tiistai 15. joulukuuta 2020

Perustietoa "eheytyskysely kakkosesta"

Hankkeen ensimmäisenä vuonna julkaisimme kyselyn "eheytyksestä" eli seksuaalisen/romanttisen suuntautumisen tai/ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä. Nyt on menossa hankkeen kolmas vuosi, ja tartuimme samaan aiheeseen uuden kyselyn avulla. Kyselyyn tuli 64 vastausta. Iso kiitos vastaajille!

kuva: Tinka Paulsen, Pixabay

Ensimmäisen kyselyn vastausten lukeminen oli raskasta, aivan kuten tämän toisenkin. (Ensimmäisen kyselyn tuloksiin voi tutustua tämän sivun kautta.) Nyt olemme kuitenkin jotenkin....tottuneet aihepiiriin. Tietoisuus ahdistuksesta, syyllisyydestä, pelosta, häpeästä, itse-epäilyistä, mielenterveyden romahduksista ja itsemurhayrityksistä on tullut osaksi työtämme, arkipäiväistynyt. Tämä on vähän huolestuttavaa. Triggerivaroitus kuitenkin lukijoille: kirjoitus sisältää materiaalia, joka voi aktivoida traumoja ja herättää ahdistusta!

Mutta takaisin kyselyyn. Varoituksen sana sinulle, joka et pidä kaavioista etkä tilastoista. Tässä ensimmäisessä kyselyämme käsittelevässä tekstissä sellaisia on tulossa aika paljon. Ruotsinkieliset vastaukset olemme vastaajien yksityisyyden suojaamiseksi suomentaneet. Lähes kaikissa kysymyksissä on voinut valita useamman vastausvaihtoehdon.

Perustietoja vastaajista

Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma oli seuraavanlainen:

Asuinpaikkakunnat sekä muutospyrkimysten aikana että nykyään sijoittuvat eri puolille Suomea, pienistä paikkakunnista pääkaupunkiin. Yksityisyydensuojan vuoksi emme erittele niitä tässä sen tarkemmin. 

Seksuaaliseksi suuntautumisekseen vastaajat ilmoittivat seuraavat:

Romanttisen suuntautumisen suhteen vastaukset jakaantuivat näin:


Sukupuoli-identiteettien kohdalla vastaajat ilmaisivat olevansa:



Seksuaalinen ja romanttinen suuntautuminen, itsen hyväksyminen nyt


Kysymykseen "Kun koetit muuttua, tämä koski" vastattiin seuraavalla tavalla. 


Jotain muuta -kohtaan vastanneista toinen kertoi pyrkineensä muuttamaan kaikkia näitä sekä lisäksi sosiaalisseksuaalista suuntautumista. Toinen ei varsinaisesti koettanut muuttua, mutta koki painetta uskonnollisesta yhteisöstä, jossa homoseksuaalisuutta ei katsottu hyvällä silmällä. 

Seksuaaliseen suuntautumiseensa vastaajat kertoivat suhtautuvansa nykyään näin:


Omin sanoin seksuaalisesta suuntautumisesta kerrottiin seuraavilla tavoilla:

"Hyväksyn pääosin suuntautumiseni ja olen tällä hetkellä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Toisinaan tunnen siitä kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia ja joskus jopa ahdistusta tai syyllisyyttä."

"Olen ymmärtänyt seksuaalisen suuntautumiseni vuosien kuluessa"

"Hyväksyn arjessa, mutta koen välillä surua siitä, etten ole heteroseksuaali ja kykene siksi uskonyhteisön ajatusten mukaiseen elämään"

"Hyväksyn, mutta se on edelleen vaikeaa..."

"En todennäköisesti ole vielä hyväksynyt seksuaalista suuntautumistani. Epäilen itseäni"

"Osittain sinut, osittain en. Riipuen sosiaalisista suhteista ja painostuksesta ulkopuolelta, hyväksyn sen, että olen liian erilainen niin vähemmistöyhteisössä kuin heteroyhteisössä"

"Hyväksyn itseni, kysymys on miten toteuttaa suuntautumista satuttamatta itseä tai muita"'

"Olen prosessissa hyväksyä sen."

"Hyväksyn suuntautumiseni, mutta tunnen myös syyllisyyttä, häpeää, pelkoa ja elämättömän elämän taakkaa"

"En tiedä sitä vielä, koska se on täysin minun ulkopuolelta minuun aivopesty. Annan asian rauhassa selvitä."

Vastaajien suhtautuminen omaan romanttiseen suuntautumiseensa kulki samoihin suuntiin kuin seksuaalisen suuntautumisen kohdalla:


Suhdetta romanttiseen suuntautumiseen kuvattiin omin sanoin näin:

"Romanttinen suuntautuminen pohdituttaa. Joskus koen, että olen epäonnistunut, kun en ole kyennyt ihastumaan/rakastumaan vastakkaiseen sukupuoleen."

"Olen ymmärtänyt romanttisen suuntautumiseni vuosien kuluessa."

"Hyväksyn arjessa, mutta koen välillä surua siitä, etten ole heteroseksuaali ja kykene siksi uskonyhteisön ajatusten mukaiseen elämään"

"Minulla ei ole mitään "romanttista suuntautumista" tosi outo ilmaus edes"

"Hyväksyn sen, mutta välillä on vaikeuksia luottaa omien tunteiden oikeellisuuteen"

"Hyväksyn itseni, kysymys on miten toteuttaa suuntautumista satuttamatta itseä tai muita"

"Olen hyväksymässä sen."

"En tiedä sitä."

Sukupuoli-identiteettiinsä vastaajat suhtautuivat nykyään näin:


Omin sanoin suhdetta sukupuoli-identiteettiin kuvattiin seuraavasti:

"Minulla ei ole "sukupuoli-identiteettiä". Olen sitä sukupuolta jota olen, koska olen syntynyt sen sukupuolen kehoon, eikä tätä kehoa voi muuttaa, eikä minun identiteettini tai kokemukseni sukupuolestani vaikuta kehooni. Eli kyllä, hyväksyn sukupuoleni, mutta en koe tuota "hyväksyn sukupuoli-identiteettini" -kohdan ruksaamista itselleni sopivaksi, koska "sukupuoli-identiteetti" on suunnattoman häilyvä ja epämääräinen käsite."

"En pidä ihmisten luokittelemisesta, etenkään binääristi. Olen minä, en ensisijaisesti nainen tai mies tai muu."

"Hyväksyn sukupuoli-identiteettini sellaisena kuin se on, vaikka en oikein tiedä mikä se on."

"Sukupuoli-identiteetti on ollut kohdallani vain haitallinen käsite ja ulottuvuus. Olen paljon onnellisempi kun elän biologisen Sukupuoleni hyväksyen, ja identiteettini keskiössä on ihan muut asiat."

"Koen naisen sukupuoliroolit ja odotukset ahtaaksi, mutta samaa pätee muihin naisiin joiden kanssa olen puhunut aiheesta."

Kuva Andreas Hoja, Pixabay

Muutoksen vapaaehtoisuus


Kysymys "eheytyksen" vapaaehtoisuudesta on mielenkiintoinen. Joissakin tapauksissa on ilmiselvää, että paine muutokseen tulee ulkopuolelta. Sekä tähän toiseen että ensimmäiseen muutospyrkimyksiä käsittelevään kyselyyn on tullut vastauksia ihmisiltä, jotka eivät itse koskaan ole halunneet "eheytyä", mutta ovat esim. perheensä painostuksesta tällaiseen joutuneet. Joskus ihminen lähtee muutosyrityksiin vapaaehtoisesti, mutta lähtisikö hän ilman ympäröivän yhteisön asenteita, arvoja tai raamatuntulkintoja? Me emme kehity, kasva tai yleensä elä yksinämme, vaan olemme vahvasti sidoksissa yhteisöihimme ja ihmissuhteisiimme. 

Kysyimme vastaajilta: "Oliko muutoksen hakeminen seksuaaliseen/romanttiseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin vapaaehtoista?" Vastaukset jakaantuivat tällä tavoin:



Jotain muuta -kohtaan tuli seuraavanlaisia vastauksia:

"Siis minun haluttiin muuttuvan Vapaakirkon piirissä. Lesbous koettiin vääräksi."

"Koin itse olevani outo tai sairas enkä uskonut, että voisi olla muita, jotka tuntevat samoin."

"Epätietoisuutta"

"osittain vapaaehtoisesti, mutta sosiaalisesta paineesta joka tuli hetero- ja vähemmistöyheisöistä"

"Painetta sen muuttamiseen heteroksi tuli hyvin paljon."

"Jouduin pienestä taaperosta lähtien täysin aivopesun mukaan hyväksymään ja elämään ilman tahtoani."

Vain pieni osa vastaajista koki muutospyrkimysten olleen täysin ulkoa pakotettuja. Vielä harvemmassa vastauksessa kuvattiin niitä täysin vapaaehtoisiksi. Vastausvaihtoehdon "Kyllä, täysin vapaaehtoista" valinneista kolme oli valinnut myös jonkin toisen kohdan, jossa kuvattiin ulkopuolelta tulleita paineita tai sisäistettyjä asenteita. Yksi "Kyllä, täysin vapaaehtoista" -vastauksen valinnut oli ehkä ymmärtänyt muutospyrkimysten merkityksen väärin ja todennäköisesti sekoitti sen oman trans-identiteettinsä hyväksymiseen. 

Tämä onkin välillä ongelma "eheytyksestä" tai muutospyrkimyksistä puhuttaessa: termi itsessään saattaa joidenkin mielestä tarkoittaa jotain ihan muuta kuin mitä itse sillä tarkoitamme. Tämä onkin meille ja muille aihepiirin kanssa työskenteleville oppimisen ja muistamisen paikka. Meidän on syytä avata selkeästi, että seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muutospyrkimys EI OLE SAMA ASIA kuin oman transsukupuolisuuden pohtiminen tai transprosessi. Pahoittelut, että emme itse osanneet sitä riittävän selkeästi tehdä.

Takaisin itse kyselyyn. Miksi ihminen haluaa muuttaa suuntautumistaan tai sukupuolikokemustaan?

Esitimme kysymyksen, mistä mahdolliset paineet muutospyrkimyksiin tulivat. Tässä vastaukset:


Jostain muualta tulevista paineista vastaajat kertoivat näin:

"Ympäröivä yhteiskunta"

"Seurustelukumppanilta"

"Yhteiskunnalta, koko maailmasta, asenteista."

"Vaistosin ympäristön asenteet, tämä ei voi olla oikein, puheet, lehdet, väkivalta, poliisi."

"Laajempi sateenkaariyhteisö"

"Erinäisistä yhteisöistä ja harrastuspiiristä"

"Maailmankatsomuksestani."

"Yhteiskunnasta"

"Yhteiskunnalta"

"Jämsän kr opisto"

"Sisäisen mietiskelyn tuloksena."


(Yksi vastaajista antoi tähän kohtaan vastauksen, jossa kommentoi kyselyämme, eikä vastannut itse kysymykseen. Palaamme kyselyä koskeviin palautteisiin myöhemmin.) 

Tähän kohtaan olisi selvästi kannattanut lisätä yhdeksi vastausvaihtoehdoksi "ympäröivä yhteiskunta". Eivät paineet välttämättä tule jostakin yksittäisestä paikasta vaan koko siitä todellisuudesta, jossa elämme. Maailma on kuin peili, johon katsomme ja jossa toivomme näkevämme omankin kuvamme. Kun kuvaa ei ole tai se on ihan erilainen kuin koemme olevamme, on varsin loogista koettaa muuttaa itseään. Etenkin, jos kokee olevansa yksin, ainoa laatuaan.

Paineiden kuvailu omin sanoin


Usein paineet voi kuitenkin paikantaa tarkemmin johonkin tiettyyn paikkaan, aikaan, yhteisöön, ihmiseen. Pyysimme kyselyyn vastanneita kertomaan vielä omin sanoin kokemistaan paineista. Niitä tuli kaiken kaikkiaan 26 vastaajalta. Tekstiä on siis paljon. Seuraavassa poimintoja vastauksista. Joistakin vastauksista on yksityisyydensuojan vuoksi julkaistu vain osa tai osia.

Valtaosa vastaajista (14) kuvasi paineita, jotka liittyvät uskontoon tai uskonnolliseen yhteisöön.

"Olin osana konservatiivista viidesläistä liikettä nuorena, ja siksi minulla ei ollut edes mahdollisuutta toteuttaa seksuaalista/romanttista suuntautumistani. Sukupuoli-identiteettiäni en edes uskaltanut kyseenalaistaa, eikä minulla ollut siihen mahdollisuutta."

"---Sielunhoidollisessa keskustelussa minua painostettiin katkaisemaan yhteydenpito naiseen, jota rakastin romanttisessa mielessä. Sielunhoitaja toivoi, että olen häneen yhteydessä ja ilmoitan, mihin ratkaisuun päädyin. Koin tämän painostuksena, ikään kuin olisin tilivelvollinen tekemisistäni.---" 

"Taustani on vanhoillislestadiolaisuudessa. Siellä oli yleistä esim. rippikoulussa puhua homouden sopimattomuudesta. Jos sinulla epäiltiin oleva "homoseksuaaleja ajatuksia", sinut saatettiin kutsua jonkun leirihenkilökunnan kanssa keskustelemaan."

"Olin omaksunut kristillisistä yhteisöistä ja kaveripiireistä, joissa liikuin nuorena, ajatuksen, että muut kuin heteroseksuaaliset suhteet ovat synnin seurausta ja niiden harjoittaminen ja edistäminen on Jumalan tahdon vastaista ja rikkoo kirkkoa. Tästä syystä huomattuani oman seksuaalisen kiinnostukseni samaa sukupuolta kohtaan koin useamman vuoden ajan, että rikon Jumalan tahtoa ja seurakunnan yhtenäisyyttä, jos hyväksyn tämän taipumuksen itsessäni tai alan toimia sen mukaan. Minua pelotti kertoa tutuille kristityille, joiden tiesin ajattelevan em. tavalla, omista pohdinnoistani ja seksuaali-identiteetistäni koska pelkäsin, että minuun ei enää suhtauduta luottamuksella tai kunnioituksella vaan minua pidetään tältä osin eksyneenä ja opastettavana. Monilta osin pelot eivät toteutuneet, mutta muutaman ystäväni kanssa huomaan ihmissuhteen kokeneen kolauksen, koska ystäväni ei ole voinut hyväksyä valintaani hyväksyä seksuaalisen suuntautumiseni."

"Kristillisen seurakunnan perinteiset moraalikäsitykset luovat painetta muuttua, vaikka kukaan konkreettinen henkilö ei esittäisi vaatimuksia."

"---Uskonnollinen yhteisö, josta tulen, on yleisesti viestinnässään antanut ymmärtää, että homouden harjoittaminen on syntiä. Tämä on vaikuttanut minuun syvästi ajatusten tasolla, sillä olen kokenut, että minua ei hyväksytä sellaisena kun olen ja siksi olen pyrkinyt muuttamaan seksuaalista suuntautumista."

"Hyvin vahvasti painostettiin ja kerrottiin kaiken olevan syntiä, kaikki oli väärin, mutta erityisesti kaikki mitä minä tein ja tunsin. Jouduin tiettyjen seurakuntalaisten silmätikuksi, ja minun käytökseen puututtiin jatkuvasti, myös niin paljon, etten kokenut enää olevani millään tavalla tervetullut seurakuntaan, koska kaikki, kirjaimellisesti, pitivät minua silmällä ja aikoivat puuttua minun käytökseen jos se olisi normista poikkeavaa. ---"

"--- seurakunnassa toitotetaan että kyllä me hyväksytään homot, mutta ei niiden tekoja, niin eihän siinä enää uskaltanut miettiä omaa identiteettiään yhtään. Koitti vaan painaa tunteet ja ajatukset taka-alalle."

"Nuorena olin myös hetken ajan evankelis-luterilaisen kirkon toiminnassa mukana, jossa minua ei päästetty isoseksi, koska oli epäily homoudestani. "

"--- rippikoulu yhteisöineen ja varsinkin tätä seurannut lyhyt jaksoni seurakuntanuorena antoivat lisää syitä piilottaa lesbous."

Paineita voi tulla myös perheen, suvun tai kaveripiirin parista. Usein, vaikka eivät aina, nämäkin paineet liittyivät uskontoon. 

"Kristitty kasvatus ja raamatun oppien tulkinta vaikuttavat"

"Suvussa, ja sitä kautta uskonyhteisössä johon sukuni kuuluu, on puhuttu koko nuoruuteni ajan pahimmillaan jopa homojen tappamisesta."

"Yksi parhaista kavereistani on ollut koko ajan sitä mieltä, että homouden toteuttaminen on syntiä. Hän katkaisi välini minuun, kun olin kihlautunut toisen miehen kanssa. ---"

"Perhe: äiti on homofobinen kristitty. Ystäväpiiri: pienellä paikkakunnalla oli paljon vapaakirkkolaisia ja lestadiolaisia, joissa piireissä ei paljon ei-cisheteroita kehuttu."

"Siskoni sanoi minulle: "Sinun pitäisi rukoilla eheytymistä, sillä lesboksi ei synnytä eikä se ole Jumalan tahto. Naisen kanssa seurustelu ei ole hyväksi sinulle."---"

"--- Kaverini sanoi minulle, että hän luovuttaa minut Saatanalle kiusattavaksi, jotta henkeni pelastuisi maailmanlopussa. (1. Kor. 5:5) Hänen ajatuksensa ja näkemyksensä kummittelevat minun päässäni enkä saa niitä lopullisesti pois, koska minua pelottaa, että joudun helvettiin, jos hän on oikeassa ja minä myönteisellä raamatuntulkinnallani olen vastoin Jumalan tahtoa. ---"

"---perheen ei-uskonnolliset mutta konservatiiviset näkemykset ---"

"Vanhempani ja muu suku eivät antaneet tilaa saateenkaariasioille. Niistä ei puhuttu ja niitä ei hyväksytty. Minulle vakuutettiin, että olen mies ja niin minun pitää elää. Tätä minä yritin vaikka keho ja mieli sanoivat vastaan."

"13-vuotiaana kerroin äidilleni ihastuneeni tyttöön. Äidin suhtautuminen asiaan oli järkytys: itkua, voivottelua ja asian kieltämistä. Minun annettiin ymmärtää, että asia on piilotettava ja siitä ei saa puhua."

Koulusta tulleita paineita kuvattiin myös jonkin verran.

"Koulussani oli paljon äänekkäitä transfoobikkoja, jotka usein ja kovaäänisesti julistivat kuinka väärin ja tyhmää, tms. ei-binääriset sukupuolet ovat"

"Yleinen koulukiusaaminen, homottelu ja lesbottelu kotona ja koulussa."

Terveydenhuollosta tulevia paineita kuvattiin näin:

"--- sairaanhoitajan konservatiivinen ihmiskuva"

"Psykoterapeutillani oli asenteita, jotka haittasivat vahvasti omaa toipumisprosessiani. --- Jos olisin suostunut, terapeutti olisi varmasti mielellään alkanut "eheyttää" minua. Kun en suostunut sellaiseen, hänen asenteensa lähinnä estivät sen, että olisin ihan oikeasti eheytynyt sellaiseksi kuin olen. Vaikka aktiivinen "eheytykseen" ohjailu loppuikin, kun en siihen suostunut, terapeutin asenteet kummittelivat taustalla. Omasta mielestään terapeutti teki työtään täysin minua kunnioittaen ja minun lähdökohdistani. Vaikka kuinka toimittaisiin "ammattiroolissa" ja "asiakkaan lähtökohdista", omat asenteet tulevat AINA jollain lailla esille. Itse olen niin herkkä, että huomaan kyllä kaikki mikroilmeet ja pienet eleet. Koin erittäin turvattomaksi tietyistä tärkeistä aiheista keskustelemisen. Kuten seksuaalisuudesta, josta kuitenkin mielestäni terapiassa olisi olennaisen tärkeää puhua. --- Lopetin terapian kesken, koska se aiheutti niin paljon itsetuhoisia impulsseja. Olisin tarvinnut uuden terapian tästä terapiasta selviytymiseen."

Yksi vastaaja, ehkä hieman yllättäen, kuvaili paineita, jotka sateenkaariyhteisö on aiheuttanut.

"Olen jättänyt sateenkaariyhteisön osittain sen takia, että homoseksuaalisuutta katsotaan siellä karsaasti ja varsinkin lesboja painostetaan antamaan periksi seksuaalisista rajoistaan. Olen yrittänyt yhteisön paineen takia psyykata itseni tuntemaan vetoa biologisiin miehiin mutta en onnistunut, mikä aiheutti nuorempana syyllisyyttä ja ahdistusta. Nykyään olen sinut homoseksuaalisuuteni kanssa."

Homoseksuaalisuuden karsastamisesta kertoi samantapaisesti toinenkin vastaaja, vaikka ei paikallistanut näitä paineita sateenkaariyhteisöön:

"Eniten olen tuntenut painetta olla olematta nainen joka on kiinnostunut naisista. Paljon enemmän tukea on tullut vaikka siihen että olin homo transmies."

Paineita saattoi tulla myös seurustelukumppanilta:

"Tapailemani mies kysyi voisinko muuttua heteroksi tai biseksuaaliksi tai pitää esim. silmät kiinni ja kuvitella olevani jossain muualla seksin aikana."

Aseksuaali saattaa kokea koko ajatuksen ihmisen seksuaalisuudesta painostavaksi:

"Tuntuu, että on pakko olla seksuaalinen. Kaikki sanovat, että se on kaikkia ihmisiä yhdistävä piirre ja että se tekee meistä ihmisiä. Tulee tosi ulkopuolinen olo, jos ei halua seksiä eikä kiihotu."


Kuva Gerd Altmann, Pixabay

Tässä ensimmäinen katsaus toiseen kyselyymme seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutospyrkimyksistä. Seuraavaksi tarkastelemme mm. tapoja, joilla "eheytymistä" on yritetty, tarkempia syitä yritysten taustalla sekä toiveita, joita yrityksiin on liittynyt. 

Nähdään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Eheytyskysely kakkonen", kolmas osa

Tässä kolmas katsaus vuonna 2020 tekemäämme kyselyyn seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen muutospyrkimyksistä eli eheytyksestä. Ensimmä...