Nyt asiat on suhderintamalla hyvin, mutta toivoisin, että olisin voinut syntyä perheeseen, joka hyväksyy minut itsenäni."

"Opin tuntemaan paljon toisia uskovaisia homoja ja lesboja, joidenkin kanssa ystävyys jatkuu edelleen. En ole katkera siitä, että menetin paljon aikaa ja voimavaroja aivan turhaan. Nyt ole ollut 15 vuotta onnellisessa parisuhteessa miesystäväni kanssa."

Kuva Aline Ponce, Pixabay

Mikä on auttanut

Kysyimme kysymyksen "Jos kokemuksesta on ollut haittaa, mikä on auttanut käsittelemään kokemusta?" Muutosyritysten vaikutukset ovat olleet niin rankkoja ja tuhoisia monien vastaajien kohdalla, että ei voida yleensä puhua mistään yksittäisestä haitasta, vaan koko elämää ja sen kulkua määrittävästä asiasta. Siihen ei ole mitään pika-apua. Vastaukset kysymykseemme jakaantuivat tällä tavoin:

Kirjallisuudesta avun saaneet kertoivat omin sanoin lukemisestaan näin:

"Kaikki sellainen kirjallisuus, joka auttaa hyväksymään oman seksuaalisuutensa ja elämänvoimansa."

"Asiallinen tieto, lehdet, tutustuminen muihin samankaltaisiin."

"Psykologinen kirjallisuus, oma-apu"

"uskonnollinen kirjallisuus, joka on suhtautunut seksuaalisuuteen myönteisesti."

Jostakin uskonnollisesta yhteisöstä saamastaan avusta kertoi kaksi vastaajaa:

"Ev. Lut. kirkko"

"pappisvanhemmat ja uskovat sukulaiset, etenkin mummit"

Jokin muu -kohtaan tulleen vastaukset olivat tällaiset:

"Kirjoittaminen, tanssiminen, jooga, meditaatio"

"Perhe"

"Pääasiassa itse autoin itseäni"

"Vanhemmat"

Tässä oli kolmas katsaus toiseen kyselyymme eheytyksestä eli seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä. Katsaukset eivät loppunut vielä tähän. Viimeiset pohdinnat ovat tulossa blogiin piakkoin, pysykää kuulolla!

"Eheytyskysely kakkonen", toinen osa: eheytyksen syyt ja kulku

 Tervetuloa lukemaan toista katsausta vuoden 2020 kyselyymme seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä! Olemme viime tekstissä kertoneet perustietoja vastaajista sekä niistä tilanteista ja paineista, jotka saavat ihmisen ryhtymään "eheytykseen" tai joutumaan sen kohteeksi. Nyt katselemme tarkemmin itse muutospyrkimyksiä ja niihin liittyviä toiveita. Kiitos vielä kaikille 64:lle kyselyyn vastanneelle! 

Kuva Andrew Martin, Pixabay

Kyselyyn tulleet ruotsinkieliset vastaukset on yksityisyydensuojan vuoksi suomennettu. Kysymyksiin on yleensä voinut antaa useamman vastausvaihtoehdon. Itse kyselyä ja sen muotoa koskevia kommentteja emme käsittele tässä tekstissä vaan myöhemmin. Ja vielä huomio! Tämä raportti EI kuvaa "eheytystä" Suomessa kattavasti. Kyselyssä on mukana varsin suppea otos: 64 vastaajaa, joita aihe jollain lailla henkilokohtaisesti koskettaa. 

Ja alkuun jälleen triggerivaroitus: teksti sisältää materiaalia, joka voi aktivoida traumoja ja herättää ahdistusta! 

Muutospyrkimysten tavat ja ajat

Mennään siis pitemmittä puheitta vastausten pariin. Suuntautumisen tai/ja sukupuoli-identiteetin muutosta oli yritetty seuraavien menetelmien avulla (suluissa vastaajamäärät)

vertaisryhmä (8)

ryhmäterapia (1)

yksilöpsykoterapia (5)

pariterapia (1)

sielunhoito (10)

sielunhoitoterapia (4)

konferenssi/kokous (9)

leiri/retriitti (6)

paastoaminen (3)

omatoiminen opiskelu, kirjallisuus (27)

Raamatun lukeminen  (24)

rukoileminen toisen/toisten kanssa (15)

rukoileminen yksin (31)

demonien tai pahojen henkien pois ajaminen (6)

aversiohoito (inhon tunteiden herättämiseen perustuva hoito) (2)

käytöksen muuttaminen feminiinisemmäksi tai maskuliinisemmaksi (25)

seksistä pidättäytyminen (20)

seurustelusta pidättäytyminen (28)

pidättäytyminen itsetyydytyksestä (15)

heteroseksuaaliset seurustelusuhteet (24)

heteroavioliitto (12)

Frank Worthenin ohjelma (1)

Aslan ry:n toimintaan osallistuminen (5)

Aslan ry:n Elävät vedet -ohjelmaan osallistuminen (3)

Elävät Vedet ry:n toimintaan osallistuminen (3)

jonkin muun yhdistyksen toimintaan osallistuminen, minkä? (1: Vl Rauhanyhdistysten toiminta)

jotain muuta, mitä? (7)

Jotain muuta -kohdassa ilmoitettiin seuraavia tapoja:

"Koetin "psyykata" itseäni." 

"Dysforian välttely hukuttamalla ajatukset opiskeluun, paastoaminen jotta voisi keskittyä näläntunteeseen yms. Mielen kiireisenä pitäminen, sukupuoli-identiteetin "unohtaminen""

"Katsomalla pornoa, pakottamalla itseni masturboimaan, harrastamalla seksiä"

"Poistanut kaikki tähän "syntiseen elämään" kuuluvat henkilöt, eli kaikki ystävät ja kaverit ja tutut. Ettei olisi kiusauksia tai nämä ihmiset johdattaisi minua syntiin."

"Koko aiheen välttely, kieltäminen"

"Minulla ei tällaista ollut vain ainoastaan ulkopuolista painetta tuli. Itselleni oma seksuaalisuuteeni on ollut täysin ok."

"Koko elämä. Mahdoton eritellä mikä toiminta tähtäsi eheytymiseen."

Kysyimme myös pyrkimysten kestoa. Vastaukset jakaantuivat näin:

Ajallisesti muutospyrkimykset sijoittuivat vuosille:

Jotkut "eheytyksen" tavoista ovat selkeästi aikaan sidottuja. Frank Worthenin ohjelmaa on käyty Suomessa läpi ennen Aslan ry:n perustamista, mikä tapahtui vuonna 1991. Aslan ry puolestaan vaihtoi nimensä Suomen Elävät Vedet ry:ksi vuonna 2013. Nimenmuutosta ennen yhdistyksessä oli jo toiminut Elävät Vedet -niminen eheytymisohjelma. 

Jotkut tavat, joilla muutokseen on pyritty, ovat selvästi vähemmän sidottuja aikaan, kuten vaikkapa Raamatun lukeminen tai rukoileminen. Entä ne tavat, joiden toivoisi jääneen historiaan, kuten demonien tai pahojen henkien pois ajaminen ja aversiohoito? Entä solmitaanko heteroavioliittoja osana eheytymispyrkimyksiä vielä nykyään? 

Kuva Tumisu, Pixabay

Heteroavioliiton osana muutospyrkimyksiä ilmoitti solmineensa kaikkiaan 12 vastaajaa. 

Ikäryhmässä 21-30 tällaisen liiton oli solminut 3 vastaajaa 26:sta. Ikäryhmässä 31-40 liittoja oli solminut 5 vastaajaa kymmenestä eli puolet. Ikäryhmässä 41-50 näitä liittoja oli solminut kaksi vastaajaa kahdeksasta. 51-60-vuotiaiden ryhmässä liittoja oli solminut viidestä vastaajasta kaksi. 

Demonien ja pahojen henkien pois ajamista osana muutospyrkimyksiä kertoi kokeneensa kuusi vastaajaa: 21-30-vuotiaiden ryhmästä kolme vastaajaa, 31-40-vuotiaista, 41-50-vuotiaista ja 51-61-vuotiaista jokaisesta ryhmästä yksi vastaaja. 

Heteroliittoja "eheytymismielessä" on solmittu aika vasta, samaten henkiä ajettu pois. Historia ei ole kätkenyt näitä käytäntöjä hämäriinsä.  

