torstai 26. syyskuuta 2019

Vinkkejä perheneuvonnalle eli perheneuvontakyselyn toinen osa

Tässä toinen osa jutusta, joka käsittelee sateenkaari-ihmisille suunnattua, ev.lut. kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia koskevaa kyselyämme. Ensimmäisen osan voi lukea täältä.

Käymme nyt läpi vastauksia viimeisiin kysymyksiimme, erityisesti tähän: "Kuinka perheasiain neuvottelukeskus voisi parantaa toimintaansa erityisesti sateenkaari-ihmisten palvelemisessa?"

Kirkon tuottamaa palvelua



Perheneuvonta on kirkon tuottamaa palvelua, eikä voi pitäytyä täysin erossa siitä, mitä kirkossa ylipäänsä tapahtuu. Tämä herättikin kommentteja.

Kirkkoa kiiteltiin ja kannustettiin rohkeampaan sateenkaari-ihmisten tukemiseen.

"Syvimmät kiitokset kirkolle siitä että saimme apua elämäni synkimmällä hetkellä. Mielestäni kirkko voisi rohkeammin astua esiin myös lgbt yhteisön tukena kuten Jeesuskin teki aikanaan."

Perheasiain neuvottelukeskuksilta toivottiin  sateenkaari-ihmisten puolustamista kirkon keskusteluissa. Tämä voi kuitenkin olla haastavaa.

"Työntekijän kanssa juttelin yleisesti seurakunnan tilanteesta ja miten ahdas uskonnollinen ilmapiiri ohjailee julkisissa tilanteissa myös perheasiain neuvottelukeskusta. Esimerkiksi kirkon tilaisuudessa rukouksissa ja puheissa ei välttämättä ole suotavaa mainita vähemmistöjä, vaikka kyse olisi perheasiain neuvottelukeskuksen tilaisuudesta.."

Uskonnollisesta väkivallasta toivottiin selkeää irtisanoutumista.

"Sen voisi sanoittaa suoraan ja selkeästi että olet arvokas sellaisena kuin olet ja että uskonnollinen väkivalta on myös väkivaltaa."

Yhteys kirkkoon saattaa herättää mielikuvia, jotka estävät avun hakemisen.

"Moni arvelee, että on olemassa jonkinlainen kirkon päättämä parisuhdemalli/avioliittoideaali, jota pidetään tavoitteena ja johon asiakkaat pyritään ohjaamaan, peitellysti jos ei ihan suoraan sanottaisikaan. Monilla menee perheasiain neuvottelukeskuksen työ myös sekaisin joidenkin kristillisten järjestöjen avioparityön (tms) kanssa, ja tuolta kentältä kuultu kaverinkaverin juttu esim. tiukkojen sukupuoliroolien kannattamisesta ("parisuhde voi paremmin, kun mies on mies ja nainen nainen") yhdistetään sitten perheasiain neuvottelukeskukseen."

Yksi vastaaja, joka piti perheasiain neuvottelukeskuksen palvelua laadukkaana ja kertoi itse saaneensa hyvää ja nopeaa apua, kyseenalaisti vahvasti kirkon perheneuvonnan kytkemisen kunnallisiin sote-palveluihin.

"Mun näkökulmasta ongelmana ei ole palvelun laatu vaan periaatteellisella tasolla se, että kirkko hoitaa tehtävää, tarjoaa perheterapiaa, joka pitäisi olla vakaumuksetonta palvelua. Vaikka itse olenkin kokenut palvelun hyödylliseksi, ja rohkaissut kavereitani myös hakemaan apua perheasiain neuvottelukeskuksesta, moni ei halua kyseisten palveluiden piiriin, koska boikotoi kaikkea kirkkoon liittyvää kirkon kaksinaismoralistisen ja syrjivän toiminnan takia. Tämä johtaa siihen, että kirkon toimintaa fiilistelevä tai kirkon toimintaa suvaitseva ja kirkon toimintaa boikotoiva asiakas on sosiaali- ja terveyspalveluverkostossa eriarvoisessa asemassa. Tämän takia ainut tasa-arvoinen palvelu on vakaumuksetonta, ja kirkko moninaistaa itsensä harjoittaman syrjinnän muotoja haukkaamalla merkittävän siivun perhepalveluista. Todellista hyvän tekemistä olisi lahjoittaa perheasiain neuvottelukeskuksen määrärahat kunnalle niillä ehdoin, että kunnan olisi pakko tarjota vastaavaa palvelua ja työntekijöistä tietty kiintiö tulisi olla hengellisiä ammattilaisia. Musta kirkon palveluiden boikotointi on täysin luonnollista, koska kirkko valehtelee ja kiertelee "kaikki on tänne tervetulleita" puheissaan ja on lopulta aika kaksinaamainen. Todellisuudessa se on syrjivä instituutio, jossa esim. kukkoja siunataan, mutta homoja ei. Palvelun tarjoajana kirkko on syrjivä jo itse vakaumuksensa takia. Tämän takia, kun ihmisten suhteet vakaumuksiin eli kirkkoon vaihtelee, se kirkon piirissä toimiva perheasiain neuvottelukeskus ei voi ikinä olla tasa-arvoinen sosiaali- tai terveyspalveluiden tarjoaja."

Me emme ala tässä pohtia tarkemmin kysymystä siitä, että perheasiain neuvottelukeskuksista noin puolella on ostopalvelusopimuksia kuntien tai kuntayhtymien kanssa, tai että uskonnollisilta organisaatioilta ja aatteellisilta järjestöiltä ylipäänsä ostetaan kunnallisia palveluita. Keskustelu on varsin antoisa ja sitä kannattaa käydä, mutta menee ohi oman fokuksemme. (Vinkkinä asiasta kiinnostuneille: ev.lut. kirkon omaa pohdintaa ja linjanvetoa julkisten palveluiden tuottamisesta voi lukea vaikkapa tästä Kirkkohallituksen julkaisusta.)


Kehitysideoita

Kaksi kehitysideaa nousivat vastauksissa ylitse muiden: tiedotus ja koulutus.

Sateenkaari-ihmisenä elämiseen liittyy usein pohdintoja, onko johonkin paikkaan tervetullut avoimesti omana itsenään. Erityisesti tämä mietityttää yhteyksissä, joissa pitäisi voida avata sielunsa herkimpiä alueita, tilanteissa, joissa riski kohtaamattomuuteen ja häpeään on suuri. Epävarmuus voi olla liian iso kynnys hakea apua. Kuten eräs vastaaja totesi,

"on toki raskasta joutua avaamaan omaa identiteettiään tilanteessa, jossa joka tapauksessa on täytynyt hakea ongelmiin ulkopuolista apua."

Siksi tiedotus siitä, että palvelu on suunnattu myös sateenkaari-ihmisille, olisi erittäin tärkeää. Tämä tarkoittaa aktiivista viestimistä palvelun avoimuudesta, yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta.

"Tuoda ilmoituksissaan näkyvästi esiin, että sateenkaari-ihmiset ja -perheet ovat yhtä arvokkaita, ja ansaitsevat myös apua parisuhde- sekä perheen sisäisiin ongelmiin. On hyvä tuoda myös esiin, että heillä on valmiuksia ja halua työskennellä sateenkaarivähemmistöjen kanssa."

Tiedotus on kuitenkin turhaa, mikäli sisältö ei vastaa annettua viestiä. Tiedotuksen kanssa käsi kädessä kulkeekin koulutus ja tietojen päivittäminen. Koulutustarve nähtiin joissakin vastauksissa laajempana kuin vain sateenkaari-ihmisten palvelemisen kautta. Kaivattiin ylipäänsä kouluttautumista tähän päivään. Tämä sisältää luonnollisesti myös sen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osataan kohdata. 

"Uskon, että kehittäminen auttaa yhtälailla kaikkia. En kaipaa mitään erityiskohtelua."

"Itse koen että ei tarvita erillisiä sateenkaari-ihmisten palveluita. (Se tarkoittaisi palveluiden keskittämistä ja luulen että aiheuttaisi eriarvoistumista)."

Sateenkaari-ihmisiä ei kuitenkaan aina ole otettu palveluiden piiriin "kuin ketä tahansa".

"Silloin en päässyt esim heidän järjestämään eroryhmään, mihin olisin kovasti halunnut, kun ryhmän vetäjä oli sitä mieltä, että muut ryhmään osallistuvat ”hämmentyvät” liikaa minun osallistumisestani. Se loukkasi ja suretti silloin kovasti."

Jos halutaan tehdä palveluista aidosti kaikille suunnattuja, olisi hyvä pohtia tätä kysymystä: miten toimia, jos uskotaan muiden ryhmässä tai tilaisuudessa olevien hämmentyvän sateenkaari-ihmisen läsnäolosta? (Tarvitseeko ryhmäläisiä suojella hämmentymiseltä? Tarvitseeko sateenkaari-ihmistä suojella muiden hämmennykseltä? Onko ratkaisuna se, että sateenkaari-ihminen suljetaan ryhmän ulkopuolelle? Voisiko ryhmän vetäjä ottaa aktiivisesti vastaan mahdollisen hämmennyksen ja ohjata tilannetta turvallisempaan suuntaan? Kuinka tämä ohjaus käytännössä tapahtuisi?) 

Vastauksissa oli kahdenlaista linjaa suhteessa perheneuvonnan työntekijöihin. Osa kaipasi nimenomaan vähemmistökysymyksiä hallitsevaa erityistä työntekijää, osa halusi uskoa tai toivoi palvelun olevan kokoanaisuudessaan tasalaatuista ja turvallista.

Yleisenä toiveena näytti olevan, että sateenkaari-ihmiset otettaisiin osaksi toiminnan valtavirtaa, mutta vähemmistöön liittyvissä erityiskysymyksissä kaivattiin osaamista. 

"Pitäisi saada koulutusta nimenomaan vähemmistöstressiin ja sen vaikutuksiin, ylipäätänsä sateenkaari-ihmisten erityiskysymyksiin."

"oltaisiin vielä paremmin perillä esim. miesparin tai naisparin problematiikan eroista"

Vastauksissa oli käytännön vinkkejä kohtaamisen parantamiseksi:

"Heteronormatiivisen olettamisen ja ajattelun vähentämisellä, moninaisuuden huomioimisella"

"Sensitiivinen puhetapa: Jos asiakas käyttää esimerkiksi termiä 'puoliso', myös perheneuvoja voisi käyttää vastaavaa termiä, eikä alkaa puhua esimerkiksi miehestä tai vaimosta."

"Myös adoptoinut äiti on äiti!"

"Pitäisi olla ensikäden kokemusta, ettei tarvitsisi opettaa ihmiselle asianmukaista sanastoa. Joku jonka omassa elämässä on ollut vähemmistöproblematiikkaa. Sen ei välttämättä tarvitse liittyä omaan seksuaalisuuteen tai tunne-elämään, vaan ehkä omassa perheessä on ollut sateenkaari-ihminen, tai joku läheinen ystävä on ollut. Sateenkaaren alle mahtuu paljon sellaista, jota en itsekään tunne, vaikka olenkin syntynyt homoksi. Tarvitaan paljon laajempaa kirjoa ja tietämystä, jotta voidaan tukea kaikkia apua tarvitsevia." 

Olennainen kysymys on samanlainen kuin minkä tahansa vähemmistöryhmän kohdalla. Jos kohdellaan kaikkia asiakkaita samanlaisina ja jätetään taustaryhmään kuuluminen huomiotta, voivat tulokset olla epätasa-arvoisia. Toisaalta taustan ”liiallinen” huomioiminen voi myös johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin saattaa liittyä vielä sekin oletus, että kyseessä on aina jotakin epätoivottavaa, johon ollaan jouduttu tyytymään, kun "normaali" cisheterous ei ole onnistunut. Toisaalta oletus siitä, että kaikki ovat sinut itsensä kanssa, voi johtaa myös harhaan.

Vastauksista löytyy viitoitusta tämän kysymyksen kanssa tasapainotteluun:

"Tajuamalla, että meidän ongelmat ja haasteet ovat ihan samanlaisia kun muillakin, elleivät ne sitten liity suoraan sateenkaariasioihin. Lesbous ei ole minulle ongelma tai taakka, vaan osa minua."

"Pitää uskaltaa nähdä, että ihan samanlaisia ongelmia voi olla samansukupuolisissa suhteissa ja pitää uskaltaa nostaa niitä esille. Huomata ja tunnistaa sellaiset peruskäsitteet kuin "onnellisuusmuuri" ja sisäistetty homofobia ym."

Tapaamamme perheneuvojat ovat varmasti aika lailla toiveiden mukaisia: näkevät missä kohtaa asiakas on kuin "kuka tahansa", ja missä kohtaa vähemmistöproblematiikka nostaa päätään. Eivät oleta, huomioivat moninaisuuden, käyttävät sensitiivistä kieltä ja niin oikeita termejä kuin termiviidakossa ylipäänsä kukaan kykenee. Joillakin on omakohtaista kokemusta sateenkaariasioista, ja ainakin valmiuksia ja tahtoa päivittää jatkuvasti osaamistaan. 

Kyselyn valossa ongelmana on ennemminkin perheneuvonnan tasalaatuisuuden toteutuminen valtakunnallisella tasolla. Siksi peräänkuulutamme asiallista ja riittävää koulutusta sateenkaarikysymyksistä! Yksi vastaajista ehdotti yhteistä kouluttautumista Sinuiksi-palvelun kanssa.

Vaikka oman keskuksen toiminta tuntuisi itsestäänselvän turvalliselta ja avoimelta kaikille, se ei välttämättä ole sitä. Aivan varmasti se ei sitä ole, mikäli tuntemukseen palvelun turvallisuudesta on päädytty ilman keskustelua, pohdintaa, koulutusta ja osaamisen päivittämistä. Me Setan jäsenjärjestöjen työntekijät ja toimijat, jotka yleensä olemme itsekin sateenkaari-ihmisiä, tarvitsemme kouluttautumista ja osaamisemme päivittämistä sateenkaarikysymyksissä. Kannustamme muita mukaan! ;-)

Lopuksi vielä ISO KIITOS kyselyyn vastanneille! Vastauksenne olivat arvokkaita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Homoseksuaalinen elämäntapa

Kun uskonnollisissa yhteisöissä puhutaan sateenkaari-ihmisistä, välillä nousee esille ilmaisu "homoseksuaalinen elämäntapa". T...