Minkälaisia kommentteja eri uskonyhteisöjen toimintaan osallistuneet nuoret ovat jättäneet? Eroavatko eri yhteisöissä koetut asiat toisistaan? Tarkastelussa ovat lestadiolaiset, herännäiset, viidesläiset, ortodoksit ja helluntailaiset + vapaakirkkolaiset.
(Nuorisokyselystä voi lukea perustietoja ekasta ja tokasta osasta.)
Katselemme yhteisöihin liittyviä vastauksia lähinnä kahden kysymyksen ja vapaamuotoisten kommenttien avulla.
Kysymykset olivat:
1. Miten toiminnassa otettiin huomioon seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus?
Annoimme tähän seuraavat vaihtoehdot:
Tuotiin ilmi, että jokaista arvostetaan samalla tavalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
Kerrottiin, että jokaisen itsemäärittelyä kunnioitetaan sukupuolen suhteen.
Nuoria ei jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella.
Majoittuminen ei perustunut sukupuoliolettamaan.
Peseytymistilanteessa huomioitiin yksilölliset tarpeet yksityisyyteen.
Kaikille sopivia wc-tiloja löytyi.
Opetuksessa huomioitiin asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus.
Rohkaistiin kertomaan, jos havaitsee trans- tai homofobiaa.
Moninaisuutta ei huomioitu.
Jotakin muuta, mitä?
2. Koitko, että joku suhtautui negatiivisesti tai asiattomasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin?
Vastausvaihtoehdot olivat:
En kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi.
En kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi, mutta paikka tai tilanne ei silti ollut riittävän turvallinen, että olisin voinut tuoda esille tätä puolta itsestäni.
Kyllä. Toinen nuori.
Kyllä. Isonen.
Kyllä. Nuorisotyönohjaaja.
Kyllä. Pappi.
Kyllä. Joku muu, kuka?
Lestadiolaisuuden piiristä saimme 14 vastausta.
Vastaajista 12 ilmoitti, että toiminnassa ei huomioitu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Näistä muutama mainitsi kuitenkin, että peseytymistilanteissa huomioitiin yksilölliset tarpeet yksityisyyteen ja että kaikille sopivia wc-tiloja löytyi. Yksi oli jättänyt vastaamatta koko kysymykseen. Toinen niistä, joka ei ollut rastinut vaihtoehtoamme "moninaisuutta ei huomioitu" ilmoitti, että opetuksessa oli huomioitu asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus.
Yksi kertoi omin sanoin moninaisuuden "huomioimisesta": "Erityisesti lestadiolaisten järjestämillä leireillä suhtautuminen oli jopa vihamielistä."
Kysymykseen negatiivisesta suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vastattiin monin tavoin.
Kaksi vastaajaa ei kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Neljä vastaajaa ei kokenut suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi, mutta ei kokenut paikkaa tai tilannetta niin turvallisesksi, että olisi voinut tuoda esille tätä puolta itsestään.
Loput vastaajat olivat kokeneet negatiivista tai asiatonta suhtautumista. Toisten nuorten taholta tätä oli kokenut 7, isosten taholta 6, nuorisotyönohjaajan taholta 2, papin taholta 8 nuorta. Yksi kommentoi, että melko pitkälti jokaikinen suhtautui negatiivisesti tai ainakaan muusta ei uskallettu puhua.
Yksi kertoi omin sanoin: "Seksuaalisuudesta ei edes puhuttu, vain perheenperustamisesta (heteronormatiivisella odotuksella, totta kai)."
Poimintoja omin sanoin kerrotuista vastausosioista:
"Ei ole ongelmaa"
"Vanhoillislestadiolaisten rippikoululeirillä ja nuortenilloissa ei kovin paljon puhuttu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä, mutta silloin kun aihetta sivuttiin, tehtiin hyvin selväksi, että kyse on synnistä. Nykyään useimmiten opetetaan, että homous on ihan ok, vain sen "harjoittaminen" on syntiä. Toisaalta jotkut opettavat, että vaikka olisi homoseksuaalisia ajatuksia, ne menevät ohi kunhan vain ei anna tällaisille kiusauksille valtaa. Homoseksuaaliset ajatuksetkin voivat olla syntiä jos niitä jää ajattelemaan."
"Rippikouluikäisenä en osannut kyseenalaistaa mitään, mitä vanhoillislestadiolaisuudessa opetettiin. Sisäistin hyvin homovastaisen ajatusmaailman, joka aiheutti voimakasta itseinhoa, syyllisyyttä ja häpeää, kun tajusin myöhemmin olevani lesbo. Kun 18-21 -vuotiaana miettiessäni seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyviä asioita kävin vanhoillislestadiolaisten tapahtumissa, esimerkiksi nuortenilloissa, ahdistuin niissä paljon ja tunsin itseni pahaksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi kun en osannut olla hetero."
"Sittemmin oon jättänyt uskon ja lestayhteisö on jättänyt mut, siis kirjaimellisesti eristänyt ja tuominnut helvettiin. siellä joukossa on satoja, jotka joutuu piilottamaan ittensä kaikista lähimmäisiltä. tällä hetkellä kaapista tulo tuntuu elämäni suurimmalta virheeltä, kun meinaan lentää kotoa pihalle, mutta ehkä se siitä. ja näin yleisesti niin monen lestan mielestä kaikki heterouden ja cis-sukupuolisuuden ulkopuolelta on tietenkin syntiä mutta myös sairasta ja se on mahdollista parantaa saarnaamalla."
Herännäisyyden piiristä kyselyymme tuli vastauksia 26 kappaletta.
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus näytti olevan melko hyvin huomioitu herännäisten nuorisotoiminnassa. 25 vastauksessa toiminnassa oli kerrottu, että jokaista arvostetaan samalla tavalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta. 17 vastaajalle oli kerrottu, että jokaisen itsemäärittelyä kunnioitetaan sukupuolen suhteen. 15 vastaajan kokemuksessa nuoria ei jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella. Kaksi kertoi, että majoittuminen ei perustunut sukupuoliolettamaan. Peseytymistilanteen yksityiset tarpeet yksityisyyteen huomioitiin kuudessa vastauksessa. Kaikille sopivia wc-tiloja löytyi 13 vastauksessa. 21 vastaajaa kertoi, että opetuksessa huomioitiin asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus. 9 vastaajaa kertoi, että toiminnassa oli rohkaistu kertomaan, jos havaitsee trans- tai homofobiaa.
Saimme yhteensä 27 vastausta helluntailaisuuden ja Vapaakirkon piiristä. 11 vastaajaa oli osallistunut sekä jonkin helluntaiseurakunnan että Vapaakirkon toimintaan. Evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan oli osallistunut 16.
Suurin osa vastaajista, kaikkiaan 16, oli sitä mieltä, että toiminnassa ei huomioitu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. 4:n mukaan toiminnassa tuotiin ilmi, että kaikkia arvostetaan samalla lailla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta. 4 huomioi, että kaikille sopivia wc-tiloja löytyi. 3 mainitsi, ettei nuoria jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella. Kolme havaintoa oli myös siitä, että kaikkien yksilölliset peseytymistarpeet huomioitiin. Perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuuden huomioimisen opetuksessa oli bongannut kaksi, ja kahden mukaan toiminnassa kerrottiin, että jokaisen itsemäärittelyä sukupuolen suhteen kunnioitetaan. Yhtä oli rohkaistu kertomaan homo- tai transfobiasta.
Vastaajista kaksi ei ollut kokenut kenenkään suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Yhdeksän ei ollut kokenut asiatonta suhtautumista, mutta ei kokenut tilannetta tai paikkaa kuitenkaan riittävän turvalliseksi, jotta olisi voinut tuoda esille tätä puolta itsestään. Asiatonta tai negatiivista käytöstä oli koettu toisen nuoren taholta (10 vastausta), isosen taholta (5 vastausta), nuorisotyöntekijän taholta (9 vastausta) ja papin taholta (11 vastausta).
Omin sanoin toimintaa kommentoitiin näin:
"Moninaisuutta ei vaan huomioitu tai tuotu ollenkaan esille. Eri "rodut" huomioitiin, mutta sukupuoli ja suuntautunuminen jäivät unholaan, ihan kuin muita kuin cis-sukupuolisia heteroita ei olisi ollut lainkaan."
"Helluntaiseurakunnilla on yleisesti hyvin vanhahtava käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, ja tätä pääsi todistamaan nuortenilloissa ainakin kerran kuukaudessa kun aiheeksi tuli "maailman moraalittomuudet" ym vastaavat. Vasta siirtyessäni ev. lut. kirkon toiminnan pariin ollessani 17 - vuotias, koin vihdoinkin olevani hyväksytty."
"Yleisesti olen aina nauttinut kirkon/yhteisön nuorisotoiminnasta, eikä seksuaali-identiteettini piilottelu koskaan varsinaisesti vaivannut minua. Epätasa-arvon tai identiteettini vähättelyn tunne liittyy muistoissani suurempaan yhteisöön ja sen jäseniin, jotka eivät olleet mukana nuorisotoiminnassa edes aikuisrooleissa. Tämä yhteisön yleinen paine vaikutti kuitenkin minuun, ja mahdollisesti muihinkin nuoriin, ja sai vaikenemaan normista eriävästä identiteetistä. Itse ainakaan en koskaan pelännyt, että nuorisotoiminnan kaverit/aikuiset olisivat "hylänneet" minut, jos olisin avautunut seksuaali-identiteetistäni, mutta uskon edelleen, että yhteisömme kokonaisuutena ei hyväksyisi sitä lainkaan."
"Hellareilla on semmoinen hiljainen koodi, että kaikki ovat heteroita ja mitään muuta ei sitten saakkaan olla. Tai saa olla, mutta sitä suuntausta ei saa harjoittaa. Ei niistä asioista puhuttu julkisesti. Kaikki, jotka omaavat lukutaidon osaavat kyllä raamatusta löytää ne tekstit, missä homous kielletään. Siellä on sellainen hiljainen konsensus, että homous ei ole Ok, mutta ei sitä kuuluteta. Sellaista vaihtoehtoa ei ole missä voisi elää avoimesti homosuhteissa ja olla helluntailainen."
En kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi.
En kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi, mutta paikka tai tilanne ei silti ollut riittävän turvallinen, että olisin voinut tuoda esille tätä puolta itsestäni.
Kyllä. Toinen nuori.
Kyllä. Isonen.
Kyllä. Nuorisotyönohjaaja.
Kyllä. Pappi.
Kyllä. Joku muu, kuka?
Lestadiolaisuus
Aloitetaan lestadiolaisuudesta, tuosta ev.lut. kirkon sisällä toimivasta tunnetusta herätysliikkeestä. Lestadiolaisuus on kyllä vähän löyhä käsite, sillä se on jakaantunut erilaisiin ryhmiin. Suurin, n. 100 000 kannattajan ryhmä, on vanhoillislestadiolaiset (joiden päätapahtumassa Suviseuroissa hanke vieraili viime kesänä, lue lisää täältä). Esikoislestadiolaisia on Suomessa n. 10 000. Uusheräyksen piirissä on n. 3000 ihmistä. Rauhansanalaisia eli pikkuesikoisia on n. 7000 (tässä ryhmässä on juuret myös tämänhetkisellä pääministerillämme Juha Sipilällä). Pienin lestadiolaisryhmä on 300 kannattajan elämänsanalaisuus. Lestadiolaisuudesta voi lukea lisää vaikkapa Suomen ev.lut. kirkon tietopankista.
Kuvassa Lars Levi Laestadius, lestadiolaisuuden isä
Vastaajista 12 ilmoitti, että toiminnassa ei huomioitu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. Näistä muutama mainitsi kuitenkin, että peseytymistilanteissa huomioitiin yksilölliset tarpeet yksityisyyteen ja että kaikille sopivia wc-tiloja löytyi. Yksi oli jättänyt vastaamatta koko kysymykseen. Toinen niistä, joka ei ollut rastinut vaihtoehtoamme "moninaisuutta ei huomioitu" ilmoitti, että opetuksessa oli huomioitu asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus.
Yksi kertoi omin sanoin moninaisuuden "huomioimisesta": "Erityisesti lestadiolaisten järjestämillä leireillä suhtautuminen oli jopa vihamielistä."
Kysymykseen negatiivisesta suhtautumisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vastattiin monin tavoin.
Kaksi vastaajaa ei kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Neljä vastaajaa ei kokenut suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi, mutta ei kokenut paikkaa tai tilannetta niin turvallisesksi, että olisi voinut tuoda esille tätä puolta itsestään.
Loput vastaajat olivat kokeneet negatiivista tai asiatonta suhtautumista. Toisten nuorten taholta tätä oli kokenut 7, isosten taholta 6, nuorisotyönohjaajan taholta 2, papin taholta 8 nuorta. Yksi kommentoi, että melko pitkälti jokaikinen suhtautui negatiivisesti tai ainakaan muusta ei uskallettu puhua.
Yksi kertoi omin sanoin: "Seksuaalisuudesta ei edes puhuttu, vain perheenperustamisesta (heteronormatiivisella odotuksella, totta kai)."
Poimintoja omin sanoin kerrotuista vastausosioista:
"Ei ole ongelmaa"
"Vanhoillislestadiolaisten rippikoululeirillä ja nuortenilloissa ei kovin paljon puhuttu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä, mutta silloin kun aihetta sivuttiin, tehtiin hyvin selväksi, että kyse on synnistä. Nykyään useimmiten opetetaan, että homous on ihan ok, vain sen "harjoittaminen" on syntiä. Toisaalta jotkut opettavat, että vaikka olisi homoseksuaalisia ajatuksia, ne menevät ohi kunhan vain ei anna tällaisille kiusauksille valtaa. Homoseksuaaliset ajatuksetkin voivat olla syntiä jos niitä jää ajattelemaan."
"Rippikouluikäisenä en osannut kyseenalaistaa mitään, mitä vanhoillislestadiolaisuudessa opetettiin. Sisäistin hyvin homovastaisen ajatusmaailman, joka aiheutti voimakasta itseinhoa, syyllisyyttä ja häpeää, kun tajusin myöhemmin olevani lesbo. Kun 18-21 -vuotiaana miettiessäni seksuaaliseen suuntautumiseeni liittyviä asioita kävin vanhoillislestadiolaisten tapahtumissa, esimerkiksi nuortenilloissa, ahdistuin niissä paljon ja tunsin itseni pahaksi ihmiseksi ja epäonnistuneeksi kun en osannut olla hetero."
"Sittemmin oon jättänyt uskon ja lestayhteisö on jättänyt mut, siis kirjaimellisesti eristänyt ja tuominnut helvettiin. siellä joukossa on satoja, jotka joutuu piilottamaan ittensä kaikista lähimmäisiltä. tällä hetkellä kaapista tulo tuntuu elämäni suurimmalta virheeltä, kun meinaan lentää kotoa pihalle, mutta ehkä se siitä. ja näin yleisesti niin monen lestan mielestä kaikki heterouden ja cis-sukupuolisuuden ulkopuolelta on tietenkin syntiä mutta myös sairasta ja se on mahdollista parantaa saarnaamalla."
Herännäisyys
Herännäiset eli kotoisasti körtit ovat myös ev. lut. kirkon sisällä toimiva herätysliike, jonka vuosittain järjestämillä Herättäjäjuhlilla hankekin vieraili viime kesänä (blogiteksti täällä!). Herännäisyydestä voi lukea lisää vaikkapa Herättäjä-Yhdistyksen sivuilta.
Kuvassa Paavo Ruotsalainen, herännäisyyden johtohahmo
Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus näytti olevan melko hyvin huomioitu herännäisten nuorisotoiminnassa. 25 vastauksessa toiminnassa oli kerrottu, että jokaista arvostetaan samalla tavalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta. 17 vastaajalle oli kerrottu, että jokaisen itsemäärittelyä kunnioitetaan sukupuolen suhteen. 15 vastaajan kokemuksessa nuoria ei jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella. Kaksi kertoi, että majoittuminen ei perustunut sukupuoliolettamaan. Peseytymistilanteen yksityiset tarpeet yksityisyyteen huomioitiin kuudessa vastauksessa. Kaikille sopivia wc-tiloja löytyi 13 vastauksessa. 21 vastaajaa kertoi, että opetuksessa huomioitiin asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus. 9 vastaajaa kertoi, että toiminnassa oli rohkaistu kertomaan, jos havaitsee trans- tai homofobiaa.
Ainoastaan yhdessä vastauksessa ilmaistiin, että moninaisuutta ei huomioitu. Vastaaja oli toisaalta ilmoittanut, että vain hän itse suhtautui negatiivisesti tai asiattomasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin...
Negatiivista tai asiatonta suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin oli herännäisten toimintaan osallistuneiden nuorten vastauksissa koettu ainoastaan toisen nuorten taholta. Näitä vastauksia oli kolme. 20 vastaajaa kertoi, ettei kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Kaksi vastaajaa ei kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi, mutta ei silti tuntenut tilannetta riittävän turvalliseksi tuodakseen esiin tätä puolta itsestään. Sitten oli se yksi vastaus, jossa oma suhtautuminen koettiin negatiiviseksi tai asiattomaksi. Vastaaja kommentoi: "Seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen oma asia. Ja siitä pitää puhua vain jos se häiritsee."
Herännäisten toiminnasta kerrottiin omin sanoin mm. tällaista:
"Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyöllä on hyvä malli vähemmistöjen huomioon ottamisessa, ja mielestäni muutkin voisivat ottaa siitä mallia. Olen saanut aina majoittua itselleni sopivissa tiloissa ja käyttää muuta kuin virallista nimeäni. Syrjintää en ole kohdannut, ja rippileirillä oli oppitunti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Tämä oli mielestäni tärkeää, koska kouluissa harvoin annetaan oikeaa ja hyväksyvää tietoa näistä asioista."
"Körttinuoret ajaa aktiivisesti tasa-arvon asioita."
"Oman kokemukseni mukaan herännäisessä nuorisotyössä ollaan tämän asian suhteen paljon edellä muita herätysliikkeitä ja kirkon yleistä suhtautumista."
Viidesläisyys
Viidesläisyys, jota uuspietismiksikin kutsutaan, on nuorin ev.lut. kirkon herätysliikkeistä. Sillä ei ole selkeää keskusjohtoa, vaan se koostuu erilaisista järjestöistä, kuten mm. Suomen Raamattuopistosta (SRO), Kansan Raamattuseurasta (KRS) ja Kansanlähetyksestä (SEKL). Viidesläisyydestä voi lukea lisää vaikkapa täältä.
Kuvassa Urho Muroma, viidesläisyyden isä
Viidesläisyyden parista kyselyymme tuli 11 vastausta (yksi vastaajista oli kertonut omin sanoin kertonut osallistuneensa Kansanlähetyksen toimintaan, ja niputimme hänet yhteen muiden viidesläisten kanssa). Heistä 9 vastasi, ettei seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta huomioitu toiminnassa. Yksi mainitsi huomioimisesta, mutta huomioiminen tapahtui negatiivisella tavalla. Lisäksi 3 oli ilmoittanut vaihtoehdon "Tuotiin ilmi, että jokaista arvostetaan samalla tavalla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta" (sen vastauksen ohella, että moninaisuutta ei ollut huomioitu). Yhdessä vastauksessa löytyi kaikille sopivia wc-tiloja. Yksi ilmoitti perheitten ja ihmissuhteiden asiallisesta huomioimisesta opetuksessa.
Entäs sitten suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin viidesläisten parissa? Yksi vastaajista ei kokenut kenenkään suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Neljä vastaajaa ei kokenut suhtautumista negatiiviseksi tai asiattomaksi, mutta ei silti kokenut riittävää turvallisuutta ollakseen avoin. 7 vastaajaa oli kokenut negatiivista tai asiatonta suhtautumista toisen nuoren taholta, 4 isosen taholta, 5 nuorisotyönohjaajan taholta, 5 papin taholta.
Omin sanoin viidesläisten toimintaan osallistuneet kertoivat mm. tällaista:
"Nyttemmin aloitettuani sukupuolenkorjausprosessin olen saanut kuulla mm. että kajoan Jumalan luomistyöhön ja teen väärin jos muokkaan kehoani (eli siis haen minulle elintärkeitä korjaushoitoja)."
"En ole kokenut, että kukaan suhtautuisi negatiivisesti tai asiattomasti kehenkään yksittäiseen ihmiseen tai ryhmään, mutta yleisesti esim. samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja avioliittoihin suhtaudutaan torjuvasti."
"Paljon hyvää mutta niin paljon pahaa pinnan alle piilotettuna. Yhteisö hylkäsi kaapista ulostulon jälkeen."
"Viidesläinen herätysliike jossa nuorenakin kävin, on ottanut virallisen linjan ottamatta kantaa ns ”isoihin kysymyksiin” esim tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Tämä on mahdollistanut minulle nuorena turvallisen kasvuympäristön, sillä homoutta ei ole suoraan tuomittu tai tuotu opetuksissa niinkään esiin, mutta kääntöpuolena on ollut se, ettei kenestäkään työntekijästä voinut päätellä mikä heidän kantansa oli homouteen. Näin ollen en koskaan uskaltanut jutella asiasta kenenkään kanssa, vaikka olisin tarvinnut hengellistä tukea."
Lestadiolaisuus, herännäisyys ja viidesläisyys, kaikki evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä - ja kovin erilaisia. Kirkon herätysliikkeistä rukoilevaisuus ja evankelisuus saivat niin vähän vastauksia, että emme ota niitä mukaan tähän osuuteen. Seuraavaksi siirrymmekin sitten evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolelle.
Ortodoksinen kirkko
Ortodoksiseen kirkkoon, toiseen kansalliseen kirkkoomme, voi tutustua syvällisemmin vaikkapa kirkon omilla sivuilla.
Kuvassa Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous vuonna 2010
Ortodoksien piiristä saimme 11 vastausta. 6 vastaajan kokemuksen mukaan toiminnassa tuotiin ilmi, että kaikkia arvostetaan samalla lailla riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. 3 vastaajaa kertoi, ettei nuoria jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella. Kaksi mainitsi peseytymistilanteitten yksityiset tarpeet, 4 kaikille sopivat wc-tilat. 4 vastaajaa kertoi, että opetuksessa huomiotiin asiallisesti perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuus. Yhden vastaajan mukaan toiminnassa rohkaistiin kertomaan, jos havaitsee homo- tai transfobiaa. 5 vastaajaa ilmoitti, että moninaisuutta ei huomioitu. Yksi jätti kokonaan vastaamatta kysymykseen.
8 vastaajaa ei ollut kokenut kenenkään suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Kaksi ei ollut kokenut negatiivista tai asiatonta suhtautumista, mutta ei silti tuntenut toimintaa riittävän turvalliseksi tuodakseen tätä puolta itsestään esiin. Yksi oli kokenut negatiivista tai asiatonta suhtautumista nuorisotyönohjaajan taholta, yksi nuorten taholta leirillä, jossa oli itse ohjaajana.
Vapaamuotoisia kommentteja tuli ortodoksisen kirkon toimintaan osallistuneilta aika vähän, tässä niistä muutama:
"Kristinoppileirin seksuaalivalistuksessa puhuttiin avoimesti ja positiivisesti seksuaalivähemmistöistä."
"Luterilaisten nuorisotoiminta on valtavasti jäljessä näissä asioissa. Ortodoksisen kirkon nuorten piirit ovat paljon vastaanottavammat sateenkaarinuoria kohtaan."
"Olen osallistunut Ortodoksisen opiskelijaliiton tapahtumaan, missä kävimme isolla porukalla Helsingissä ja mukana oli yksi sateenkaaripari. Muistan että kaikki suhtautuivat täysin luontevasti tähän pariskuntaan."
8 vastaajaa ei ollut kokenut kenenkään suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Kaksi ei ollut kokenut negatiivista tai asiatonta suhtautumista, mutta ei silti tuntenut toimintaa riittävän turvalliseksi tuodakseen tätä puolta itsestään esiin. Yksi oli kokenut negatiivista tai asiatonta suhtautumista nuorisotyönohjaajan taholta, yksi nuorten taholta leirillä, jossa oli itse ohjaajana.
Vapaamuotoisia kommentteja tuli ortodoksisen kirkon toimintaan osallistuneilta aika vähän, tässä niistä muutama:
"Kristinoppileirin seksuaalivalistuksessa puhuttiin avoimesti ja positiivisesti seksuaalivähemmistöistä."
"Luterilaisten nuorisotoiminta on valtavasti jäljessä näissä asioissa. Ortodoksisen kirkon nuorten piirit ovat paljon vastaanottavammat sateenkaarinuoria kohtaan."
"Olen osallistunut Ortodoksisen opiskelijaliiton tapahtumaan, missä kävimme isolla porukalla Helsingissä ja mukana oli yksi sateenkaaripari. Muistan että kaikki suhtautuivat täysin luontevasti tähän pariskuntaan."
Helluntailaisuus ja Vapaakirkko
Loikkaamme ortodoksikirkosta karismaattisuuteen: helluntaiseurakuntiin ja Suomen Vapaakirkkoon. Näitä voisi kutsua herätysliikkeiksi ev.lut. kirkon ulkopuolella, vaikka - jotta kaikki olisi entistäkin jännempää - helluntailaisia toimii myös ev.lut. kirkon sisällä. Helluntailaisuutta ei voikaan määritellä ja rajata kovin hyvin. Tietoja siitä voi lukea vaikkapa helluntaiherätyksen sivuilta. Vapaakirkko taas on itsenäinen kirkkokunta. Siitä voi lukea sen omilta sivuilta. Niputimme nämä kaksi yhteen sen takia, että niissä on paljon samaa, ja monet ihmiset toimivat kummassakin.
