Mitä toivomme (nuorisokyselyn viides osa)

Hankkeemme tekemän nuorisokyselyn esittely täällä blogissa lähenee loppuaan. Haluaisimme tuoda vielä esiin asioita, joita nuoret ovat toivoneet. Saimme valtavasti vastauksia seuraavaan kysymykseemme: "Mitä yhteisösi aikuisen pitäisi tehdä, sanoa tai minkälainen hänen pitäisi olla, että uskaltaisit kertoa hänelle avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestasi tai sukupuoli-identiteetistäsi?"

Monissa vastauksissa esiintyi paljon samoja ominaisuuksia. Aikuisen tulisi olla mm.

ystävällinen

turvallinen

vastaanottava

kuunteleva

kannustava

hyväksyvä

avoin

rento

helposti lähestyttävä

empaattinen

avarakatseinen

rakastava

oma itsensä

rehellinen

suvaitseva

ennakkoluuloton

luotettava

ymmärtäväinen

valmis keskustelemaan

rohkaiseva

tukeva

tietävä

lämmin

joustava

huumorintajuinen

tasa-arvoinen

rauhallinen

sellainen joka ei kerro muille

Tällaisia ominaisuuksia varmasti me kaikki kaipaamme kuuntelijalta. 

Jotain lisää kuitenkin

Vähemmistöön kuulumisen kysymykset voivat kuitenkin olla sellaisia, että pelkät hyvän kuuntelijan ominaisuudet eivät välttämättä saa nuorta luottamaan.

Moni toivoikin jotain vielä lisää. Lukuisissa vastauksissa esitettiin, että aikuinen ilmaisisi selkeästi hyväksyvänsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. 

"Jos hän itse sanoisi, että on ok olla muutakin kuin hetero."

"Asiaa auttaa paljon se, jos hän esim. puhuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä myönteiseen sävyyn ja huomioi kaikenlaiset ihmiset."

"jos muut ottavat asian esille, on siitä helpompaa myös itse puhua"

"tuoda esiin muitakin "mahdollisuuksia" kuin cishetero, koska kun siitä ei koskaan puhuta ääneen eikä kukaan ikinä mainitse muuta kuin cisheterot niin ei uskalla sanoa itsekään muuta yhteisössä joka muuten on tärkein."

"Puhuisi kaikista kuin itsestään tai tutusta eikä kuin niistä maagisista vähemmistö homoista joita esiintyy vain täydenkuun aikaan kukkulan laella. Sillä change are siinä huoneessa on sateenkaari nuoria ja meistä tuntuu että meidän eteen piirretään ympyrä emmekä kuulu sen sisälle."

"Ohjaajien olisi hyvä tuoda asiaa aktiivisemmin esille. Tällä en tarkoita perinteistä puhetta siten, että erikseen mainittaisiin, että "myös homous on ihan tavallinen asia ja kaikki ovat yhtä arvokkaita". Mielestäni parempi keino olisi sisällyttää asia epäsuorasti (mutta kuitenkin näkyvästi) toiminnan "normaaliin" agendaan, jolloin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen koettaisiin helpommin arkisena asiana, ei erikseen mainittuna huomiona."

Käytännön neuvoja

Vastauksista saa ihan käytännön neuvoja arkiseen kohtaamiseen ja turvallisen ilmapiirin luomiseen:

"Pride-symboleiden päällä pitäminen (ihan ally-lippu on jo paljon parempi kuin se ettei ole mitään), korjata vääriä sanomisia (joku muu sanoo jotain seksististä/syrjivää ja aikuinen korjaa)"

"hän ei kysyisi esim. tytöltä onko hänellä nimenomaan poikaystävää. olisi luontevampaa kertoa jos mainitsisi muutkin sukupuolet"

"Meille sanottiin mm. "Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään" jonka voisi korvata sanalla vanhemmat."

"Ei saisi puhuessaan olettaa että kaikki ovat heteroita. Kun puhutaan vaikkapa rakkaudesta, voisi joskus nostaa tarinoiden esimerkeissä esiin vaikkapa Millan ja Miian parisuhde tai esim. perhe, jossa on kaksi äitiä."

"ei kertoa miten ihminen on luotu vain naiseksi ja mieheksi"

"sukupuolineutraalit vessat"

"Miettiä mm. vitsinsä/huumorin leirillä, ettei heitä homo/transfobisia vitsejä vaikkei olisi heitä mitään vastaan."

"pitää esim. sateenkaariranneketta tai -pinssiä"

"Esimerkiksi majoitusohjeissa olisi hyvä heti tulla esille, että saa mennä mihin majoitukseen itse kokee kuuluvansa."

"Puuttua leiriläisten homofobisiin asenteisiin - pyytää nuoria perustelemaan, miksi he eivät esim. haluaisi ystäväkseen muita kuin heteroita"

"hänellä tulisi olla koulutusta syrjinnän ehkäisyyn"

Jotkut kaipasivat aktiivista rohkaisua tulla juttelemaan.

"Aikuisen tulisi kertoa avoimesti ajatuksistaan ja jopa kehottaa tulemaan puhumaan, jos kokee että oman seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin suhteen saattaisi olla ristiriitaa uskon kanssa."

