Terveisiä Setan edarista! (+asiaa eheytyksestä)

Viikonloppuna Tampereelle, Varalan urheiluopistoon oli kerääntynyt yli seitsemänkymmentä aktivistia ja Setan jäsenjärjestön edustajaa eri puolilta Suomea. Oli Setan edarin eli edustajakokouksen aika.

Hankkeemme työntekijöitä oli pyydetty paikalle häirintäyhdyshenkilöiksi.

Tehtävä oli meille mieluinen. Tarkoituksemme oli siis varmistaa, että kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olla, ja että kaikki noudattaisivat Setan tilaisuutta varten laatimia turvallisen tilan ohjeita (jotka löytyvät vähän rullaamalla täältä).

Halusimme tehtävän hoidossa tuoda esille historiaa ja menneitten aikojen yhteiskuntarauhaan tähtääviä toimenpiteitä ja keksintöjä. Toimme paikalle häpeäpaalun.

Tarkoituksemme ei ollut paalulla rankaista sääntöjä rikkovia tai muita häiritsijöitä, vaan ennaltaehkäistä häirintää. Jos joku kokisi häirintähaluja eikä pystyisi niitä hillitsemään, hän voisi ihan itse pyytää päästä paaluun. Tarjosimme myös parempaan kommunikaatioon tähtääviä keskusteluita paalulla tai ilman.

Malkuslaisia oli edustajakokouksessa läsnä kaikkiaan yhteensä neljä: Peikin ja Lumin lisäksi sihteeri (ja hankkeen esimies) Riku Karppinen ja puheenjohtaja Johan Brandt.

Kiitos Malkuksen, edarin polttavin puheenaihe oli eheytys. Itse kokouksen ja poliittisen vaikuttamisen työryhmän lisäksi aihe puhutti paljon myös epävirallisissa keskusteluissa.

Jossain kiersi huhu, että keskustelua olisi käyty "eheytyksen hyvistä ja huonoista puolista". Haluamme katkaista huhulta siivet. Kukaan kokouksessa tuskin on ollut sitä mieltä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät terapiat tai muut toimenpiteet olisivat millään tavalla hyviä.

Alaikäisiin kohdistuva henkinen väkivalta, jota kokouksessa tuotiin esille ja jollaista meidän "eheytyskyselyymme" (kyselystä lisää täällä, täällä, täällä ja täällä) tulleissa vastauksissa on kuvattu, on ehdottomasti väärin. Siihen on syytä puuttua vahvasti.

Emme kuitenkaan usko, että Setan hallituksen ehdottama eheyttämisen kieltäminen "myös uskomushoitona" oikea ase tässä kohdassa.

Meillä on jo lastensuojelulaki. Olemme sitä mieltä, että lasten kanssa tekemisissä olevia viranomaisia pitäisi valistaa, kouluttaa ja opastaa siinä, että tunnistetaan paremmin uskontoon liittyvä henkinen väkivalta. Ruohonjuuritason työssä lasten kanssa olisi äärimmäisen tärkeää käydä keskusteluita, miten lain tulkinnassa painotetaan vanhempien oikeutta omaan uskontoonsa suhteessa lapsen oikeuteen olla turvassa ja vapaana kaikenlaisesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Vaikeat asiat on kiireisessä käytännön työssä joskus liian helppoa sivuuttaa vanhempien uskonnonvapauteen vedoten.

Olisi myös tärkeää levittää entistä vahvemmin asiallista tietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia vaikkapa lapsen sukupuolen ilmaisuun kajoamisella on. Tässä uskomme ja luotamme Setaan ihan täysillä.

Oma kysymyksensä on se, että vaikuttaminen kentällä, jolla keskustellaan kaikista mahdollisista uskomushoidoista/vaihtoehtohoidoista/täydentävistä hoitomuodoista, on myös melkoisen tehotonta ja uuvuttavaa. Kuinkakohan monta vuotta tätä "puoskarilakia" on jo yritetty vääntää kasaan?

Ensiarvoisen tärkeää olisi miettiä myös sitä, mitä oikein on tämä eheytys, mikä halutaan kieltää.

Tiedämme varmaankin kaikki, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin muutokseen tähtäävät terapiat ja muut toimenpiteet eivät ole hyväksyttyjä virallisen terveydenhuollon piirissä. Ne eivät ole hyväksyttyjä edes alan ammattilaisten vapaa-ajan toimina (näin kertoi Valviran edustaja meille puhelimessa, mistä lisää täällä). Olemme kyllä kuulleet huhuja jopa tiskin alta annetuista hormoneista homoseksuaalisuuden hoitona, mutta kaikki tällainen on tietenkin laitonta.

Mitä siis kiellämme, kun kiellämme eheyttämisen myös uskomushoitona?

Olemme hankkeessa olleet tekemisissä useitten "eheytymistä" yrittäneiden ihmisten kanssa. Eheytymisyritys on harvoin jokin erillinen hoito tai toimenpide. Se on usein päätepiste tai etappi matkalla, joka on jatkunut pitkään, ehkä koko elämän ajan. Se voi myös olla olennainen ja erottamaton osa jonkun ihmisen elämää, nivoutuneena moneen muuhun asiaan. Kyse on herkistä, ihmisyyden ytimeen menevistä asioista, joissa ihmisten välisellä vuorovaikutuksella on olennainen rooli.

Kun lasta ei kohdella perheessä hyvin, hän alkaa tuntea häpeää ja arvottomuutta. Uskonnollinen yhteisö voi olla tässä perheen kaltainen.

Seta jäsenjärjestöineen on tuottanut ja pystyy tuottamaan korjaavia kokemuksia seksuaalisuutensa ja sukupuolensa takia haavoja saaneille. Erilaiset vertaisryhmät, tukipalvelut ja keskustelut ovat korvaamattomia. Oman kyselymme vastauksissa ns. korjaaviksi kokemuksiksi kerrottiin myös ihan tutustuminen faktatietoon seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta sekä sateenkaarihistoriaan perehtyminen. Tässä voimme vain kiittää ja kunnioittaa Setaa.

Osa arvottomuutta kokeneista on saanut korjaavia kokemuksia sieltä "eheytysliikkeen" piiristä. Tai jostakin seurakunnasta. Laiska pyrkimys "eheytyshoitojen kieltämiseen" saattaa kääntyä lähinnä hyökkäilyksi näitä yhteisöjä vastaan.

Me uskomme, että ulkoa tai ylhäältä tulevien kieltojen sijasta parempia vaikuttamiskeinoja yhteisöihin ovat mm. dialogi, tiedon kerääminen, asiallisen tiedon jakaminen sekä tietenkin ihmisten kokemusten tuominen esille. Usein yhteisöjen sisällä on myös ihan omaa halua toimia hyvin ja oikein ja ottaa vakavasti asiat, joista heidän jäsenensä kertovat.

Seta ja sen jäsenjärjestöt koetaan joskus pelottavina, etenkin konservatiivisista uskonnollisista yhteisöistä tulevien keskuudessa. Edustajakokouksessa yritimme herättää keskustelua siitä, miten Setasta voisi tehdä turvallisemman paikan myös heille. Uskontoa vastaan hyökkäileminen vertaistoiminnan piirissä pitäisi ainakin saada kitkettyä pois. Kaikkien ihmisten valintoihin pitäisi suhtautua kunnioittavasti. Lisää ehdotuksia voi kirjoittaa vaikkapa kommentteihin!

Mutta takaisin itse edariin. Siellä oli ehdottomasti parasta ihmisten kohtaamiset. Kiitos kaikille teille, joiden kanssa saimme jutella edes lyhyesti! <3

Kaikkien äänestysten ja kokoustamisten jälkeen oli kyllä vähän väsynyt olo.

Ai niin, se häirintä. Saimmeko yhteydenottoja tähän liittyen? Emme yhden yhtä. Ainoa asia, josta meille esitettiin kritiikkiä, oli häpeäpaalumme. Joidenkin mielestä oli ollut epäsopivaa tuoda sateenkaariväen kokoontumiseen väline, jolla meitä on historian saatossa nöyryytetty. Aika esimerkillistä tämä setalaisten vuorovaikutus, kun ainoa valittamisen aihe liittyy häirintäyhdyshenkilöiden omaan toimintaan. Kiitos, edarilaiset!