Mutta mikä on tilanne eri puolilla Suomea? Uskallammeko suositella perheasian neuvottelukeskuksia noin niin kuin yleisesti? Uskaltavatko muut sateenkaari-ihmisten kanssa toimivat tahot ohjata asiakkaitaan perheneuvontaan? Perheneuvonnassa myös halutaan kehittyä, joten heidänkin on hyvä tietää, miten palvelu kohtaa sateenkaari-ihmiset.
Saimme kyselyn muotoiluun suuresti apua Perhesuhdekeskukselta, Tampereen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukselta sekä Sinuiksi-palvelusta. Kiitos teille, Terhi, Sanna, Päivi ja Mikko! (Aiempaa tekstiä yhteistyöstämme voi lukea täältä.)
Pitemmittä puheitta itse kyselyyn.
Alkuun on ehkä syytä mainita, että teimme yhdestä vastaajasta tutkintapyynnön poliisille. Olemme hankkeessa saaneet kaikenlaista palautetta, myös vähän hyökkäävää. Emme ole juurikaan reagoineet siihen. Mutta siinä vaiheessa, kun joku kehottaa tietyn ihmisryhmän tappamiseen ja jopa mainitsee nimeltä henkilön, josta toiminnan voisi aloittaa, ylitetään tietty raja.
Perustietoja vastaajista
Kyselyyn tuli kaikkiaan 52 vastausta. Tai siis 51 sen jälkeen, kun vihapuhetta sisältävä vastaus karsittiin pois. Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu. Kysymyksiin on voinut yleensä antaa useammankin vastausvaihtoehdon.
Vastaajien ikäjakauma oli seuraava (suluissa vastaajien määrä):
18-25 vuotta (1)
26-35 vuotta (13)
36-45 vuotta (21)
46-55 vuotta (8)
56-65 vuotta (6)
66-75 vuotta (2)
Sukupuoli-identiteettiään he kuvasivat näin:
cis-nainen (30)
cis-mies (9)
transgender (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
muunsukupuolinen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen nainen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen mies (1)
transfeminiininen (1)
sukupuolijoustava (1)
ei määrittele sukupuoli-identiteettiään (1)
jokin muu: nainen (1)
jokin muu: naisoletettu/muu, ei itse tarvitse määritelmää (1)
Seksuaalista suuntautumista kuvattiin seuraavilla tavoilla:
lesbo (19)
homoseksuaali (7)
biseksuaali (9)
panseksuaali (5)
heteroseksuaali (4)
ei määrittele suuntautumistaan (3)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
demiseksuaali (2)
femiseksuaali (1)
suuntautumiselle ei ole omaa sanaa (1)
jokin muu (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt kyselyn monia termejä (1)
jokin muu: ei-hetero (1)
ei halunnut kertoa (1)
Romanttista suuntautumista kuvattiin näin:
homoromanttinen (15)
ei määrittele romanttista suuntautumistaan erikseen (15)
biromanttinen (6)
panromanttinen (4)
heteroromanttinen (3)
romanttisella suuntautumisella ei ole omaa sanaa (2)
ei halua kertoa (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
aromanttinen (1)
androromanttinen (1)
femiromanttinen (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt termejä (1)
Kyselyn luottamuksellisuuden takia emme käy läpi yksittäisiä perheasiain neuvottelukeskuksia, joissa vastaajat ovat asioineet. 16 vastaajaa kertoi asioineensa perheneuvonnassa pääkaupunkiseudulla, jossa on tällä hetkellä 7 perheasiain neuvottelukeskusta. Loput vastaukset jakaantuivat maantieteellisesti laajalle alueelle.
Perheneuvonnan palveluita oli käytetty seuraavina vuosina:
1980-luvulla (2)
1990-luvulla (4)
2000-2005 (5)
2006-2010 (8)
2011 (4)
2012 (4)
2013 (5)
2014 (4)
2015 (6)
2016 (7)
2017 (3)
2018 (11)
2019 (12)
Suurin osa vastaajista oli hakeutunut perheneuvonnan palveluihin parisuhdeongelmien takia (37 vastaajaa). Seuraavaksi eniten (9 vastaajaa) tuli henkilökohtaisen kriisin takia.
Käyntikertojen määräksi ilmoitettiin seuraavaa:
Vain yksi (6)
Kaksi (5)
3-5 (15)
5-10 (14)
yli 10 (11)
Perheneuvonnan tuttuus ja mielikuvat
Tieto perheneuvonnasta oli saatu useimmiten netistä (23 vastaajaa), ystäviltä tai tuttavilta (14 vastaajaa) tai seurakunnasta (9 vastaajaa).
Perheneuvonnan tuttuutta kuvattiin näin:
Ei juurikaan tuttua. (13)
Olin kuullut siitä. (10)
Olin kuullut siitä, mutta ajattelin ettei siellä hyväksytä sateenkaari-ihmisiä. (2)
Tiesin siitä, mutta olin epävarma, voisinko sateenkaari-ihmisenä hakea sieltä apua. (10)
Tiesin, että sinne voi hakeutua asiakkaaksi huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. (17)
Tiesin, että sateenkaari-ihminen voi hakea sieltä apua ilman minkäänlaista pelkoa syrjinnästä. (5)
Jotain muuta: Tiesin siitä, mutta olin epävarma, osataanko sateenkaari-ihmisiä kohdata varauksetta. (1)
Jotain muuta: En tiennyt kuinka työntekijät suhtautuvat vähemmistöihin, mutta ajattelin että minulla on palveluun oikeus, eivätkä heidän mahdolliset ennakkoluulonsa ole minun ongelmani. (1)
Tiedustelimme myös, mikä herätti luottamuksen, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja voi saada apua perheasian neuvottelukeskuksesta.
22 vastaajaa ilmoitti, ettei heillä ollut ennakkokäsityksiä palvelusta, mutta he päättivät kokeilla sitä. 8 oli huomannut perheasiain neuvottelukeskuksen internet-sivuilla maininnan, että palvelu on sitoutunut noudattamaan syrjimättömyyttä ja nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja. Perheasiain neuvottelukeskukset olivat lähettäneet luottamusta herättävää viestiä myös mm. odotushuoneesta löytyneellä tiedolla yhdenvertaisuudesta, tulemalla Pride-kulkueeseen, osallistumalla sateenkaarimessuun, tekemällä yhteistyötä sateenkaarijärjestöjen kanssa. Myös yksityiselämän kontakteilla työntekijöihin oli joillekin vastaajille merkitystä. Yksi vastaajista kertoi kysyneensä asiasta suoraan. Oli myös kuultu ystävien hyviä kokemuksia, kriisikeskuksen tai toisen järjestön suosituksia.
Kaksi vastaajista ei ollut luottanut palveluun.
Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 (0= surkea, 10=huikean hieno) oli ennen asiakkuutta keskimäärin 6,0.
Kokemukset asiakkuudesta: ajanvaraus, hyväksytyksi tuleminen, perheneuvojan suhtautuminen, avun saaminen
Asiakkuus alkaa usein ajanvarauksesta. Vastaajista 27 oli kokenut ajanvaraustilanteen ystävälliseksi, eikä ollut kohdannut ennakkoluuloja. 13 vastaajaa ei ollut kertonut itsestään tätä puolta (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumista) aikaa varatessaan. Kaksi vastaajista tunsi, että ajanvarausta hoitanut henkilö hämmentyi heidän kerrottuaan seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetistään. Yksi vastaajista kertoi ajanvarausta hoitaneen henkilön suhtautuneen avoimen negatiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yksi kertoi ajanvaraukseen liittyneistä käytännön ongelmista, joista oli tehnyt omat tulkintansa:
"Jouduin odottamaan aikaa viikkoja tai kuukausia. Syyksi sanottiin, että "paperimme olivat eksyneet pöydälle". Olin jo kuvitellut, ettemme kelpaa asiakkaiksi. Se syvensi pahaa oloa."
Osa vastaajista ei ollut itse hoitanut ajanvarausta, joten heillä ei ollut siihen kommentoitavaa.
Vastaajista 36 koki tulleensa hyväksytyksi perheneuvonnassa sellaisena kuin on. 8 ei ollut varma tästä. Kolme vastaajaa koki, että ei tullut hyväksytyksi. Yksi oli käyttänyt kahden eri keskuksen palveluita, joista toisessa oli kokenut hyväksyntää, toisessa ei.
Kysyimme suoran kysymyksen: "Miten perheneuvoja suhtautui siihen, että olet sateenkaari-ihminen?"
Vastausvaihtoehtoihimme saimme seuraavat luvut:
Asiallisesti, ammattitaitoisesti ja ymmärtäen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. (29)
Perheneuvoja ei selvästi tiennyt paljoakaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta suhtautui silti asiallisesti ja ammattitaitoisesti. (15)
Tuntui, että asia hämmensi perheneuvojaa. (5)
Jouduin itse "kouluttamaan" perheneuvojaa. (4)
Tuntui, että perheneuvoja suhtautui kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. (2)
En tuonut ilmi tätä puolta itsestäni. (4)
Jotain muuta. (9)
Jotain muuta -kohtaan omin sanoin vastanneista muutamaa häiritsivät työntekijöiden ennakko-oletukset heteroudesta:
"Kun puhuin puolisostani, perheneuvoja alkoi automaattisesti puhua 'miehestäni'. En tuonut asian oikeaa laitaa aluksi ilmi, mutta kerroin asiasta vasta toiseksi viimeisellä kerralla. Perheneuvojan suhtautuminen minuun ei muuttunut, vaan hän oli edelleen ystävällinen. Olen silti ollut pettynyt hetero-oletuksesta."
Myös toisenlaiset ennakko-oletukset häiritsivät:
Jotkut kuvailivat työntekijöitä myönteisesti, vaikka eivät olleet varmoja siitä, ymmärsivätkö nämä erilaisuutta.
"Tapasin kahta eri työntekijää, joten kohtaamiset olivat erilaisia. Ystävällisiä olivat molemmat, vaikka tietoa erilaisuudesta ei ollut. He olivat vilpittömän oloisesti kiinnostuneita asiastani ja suvaitsevaisia."
Yksi vastaajista tuntui vähän ihmettelevän koko kysymystämme työntekijöiden suhtautumisesta:
"Aivan tavallisesti tietenkin niin kuin kaikkiin ihmisiin. Se, että olemme molemmat parisuhteessa naisia ei ole meille eikä perheneuvojalle millään tavalla kummallinen asia tietenkään."
Halusimme tietää, saivatko vastaajat apua tilanteeseensa. Vastaukset jakaantuivat näin:
Sain apua (27)
En ole varma (6)
Sain työkaluja tilanteeni itsenäiseen työstämiseen (17)
Ymmärsin tilannettani paremmin (10)
En saanut apua (7)
Jotain muuta (5)
Jotain muuta -kohtaan vastanneista osa oli saanut apua, osa ei:
"Tilanne auttoi jo tapahtuneen eropäätöksen yhteistä läpikäymistä silloisen kumppanin kanssa."
"En oikeastaan. Minun täytyi itse tukea tukihenkilöä."
Yhdelle vastaajalle kokemus oli ollut ahdistava ja traumatisoiva:
"Varmahan en voi olla, koska olin niin nuori, mutta minusta tuntuu, että käynnit pahensivat tilannettani ja vaikeuttivat avun hakemista myöhemminkin."
Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 asiakkuuden aikana tai sen jälkeen oli keskimäärin 7,4.
Parhaat kokemukset
Pyysimme vastaajia kertomaan omin sanoin parhaat ja/tai pahimmat kokemuksensa perheasiain neuvottelukeskuksista. Kaiken kaikkiaan 29 vastaajaa vastasi tähän.
Parhaita kokemuksia olivat mm. lämmin tunnelma, kuuntelu, turvallisuus, ennakkoluulottomuus, käytännön järjestelyt.
"Parasta oli matala kynnys hakea palveluita. Rikkinäisessä elämäntilanteessa siellä oltiin ainoita, jotka ottivat vastaan ja kuuntelivat. Olin yllättynyt että sain käydä siellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, kun muissa palveluissa olen saanut käydä muutaman kerran. Koin että sain olla juuri se, millainen olen ja sain omaan toipumiseeni ja kasvuuni tukea juuri siihen suuntaan kuin halusin."
"Oli tärkeää päästä purkamaan raskasta tilannetta turvallisen ja ennakkoluulottoman ihmisen kanssa."
"tietenkin sinne pelotti aina mennä kun kyseessä oli iso kriisi mutta tapaamisissa oli niin ihana ilmapiiri että sieltä lähti aina hyvällä mielellä uskoen tulevaan."
"Parasta oli, että pääsin kriisitilanteessa sinne yhdessä pienen lapsen kanssa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa lasta siksi aikaa."
Vastaajista jotkut kiittelevät sitä, että heitä kohdeltiin kuin ketä tahansa. Tärkeää oli myös se, että omaan suhteeseen liittyviä erityiskysymyksiäkin sai vapaasti tuoda esille.
"Kohdeltiin kuin ketä tahansa paria mikä oli oikein hyvä"
"Perheneuvoja osasi tuoda hyviä näkökulmia esille ja tilanne oli hirveän turvallinen ja hyväksyvä. En edes muistanut, että olimme jotenkin "erilainen" pari, niin luonnollisesti meidät otettiin vastaan. Asiaa ei kuitenkaan vaiettu hiljaiseksi, vaan saatiin avoimesti pohtia myös niitä asioita, jotka liittyvät siihen, että suhteemme ei ole heterosuhde."
Jotkut ilmaisivat kiitollisuuttaan ja perheneuvonnan ratkaisevaa roolia:
"Olin heteroliitossa ja tulin vastaanotolla kaapista vaimolleni ja perheneuvojalle. Ilman heidän apua ei olisi onnistunut turvallisesti."
"Ainut paikka joka tarjosi apua tilanteessa jossa vanhemmat eivät hyväksyneet yhtään seksuaalista suuntautumistani. Olin nuori ja tuntui että jäin aivan yksin mutta kirkko oli ainut paikka jonka kautta sain keskusteluapua tämän ja yliopistopapin kautta. Kiitos!"
"Sain apua seksuaali-identiteetti pohtimiseen ja itseni hyväksymiseen. Saimme apua parisuhteen vaikeuksiin, liitto päättyi myöhemmin eroon. Sain olla avoimesti minä kaikkine puolineni. Pääsin nopeasti perheneuvojan juttusille, kun elämäntilanteeni heilahteli. Eron jälkeen sain jatkaa oman itseni pohtimista, olen siitä todella kiitollinen. Perheneuvojat ovat ihan loistoporukkaa!!"
"Perheneuvoja omalla läsnäolollaan ja ammattitaidollaan luultavasti esti pahimmat seuraukset, joita parisuhteen katkolla olo olisi voinut aiheuttaa."
Pahimmat kokemukset
Joitakin vastaajia häiritsi, että heidän suhteensa erityisyys sai turhaa huomiota.
"Kaipaisin sitä, että minuun suhtauduttaisiin ihan samalla tavalla kun heteroihinkin. Ongelmani olivat täysin riippumattomia puolisoni ja minun sukupuolista, mutta silti asiat askarrutti neuvojaa"
Monia oli kyllä kohdeltu "kuin ketä tahansa", mutta tästäkin on syytä astua vielä askel eteenpäin. Perheneuvojalta kaivattiin lisää rohkeutta ja osaamista nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvissä erityiskysymyksissä.
"Perheneuvoja suhtautui oikein ammattimaisesti siihen, että olemme sateenkaaripari. Hän kohteli meitä kuin mitä tahansa mies-naisparia. Toisaalta hän ei kyllä osannut huomioida mitään sateenkaariparien erityiskysymyksiä."
"Koin, että meidät huomioitiin ihan niin kuin mikä tahansa pari. Se oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta olisin kaivannut myös niiden erityiskysymysten käsittelyä, jotka koskettavat meitä vähemmistöstressistä kärsiviä."
"Työntekijä jota tapasin enemmän, oli hyvin sensitiivinen ja olisi voinut ottaa rohkeamminkin vähemmistökysymyksiä esiin. Hän varmasti halusi olla kohtelias ja ei tiennyt mikä on sopiva puheenaihe."
Sain apua (27)
En ole varma (6)
Sain työkaluja tilanteeni itsenäiseen työstämiseen (17)
Ymmärsin tilannettani paremmin (10)
En saanut apua (7)
Jotain muuta (5)
Jotain muuta -kohtaan vastanneista osa oli saanut apua, osa ei:
"Tilanne auttoi jo tapahtuneen eropäätöksen yhteistä läpikäymistä silloisen kumppanin kanssa."
"En oikeastaan. Minun täytyi itse tukea tukihenkilöä."
"Varmahan en voi olla, koska olin niin nuori, mutta minusta tuntuu, että käynnit pahensivat tilannettani ja vaikeuttivat avun hakemista myöhemminkin."
Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 asiakkuuden aikana tai sen jälkeen oli keskimäärin 7,4.
Parhaat kokemukset
Pyysimme vastaajia kertomaan omin sanoin parhaat ja/tai pahimmat kokemuksensa perheasiain neuvottelukeskuksista. Kaiken kaikkiaan 29 vastaajaa vastasi tähän.
Parhaita kokemuksia olivat mm. lämmin tunnelma, kuuntelu, turvallisuus, ennakkoluulottomuus, käytännön järjestelyt.
"Parasta oli matala kynnys hakea palveluita. Rikkinäisessä elämäntilanteessa siellä oltiin ainoita, jotka ottivat vastaan ja kuuntelivat. Olin yllättynyt että sain käydä siellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, kun muissa palveluissa olen saanut käydä muutaman kerran. Koin että sain olla juuri se, millainen olen ja sain omaan toipumiseeni ja kasvuuni tukea juuri siihen suuntaan kuin halusin."
"Oli tärkeää päästä purkamaan raskasta tilannetta turvallisen ja ennakkoluulottoman ihmisen kanssa."
"tietenkin sinne pelotti aina mennä kun kyseessä oli iso kriisi mutta tapaamisissa oli niin ihana ilmapiiri että sieltä lähti aina hyvällä mielellä uskoen tulevaan."
"Parasta oli, että pääsin kriisitilanteessa sinne yhdessä pienen lapsen kanssa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa lasta siksi aikaa."
Vastaajista jotkut kiittelevät sitä, että heitä kohdeltiin kuin ketä tahansa. Tärkeää oli myös se, että omaan suhteeseen liittyviä erityiskysymyksiäkin sai vapaasti tuoda esille.
"Kohdeltiin kuin ketä tahansa paria mikä oli oikein hyvä"
"Perheneuvoja osasi tuoda hyviä näkökulmia esille ja tilanne oli hirveän turvallinen ja hyväksyvä. En edes muistanut, että olimme jotenkin "erilainen" pari, niin luonnollisesti meidät otettiin vastaan. Asiaa ei kuitenkaan vaiettu hiljaiseksi, vaan saatiin avoimesti pohtia myös niitä asioita, jotka liittyvät siihen, että suhteemme ei ole heterosuhde."
Jotkut ilmaisivat kiitollisuuttaan ja perheneuvonnan ratkaisevaa roolia:
"Olin heteroliitossa ja tulin vastaanotolla kaapista vaimolleni ja perheneuvojalle. Ilman heidän apua ei olisi onnistunut turvallisesti."
"Ainut paikka joka tarjosi apua tilanteessa jossa vanhemmat eivät hyväksyneet yhtään seksuaalista suuntautumistani. Olin nuori ja tuntui että jäin aivan yksin mutta kirkko oli ainut paikka jonka kautta sain keskusteluapua tämän ja yliopistopapin kautta. Kiitos!"
"Sain apua seksuaali-identiteetti pohtimiseen ja itseni hyväksymiseen. Saimme apua parisuhteen vaikeuksiin, liitto päättyi myöhemmin eroon. Sain olla avoimesti minä kaikkine puolineni. Pääsin nopeasti perheneuvojan juttusille, kun elämäntilanteeni heilahteli. Eron jälkeen sain jatkaa oman itseni pohtimista, olen siitä todella kiitollinen. Perheneuvojat ovat ihan loistoporukkaa!!"
"Perheneuvoja omalla läsnäolollaan ja ammattitaidollaan luultavasti esti pahimmat seuraukset, joita parisuhteen katkolla olo olisi voinut aiheuttaa."
Pahimmat kokemukset
Joitakin vastaajia häiritsi, että heidän suhteensa erityisyys sai turhaa huomiota.
"Kaipaisin sitä, että minuun suhtauduttaisiin ihan samalla tavalla kun heteroihinkin. Ongelmani olivat täysin riippumattomia puolisoni ja minun sukupuolista, mutta silti asiat askarrutti neuvojaa"
Monia oli kyllä kohdeltu "kuin ketä tahansa", mutta tästäkin on syytä astua vielä askel eteenpäin. Perheneuvojalta kaivattiin lisää rohkeutta ja osaamista nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvissä erityiskysymyksissä.
"Perheneuvoja suhtautui oikein ammattimaisesti siihen, että olemme sateenkaaripari. Hän kohteli meitä kuin mitä tahansa mies-naisparia. Toisaalta hän ei kyllä osannut huomioida mitään sateenkaariparien erityiskysymyksiä."
"Koin, että meidät huomioitiin ihan niin kuin mikä tahansa pari. Se oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta olisin kaivannut myös niiden erityiskysymysten käsittelyä, jotka koskettavat meitä vähemmistöstressistä kärsiviä."
"Työntekijä jota tapasin enemmän, oli hyvin sensitiivinen ja olisi voinut ottaa rohkeamminkin vähemmistökysymyksiä esiin. Hän varmasti halusi olla kohtelias ja ei tiennyt mikä on sopiva puheenaihe."
Muutama vastaajista koki, että heitä ei kuultu. Joskus karuinkin seurauksin.
"Haimme apua parina mutta jo alusta lähtien tuntui että vain biologista äitiä kuunneltiin, ei minua joka olen lapsemme adoptoinut."
"Olin henkisen väkivallan kohteena, ja siitä oli vaikea puhua ääneen, eikä perheneuvojakaan nostanut asiaa pöydälle vaan ajatteli että minun pitäisi puhua omasta puolestani. Luulen ettei perheneuvoja tajunnut, että väkivaltaa voi esiintyä naisparien suhteissa. Minua ei kuultu, ja väkivalta jatkui."
"Olin henkisen väkivallan kohteena, ja siitä oli vaikea puhua ääneen, eikä perheneuvojakaan nostanut asiaa pöydälle vaan ajatteli että minun pitäisi puhua omasta puolestani. Luulen ettei perheneuvoja tajunnut, että väkivaltaa voi esiintyä naisparien suhteissa. Minua ei kuultu, ja väkivalta jatkui."
Hetero-oletus koettiin ikävänä myös joissakin tähän kohtaan tulleissa vastauksissa.
Toisaalta sekin, että perheneuvoja ei ole tehnyt mitään oletuksia, on voitu kokea loukkaavana:
"Pidimme molemmat outona kun perheneuvoja kysyi sukupuolta vaikka minusta ja kumppanistani selvästi näkee sekä nimestä ja ulkonäöstä, että olemme naisia. Se kysymys tuntui jopa vähän loukkaavalta - muuten vain hyviä kokemuksia."
Joitakin harmittivat asiat, jotka eivät suoranaisesti liity seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen, vaan ihan työn käytäntöihin.
"Huonointa oli se, että käynneillä ei ollut mitään erityistä rakennetta. Joka kerta juteltiin siitä, mitä sillä kertaa mieleen sattui tulemaan. Olisin kaivannut jotain ratkaisukeskeisempää."
"Harmittaa, kun kuulin, että pääkaupunkiseudulla ei tähän palveluun resurssipulan(?) vuoksi ole mahdollisuus hakeutua, jos ei ole lapsia ja "virallista" parisuhdetta. Tahattomasti lapsettomana koen, että minullakin on perhe ja kun oma kokemus on näin positiivinen, niin harmittaa, että eri puolilla Suomea asuvilla ei ole samanlaista mahdollisuutta sekä joutuu jonottamaan pitkän aikaa palveluihin."
Joillekin kokemus on ollut kokonaisvaltaisen kauhea tai apu on jäänyt saamatta.
"Työntekijä toi kirkkaasti esille Raamatun kannan: avioliitto on naisen ja miehen välinen."
Vastaajat kiittelivät tätä toimintaa ja esittivät toiveita, että asioista kerrottaisiinkin "Raamatun mukaisesti". Saattaa olla, että nämä kaksi vastausta ovat pilailua, jota aina välillä saamme kyselyihimme. Vastauksissa esiintyy muualla seuraavanlaista kommentointia: "Jeesus armahtaa. Seta ei. Sateenkaari-ideologia on pseudoa".
Huomionarvoista on kuitenkin se, että näitä kahta lukuunottamatta kukaan muu vastaajista ei kertonut vastaavanlaisesta uskonnon tai Raamatun esille tuomisesta, vaikka yksi kertoikin tunteneensa, että istuu "syntipenkissä".
Joillekin kokemus on ollut kokonaisvaltaisen kauhea tai apu on jäänyt saamatta.
"Tuntui kuin olisin istunut syntipenkissä."
"Käynnin lopuksi perheneuvoja sanoi että seuraavalla kerralla jutellaankin sitten tytöistä, pojista ja tykkäämisestä. En oikein muista toisesta käynnistä mitään, muistan vain että siellä oli tosi ahdistavaa olla." --- "Minun on nykyäänkin todella vaikea luottaa psyykkisen puolen hoitotahoihin ja en tähän nimenomaiseen tapaukseen ole myöhemminkään hakenut apua, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kyseinen perheneuvoja on vuosien mittaan herättänyt huomiota konservatiivisilla sukupuolinäkemyksillään ja vastustaa näkyvästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia."
Raamatulla päähän?
Kaksi vastaajista kuvasi, että palvelussa oli tehty raamatuntulkintaa tai tuotu esille uskonnollisia näkemyksiä.
"Sain kuulla että minun haluni ja tahtoni ei ole kaikki kaikessa: on universaaleja lakeja, jotka menevät minun henkilökohtaisten ominaisuuksieni ja aivoituksieni edelle.""Työntekijä toi kirkkaasti esille Raamatun kannan: avioliitto on naisen ja miehen välinen."
Vastaajat kiittelivät tätä toimintaa ja esittivät toiveita, että asioista kerrottaisiinkin "Raamatun mukaisesti". Saattaa olla, että nämä kaksi vastausta ovat pilailua, jota aina välillä saamme kyselyihimme. Vastauksissa esiintyy muualla seuraavanlaista kommentointia: "Jeesus armahtaa. Seta ei. Sateenkaari-ideologia on pseudoa".
Huomionarvoista on kuitenkin se, että näitä kahta lukuunottamatta kukaan muu vastaajista ei kertonut vastaavanlaisesta uskonnon tai Raamatun esille tuomisesta, vaikka yksi kertoikin tunteneensa, että istuu "syntipenkissä".
Uskallammeko suositella palvelua?
Tämä kysymys on leijunut alusta saakka koko kyselyn taustalla.
Valtaosa vastaajista kertoi myönteisistä asioita: perheneuvojat kohtasivat heidät ammattitaitoisesti ja usein myös ymmärsivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. Apua oli saatu, tai ainakin eväitä oman tilanteen työstämiseen.
Kyselyymme on kuitenkin tullut useampia vastauksia, joissa perheneuvonta ei selvästikään ole ihan osannut kohdata sateenkaari-ihmistä. Jotkut kertovat suorastaan vahingollisista kokemuksista.
Halusimme tarkistaa minä vuosina pahimmat tilanteet ovat sattuneet. Voimmeko yksinkertaisesti haudata ne menneisyyden hämärään?
Kaiken kaikkiaan neljä vastaajaa kertoi mielikuvakseen palvelusta sen aikana tai sen jälkeen pyöreän nollan. Yksi heistä ei kertonut, minä vuonna käytti palvelua.
Yksi oli käyttänyt palvelua vuosina 2006-2010. Hän kertoi kokeneensa avoimen negatiivista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin jo ajanvaraustilanteessa, ja perheneuvojakin tuntui suhtautuvan kielteisesti. Vastauksessa ei eritellä, minkälaista käytös tarkalleen oli.
Vastaaja, jolle perheneuvonta oli kokemuksena ollut suorastaan traumatisoiva, oli käyttänyt palvelua 1990-luvulla.
Yksi nolla-vastaus on vuodelta 2019. Vaikka ajanvaraustilanne oli ystävällinen, perheneuvoja tuntui hämmentyvän sateenkaari-ihmisestä ja suhtautuvan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vastaaja oli myös joutunut "kouluttamaan" perheneuvojaa.
Muut selkeästi huonot kokemukset ovat vuosilta 2006-2010 (2 kappaletta) sekä vuodelta 2018.
Emme selvästikään voi haudata negatiivisia kokemuksia historian hämäriin ja ajatella, että palvelu toimii nykyään kaikin puolin turvallisesti.
Perheneuvojan hämmennyksestä, hetero-oletuksista ym. on myös kokemuksia ihan viime vuosilta.
Sateenkaarijärjestöillä on työn alla varsin perusteellinen kysely sote-alan ammattilaisille. Sen myötä toivottavasti syntyy jonkinlainen listaus niistä ammattilaisista, joilla on osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä. Toivomme, että myös perheasiain neuvottelukeskusten työntekijät vastaavat kyselyyn, kun se julkaistaan!
Emme voi suositella suorilta käsin kaikkia julkisen tai yksityisen terveydenhuollon palveluita emmekä taata niiden sensitiivisyyttä, ja sama koskee perheasiain neuvottelukeskuksia.
Perheasiain neuvottelukeskuksissa on kuitenkin paljon osaamista, josta soisimme sateenkaari-ihmisten hyötyvän. Yksi vastaajamme luottikin palvelun turvallisuuteen kenties enemmän kuin palvelun työntekijä:
"Ajanvaraaja yritti väkisin työntää meitä jollekin tietylle työntekijälle, jolla kuulemma oli ollut paljon naispareja. Sanoin, että meille oleellista on paikka eikä neuvoja, että kyllä me luotetaan, että muutkin osaa meihin suhtautua. Lopulta hän uskoi."
Toivomme, että perheasian neuvottelukeskukset ympäri Suomen voisivat kehittyä tällaisen luottamuksen arvoisiksi paikoiksi.
Seuraavassa kirjoituksessa kerrommekin, minkälaisia kehittämisvinkkejä vastaajat antoivat perheasiain neuvottelukeskuksille. Pysykää kuulolla!
Tämä kysymys on leijunut alusta saakka koko kyselyn taustalla.
Valtaosa vastaajista kertoi myönteisistä asioita: perheneuvojat kohtasivat heidät ammattitaitoisesti ja usein myös ymmärsivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. Apua oli saatu, tai ainakin eväitä oman tilanteen työstämiseen.
Kyselyymme on kuitenkin tullut useampia vastauksia, joissa perheneuvonta ei selvästikään ole ihan osannut kohdata sateenkaari-ihmistä. Jotkut kertovat suorastaan vahingollisista kokemuksista.
Halusimme tarkistaa minä vuosina pahimmat tilanteet ovat sattuneet. Voimmeko yksinkertaisesti haudata ne menneisyyden hämärään?
Kaiken kaikkiaan neljä vastaajaa kertoi mielikuvakseen palvelusta sen aikana tai sen jälkeen pyöreän nollan. Yksi heistä ei kertonut, minä vuonna käytti palvelua.
Yksi oli käyttänyt palvelua vuosina 2006-2010. Hän kertoi kokeneensa avoimen negatiivista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin jo ajanvaraustilanteessa, ja perheneuvojakin tuntui suhtautuvan kielteisesti. Vastauksessa ei eritellä, minkälaista käytös tarkalleen oli.
Vastaaja, jolle perheneuvonta oli kokemuksena ollut suorastaan traumatisoiva, oli käyttänyt palvelua 1990-luvulla.
Yksi nolla-vastaus on vuodelta 2019. Vaikka ajanvaraustilanne oli ystävällinen, perheneuvoja tuntui hämmentyvän sateenkaari-ihmisestä ja suhtautuvan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vastaaja oli myös joutunut "kouluttamaan" perheneuvojaa.
Muut selkeästi huonot kokemukset ovat vuosilta 2006-2010 (2 kappaletta) sekä vuodelta 2018.
Emme selvästikään voi haudata negatiivisia kokemuksia historian hämäriin ja ajatella, että palvelu toimii nykyään kaikin puolin turvallisesti.
Perheneuvojan hämmennyksestä, hetero-oletuksista ym. on myös kokemuksia ihan viime vuosilta.
Sateenkaarijärjestöillä on työn alla varsin perusteellinen kysely sote-alan ammattilaisille. Sen myötä toivottavasti syntyy jonkinlainen listaus niistä ammattilaisista, joilla on osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä. Toivomme, että myös perheasiain neuvottelukeskusten työntekijät vastaavat kyselyyn, kun se julkaistaan!
Emme voi suositella suorilta käsin kaikkia julkisen tai yksityisen terveydenhuollon palveluita emmekä taata niiden sensitiivisyyttä, ja sama koskee perheasiain neuvottelukeskuksia.
Perheasiain neuvottelukeskuksissa on kuitenkin paljon osaamista, josta soisimme sateenkaari-ihmisten hyötyvän. Yksi vastaajamme luottikin palvelun turvallisuuteen kenties enemmän kuin palvelun työntekijä:
"Ajanvaraaja yritti väkisin työntää meitä jollekin tietylle työntekijälle, jolla kuulemma oli ollut paljon naispareja. Sanoin, että meille oleellista on paikka eikä neuvoja, että kyllä me luotetaan, että muutkin osaa meihin suhtautua. Lopulta hän uskoi."
Toivomme, että perheasian neuvottelukeskukset ympäri Suomen voisivat kehittyä tällaisen luottamuksen arvoisiksi paikoiksi.
Seuraavassa kirjoituksessa kerrommekin, minkälaisia kehittämisvinkkejä vastaajat antoivat perheasiain neuvottelukeskuksille. Pysykää kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti