torstai 1. marraskuuta 2018

"Eheytyskysely", osa 3

Tässä kolmas sukelluksemme "eheytyskyselymme" tuloksiin. Tartumme nyt kyselyn loppuosan vapaamuotoisiin vastauksiin. 73 vastaajaa tavoittaneesta kyselystä voi lukea lisää täältä ja täältä.

Emme poistaneet kyselyä netistä sen umpeutumisen jälkeen, ja siihen on tullut muutama lisävastaus. Otimme nämä uudet vastaukset mukaan tähän kolmososaan. Tässä vaiheessa kyselyyn on vastannut 76 ihmistä.

Alkuun on syytä lausua pieni varoituksen sana: tämä kolmas sukellus sisältää tekstiä, joka voi tuntua pahalta. 

Listasimme jo aiemmin vastauksia kysymykseen siitä, millainen kokemus eheytymisyritys oli. Mutta laitetaan vastaukset nyt vielä tähän, onhan niitä tullut muutama lisää:

Kokemus oli pelkästään myönteinen. (2)

Kokemus ei ollut lainkaan haitallinen. (0)

Kokemukseen sisältyi sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. (7)

Kokemus oli neutraali. (4)

Kokemus aiheutti hieman haittaa. (22)

Kokemus aiheutti suurta haittaa. (17)

Kokemus (lähes) tuhosi elämäni. (13)

Jotain muuta, mitä (5)


Nämä jotain muuta -vastaukset kerroimme jo siellä ensimmäisessä osassa, mutta kertauksen vuoksi:

"En tule koskaan selviämään siitä."

"Tarpeellinen kokemus. Opin itsestäni kovin paljon."

"Yritin "miehistyä", joka oli siinä myönteinen kokemus, että uskaltauduin muitten miesten joukkoon ja sain siitä myönteisiä kokemuksia."

"Kokemus tuhosi elämäni täysin ja teki siitä mahdotonta sietää."

"Yritin itsemurhaa."


Seuraavaksi pyysimme vastaajia kertomaan tarkemmin, minkälaisia hyviä tai huonoja vaikutuksia kokemuksella on ollut. Vastauksia tuli 44. Kyselyn lopussa annoimme vielä vapaata tilaa kokemuksille ja kommenteille. Näitä vastauksia saimme yhteensä 20. Seuraavat kommentit on noukittu näistä kahdesta vastausryhmästä.


Pelkästään myönteiset kokemukset

Ne kaksi vastaajaa, jotka olivat kokeneet eheytymisyritykset ainoastaan myönteisinä, kertoivat kokemuksistaan näin:

"Olen uskaltanut hyväksyä oman taipumukseni, mutta en halua toteuttaa sellaista mikä on Jumalan tahdon vastaista. Uskon että Jumalalle kaikki on mahdollista. Uskallan puhua asioista ääneen paremmin, enkä enää niin paljon häpeä itseäni."

"Koen, että olen nyt enemmän oma itseni. Olen onnellinen."

"Kaikki ei lähde eheytymiseen ”vimmalla”. Minullakin tämä asia oli vain yksi muiden joukossa ja koin suurimman osan muista uskovista suhtautuvan leppoisasti minuun riippumatta entisestä suuntautumisestani."

"Ensin yritin sovittaa homoseksuaalisuutta ja uskoa yhteen. Aluksi en ymmärtänyt että miten se muka voi olla väärin. Rukoilin ja sain ymmärryksen siitä etten voi valita molempia. Valitsin Jeesuksen ja uskon että Jumalan tahto on hyvä."

Toinen näistä vastaajista oli lopettanut eheytymisyritykset (koska ei enää kokenut tarvetta niihin), toinen ei. Yhteistä molempien kokemuksissa oli osallistuminen Elävät vedet -toimintaan.


Kokemuksessa sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä

Seitsemän vastaajaa kertoi kokemuksen sisältäneen sekä myönteisiä että haitallisia piirteitä. Myönteisiä piirteitä he kuvasivat mm. näin:

"Kokemus on kirkastanut teologisia kysymyksenasetteluja, sekä saanut minut pohtimaan asioita uudelta kantilta."

"Hyväksyn, että vaikka olen nainen voin ajatella kuin mies ja toimia kuin mies. Hyväksyn sen että minun ei tarvitse fyysisesti muuttua mieheksi vaikka ajattelen kuin mies. Kaikkia seksuaalisesta haluja ei tarvitse tyydyttää, pidättäytyminen on välillä ihan hyväksi. Itsetyydytystä ei tarvitse, voi tehdä jotain muuta. Omaa kultaa ja läheisyyttä kannattaa odottaa. Tuntuu sitten paremmalta. On ihanaa olla nainen."

"Itsensä hyväksyminen, ymmärtäminen."

Haitallisia piirteitä em. vastaajat kuvasivat näin:

"Menin naimisiin naisen kanssa, koska uskoin muuttuvani heteroksi."

"Huomaan olevani melko yksinäinen "sateenkaari"-yhteisössä."

"Kun vuosikausia yrittää ja sitten huomaa, ettei siitä tule mitään, on se pettymys."

Pettymys ei kuitenkaan tuhonnut elämää. Edellinen vastaus jatkuu näin:

"Nyt elän onnellisena parisuhteessa miehen kanssa. Olemme tunteneet toisemme jo yli 10 vuotta ja asuneet yhdessä 10 vuotta. Olen onnellinen ja tasapainoinen."

(Tähän vastaajaryhmään kuului myös henkilö, joka kritisoi "käänteistä eheytystä" eli homouden hyväksynnän tavoittelua. Hän kertoo: "Ainoa myönteinen kokemus on ollut se, että olen oppinut nyt tunnistamaan ammattiauttajien ihmistyyppejä, heidän ennalta määrittämiä tavoitteita "toivon, että tämä yksilö hyväksyy homoutensa ja oppii nauttimaan homoseksistä, vaikken tätä ääneen sanokaan hänelle" ja siten tiedän psykiatrisen hoidon olevan puhdasta ajanhukkaan useiden vuosien kokemuksella." Vaikka vastaukset menivät hieman ohi aiheen, jota varten kyselyn loimme, vastaajan esiin nostamat asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, ja pohdimmekin niitä siellä kakkososassa hieman.)


Hieman haittaa

Kaikkiaan 22 vastaajaa - suurin vastaajaryhmä - ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen hieman haittaa. Näiden vastaajien kohdalla nousevat esiin sellaiset teemat kuin itsensä kieltäminen, epävarmuus, yhteisön normit, salailu, sisäinen ristiriita, kelpaaminen (tai kelpaamattomuus) Jumalalle, itsensä kieltäminen, vapautuminen ja muutos myönteiseen sen jälkeen kun on päättänyt hyväksyä itsensä. Poimintoja näistä vastauksista tässä:

"No olihan se typerää yrittää kieltää itsensä ja teeskennellä olevansa jotain muuta."

"Erosin yhteisöstäni joten kaverini jäivät sinne."

"Itsensä pelkääminen ja kieltäminen on haitallista monella tapaa. Voin nyt keskittyä muihin asioihin ja itselleni ulostulon jälkeen ja itsen täysin hyväksymisen jälkeen olen huomannu olevani paljon tuottavampi, vapaampi ja ulospäin suuntautuva ihminen."

"Kokemus oli outo, koska en ollut ihan varma, että kuka sen takana oli. Minulle annettiin Aslanin esitteitä ja puhuttiin kielteisesti asioista. Osa seurakunnassa hyväksyy ja osa ei."

"Se oli todella repivää aikaa lähinnä oman sisäisen ristiriidan takia. Ajattelin, että en kelpaa Jumalle ellen muutu heteroksi. Ja että en koskaan voi elää kaapista ulkona, koska vanhat helluntalaisvanhemmat ei sitä kestäisi. Samaan aikaan kuitenkin kaipasin suuresti naista ja ajatus siitä, että koskaan en voi elää naisen kanssa, oli kestämätön. Se oli taistelua, kovaa yrittämistä, epätoivoa ja tuskaa. Lopulta kroppa alkoi reagoimaan rytmihäiriöillä ja ihottumalla. Molemmat loppuivat kun päätin olla oma itseni ja tulin kaapista.
Hyvää kokemuksessa oli se että "Se mikä ei muuttunut, vaikka toivoin, itkin ja rukoilin - se muutti minua eniten.""


Suurta haittaa

Seuraavaksi suurin joukko (17 vastaajaa) ilmoitti kokemuksen aiheuttaneen suurta haittaa. Näissä vastauksissa kerrottiin mm. mielenterveysongelmista, manipuloinnista, vallankäytöstä, traumoista, peloista. Poimintoja vastauksista:

"Vakava ahdistuminen, psykoottiset harhat, myöhemmin masennus. Lisäksi se hidastutti selvästi omaa henkilökohtaista kehitystäni ja jäin paitsi kokemuksista, jollaisia muilla ikäisilläni oli. Suhteeni läheisyyteen ja seksiin on edelleen hankala."

"Eheytyskokemus vahvisti ajatusta siitä, että vain heteronormatiivisuus on uskovalle sallittua. Joten kokemus aiheutti enemmän paineita kuin helpotusta."

"Pelkotiloja, painajaisia, paniikkikohtauksia, pettymyksiä, eristäytymistä, yksinäisyyttä."

"Pelkään että olen riivattu."

"Kuulun X:n (emme kerro nimeä luottamuksellisuuden takia) helluntaiseurakuntaan ja kerroin pastorille tykkääväni myös tytöistä, sain pastorilta kuulla, että voin olla "homoseksuaali" mutta en voi harjoittaa sitä. Ja monet muut uskovat "kaverit" on puhuneet eheytymisestä, siitä kuinka minulle on hyvä mies ja lapset varattuna."  

"Pelkään tehdä itse aloitteita miehille, sillä pelkään, että minut määritellään vain parisuhteen kautta eikä tekojen tai millainen olen ihmisenä - kautta."

"Se, että ei hyväksy itseään, koska muut eivät hyväksy, on karmeaa ja tuhoavaa. Onneksi jokin itsesuojeluvaisto sai minut lähtemään pois lapsuuteni ja nuoruuteni uskonnollisesta yhteisöstä." 

"Seurakuntakulttuuri aiheutti sen, etten pitkään edes tunnistanut homoseksuaalisia tunteita itsessäni vaan tulkitsin ne väärin. Pakotin itseäni ihastumaan poikiin/miehiin, mikä oli kokemuksena aina ahdistava ja vastenmielinen. Pelkäsin, että tapaamani miehet olivat "Jumalan minulle johdattamia" ja olin valmis tyytymään kohtalooni, jos näin kävisi."


Vastauksissa näkyy kuitenkin myös valoa: 

"Olen ehkä "enemmän oma itseni", kun olen joutunut taistelemaan itseni löytämiseksi enkä vain mennyt siitä, mistä aita olisi matalin. (Olen ehdottomasti edelleen sitä mieltä, että olisi tosi kiva olla hetero- tai edes biseksuaali, mutta olen myös alistunut siihen, ettei minusta sellaista tule, vaikka mitä tekisin. Jos Jumala haluaa minun jossain vaiheessa "eheytyvän", luotan siihen, että Hän tekee sen omalla ihmeellisellä tavallaan.)"

"Positiivista kokemuksessa oli, että se avasi silmäni näkemään, mitä manipulointia ja vallankäyttöä ehyttämisyritykset olivat. Itseasiassa kokemus auttoi minua  irrottautumaan  eheytysporukoista ja tajusin, että en voi muuttaa itseäni. Koin, että olisin voinut pinnallisesti muuttaa käytöstäni, toimia kuten odotetaan, ja täyttää kaikki ulkoiset merkit eheytymisestä. Mutta identiteetti olisi silti ollut homoseksuaali. Tajusin, että Jumala on rakkaus ja hän on minut tehnyt juuri tällaiseksi. Näistä oivalluksista alkoi eheytyminen ja itseni hyväksymisen tie. Pidän edelleen itseäni uskovana, mutta kaikissa sateenkaaren väreissä. Joten eheytyminen epäonnistui eheyttäjien mielestä, mutta minun näkökulmasta lopputulos on loistava."


Tuhoa

13 vastaajaa ilmoitti eheytymisyritysten (lähes) tuhonneen elämän. Osa "jotain muuta" -vastauksista (kaikkiaan 3)  kuuluu selvästi myös tähän kategoriaan, mutta vastaajat ehkä ilmaisivat kokemustensa ainutlaatuisuutta tai tuhoavuutta mieluummin omin sanoin. Vastauksissa kerrotaan mielenterveysongelmista, pelosta, vaurioista, inhosta, itsetuhoisuudesta. Henkilö, jota oli uskonyhteisössään pienestä pitäen yritetty eheyttää ja joka ei ollut koskaan antanut suostumustaan asialle kuvaa kokemaansa näin:

"Kokemus on ollut erittäin tuhoisa ja haitallinen.  Elämäni ei riitä siitä aiheutuneiden henkisten vaurioiden korjaamiseen."

Itsemurhaa yrittänyt kertoo:

"Henkien poisajaminen ja vääränlaisen toivon ylläpito olivat ehkä pahinta, sekä tarve jatkuvasti käsitellä lapsuutta." 

Nainen, jonka muutosyritykseen kuului painostusta sisältänyt seksisuhde miehen kanssa, kertoo vaikutuksista näin:

"Minulla on masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, luultavasti jonkinasteinen PTSD hyväksikäytön takia, pelkään kaikkien miesten viatontakin kosketusta (edes paras kaverini, joka on homomies, ei saa koskea), jotkut paikat ja hajut aiheuttavat kamalan olon muistuttaessaan tapahtuneesta, minulla kesti lähes 5 vuotta toipua henkisesti tarpeeksi kokeillakseni seksuaalisia touhuja toisen ihmisen kanssa (tällä kertaa naisen, en usko vieläkään pystyväni tekemään mitään miehen kanssa), ja siinäkin kesti aikansa, että se tuntui luontevalta eikä "väärältä", miltä kaikki hiemankaan seksuaalinen koskettelu oli tuntunut tapahtuneen jälkeen..."

Muita poimintoja tämän kategorian vastauksista tässä:

"Pelkään yhä olla oma itseni, pelkään terveydenhuollon henkilökuntaa, koen valtavaa inhoa uskontoa ja uskonnollisia ihmisiä kohtaan, olen täysin vailla perheen luomaa turvaverkkoa, masennuin vakavasti, velkaannuin rajusti jouduttuani yllättäen täysin omilleni ilman varoitusta ja niin edelleen."

"Olen kuuden laudaturin ylioppilas, mutta sen jälkeen kaikki nuoruuden paineet ovat aiheuttaneet sen, että reilu vuosikymmen elämästäni meni aivan kuin ohi kasautuneiden ongelmien, piilottelun ja ulkoa tulleiden paineiden takia. Elämäni menetetty vuosikymmen heijastuu nykyiseen elämääni siten, että olen ollut alisuoriutuja eikä yhteiskunnassamme ole helppoa kuroa menetettyä aikaa takaisin."

"Menetin elämästäni useita vuosia murrosiässä ja varhaisnuoruudessa jumittaessani yrittäessäni ”muuttua” heteroksi."

"Psyykkisen terveyden romuttuminen."

"Ääriortodoksiset elämäntavat, uupumus, masennus, anoreksia."

"Itsetuhoisuus"

Näissäkin vastauksissa pilkahtaa joskus myös valoa:

"Se hyöty siitä on, että opin ettei ihmistä voi ja tarvitse eheyttää, vaan elämän monimuotoisuus on rikkaus."

"Elinikäinen masennukseni päättyi siihen hetkeen kun luovuin yrittämästä muuttaa itseäni väärään suuntaan."


Kokemusten käsittely

Monien vastaajien kokemukset ovat olleet käsittämättömän rankkoja.

Halusimme kyselyllä selvittää myös, onko jokin auttanut käsittelemään näitä kokemuksia ja niistä aiheutuneita haittoja. Tähän aiheeseen tuli 27 vastausta (joista tosin kahden sisältönä oli vain se, että asiaa ei ole käsitelty).

Lähes kaikissa vastauksissa mainitaan ystävät ja keskustelut muiden ihmisten kanssa. Vertaistuki, erilaiset ryhmät ja sateenkaaritoiminta ovat voimaannuttaneet. Viisi vastaajaa mainitsee ammattiavun. Kuudessa vastauksessa parisuhde on ollut tärkeä.

Eräs vastaajista haluaa lähettää terveisiä entiselle luokanvalvojalleen ja kertoo:

"Hän ainakin yritti opettaa luokalle, että on myös toisenlaisia parisuhdemuotoja kuin heterosuhteet, vaikkakin luokan reaktio asiaan oli lapsellinen ja tiettyjen henkilöiden osalta vihamielinen."

Avoimempi ilmapiiri mainitaan myös muutamissa vastauksissa, ja esim. Helsinkiin muuttaminen on koettu onnekkaaksi tapahtumaksi. Muutama vastaaja kertoo uskonnosta tai uskonnollisista ihmisistä etääntymisen auttaneen. Eräs vastaus kiteyttää asian:

"Hyvien ja järkevien ystävien kanssa keskusteleminen ilman uskonnon vaikutusta."

Uskonnosta eivät kuitenkaan kaikki ole luopuneet. Yksi vastaaja kertoo:

"Apua on ollut myös raikkaampiin aatesuuntiin tutustumisesta. Maailmassa on avarampiakin hengellisyyden muotoja."

Yksi vastaajista kertoo alkoholin auttaneen - mutta vain hetkellisesti. Osa vastauksista kertoo karua kieltään siitä, kuinka vaikeaa ja pitkällistä kokemusten käsittely voi olla:

"Olen yli 20-vuotta käsitellyt asiaa. Käynyt erilaisissa terapioissa, kolmannen sektorin tukiryhmissä, kavereiden kanssa jutellut ja edelleen asian työstäminen on kesken ja viimeksi tänään sukupuoleni ja seksuaalisuuteni tehtiin helvettiin johtavaksi synniksi."

"Olen asiasta jutellut moneen kertaan vaimoni ja ystävien kanssa. Edelleenkin uskonyhteisön hylkäämiksi tuleminen ja sieltä tulleet kommentit "olisiko sinun vaan pitänyt yrittää vielä enemmän" saa mut itkemään, vaikka tapahtumista on lähes 10 v aikaa."

Lopetamme kolmannen osan tähän. Kokemusten lukeminen on ollut raskasta ja surullista, mutta niiden myötä vahvistuu entistä enemmän se ajatus, että näistä asioista pitäisi keskustella paljon, paljon enemmän.

Ja tunnemme suurta kiitollisuutta niitä kohtaan, jotka ovat jaksaneet kyselyymme vastata ja jakaa kokemuksensa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri pu...