Saimme yhteensä 27 vastausta helluntailaisuuden ja Vapaakirkon piiristä. 11 vastaajaa oli osallistunut sekä jonkin helluntaiseurakunnan että Vapaakirkon toimintaan. Evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan oli osallistunut 16.
Suurin osa vastaajista, kaikkiaan 16, oli sitä mieltä, että toiminnassa ei huomioitu seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta. 4:n mukaan toiminnassa tuotiin ilmi, että kaikkia arvostetaan samalla lailla seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta. 4 huomioi, että kaikille sopivia wc-tiloja löytyi. 3 mainitsi, ettei nuoria jaettu ryhmiin sukupuolen perusteella. Kolme havaintoa oli myös siitä, että kaikkien yksilölliset peseytymistarpeet huomioitiin. Perheiden ja ihmissuhteiden moninaisuuden huomioimisen opetuksessa oli bongannut kaksi, ja kahden mukaan toiminnassa kerrottiin, että jokaisen itsemäärittelyä sukupuolen suhteen kunnioitetaan. Yhtä oli rohkaistu kertomaan homo- tai transfobiasta.
Vastaajista kaksi ei ollut kokenut kenenkään suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin negatiiviseksi tai asiattomaksi (piste). Yhdeksän ei ollut kokenut asiatonta suhtautumista, mutta ei kokenut tilannetta tai paikkaa kuitenkaan riittävän turvalliseksi, jotta olisi voinut tuoda esille tätä puolta itsestään. Asiatonta tai negatiivista käytöstä oli koettu toisen nuoren taholta (10 vastausta), isosen taholta (5 vastausta), nuorisotyöntekijän taholta (9 vastausta) ja papin taholta (11 vastausta).
Omin sanoin toimintaa kommentoitiin näin:
"Moninaisuutta ei vaan huomioitu tai tuotu ollenkaan esille. Eri "rodut" huomioitiin, mutta sukupuoli ja suuntautunuminen jäivät unholaan, ihan kuin muita kuin cis-sukupuolisia heteroita ei olisi ollut lainkaan."
"Helluntaiseurakunnilla on yleisesti hyvin vanhahtava käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, ja tätä pääsi todistamaan nuortenilloissa ainakin kerran kuukaudessa kun aiheeksi tuli "maailman moraalittomuudet" ym vastaavat. Vasta siirtyessäni ev. lut. kirkon toiminnan pariin ollessani 17 - vuotias, koin vihdoinkin olevani hyväksytty."
"Yleisesti olen aina nauttinut kirkon/yhteisön nuorisotoiminnasta, eikä seksuaali-identiteettini piilottelu koskaan varsinaisesti vaivannut minua. Epätasa-arvon tai identiteettini vähättelyn tunne liittyy muistoissani suurempaan yhteisöön ja sen jäseniin, jotka eivät olleet mukana nuorisotoiminnassa edes aikuisrooleissa. Tämä yhteisön yleinen paine vaikutti kuitenkin minuun, ja mahdollisesti muihinkin nuoriin, ja sai vaikenemaan normista eriävästä identiteetistä. Itse ainakaan en koskaan pelännyt, että nuorisotoiminnan kaverit/aikuiset olisivat "hylänneet" minut, jos olisin avautunut seksuaali-identiteetistäni, mutta uskon edelleen, että yhteisömme kokonaisuutena ei hyväksyisi sitä lainkaan."
Että näin
Tämänlaisia vastauksia saimme eri herätysliikkeiden ja ortodoksisen kirkon parista. Vielä on jäljellä ne 235 nuorta, jotka ovat ilmoittaneet yhteisökseen pelkän evankelis-luterilaisen kirkon ilman sen kummempaa maustetta.
Lähdemme myös katselemaan, kuinka nuorisotoiminnassa on tultu kaapista. Ovatko peräti papit rohjenneet?
Tärkeä osuus on myös se, mitä nuoret itse toivoisivat aikuisilta. Pysykää siis edelleen kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti