Olemme alusta saakka pitäneet tärkeänä, että ennen kuin vaikkapa vaadimme "eheytystoiminnan" kieltämistä lailla, selvitämme, mitä tämä toiminta oikein on. Kyselymme on osa tätä selvittelyä. (Kyselystä voi lukea lisää ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta osasta.)
Mitä eheyttäminen kyselymme perusteella sitten oikein on?
Kattavaa vastausta meillä ei ole, mutta joitakin suuntaviivoja kyselyyn tulleet vastaukset antavat. Niitä olemme ruotineet edellisissä osioissa varmasti ihan tarpeeksi. Otetaan tähän vielä esimerkiksi eräs kyselyyn vastannut alle 30-vuotias transsukupuolinen henkilö, joka kertoo joutuneensa alaikäisenä eheytyksen kohteeksi. Painostusta oli tullut niin omasta perheestä kuin yhteisön johdolta.
"Eheytystä yritettiin väkivallalla, sillä uhkaamisella sekä henkisellä väkivallalla ja painostamisella."
Eheytykseen vastaaja kertoi kuuluneen mm. sielunhoitoa, sielunhoitoterapiaa, yksilöpsykoterapiaa, demonien tai pahojen henkien pois ajamista, aversiohoitoa (inhon tunteiden herättämiseen perustuvaa hoitoa), käytöksen muuttamista feminiinisemmäksi/maskuliinisemmaksi, seksistä ja itsetyydytyksestä pidättäytymistä. Yksin jäämisen ja perheen/yhteisön menettämisen pelko oli läsnä - ja lopulta pelko toteutuikin. Vastaaja kertoo kokemuksen (lähes) tuhonneen hänen elämänsä.
Tämä kaikki tapahtui ihan meidän tavallisen evankelis-luterilaisen kirkkomme piirissä. Uskomme, että suurin osa kirkon toimijoista on sitä mieltä, että tällaista ei pitäisi tapahtua, kenellekään, missään. Ei varsinkaan alaikäiselle. Vastaaja toteaa kyselyn lopussa:
"Eheyttäminen, etenkin alaikäisten kohdalla, pitäisi kieltää, siihen kannustaminen, ohjaaminen ja/tai pakottaminen pitäisi säätää rangaistavaksi ja siihen osallistuvilta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta pitäisi välittömästi viedä toimiluvat."
Vaikeaa olla eri mieltä.
Mutta mitä varsinaisesti on eheytykseen kannustaminen ja ohjaaminen?
Viime päivinä julkisuudessa on kohistu nuorille suunnatusta, ihmissuhteita käsittelevästä kirjasesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Me hankkeessakin olemme tutustuneet teokseen.
Emme ota kantaa teoksen ohjeisiin tai maailmankuvaan sinänsä. Tarkastelemme sitä tässä ainoastaan siltä kannalta, mikä sen viesti on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille.
Kutsuvat sitä rakkaudeksi antaa ristiriitaista viestiä. Se sanoo: "Jumalan luomat sukupuolet eivät ole ahtaita muotteja, joihin pitää mahtua, vaan niissä on runsaasti tilaa erilaisille ja ainutlaatuisille naisille ja miehille: ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on erilainen. On yhtä monta tapaa olla nainen kuin on naisiakin, ja yhtä monta tapaa olla mies kuin on miehiäkin." Opas kannustaa olemaan oma itsensä. Hyvä näin!
Samalla teos kuitenkin maalailee kuvaa, minkälainen mies on ja minkälainen on nainen. Transsukupuoliselle nuorelle teos on julma: "Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi. Jos sinulla on syntymässä ollut naisen sukupuolielimet, sinut on luotu naiseksi." Se ei oikeastaan anna muuta vaihtoehtoa kuin tulla sinuiksi oman (sukupuolielimistä syntymässä todetun) sukupuolen kanssa. Vertaistukea ja apua luvataan, jos nuori kokee, että keho ei vastaa sukupuolta. Kehotetaan juttelemaan vaikkapa seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Toivomme, että tämä nuorisotyöntekijä olisi tutustunut sukupuolen moninaisuuteen ja lukaissut vaikkapa Lääkärilehden artikkelin aiheesta.
Seksuaalivähemmistöihin kuuluville teos tarjoaa lähinnä heterouden suuntaan eheytymistä tai selibaattia. Sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien (kursivointi meidän) kanssa painiskelevia nuoria teos muistuttaa, että heillä on oikeus pitää kiinni uskostaan ja valinnasta elää Raamatun opetuksen ja Jumalan tahdon mukaista elämää.
Tässä liikutaan vaarallisilla vesillä. Onko teoksen kirjoittajilla ihan oikeasti satavarma tieto Jumalan tahdosta ja siitä, että juuri heidän tulkintansa Raamatun opetuksesta on ainoa oikea? Onko nuoren valittava sukupuoli-identiteettinsä ja Jumalan tahdon välillä? Seksuaalisuutensa ja Jumalan tahdon välillä?
Samalla kun haluamme hankkeessa kunnioittaa monenlaisia näkökulmia suhteessa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja teologisiin kysymyksiin, täytyy käsi sydämellä sanoa, että tällaiset nuorille suunnatut viestit voivat olla vahingollisia. Siitä kertovat monet kyselyymme tulleet vastaukset.
Kutsuvat sitä rakkaudeksi muistuttaa toki, että nuorella on oikeus olla oma itsensä. "Kukaan ei saa edellyttää sinulta minkäänlaista muutosta seksuaaliseen suuntautumiseesi", se toteaa. Silti se ohjaa ja kannustaa muutokseen, selibaattiin (elinikäiseen, jos muutosta ei tapahdu), näkemään tietyt ominaisuudet Jumalan tahdon vastaisina.
Teoksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä eheytys on. Tämän tekstin alussa antamamme esimerkki pakolla eheyttämisestä on aika selkeä; toisen ihmisen väkivaltainen painostaminen seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muutokseen on yksinkertaisesti väärin. Mutta usein eheyttäminen on hienovaraisempaa, rakkaudella ympäröityä, monin rakentavin asioin kuorrutettua. Silti se voi satuttaa, aiheuttaa ongelmia, viedä ihmiseltä vuosia elämästä, kuten monet kyselyymme vastanneet kertoivat. "Vääränlaisen toivon ylläpitäminen" oli asia, jonka eräs vastaaja mainitsi yhdeksi pahimmista asioista eheytyksessä. "Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys", kertoo toinen. Teoskin kyllä myöntää, että muutosta ei aina tapahdu.
Emme usko, että Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksen kirjoittajien tarkoituksena on tuottaa kärsimystä, josta kyselymme vastauksissa kerrotaan. On kuitenkin tärkeää miettiä, millaista kieltä puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville, perheissään ja yhteisöissään usein haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Teoksen lopussa on listattu yhteisöjä ja toimijoita, jotka jakavat kirjasen arvot. Näiden yhteisöjen piiristä on tullut kyselyymme vastauksia. Eräs vastaaja kertoo läheisistään näin: "Tulee syyllistämistä, välillä riitelyä 24/7, eroamiseen kehottamista, Raamatun viestiä, saarnaa Jeesuksesta, kumppanin huonojen puolien etsimistä, kysymystä miksi en tapaa heitä koko ajan, syyllistäviä terveisiä kirkon tutuilta joilla mua ikävä, kysymyksiä, että käynhän vielä kirkossa, tekstiä sodomasta ja Gomorrasta, mitätöintiä yms. Jeesuksen rakastavia viestejä."
Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasessa on paljon elementtejä, jotka kannustavat hyviin asioihin: omien tunteiden kuuntelemiseen, henkilökohtaisiin rajoihin, yhteyteen toisten kanssa, jakamiseen, omana itsenään olemiseen. Se puhuu kauniisti Jumalan rakkaudesta ja armosta. Toivoisimme, että yhteisöt, jotka kirjasessa mainitaan, ottaisivat vahvasti kantaa myös siihen, kuinka perheet ja seurakunnat voisivat kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäsenensä rakkaudesta ja armosta käsin. Selkeä kannanotto ja ohje siihen, mitä oikeasti tarkoittaa se, ettei toista saa painostaa.
Vaikeaa olla eri mieltä.
Mutta mitä varsinaisesti on eheytykseen kannustaminen ja ohjaaminen?
Viime päivinä julkisuudessa on kohistu nuorille suunnatusta, ihmissuhteita käsittelevästä kirjasesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Me hankkeessakin olemme tutustuneet teokseen.
Emme ota kantaa teoksen ohjeisiin tai maailmankuvaan sinänsä. Tarkastelemme sitä tässä ainoastaan siltä kannalta, mikä sen viesti on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille.
Kutsuvat sitä rakkaudeksi antaa ristiriitaista viestiä. Se sanoo: "Jumalan luomat sukupuolet eivät ole ahtaita muotteja, joihin pitää mahtua, vaan niissä on runsaasti tilaa erilaisille ja ainutlaatuisille naisille ja miehille: ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on erilainen. On yhtä monta tapaa olla nainen kuin on naisiakin, ja yhtä monta tapaa olla mies kuin on miehiäkin." Opas kannustaa olemaan oma itsensä. Hyvä näin!
Samalla teos kuitenkin maalailee kuvaa, minkälainen mies on ja minkälainen on nainen. Transsukupuoliselle nuorelle teos on julma: "Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi. Jos sinulla on syntymässä ollut naisen sukupuolielimet, sinut on luotu naiseksi." Se ei oikeastaan anna muuta vaihtoehtoa kuin tulla sinuiksi oman (sukupuolielimistä syntymässä todetun) sukupuolen kanssa. Vertaistukea ja apua luvataan, jos nuori kokee, että keho ei vastaa sukupuolta. Kehotetaan juttelemaan vaikkapa seurakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. Toivomme, että tämä nuorisotyöntekijä olisi tutustunut sukupuolen moninaisuuteen ja lukaissut vaikkapa Lääkärilehden artikkelin aiheesta.
Seksuaalivähemmistöihin kuuluville teos tarjoaa lähinnä heterouden suuntaan eheytymistä tai selibaattia. Sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen tai muiden seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien (kursivointi meidän) kanssa painiskelevia nuoria teos muistuttaa, että heillä on oikeus pitää kiinni uskostaan ja valinnasta elää Raamatun opetuksen ja Jumalan tahdon mukaista elämää.
Tässä liikutaan vaarallisilla vesillä. Onko teoksen kirjoittajilla ihan oikeasti satavarma tieto Jumalan tahdosta ja siitä, että juuri heidän tulkintansa Raamatun opetuksesta on ainoa oikea? Onko nuoren valittava sukupuoli-identiteettinsä ja Jumalan tahdon välillä? Seksuaalisuutensa ja Jumalan tahdon välillä?
Samalla kun haluamme hankkeessa kunnioittaa monenlaisia näkökulmia suhteessa seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja teologisiin kysymyksiin, täytyy käsi sydämellä sanoa, että tällaiset nuorille suunnatut viestit voivat olla vahingollisia. Siitä kertovat monet kyselyymme tulleet vastaukset.
Kutsuvat sitä rakkaudeksi muistuttaa toki, että nuorella on oikeus olla oma itsensä. "Kukaan ei saa edellyttää sinulta minkäänlaista muutosta seksuaaliseen suuntautumiseesi", se toteaa. Silti se ohjaa ja kannustaa muutokseen, selibaattiin (elinikäiseen, jos muutosta ei tapahdu), näkemään tietyt ominaisuudet Jumalan tahdon vastaisina.
Teoksen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä eheytys on. Tämän tekstin alussa antamamme esimerkki pakolla eheyttämisestä on aika selkeä; toisen ihmisen väkivaltainen painostaminen seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muutokseen on yksinkertaisesti väärin. Mutta usein eheyttäminen on hienovaraisempaa, rakkaudella ympäröityä, monin rakentavin asioin kuorrutettua. Silti se voi satuttaa, aiheuttaa ongelmia, viedä ihmiseltä vuosia elämästä, kuten monet kyselyymme vastanneet kertoivat. "Vääränlaisen toivon ylläpitäminen" oli asia, jonka eräs vastaaja mainitsi yhdeksi pahimmista asioista eheytyksessä. "Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys", kertoo toinen. Teoskin kyllä myöntää, että muutosta ei aina tapahdu.
Emme usko, että Kutsuvat sitä rakkaudeksi -teoksen kirjoittajien tarkoituksena on tuottaa kärsimystä, josta kyselymme vastauksissa kerrotaan. On kuitenkin tärkeää miettiä, millaista kieltä puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville, perheissään ja yhteisöissään usein haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Teoksen lopussa on listattu yhteisöjä ja toimijoita, jotka jakavat kirjasen arvot. Näiden yhteisöjen piiristä on tullut kyselyymme vastauksia. Eräs vastaaja kertoo läheisistään näin: "Tulee syyllistämistä, välillä riitelyä 24/7, eroamiseen kehottamista, Raamatun viestiä, saarnaa Jeesuksesta, kumppanin huonojen puolien etsimistä, kysymystä miksi en tapaa heitä koko ajan, syyllistäviä terveisiä kirkon tutuilta joilla mua ikävä, kysymyksiä, että käynhän vielä kirkossa, tekstiä sodomasta ja Gomorrasta, mitätöintiä yms. Jeesuksen rakastavia viestejä."
Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjasessa on paljon elementtejä, jotka kannustavat hyviin asioihin: omien tunteiden kuuntelemiseen, henkilökohtaisiin rajoihin, yhteyteen toisten kanssa, jakamiseen, omana itsenään olemiseen. Se puhuu kauniisti Jumalan rakkaudesta ja armosta. Toivoisimme, että yhteisöt, jotka kirjasessa mainitaan, ottaisivat vahvasti kantaa myös siihen, kuinka perheet ja seurakunnat voisivat kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäsenensä rakkaudesta ja armosta käsin. Selkeä kannanotto ja ohje siihen, mitä oikeasti tarkoittaa se, ettei toista saa painostaa.
Hyvä ja osuva kirjoitus, kiitos! On kummallista, miten tätä ihmisten kokemuksellista puolta ei tunnuta lainkaan kuunneltavan meidän kirkossa. Vaikeat ja rikkovat kohtaamiset todellakin koskettavat eläviä ja tuntevia ihmisiä, joilla on kaikilla samanlainen arvo jokaisella. Voi kun jo pian tapahtuisi se, että näistä kammottavista kertomuksista opittaisiin!
VastaaPoista