Entäpä aversiohoito? Sen kuvittelimme liittyvän lähinnä kaikista vanhimpiin ikäryhmiin, mutta näin ei ollut. Kaksi vastaajaa ilmoitti kokeneensa tätä. He kuuluivat ikäryhmiin 21-30 ja 51-60. Jos joku ei tiedä, mitä on aversiohoito, tässä siitä lyhyesti. Aversiohoito on inhon tunteisiin perustuva hoito, jota käytettiin Suomessa lähinnä 40-luvun loppupuolella alkoholismin hoidossa, kunnes antabus-lääkkeet syrjäyttivät sen. Siinä sähköiskut ja pahoinvointia tuottavat aineet yhdistettiin aiemmin mielihyvää tuottaneisiin ärsykkeisiin (alkoholistin tapauksessa lempialkoholijuomiin). Homoseksuaalisuutta aversiohoidolla on pyritty "hoitamaan" vielä 40-luvun jälkeenkin. Lisätietoa hoidosta ja taistelusta, jota sen lopettamiseksi käytiin, voi lukea suomeksi Olli Stålströmin väitöskirjasta.  

 Vanhemman vastaajan kohdalla aversiohoito voi vielä olla mahdollinen terveydenhuollossa tuotettu oikea "hoito", mutta nuoremman vastaajan kohdalla ei. Nuorempi vastaaja on toisissa kohdissa ilmaissut, että hänen muutospyrkimyksiinsä osallistui terveydenhuollossa toimivia henkilöitä, ammattiroolissa. Voi olla, että emme avanneet käsitettä "aversiohoito" riittävän selkeästi, ja vastaaja käsitti sen eri lailla kuin olimme tarkoittaneet. Itse asiassa toivoisimme asian olevan näin. On kammottavaa, jos jossakin päin maatamme vielä näinä aikoina käytetään hoitoa, jonka epäeettisyys on kiistaton. Jos joku tällaista on kokenut tai tietää tällaisesta, tehkää kantelu aluehallintovirastoon! Meillekin voi asiasta kertoa. 

Syitä ja toiveita muutospyrkimysten taustalla

Kysymykseemme "Minkälaiset syyt saivat sinut tavoittelemaan muutosta?" tuli seuraavanlaisia vastauksia.

En itse tavoitellut muutosta. (6)

Perheeni tai läheiseni pakotti/painosti. (13)

Yhteisöni johto pakotti/painosti. (4)

Yhteisöstäni tuli viestiä, että joudun helvettiin tai saan muun rangaistuksen, jos en yritä muuttua. (16)

Yhteisöstäni tuli viestiä, että yhteisöäni tai jotakuta sen toista jäsentä rangaistaan, jos en yritä muuttua. (1)

Uskoin suuntautumiseni/identiteettini olevan Jumalan minulle antama erityinen koettelemus tai opetus. (14)

Uskoin suuntautumiseni olevan vihollisen/paholaisen tms. tuoma taakka, josta Jumala halusi minun pääsevän eroon. (14)

Uskoin tuottavani Jumalalle pettymyksen, jos en muutu. (20)

Ajattelin, ettei ole mahdollista olla samaan aikaan sateenkaari-ihminen ja uskova. (20)

Halusin olla normaali. (38)

Uskoin, että muutos on mahdollinen. (29)

Uskoin, että suuntautumiseni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä. (11)

Uskoin, että suuntautumiseni tai sukupuoli-identiteettini johtuu lapsuuden vaille jäämisen kokemuksista. (17)

Uskoin homouden olevan valinta. (13)

Uskoin, että homoudesta ja/tai sukupuoli-identiteetistä levitetään esim. terveydenhuollossa epäasiallista tietoa. (5)

Pelkäsin HIViä ja muita tauteja. (2)

Pelkäsin jääväni yksin. (24)

Pelkäsin menettäväni yhteisöni ja/tai perheeni. (21)

Halusin miellyttää perhettäni ja/tai yhteisöäni. (25)

Halusin sopeutua normeihin. (36)

Halusin mennä naimisiin ja saada lapsia. (21)

Halusin kyetä (hetero)seksiin. (17)

En uskonut, että sateenkaari-ihminen voi olla onnellinen. (10)

Homokulttuuri oli minusta pinnallista. (8)

Homojen ja/tai transihmisten negatiivinen julkisuuskuva. (12)

Sateenkaariyhteisössä oli vaikeaa olla uskova. (5)

Minulla ei ollut positiivisia sateenkaari-roolimalleja. (23)

Minua inhotti olla sellainen kuin olen. (18)

Pelkäsin menettäväni työni ja/tai asemani. (8)

Pelkäsin olla oma itseni. (30)

Jokin muu syy, mikä? (9)

Joistakin muista syistä kerrottiin näin:

"Yleisesti yhteisön painostus, mutta ei henkilökohtaisesti minulle osoitettuna vaan se vain oli läsnä siinä yhteisön hengessä."

"Väkivallan uhka"

"Olin rikoslaissa tuomittu, valapatto, lainsuojaton, ja lääketieteelisesti sairausluokiteltu. Yhteiskunnan halveksima, vapaasti hakattavaa ja pahoinpideltävää riistaa. Jopa poliisi-virkavallankin asenteissa.
Uskon, että sukupuoli-identiteetistä edelleen levitetään haitallista tietoa, ja tämä on omakohtainen kokemukseni :("

"sateenkaari yhteisössä ei hyväksytty suuntautumistani eikä tunnustettu erilaisuutta "vain homot, lesbot, bi ja trans ovat vain hyväksyttyjä""

"Vaikea sanoa, mutta sillä hetkellä oleva seurustelusuhde naisen kanssa ja tämän mielipiteet ja reaktiot olivat hyvin vahvoja. Varsinkin sukupuoli-identiteettini kyseenalaistamiseen"

"En ollut vakuuttunut että sateenkaari-ihmisyys kuului siihen elämään joka minulle oli tarkoitettu"

"En alunperin pyrkinyt mihinkään muutokseen, vaan vl* yhteisö ja vanhempani pakottivat minut jo pienestä cisheteromuottiin väittäen kaiken muun olevan paholaisesta."

"Maailma, yhteiskunta, yleiset asenteet. Romanttisen rakkauden kaipuu, kun on vailla seksuaalisia haluja."

*vl = vanhoillislestadiolainen

Kuva pasja1000 Pixabay

Minkälaisia asioita vastaajat sitten toivoivat "eheytykseltä"? Kysymykseemme "Mitä toivoit saavuttavasi muutosyritysten avulla?" vastattiin näin:

Homoseksuaaliset/homoromanttiset halut ja tunteet menisivät pois. (28)

Homoseksuaaliset/homoromanttiset tunteet vähenisivät. (21)

Muuttuisin kokonaan heteroksi. (31)

Sukupuoliristiriidan väheneminen. (13)

Sukupuoli-identiteettini muuttuminen kokonaan. (11)

Heteroavioliiton solmiminen. (15)

Lapsien saaminen. (16)

Avioliittoni korjaaminen. (4)

Pystyisin elämään selibaatissa. (7)

Rauha seksuaalisuuteni suhteen. (29)

Rauha romanttisten tunteitteni suhteen. (26)

Rauha sukupuoleni suhteen. (13)

Pääseminen lähemmäksi Jumalaa. (17)

Jumalan tahdon noudattaminen. (24)

Paraneminen lapsuuden hyväksikäytöstä tai vaille jäämisen kokemuksista. (8)

Addiktiivisen käytöksen loppuminen. (5)

Etten tuntisi itseäni epäonnistuneeksi. (22)

Että sopeutuisin paremmin yhteisööni. (30)

Että perheeni olisi tyytyväinen. (20)

Jotain muuta, mitä? (8)

Jotain muuta -kohdassa ilmaisut toiveet olivat tällaisia:

"En koettanut muuttua, mutta pidin mahdollisena että olen vain jotenkin keksinyt olevani ei-hetero. Tai että oikeasti olen hetero, ja nämä homotuntemukset ovat vaan jotain psyykkistä oireilua."

"Että voisin osallistua normaalisti taas seurakuntayhteisön toimintaan, joka on minulle rakas ja tärkeä. Lisäksi toivoin, että suhteet uskovaisiin ystäviini voisivat palata ennalleen."

"Toivoin saavuttavani normaalit seksuaaliset halut, mitä kaikilla muillakin oli."

"Jotta sukulaisten tenttaaminen tyttöystävän löytymisestä loppuisi."

"Että miellyttäisin enkä suututtaisi seurustelukumppaniani"

"Toivoin että minulla olisi eheämpi käsitys siitä kuka olen ja etten kokisi jatkuvaa häpeää kaikesta"

Muutosyritykset omin sanoin kuvattuina 

Pyysimme vastaajia kuvailemaan omin sanoin muutosyritysten kulkua. Saimme tähän pyyntöön tekstiä 35 vastaajalta. Osa vastauksista on hyvin lyhyitä, pähkinänkuoressa ilmaistuja. Jotkut vastaukset olivat laajoja ja kuvailevia. Poimimme tähän otteita vastauksista. Yksityisyydensuojan vuoksi vastauksia on paikoin pilkottu. Olemme myös häivyttäneet asioita, jotka saattaisivat johtaa vastaajan tunnistamiseen. 

Muutokseen pyrkiminen ei ole kaikille välttämättä raskas kokemus. Vastaajista tällaista asennetta edustaa kommentti:

"Yritin tykätä miehistä, viisari ei värähtänyt. Meni muutama kuukausi tajuta se, end of story."

Valtaosalle vastaajista pyrkimykset tai niihin painostaminen on ollut kuitenkin vaikeampaa, jopa invalidisoivaa. Yleensä vaikeuteen liittyy vahvasti uskonto.

"Tuskainen, kamala. Täynnä itsevihaa. En halua enkä kykene edes kirjoittamaan tähän kaikkea sitä pahaa. Sain vasta pienen helpotuksen kun löysin ensimmäisen uskovaisen lesbon, joka kertoi minulle, että se on ihan ok olla molempia. Sitä aiemmin olin aina ajatellut että mun täytyy valita, usko tai seksuaalisuus. Se oli kaiken alku siihen että hyväksyin itseni, ja se oli pitkä prosessi, ehkäpä vieläkin."

"Minun suuntautumiseni lytättiin kotona ja seurakunnassa systemaattisesti. Kotona fyysistä, psyykkistä ja uskonnollisella väkivallalla. Kertakaikkiaan pienestä pitäen kiellettiin sellaisten asioiden oleminen. Samaa asiaa tuettiin saarnoilla ja tehtiin paholaistakin pahemmaksi. Lopulta aina muistutettiin, että haluanko taivaaseen vai tulimereen. Sukupuoli-identiteettini saatiin koteloitua kouluun menoon mennessä mustaksi ontoksi ahdistavaksi möykyksi, joka vain ahdisti."

"Jatkuva itseinho ja rukouksessa homoseksualisuudesta pois pääsyn pyynnöt"

"Yrityksistä puuttui tunne ja rakkaus. Kaikki oli vain järjellistä ja "mekaanista" toimintaa, ilman sielua ja tunnetta. Kuin huonoa näytelmää olisi katsonut, vailla pohjaa."

"tuskallinen, epäinhimillinen, epävarmuus siitä, mikä voi olla "totta".. sieluun jäi pysyvät vauriot (mutta tein pitkän työuran)"

Monet kertoivat uskonyhteisöjensä opeista ja asenteista, jotka synnyttivät hämmennystä. Myös ihan konkreettisia tapahtumia liittyen uskonyhteisöjen jäseniltä tulleeseen painostukseen tuli esille.

"Pää-asiallinen syy muutoksen haluamiseen oli järjestön (Jehovan todistajat) opetus että homous on luonnotonta ja maailmallista, eli jos olet homo et pääse paratiisiin ja kuolet pois kun maailmanloppu tulee. Positiivista. :)    Asiassa oli kyse lähinnä siitä hämmennyksestä että kumpi on oikeassa, omat "väärät" tunteet vaiko jumalan tahto ja yhteisön painostus. Opettavat myös että rukoilemalla ja olemalla aktiivisesti toiminnassa mukana väärät tunteet saa pidettyä aisoissa. GNP, gays not practicing on ylemmillä tahoilla käytössä oleva termi ihmisistä ketkä "eivät ole täysin päässeet yli haitallisista tunteista mutta eivät antaudu maailmallisille mielihaluille""

"kuuluin XXX jonka johtaja soitti minulle ja vetosi minua jättämään Jumalan nimessä kumppanini. Kun en tätä tehnyt vaan menin naimisiin, hän hylkäsi minut."

"ZZZ:ssa olisin seurustellut intersukupuolisen kanssa, mutta ZZZ:n opettaja tuli puhumaan minulle ja kieltämään sen toisen intersukupuolisuuden takia."

"Teininä liikuin paljon seurakunnan toiminnassa. Olin koulukiusattu ja seurakunnasta löysin kavereita ja uskoni auttoi minua masennuksessani. Kotiseurakuntani oli kuitenkin hyvin konservatiivinen ja vanhoillinen ja kaikki seksuaalisuuteen liittyvä, etenkin homoseksuaalisuus, oli jotain ihan kauheaa. Tämä puski minua syvemmälle kaappiin ja esittämään jotakin muuta kuin mitä olin."

"Minua painostettiin elämään hetoroelämää. Lopulta minut hylkäsi muutama seurakuntaani kuuluva silloinen "ystäväni/sisareni"" 

Omien yritysten tapoja ja tunnelmia ja niihin liittyneitä ajatuksia kuvattiin paljon

"Se tapahtui jaksoissa, välillä ajattelin että pystyn kontrolloimaan asiaa paremmin. Lähinnä rukousta, paastoamista ja itsenäistä raamatun lukemista, mutta myös sielunhoitoa ja esirukouksia. Löysin terapeutin Aslanin ja siellä Elävien Vesien kautta. Muutamia kertoja henkien pois ajamista."

"Päätin itse, että voin elää heterosuhteessa ja mennä naimisiin, että onnistun kyllä löytämään siedettävän suhteen niinkin ja elämään "oikein". Alleviivasin Raamatusta kaikki mahdolliset homous on syntiä -tyyppiset kohdat ja päätin muuttua."

"Ensimmäisen kerran muistan tietoisesti kyseenalaistaneeni seksuaalisuuteni noin 12-vuotiaana vuonna 2001 tai 2002. Se aiheutti minulle ahdistusta, koska muu kuin heterous oli minulle outoa. Siihen aikaan ei ollut vielä nettiä samalla tavalla kuin nyt ja hyviä esimerkkejä naisista pitäviä naisista ei oikein ollut missään mediassa. Muutenkin yhteiskunta oli erilainen ja siksi yritin muuttaa itseni heteroksi."

"Rakastuin naiseen ja aloitin seurustelun. Ajattelin kuitenkin heti aluksi, että se tulee päättymään, sillä en voi elää synnissä. Suhteen aikana olin välillä sitä mieltä, että elän synnissä ja minun täytyy lopettaa seurustelu. Välillä taas koin, että siinä ei ole mitään väärää. ---  Taukojen aikana olin vahvasti siinä uskossa, että voin eheytyä homoseksuaalisista tuntemuksista. Kun taas retkahdin uudestaan tapailemaan tätä samaa naista, koin epäonnistumista. Rukoilin paljon, että Jumala ottaisi homoseksuaaliset tuntemukseni pois. Kävin seurakunnassa ja toivoin, että se voisi parantaa minut. Yritin käydä treffeillä miesten kanssa, vaikka tiesin jo heti alkuun, että minulla ei herää tunteita heitä kohtaan."

"Muutosyritykseni olivat pitkälti henkilökohtaisia rukoukseen, kirjoittamiseen ja raamatunlukuun keskittyviä."

"Mietin pukeutumistani ja jopa kävelytyyliäni, hakeuduin maskuliinisempien poikien seuraan."

"Minulle vakuutettiin, että olen mies. Tätä yritin toteuttaa ja yritin olla miehisin mies, mitä voi olla. Halusin vain tulla hyväksytyksi, mutta hain sitä väärällä tavalla näin jälkikäteen ajateltuna."

"Oman itsen kieltämistä. Tunteiden tukahduttamista."

"Vaikea kuvailla, koska kaikkia asioita siihen liittyen tehtiin vain yksittäisiä kertoja. "Vapauduin synnistä" useita kertoja, mutta ne aina palasivat."

"Minulle on aina ollut hyvin tärkeää tehdä oikein eikä mennä helpon kautta. Vaikka vanhempani ovat tukeneet minua aina vastuulliseen homoseksuaalisuuden toteuttamiseen. Paine muutokseen on tullut omasta sisimmästä ja pelosta olla väärässä ja joutua helvettiin, jos harrastan toisen miehen kanssa seksiä. Luin kirjallisuutta puolesta ja vastaan. Ymmärsin molemmat kannat, mutta konservatiivinen tulkinta oli matikkaluonteelleni mieluisempi. Halusin ottaa Raamatun kirjaimellisesti enkä ajautua epävarmaan tulkintaan Raamatusta, jossa tuntuu olevan liikaa selityksen makua. Pidättäydyin seksistä ja seurustelusta, koska ei ollut järkevää miettiä sellaista, jos ei tiennyt, mikä on oikein. Seurustelin naisen kanssa, koska jos se olisi onnistunut, ei olisi tarvinnut miettiä homouden etiikkaa ja olla pelottavaa liberaalia tulkintaa. Seurustelu ei kuitenkaan onnistunut naisen kanssa. Erosimme ja jatkoin selibaatissa elämistä sinkkuna."

Muutama vastaaja kuvaa, kuinka oman identiteetin tukahduttaminen johti siihen, että he itse suhtautuivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin syrjivästi. 

"En voi/osaa kuvata konkreettisesti. Rukous: ”tee minusta terve/normaali” oli mielessäni oikeastaan lapsesta keski-ikään asti. Ensin siksi, että luulin olevani outo ja sairas, sitten siksi, että ajattelin olevani syntinen ja pahoine ajatuksineni puolisoni pettäjä. Olin välillä itse se, joka päivitteli ”ihmisten syntisyyttä”, kun ”valitsevat homotien”, ajattelin, että vakuuttamalla niin itselleni, voisin itse ”parantua”."

"Koen, että omalla kohdalla muutosyritys on ollut alitajunnassa piilevänä useiden vuosien ajan. --- Olen vain ajatellut, että minussa on jotain vialla, kun en ihastu poikiin tai miehiin kovin helposti. Olen siis varmaankin tehnyt jonkinlaista muutosyritystä jo 15-25 vuotiaana, vaikka en sitä kunnolla silloin vielä tiedostanut. Tämä on näkynyt siinä, että olen suhtautunut todella jyrkästi homoseksuaalisuuteen ja kieltänyt sen itsessäni vahvasti."

"aloin seurustella miehen kanssa ja suhtauduin asiaan pakkomielteisellä voitonriemulla. Olin todistetusti "normaali". Samalla katkaisin kaikki välit tyttöön, johon olin nuorena ihastunut. Minun oli päästävä kihloihin ja muutettava yhteen, joten etenimme nopealla aikataululla. Olin kyseisessä heterosuhteessa melkein viisi vuotta, josta ajauduin mielipuoliseen uusien miesten tapailuun ja lyhyisiin, toinen toistaan säälittävämpiin suhteisiin. Samalla kehitin syvää vihaa naisia kohtaan. Koko tämän ajan kärsin mielenterveysongelmista. Olin näennäisesti suvaitsevainen ja kannatin homojen oikeuksia, mutta lesboutta en kokenut "oikeana" rakkautena." 

Muutospyrkimyksiin liittyy usein oman seksuaalisuuden tukahduttaminen. Siihen voi liittyä yritystä herättää toivotunlainen seksuaalisuus itsessä. Joskus tässä on osana itsen pakottamista, seksin harrastamista vastoin omaa halua. Vaarana on tulla jopa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.  

"Kun myönnyin sille ajatukselle, etten ole hetero, pyysin Jumalalta anteeksiantoa ja voimia kestää tämä "koettelemus". Samoihin aikoihin yritin useaan otteeseen myös pidättäytyä masturboinnista. Kun erosin uskonnollisesta yhteisöstä, oma hengellisyyteni heikkeni, mutta sisäistetty homofobia ei niinkään. Muutoksen yritykset vain muuttuivat vähemmän uskonnollisiksi. Seurustelin ja harrastin seksiä 2 miespuolisen henkilön kanssa "oppiakseni nauttimaan" siitä ja lopulta pääsemään eroon homoseksuaalisista ajatuksista ja mieltymyksistä."

"En itse kokenut seksuaalisessa suuntautumisessani mitään pahaa, mutta tiesin että uskonnollisessa yhteisössäni se on väärin. Yritin keksiä ihastumisia eri sukupuoleen kuin mistä olin kiinnostunut, seurustelinkin eri sukupuolen edustajan kanssa ja tulin suhteessa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi."

"Yritin uskotella että voin olla naisena sellainen kuin haluan ja tukahduttaa kehodysforia ja pakottaa itseni seurusteluun ja seksiin jotta oppisin nauttimaan niistä. En puhunut asioista ja välttelin niistä lukemista."

"Seurusteleminen, seksin harrastaminen, pornon katsominen, masturboiminen. Vaikkei mikään näistä oikeasti kiinnosta, toivoin vain että näitä tehdessä olemattomat haluni heräisivät."

Joskus puhuttaessa "eheytymisessä onnistumisesta", muistutetaan onnistumisen liittyvän siihen, että onnistuja on alun alkaenkin ollut bi- tai panseksuaali. Hän on vain ryhtynyt toteuttamaan heteropuolta itsessään. Tämäkään ei välttämättä ole hyvä pohja rakentaa elämäänsä tai solmia suhteita. Olisi tärkeää, että ihminen saisi ihan itse löytää oman seksuaalisen suuntautumisensa, kuulostella mikä tuntuu hyvältä ja omalta ilman ulkopuolista painetta tai tunteittensa tukahduttamista. Kyselyymme vastannut biseksuaali nainen, joka kuvaa heteroavioliittoaan hyvinvoivaksi, kertoo tuntemuksistaan tähän liittyen: 

"Naisen kaipuuni kuitenkin johti siihen, että olemme nykyään polyamorisessa suhteessa, jossa minulla on myös tyttöystävä. Seksuaalisen identiteettini osien kieltäminen alkoi lopulta sattumaan todella paljon, kun koin, että en ole voinut ihan vapaasti valita kumppaniani, koska vain tietynlaisten kumppanien kanssa saisin nauttia perheeni hyväksynnästä. Ei minusta tullut normaalia siltikään."

Meillä on yleensä tarve löytää itsellemme jonkinlainen identiteetti tai identiteettejä, "laatikoita" joiden kautta voimme ymmärtää itseämme ja jakaa kokemuksemme muiden kanssa. Yksi vastaajista kuvaa laatikon löytämisen vaikeutta:

"Alun ’en olekaan hetero’ -vaihe meni yllättävän hyvin, mutta ns. oman laatikon löytäminen oli aina vaikeaa ja yritin pakottaa itseäni niihin. Identifioin myös reilut pari vuotta lesbona, ja tajuaminen bi-seksuaalisuudesta oli iso kolaus itselle ja yritin muuttaa sitä."

Juuri pakottautuminen enemmän tai vähemmän vääränlaisiin laatikoihin on muutospyrkimysten ytimessä. Vääränlaiset laatikot eivät tosin liity vain seksuaalisuuteen tai sukupuoleen. Vääränlaisiin laatikoihin ahtautuminen voi olla koko elämäämme leimaava tekijä. Usein näistä laatikoista ponnistellaan ulos psykoterapian avulla. Psykoterapia voi kuitenkin saada ihmisen hautautumaan tiukemmin ahtaisiin laatikoihin, ellei terapeutilla ole osaamista kohdata asiakkaan seksuaalista ja romanttista suuntautumista ja sukupuolta. Yksi vastaajista kuvasi tässä suhteessa pieleen mennyttä terapiaa näin:

"Menin terapiaan niihin aikoihin, kun olin eronnut heteroliitosta ja alkanut jotenkin hahmottaa sitä, kuka olen ja mitä haluan. Olin rakastunut ja aloittanut suhteen ihanan naisen kanssa. Olin kuvitellut, että terapeutti tukee minua kun aidosti eheydyn omaksi itsekseni ja löydän sen kuka olen ja mitä haluan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tuntui että vaikka opin terapiassa puolustamaan omia rajojani ja käsittelin raskaita lapsuudenkokemuksia yms., niin terapeutti jollain lailla yritti vetää minua takaisin siihen maailmaan, jossa olin sairastunut. Hän ei itse tajunnut tätä ollenkaan. --- Kun terapia jatkui, aloin itsekin vähän kyseenalaistamaan omaa suuntautumstani ja pidin mahdollisena, että kiinnostukseni naisiin johtui traumoistani. --- Yritin puhua näistä asioista, mutta terapeutin mielestä hänen ajatuksensa esim. homoudesta olivat hänen yksityisasioitaan, jotka eivät kuuluneet minulle. Hän jopa syytti minua jotenkin omien rajojensa loukkaamisesta." 

Onneksi toisenlaisiakin kokemuksia tuli ilmi:

"oma pohdiskeluni sekä hyvä psykoterapia ovat avanneet oman sukupuolisuuteni laajenemiseen .. "

Terapeutin haussa on hyvä heti alkuun tunnustella ja kysyä suoraan terapeutin suhtautumista oman itsen kannalta olennaisiin asioihin. On paljon hyviä psykoterapeutteja, jotka suhtautuvat asiallisesti sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen että uskontoon. Hyvä psykoterapia kannattaa. Lopetamme tämä osion erään vastaajan toivoa herättäviin sanoihin.

"Minua on edelleen vaivannut pelko siitä, että joudun homouden toteuttamisen takia helvettiin. Olen kuitenkin päättänyt, että en anna pelolle valtaa, vaikka se välillä valtaa mieleni ja haluan kuihtua pois ja lakata olemasta, jotten joutuisi helvettiin, jos aloitan seurustelusuhteen toisen miehen kanssa. Olen kokenut, että ei ole mitään järkeä elää, jos rakkaus on väärin. Olen päättänyt hakeutua psykoterapiaan, jotta saisin elettyä onnellisempaa elämää paremmin sinuina homouteni kanssa."

Kuva GLady, Pixabay

Seuraavassa osassa tarkastelemme mm. muutosyritysten lopettamista ja sitä, mikä on auttanut käsittelemään kokemuksia. 

Ja toivotamme lukijoille oikein hyvää joulunaikaa!