"tuoda oman välittämisen ja halun auttaa esille sanoin ja teoin, muutenkin kuin vain "aina saa tulla puhumaan" -lauseella. Välillä voisi jopa kysyä, että miten menee."

En hyväksy asiaa, mutta hyväksyn teidät ihmisinä....?

Ymmärrystä riitti välillä niillekin aikuisille, jotka eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä pysty hyväksymään. Jotkut toiveet olivat enemmän heille suunnattuja.

"Tuoda ilmi että hän ei tuomitse näiden asioiden perusteella ihmistä ja, vaikka ei näiden olemassaoloon uskoisikaan/kokisi sen jollain tapaa vääräksi, osaisi silti suhtautua ymmärtävästi ja asiallisesti"

"Ei ainakaan pilkata seksuaalivähemmistöjä"

Suurimmalle osalle "ei-hyväksyvä mutta hyväksyvä" linja ei kuitenkaan riittäisi.

"Ei sitä perinteistä "En hyväksy sitä asiaa, mutta hyväksyn heidät ihmisenä", koska se ei rohkaise olemaan avoin."

"Vapautua arvokonservatiivisuudestaan"

"Pitäisi selkeästi sanallisesti ääneen ilmaista, että hän on vähemmistöjen puolella - pelkkä pään sisällä ajattelu ei riitä. Syvempi ymmärrys siihen, ettei homous/transihmisyys ole synti ja miksi, tai vaihtoehtoisesti täysi avoimuus haluta ymmärtää ja lisätä omaa tietoaan."

"kertoisi kannattavansa sateenkaariparien vihkimistä"

Kaapista ulos!

Jotkut kaipasivat esimerkkiä ja lisäturvaa.

"Lisäturvaa toisi myös, jos aikuinen itse olisi sateenkaari-ihminen."

"Näyttää esimerkkiä. Olisi hyvä, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tulisi jotenkin ylhäältä päin ilmi; esimerkiksi isoset tai jopa pappi ainakin puhuisivat asiasta, ehkä jopa omasta hetero-normista poikkeavasta seksuaalisuudestaan."

Kurkistetaan tässä vaiheessa kyselyn toiseen kohtaan. Tiedustelimme, kertoiko joku toimintaan osallistunut kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Vastaukset jakaantuivat näin:

ei kukaan kertonut (200)
minä kerroin (66)
toinen nuori kertoi (91)
isonen kertoi (40)
nuorisotyöntekijä kertoi (18)
pappi kertoi (3)
joku muu kertoi, kuka (13)

Nämä sateenkaari-ihmisyydestään avoimet nuorisotyöntekijät ja papit tulivat lähes kaikki evankelis-luterilaisesta kirkosta, yksi ortodoksikirkosta. Joskus paikalle oli pyydetty ulkopuolinen sateenkaari-ihminen. Kaksi papeista oli herännäisyyden eli körttiläisyyden parista. Kiitos, körtit! :-)

Kuvassa Venny Soldan-Brofeltin maalaus Heränneitä (1898) 

Kertoa vai eikö kertoa...

Osa kyselyymme vastanneista nuorista ei uskaltaisi kertoa kuulumisestaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Tai ainakin se vaatisi ison harppauksen.

"Kasvuympäristössäni, jossa asuessani olin paljon enemmän mukana uskonnollisessa toiminnassa, ilmapiiri on melko konservatiivista, joten avoimuuteni vaatisi suuremman luokan muutosta. Yksi aikuinen ei voi tehdä sitä yhteisöä turvalliseksi vähemmistönuorelle."

"en uskalla kertoa kenellekkään, joten en usko että he voisivat saada minut kertomaan"

"En uskaltaisi sanoa siitä kenellekkään" --- "heidän kantansa asiaan on todella selvä. He eivät kannata seksuaalivähemmistöä millään tavalla, he ovat rajusti kaikkia siltä väliltäkin vastaan."

Osa oli varsin avoimia ja valmiita kertomaan asiasta vastapuolen mahdollisesta nihkeydestä huolimatta.

"Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa uskaltamisen kanssa. Monesti pienikin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen positiivinen maininta jättää lämpimän tunteen."

"En arastele kertoa omaa suuntautumistani kenellekään ellei heidän käytöksensä viittaa mahdolliseen fyysiseen vaaraan suuntautumiseni vuoksi."

"Koen, että sanoisin asiasta vaikka henkilö olisi homofoobinen. Argumenteillani pystyisin helposti "pakottamaan" henkilöä olemaan asian kanssa sujut. Itseasiassa rakastan sitä, kun saan laittaa niinsanotusti "jauhot suuhun" tälläiselle ihmiselle."

Jätetään viimeinen sana kuitenkin sille nuorelle, jonka seurakunnassa on selvästi onnistuttu. Vastaus kysymykseemme "Mitä yhteisösi aikuisen pitäisi tehdä, sanoa tai minkälainen hänen pitäisi olla, että uskaltaisit kertoa hänelle avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestasi tai sukupuoli-identiteetistäsi?" on tässä:

"sellainen kun meidän seurakunnan aikuiset"

<3