Rautatieasemalta suunnistimme suoraan Sexpoon. Siellä juttelimme Maria Vihlmanin kanssa mahdollisista yhteistyökuvioista. Hankkeessa on tarkoitus laatia uskonnollisille yhteisöille suunnattu koulutuspaketti, mutta turha meidän on luoda jotakin, joka jo pääosin on olemassa. Seta ja Sexpo tekevät upeaa työtä kouluttajina, ja meidän tehtävämme on pohtia, kuinka koulutusta voisi muokata nimenomaan uskonyhteisöjen tarpeisiin sopivaksi. Kouluttajaverkoston luomisessa muista toimijoista on myös korvaamatonta apua.
Sexposta siirryimme SOPU-hankkeen tiloihin. Joku voi kysyä, miten tämä kunniaväkivaltaa ehkäisevä hanke liittyy meihin. No, vaikka sillä tavalla, että hankkeen piiriin hakeutuu myös sateenkaari-ihmisiä. Ja heitä on muuallakin kuin Helsingissä. Tarkoitus on tiivistää yhteistyötä meidän, tämän hankkeen, Pirkanmaan Setan ja Tampereella toimivan Didar-hankkeen kanssa.
Huolimatta siitä, että Peik oli syönyt jo kaksi aamiaista (Lumi vain yhden), meillä oli nälkä. Onneksi seuraava tapaaminen oli sovittu lounaan merkeissä tapahtuvaksi. Juttelimme taiteilija Lauri Linnan kanssa hankkeen tulevasta videomateriaalista. Tämän lisäksi löysimme yhteisiä kiinnostuksenaiheita loputtomasti. Alkaen vaikka porkkanan historiasta ja luostarielämästä.
Lounaalta siirryimme Suomen Mielenterveysseuran tiloihin. USKOT-foorumi ja Rikosuhripäivystys järjestivät tapaamisen, jossa he esittelivät viharikoksiin liittyvää varjoraporttiaan. Raportilla pyritään keräämään sellaista tietoa, jota ei saa viranomaisilta. Edustajia tapaamisessa oli mm. oikeusministeriöstä, Suomen Romanifoorumista ja Suomen Islamilaisesta Neuvostosta.
Keskustelimme syistä, jotka estävät viharikosten ilmoittamisen poliisille. Järkyttävätkin rikokset saattavat jäädä pimentoon, koska uhrin häpeä on liian suuri tai sen ympärille kietoutuu merkittäviä ihmissuhteita. Puhumattakaan siitä, kuinka pienemmät viharikokset jäävät pimentoon. Itse asiassa Lumi tajusi vasta tapaamisessa, että on itsekin jättänyt viharikoksen raportoimatta. Syitä olivat varmaan juuri nolouden tunne, ihmissuhteet, epäluottamus poliisin asenteisiin sekä se, että kyseessä ei ollut henkeä tai terveyttä uhkaava asia. "Pikkujuttu", jolle poliisi ei todennäköisesti tekisi juuri mitään. Puhuimme kuitenkin siitä, että on tärkeää tuoda esille myös sellaiset vähäisemmät viharikokset, joiden tutkintaan poliisin resurssit eivät välttämättä riitä. Tiedonkeruu ja raportointi viharikoksista on tärkeää. Rikoksiin ei voi puuttua, jos niitä ei näy missään.
Varjoraportti onkin upea juttu. Lumi päätti ilmoittaa kokemansa viharikoksen heti raporttiin, jonne pääsee täältä. Raportoikaa tekin, jos olette joutuneet viharikoksen kohteeksi! On tärkeää, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemat viharikokset ovat näkyvissä.
Iso kiitos tästä matalan kynnyksen varjoraportista!
Toimme tapaamisessa esille myös sellaisen asian, että puhe, joka jossakin toisessa kontekstissa olisi selkeästi vihapuhetta, saattaa uskontoon liittyessään tulla tulkituksi teologisena kysymyksenä. Ja siihenhän on sitten uskonnonvapauteen liittyvä oikeus. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla tämä on aika silmiinpistävää. Tämä on vaikea kysymys, jota luvattiin pohtia lisää vaikkapa siellä oikeusministeriössä.
Pääsimme juttelemaan myös romaniyhteisöstä ja sateenkaarevuudesta ja vähän kyselemään islamilaisen yhteisön tilannetta.
Mutta sitten pitikin rientää junaan. Onneksi junassa oli ravintolavaunu, ja menimme taas syömään. (Jälkkärikahvittelu oli tapahtunut ennakkoon edellisessä tapaamisessa....)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti