Kaikkien mutkien jälkeen Pirkanmaan Priden kulkue pääsi lähtemään sieltä mistä oli suunniteltukin.
Me olimme onnistuneet hankkimaan hankkeen omalle painotuoreelle banderollille viime hetkellä kunnolliset harjanvarret ja saaneet viritelmän nippusiteitten avulla toimintakuntoon. Malkuksen vanhempaa banderollia kantamaan tarjoutuivat Karkotetut-yhtyeen muusikot.
Me olimme onnistuneet hankkimaan hankkeen omalle painotuoreelle banderollille viime hetkellä kunnolliset harjanvarret ja saaneet viritelmän nippusiteitten avulla toimintakuntoon. Malkuksen vanhempaa banderollia kantamaan tarjoutuivat Karkotetut-yhtyeen muusikot.
Ranneliikkeen sivuilta saa hienon kuvan kulkueen tunnelmista:
Puistojuhlassa nautimme mm. Karkotettujen keikasta. "Seison maailman edessä, omana itsenä" kaikuivat Tuntematon-laulun sanat ja kiteyttivät Priden hengen.
Juhlan jälkeen suuntasimme Vanhaan kirkkoon, sateenkaarimessuun.
Ulkopuolella kumisi puistojuhla, musiikki ja ihmisten äänet, mutta sisällä kirkossa oli rauhallinen tunnelma. Kesken messun Peik koputti Lumin olkapäätä ja käski katsomaan parin penkkirivin päähän. Sateenkaari oli tullut sisään.
Messun jälkeen kuljimme vielä parin korttelin päähän Tarinaklubille. Tilaisuuden juonsi Pirkanmaan Priden koordinaattori, ihmemies ja oma lähiesimiehemme Riku Karppinen, jonka vuorokaudessa saattaa olla enemmän tunteja kuin meillä muilla. Ainakin tällä viikolla.
Samansuuntaista aikavääristymää epäilemme myös Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajan Mikko Väisäsen kohdalla. Sama juttu muutaman muun aktivistin kohdalla. Tekemisen meininki ja into tuntuvat leijuvan täällä Tampereella jotenkin ilmassa. Tampereella on helppo hengittää. Yhteistyö toimii eri tahojen välillä. Mikko kiittikin omassa facebook-päivityksessään kauniisti Tampereen kaupunkia, joka on huomioinut sateenkaari-ihmisten asiat vakavasti ja tosissaan.
Pride-viikon jälkeen voi vain todeta, että wau, Tampere. Wau, tamperelaiset sateenkaariaktivistit! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti