Nuorisokyselyn toinen osa

Seuraa lisää tietoa nuorisotoimintakyselymme tuloksista. Ensimmäisessä osassa valaisimme sellaisia asioita kuin vastaajien määrä, identiteetit sekä sitä, minkälaiseen toimintaan nuoret ovat osallistuneet. Alkuraapaisu löytyy täältä.

Arviot

Halusimme tietää, minkälaisilla sanoilla vastaajat kuvaisivat kokemustaan nuorisotoiminnasta. Antamiimme vaihtoehtoihin tuli seuraavanlaisia vastauksia:

Adjektiivi hauska sai siis suurimman suosion. Ahdistavana kokemusta piti kolmasosa vastaajista, yksinäisenä neljäsosa. 

Yleisarvosanat kokemukselle jakaantuivat seuraavasti. (Lue kaaviota klo 12 kohdalta kellon suuntaan. Kaavio alkaa arvosanalla 0, joita on 1,9 % vastauksista. Yleisin yleisarvosana on 8.)

Arvioita tuli tosiaankin laidasta laitaan. Osa kuvasi kokemustaan positiivisin sanoin: lämmin, hyväksyvä, yhteisöllinen, avoin, elämäni parhaimpia viikkoja, oman uskon harrastamista turvallisessa ympäristössä. 

Joillekin kokemus oli melko neutraali tai sisälsi monenlaisia elementtejä. Kokemusta kuvattiin ilmaisuilla keskustelua herättävä, vähän ulkopuolinen, heteronormatiivinen, mitäänsanomaton. 

Jotkut kuvasivat kokemustaan negatiivisin termein: traumatisoiva, yksinäinen, ahdistava, mielialaa kasaan painava. Eheytysideologiakin mainittiin: "Sain hyvin paljon nuorisotoiminnalta. Tein monia havaintoja ja opin tiettyjä elämänfilosofioita - opin monia asioita. Kuitenkin koin vielä enemmän pahaa oloa ja ahdistusta, henkistä väkivaltaa. Minut saatiin uskomaan, että oma seksuaalisuuteni on sairaus. Lisäksi, että seksuaalisuudestaan voi parantua "normaaliksi" rukoilemalla. Haavoittuvainen ja itseään etsivä minä uskoikin tämän. Yritin aktiivisesti peittää omia ajatuksiani ja rukouksen avulla parantua, mutta se vain pahensi oloa." 

Sateenkaarisensitiivisyys

Halusimme kartoittaa, kuinka sateenkaarisensitiivisenä, avoimena ja turvallisena nuorisotoiminta koettiin. Kysymykseen "Kertoiko joku toimintaan osallistunut kuuluvansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön?" vastattiin näin:

Joku muu -kategoriassa oli mm. sellaisia henkilöitä kuin ulkopuolinen vierailija, apuohjaaja, leirillä puhumassa ollut henkilö. Joku vastasi, että kaikki tiesivät leirin papin elävän samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, vaikka asiasta ei puhuttu. Yhdessä vastauksessa tulee eheytysideologia esille: "Nuorisotyöntekijä kertoi ennen olevansa homoseksuaali. Hän on ns parantunut homoseksuaalisuudesta joka oli kirkon mukaan sairaus."

Tiedustelimme, kuinka hyvin toiminnassa otettiin huomioon seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Vastaukset jakaantuivat näin:

Yli puolet vastauksista siis antoi ymmärtää, ettei moninaisuutta huomioitu. Mutta oliko suhtautuminen epäasiallista? Sitä valaisee paremmin seuraava taulukko, joka kertoo vastauksista kysymykseen: "Koitko, että joku suhtautui negatiivisesti tai asiattomasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin?"

Joku muu -kategoriaan tuli mm. seuraavanlaisia vastauksia:

Miltei kaikki muut nuoret, kuin minä

Oikeastaan aina moni heittää sitä homoläppää ja toiset haukkuvat toisiaan homoiksi

Nuoria leirillä, jossa olin ohjaajana.

Kaikki nuoret leirillä ja osa isosista

Teologi kesätyöntekijä

melko pitkälti jokaikinen ja jos näin ei ollut niin siitä ei ainakaan uskallettu puhua

nuorisotyönohjaajat opetusilloissaan toivat ilmi, että "epätyypillinen seksuaalisuus" on sairautta, josta voi parantua. Sinällään ehkä jopa olisi voinut saada tukea "parantumisprosessiin", mutta se olisi ollut vielä kamalampi kokemus.

Diakoni/nuoriso-ohjaaja/ohjelmanvetäjä oli hyväksyväinen muiden leiriläisten avoimeen homofobiaa, kun se tuli ilmi ohjelman aikana. Hän käsitteli asian ns. mielipidekysymyksenä, eikä asiana joka vaikuttaisi minun tai jonkun toisen kaapissa olevan nuoren turvallisuudentunteeseen.

Monet vastaukset kertovat karua kieltä. Haluaisimme nostaa vahvasti esille aikuisten vastuun siitä, että nuorisotoiminta olisi turvallista myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille. 

Monilla aikuisilla vastuuntuntoa onkin. Monissa paikoissa asiat näyttävät olevan ihan hyvin. Ja asioista tullaan jatkuvasti tietoisemmiksi.

Sateenkaariyhdistys Malkus teki vuoden 2017 syksyllä kyselyn rippikoulukokemuksista. Kyselyssä oli monia samanlaisia kysymyksiä kuin meillä. Meidän ja Malkuksen kyselyitä ei voida suoraan verrata toisiinsa ja käyttää jonakin mittarina, mutta jotakin viitteitä kehityksestä niistä ehkä saa. Yleisesti ottaen meidän kyselymme luvut näyttävät valoisammilta. Esimerkiksi Malkuksen kyselyssä "moninaisuutta ei huomioitu mitenkään" 71 prosentissa vastauksista, kun meillä prosenttiluku oli 51,1. Malkuksen kyselyyn vastaajista 21% ei kokenut kenenkään rippikoulussa olleen henkilön suhtautumista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin negatiiviseksi tai asiattomaksi (ilman lisäkommentteja). Meidän kyselyssämme vastaava prosenttiosuus oli 31,7. 

Malkuksen kyselyn tuloksista voi lukea lisää täältä.

Tässä siis toinen raapaisu nuorisotoimintakyselyymme. Vapaamuotoiset vastaukset ovat vielä suurimmalta osin käymättä läpi, samaten eri uskonyhteisöjen tarkempi tutkiskelu. Pysykää siis kuulolla!