Reissaamista

Me hanketyöntekijät olemme olleet viime aikoina liikkeessä. Toimistomme on ollut pääosin ihan tyhjillään ja toimistokasvimme vailla kommunikaatiota ihmisten kanssa.

Joensuun-reissun jälkeen Lumi lähti tutustumaan Lahden Malkus-ryhmään. On ollut upeaa tutustua erilaisiin ryhmiin, ryhmien ihmisiin, eri tapoihin järjestää vertaistoimintaa. Lahden ryhmässä pidettiin tällä kertaa työpajaa runouden ja sanataiteen parissa. Lumi tykkäsi työpajasta kovasti. Runous saattaa koskettaa sellaisilla tasoilla, jonne tavallinen arkikieli ja arkinen ajattelu eivät yllä. Se luo ikään kuin pyhän tilan. Olisi kiva kuulla, minkälaista vertaistoimintaa ihmiset kaipaavat. Ideoita saa laittaa vaikka sähköpostiin: lumi.sammallahti@voimavaraksi.fi

Suunnitelmat Lahti Priden tiimoilta lähtivät myös iloisesti käyntiin!

Peik taas reissasi Riihimäelle ja keskusteli Riihimäen seurakunnassa erityisesti sateenkaarinuorten kohtaamisesta seurakuntien toiminnassa. Hän sai hyvin lämpimän vastaanoton, ja kolme tuntia vierähti intensiivisen ideoimisen ja haasteiden kartoittamisen parissa. Seurakuntien työntekijöiden keskuudesta löytyy paljon motivaatiota luoda sateenkaarinuorille turvallinen ja voimaannuttava ilmapiiri. Kiitos Riihimäen seurakunnalle antoisasta palaverista ja niin tärkeistä insider-perspektiiveistä!

Peikin Riihimäen-matkan aikoihin Lumi oli jälleen kiskojen päällä ja palaili Joensuuhun. Taivaallisen kauniissa Joensuun kirkossa vietettiin Pohjois-Karjala Priden jatkoja, sateenkaarimessua. 

Yllä kirkon penkkejä vielä tyhjinä ennen messua. Näin tyhjinä ne eivät todellakaan pysyneet. Messun jälkeen kokoonnuttiin pieneen keskustelutilaisuuteen, jossa Lumi kertoi hankkeesta ja messuväki keskusteli kokemuksistaan, toiveistaan, vaikeuksistaan, tarpeistaan. Oli hienoa seurata, kuinka eri toimijoiden yhteistyö sai vauhtia. Seurakunnan edustaja ja messun järjestäjä pastori Katri Vilén kuunteli herkin korvin sateenkaarikansan toiveita, ja paikallisen Setan edustaja lupasi auttaa seurakuntaa mm. kouluttautumisessa. Messujakin luvattiin järjestää useamminkin kuin kerran vuodessa, ehkä koota ryhmä messujen suunnittelemista varten. Mietittiin, saataisiinko paikallinen teologiopiskelijoiden järjestökin yhteistyöhön mukaan. Lumi totesi ilolla, että hanke voi astua taka-alalle, mikä on tietenkin ihan parasta.

Lopuksi pitää vielä mainita Marja-Sisko Aallon kaunis saarna. Kuten Marja-Sisko itse totesi, tämä oli kenties ensimmäinen kerta kun Joensuun pääkirkon saarnastuolista saarnataan, että saamme kehrätä ja purista Jumalan sylissä kuin pieni kissanpentu. Kiitos, Marja-Sisko, Katri, Pohjois-Karjalan Seta ja koko susirajan sateenkaarikansa. Sekä tietenkin Erkki-kissa!