Perheneuvontakysely, osa 1

Avasimme keväällä kyselyn, jolla pyrimme kartoittamaan sateenkaari-ihmisten kokemuksia perheasiain neuvottelukeskuksista. Ev.lut. kirkon perheneuvonta on tärkeä palvelu, josta moni sateenkaari-ihminen kertoo saaneensa apua. Itsekin olemme tavanneet useita sateenkaarisensitiivisiä, turvallisia kirkon perheneuvonnan työntekijöitä.

Mutta mikä on tilanne eri puolilla Suomea? Uskallammeko suositella perheasian neuvottelukeskuksia noin niin kuin yleisesti? Uskaltavatko muut sateenkaari-ihmisten kanssa toimivat tahot ohjata asiakkaitaan perheneuvontaan? Perheneuvonnassa myös halutaan kehittyä, joten heidänkin on hyvä tietää, miten palvelu kohtaa sateenkaari-ihmiset.

Saimme kyselyn muotoiluun suuresti apua Perhesuhdekeskukselta, Tampereen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukselta sekä Sinuiksi-palvelusta. Kiitos teille, Terhi, Sanna, Päivi ja Mikko! (Aiempaa tekstiä yhteistyöstämme voi lukea täältä.)

Pitemmittä puheitta itse kyselyyn.

Alkuun on ehkä syytä mainita, että teimme yhdestä vastaajasta tutkintapyynnön poliisille. Olemme hankkeessa saaneet kaikenlaista palautetta, myös vähän hyökkäävää. Emme ole juurikaan reagoineet siihen. Mutta siinä vaiheessa, kun joku kehottaa tietyn ihmisryhmän tappamiseen ja jopa mainitsee nimeltä henkilön, josta toiminnan voisi aloittaa, ylitetään tietty raja.

Perustietoja vastaajista

Kyselyyn tuli kaikkiaan 52 vastausta. Tai siis 51 sen jälkeen, kun vihapuhetta sisältävä vastaus karsittiin pois. Ruotsinkieliset vastaukset on suomennettu. Kysymyksiin on voinut yleensä antaa useammankin vastausvaihtoehdon.

Vastaajien ikäjakauma oli seuraava (suluissa vastaajien määrä):

18-25 vuotta (1)
26-35 vuotta (13)
36-45 vuotta (21)
46-55 vuotta (8)
56-65 vuotta (6)
66-75 vuotta (2)

Sukupuoli-identiteettiään he kuvasivat näin:

cis-nainen (30)
cis-mies (9)
transgender (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
muunsukupuolinen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen nainen (1)
transsukupuolinen tai transtaustainen mies (1)
transfeminiininen (1)
sukupuolijoustava (1)
ei määrittele sukupuoli-identiteettiään (1)
jokin muu: nainen (1)
jokin muu: naisoletettu/muu, ei itse tarvitse määritelmää (1)

Seksuaalista suuntautumista kuvattiin seuraavilla tavoilla:

lesbo (19)
homoseksuaali (7)
biseksuaali (9)
panseksuaali (5)
heteroseksuaali (4)
ei määrittele suuntautumistaan (3)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
demiseksuaali (2)
femiseksuaali (1)
suuntautumiselle ei ole omaa sanaa (1)
jokin muu (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt kyselyn monia termejä (1)
jokin muu: ei-hetero (1)
ei halunnut kertoa (1)

Romanttista suuntautumista kuvattiin näin:

homoromanttinen (15)
ei määrittele romanttista suuntautumistaan erikseen (15)
biromanttinen (6)
panromanttinen (4)
heteroromanttinen (3)
romanttisella suuntautumisella ei ole omaa sanaa (2)
ei halua kertoa (2)
hakee itseään kuvaavaa määritelmää (2)
aromanttinen (1)
androromanttinen (1)
femiromanttinen (1)
jokin muu: ei ymmärtänyt termejä (1)

Kyselyn luottamuksellisuuden takia emme käy läpi yksittäisiä perheasiain neuvottelukeskuksia, joissa vastaajat ovat asioineet. 16 vastaajaa kertoi asioineensa perheneuvonnassa pääkaupunkiseudulla, jossa on tällä hetkellä 7 perheasiain neuvottelukeskusta. Loput vastaukset jakaantuivat maantieteellisesti laajalle alueelle.

Perheneuvonnan palveluita oli käytetty seuraavina vuosina:

1980-luvulla (2)
1990-luvulla (4)
2000-2005 (5)
2006-2010 (8)
2011 (4)
2012 (4)
2013 (5)
2014 (4)
2015 (6)
2016 (7)
2017 (3)
2018 (11)
2019 (12)

Suurin osa vastaajista oli hakeutunut perheneuvonnan palveluihin parisuhdeongelmien takia (37 vastaajaa). Seuraavaksi eniten (9 vastaajaa) tuli henkilökohtaisen kriisin takia.

Käyntikertojen määräksi ilmoitettiin seuraavaa:

Vain yksi (6)
Kaksi (5)
3-5 (15)
5-10 (14)
yli 10 (11)

Perheneuvonnan tuttuus ja mielikuvat

Tieto perheneuvonnasta oli saatu useimmiten netistä (23 vastaajaa), ystäviltä tai tuttavilta (14 vastaajaa) tai seurakunnasta (9 vastaajaa).

Perheneuvonnan tuttuutta kuvattiin näin:

Ei juurikaan tuttua. (13)

Olin kuullut siitä. (10)

Olin kuullut siitä, mutta ajattelin ettei siellä hyväksytä sateenkaari-ihmisiä. (2)

Tiesin siitä, mutta olin epävarma, voisinko sateenkaari-ihmisenä hakea sieltä apua. (10)

Tiesin, että sinne voi hakeutua asiakkaaksi huolimatta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä. (17)

Tiesin, että sateenkaari-ihminen voi hakea sieltä apua ilman minkäänlaista pelkoa syrjinnästä. (5)

Jotain muuta: Tiesin siitä, mutta olin epävarma, osataanko sateenkaari-ihmisiä kohdata varauksetta. (1)

Jotain muuta: En tiennyt kuinka työntekijät suhtautuvat vähemmistöihin, mutta ajattelin että minulla on palveluun oikeus, eivätkä heidän mahdolliset ennakkoluulonsa ole minun ongelmani. (1)

Tiedustelimme myös, mikä herätti luottamuksen, että myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustaja voi saada apua perheasian neuvottelukeskuksesta.

22 vastaajaa ilmoitti, ettei heillä ollut ennakkokäsityksiä palvelusta, mutta he päättivät kokeilla sitä. 8 oli huomannut perheasiain neuvottelukeskuksen internet-sivuilla maininnan, että palvelu on sitoutunut noudattamaan syrjimättömyyttä ja nykyisiä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja. Perheasiain neuvottelukeskukset olivat lähettäneet luottamusta herättävää viestiä myös mm. odotushuoneesta löytyneellä tiedolla yhdenvertaisuudesta, tulemalla Pride-kulkueeseen, osallistumalla sateenkaarimessuun, tekemällä yhteistyötä sateenkaarijärjestöjen kanssa. Myös yksityiselämän kontakteilla työntekijöihin oli joillekin vastaajille merkitystä. Yksi vastaajista kertoi kysyneensä asiasta suoraan. Oli myös kuultu ystävien hyviä kokemuksia, kriisikeskuksen tai toisen järjestön suosituksia.

Kaksi vastaajista ei ollut luottanut palveluun.

Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 (0= surkea, 10=huikean hieno) oli ennen asiakkuutta keskimäärin 6,0.

Kokemukset asiakkuudesta: ajanvaraus, hyväksytyksi tuleminen, perheneuvojan suhtautuminen, avun saaminen

Asiakkuus alkaa usein ajanvarauksesta. Vastaajista 27 oli kokenut ajanvaraustilanteen ystävälliseksi, eikä ollut kohdannut ennakkoluuloja. 13 vastaajaa ei ollut kertonut itsestään tätä puolta (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumista) aikaa varatessaan. Kaksi vastaajista tunsi, että ajanvarausta hoitanut henkilö hämmentyi heidän kerrottuaan seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetistään. Yksi vastaajista kertoi ajanvarausta hoitaneen henkilön suhtautuneen avoimen negatiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Yksi kertoi ajanvaraukseen liittyneistä käytännön ongelmista, joista oli tehnyt omat tulkintansa:

"Jouduin odottamaan aikaa viikkoja tai kuukausia. Syyksi sanottiin, että "paperimme olivat eksyneet pöydälle". Olin jo kuvitellut, ettemme kelpaa asiakkaiksi. Se syvensi pahaa oloa."

Osa vastaajista ei ollut itse hoitanut ajanvarausta, joten heillä ei ollut siihen kommentoitavaa.

Vastaajista 36 koki tulleensa hyväksytyksi perheneuvonnassa sellaisena kuin on. 8 ei ollut varma tästä. Kolme vastaajaa koki, että ei tullut hyväksytyksi. Yksi oli käyttänyt kahden eri keskuksen palveluita, joista toisessa oli kokenut hyväksyntää, toisessa ei.

Kysyimme suoran kysymyksen: "Miten perheneuvoja suhtautui siihen, että olet sateenkaari-ihminen?"

Vastausvaihtoehtoihimme saimme seuraavat luvut:

Asiallisesti, ammattitaitoisesti ja ymmärtäen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. (29)

Perheneuvoja ei selvästi tiennyt paljoakaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta suhtautui silti asiallisesti ja ammattitaitoisesti. (15)

Tuntui, että asia hämmensi perheneuvojaa. (5)

Jouduin itse "kouluttamaan" perheneuvojaa. (4)

Tuntui, että perheneuvoja suhtautui kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. (2)

En tuonut ilmi tätä puolta itsestäni. (4)

Jotain muuta. (9)

Jotain muuta -kohtaan omin sanoin vastanneista muutamaa häiritsivät työntekijöiden ennakko-oletukset heteroudesta:

"Kun puhuin puolisostani, perheneuvoja alkoi automaattisesti puhua 'miehestäni'. En tuonut asian oikeaa laitaa aluksi ilmi, mutta kerroin asiasta vasta toiseksi viimeisellä kerralla. Perheneuvojan suhtautuminen minuun ei muuttunut, vaan hän oli edelleen ystävällinen. Olen silti ollut pettynyt hetero-oletuksesta."

Myös toisenlaiset ennakko-oletukset häiritsivät:

"Hän oletti että uskovana olen konservatiivinen sateenkaariasioissa eikä uskonut että en ole." 

Jotkut kuvailivat työntekijöitä myönteisesti, vaikka eivät olleet varmoja siitä, ymmärsivätkö nämä erilaisuutta.

"Tapasin kahta eri työntekijää, joten kohtaamiset olivat erilaisia. Ystävällisiä olivat molemmat, vaikka tietoa erilaisuudesta ei ollut. He olivat vilpittömän oloisesti kiinnostuneita asiastani ja suvaitsevaisia."

Yksi vastaajista tuntui vähän ihmettelevän koko kysymystämme työntekijöiden suhtautumisesta:

"Aivan tavallisesti tietenkin niin kuin kaikkiin ihmisiin. Se, että olemme molemmat parisuhteessa naisia ei ole meille eikä perheneuvojalle millään tavalla kummallinen asia tietenkään."

Halusimme tietää, saivatko vastaajat apua tilanteeseensa. Vastaukset jakaantuivat näin:

Sain apua (27)
En ole varma (6)
Sain työkaluja tilanteeni itsenäiseen työstämiseen (17)
Ymmärsin tilannettani paremmin (10)
En saanut apua (7)
Jotain muuta (5)

Jotain muuta -kohtaan vastanneista osa oli saanut apua, osa ei:

"Tilanne auttoi jo tapahtuneen eropäätöksen yhteistä läpikäymistä silloisen kumppanin kanssa."

"En oikeastaan. Minun täytyi itse tukea tukihenkilöä."

Yhdelle vastaajalle kokemus oli ollut ahdistava ja traumatisoiva:

"Varmahan en voi olla, koska olin niin nuori, mutta minusta tuntuu, että käynnit pahensivat tilannettani ja vaikeuttivat avun hakemista myöhemminkin."

Mielikuva palvelusta asteikolla 0-10 asiakkuuden aikana tai sen jälkeen oli keskimäärin 7,4.

Parhaat kokemukset

Pyysimme vastaajia kertomaan omin sanoin parhaat ja/tai pahimmat kokemuksensa perheasiain neuvottelukeskuksista. Kaiken kaikkiaan 29 vastaajaa vastasi tähän.

Parhaita kokemuksia olivat mm. lämmin tunnelma, kuuntelu, turvallisuus, ennakkoluulottomuus, käytännön järjestelyt.

"Parasta oli matala kynnys hakea palveluita. Rikkinäisessä elämäntilanteessa siellä oltiin ainoita, jotka ottivat vastaan ja kuuntelivat. Olin yllättynyt että sain käydä siellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, kun muissa palveluissa olen saanut käydä muutaman kerran. Koin että sain olla juuri se, millainen olen ja sain omaan toipumiseeni ja kasvuuni tukea juuri siihen suuntaan kuin halusin."

"Oli tärkeää päästä purkamaan raskasta tilannetta turvallisen ja ennakkoluulottoman ihmisen kanssa."

"tietenkin sinne pelotti aina mennä kun kyseessä oli iso kriisi mutta tapaamisissa oli niin ihana ilmapiiri että sieltä lähti aina hyvällä mielellä uskoen tulevaan."

"Parasta oli, että pääsin kriisitilanteessa sinne yhdessä pienen lapsen kanssa, kun ei ollut paikkaa mihin laittaa lasta siksi aikaa."

Vastaajista jotkut kiittelevät sitä, että heitä kohdeltiin kuin ketä tahansa. Tärkeää oli myös se, että omaan suhteeseen liittyviä erityiskysymyksiäkin sai vapaasti tuoda esille.

"Kohdeltiin kuin ketä tahansa paria mikä oli oikein hyvä"

"Perheneuvoja osasi tuoda hyviä näkökulmia esille ja tilanne oli hirveän turvallinen ja hyväksyvä. En edes muistanut, että olimme jotenkin "erilainen" pari, niin luonnollisesti meidät otettiin vastaan. Asiaa ei kuitenkaan vaiettu hiljaiseksi, vaan saatiin avoimesti pohtia myös niitä asioita, jotka liittyvät siihen, että suhteemme ei ole heterosuhde."

Jotkut ilmaisivat kiitollisuuttaan ja perheneuvonnan ratkaisevaa roolia:

"Olin heteroliitossa ja tulin vastaanotolla kaapista vaimolleni ja perheneuvojalle. Ilman heidän apua ei olisi onnistunut turvallisesti."

"Ainut paikka joka tarjosi apua tilanteessa jossa vanhemmat eivät hyväksyneet yhtään seksuaalista suuntautumistani. Olin nuori ja tuntui että jäin aivan yksin mutta kirkko oli ainut paikka jonka kautta sain keskusteluapua tämän ja yliopistopapin kautta. Kiitos!"

"Sain apua seksuaali-identiteetti pohtimiseen ja itseni hyväksymiseen. Saimme apua parisuhteen vaikeuksiin, liitto päättyi myöhemmin eroon. Sain olla avoimesti minä kaikkine puolineni. Pääsin nopeasti perheneuvojan juttusille, kun elämäntilanteeni heilahteli. Eron jälkeen sain jatkaa oman itseni pohtimista, olen siitä todella kiitollinen. Perheneuvojat ovat ihan loistoporukkaa!!"

"Perheneuvoja omalla läsnäolollaan ja ammattitaidollaan luultavasti esti pahimmat seuraukset, joita parisuhteen katkolla olo olisi voinut aiheuttaa."

Pahimmat kokemukset

Joitakin vastaajia häiritsi, että heidän suhteensa erityisyys sai turhaa huomiota.

"Kaipaisin sitä, että minuun suhtauduttaisiin ihan samalla tavalla kun heteroihinkin. Ongelmani olivat täysin riippumattomia puolisoni ja minun sukupuolista, mutta silti asiat askarrutti neuvojaa"

Monia oli kyllä kohdeltu "kuin ketä tahansa", mutta tästäkin on syytä astua vielä askel eteenpäin.  Perheneuvojalta kaivattiin lisää rohkeutta ja osaamista nimenomaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvissä erityiskysymyksissä.

"Perheneuvoja suhtautui oikein ammattimaisesti siihen, että olemme sateenkaaripari. Hän kohteli meitä kuin mitä tahansa mies-naisparia. Toisaalta hän ei kyllä osannut huomioida mitään sateenkaariparien erityiskysymyksiä."

"Koin, että meidät huomioitiin ihan niin kuin mikä tahansa pari. Se oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta olisin kaivannut myös niiden erityiskysymysten käsittelyä, jotka koskettavat meitä vähemmistöstressistä kärsiviä."

"Työntekijä jota tapasin enemmän, oli hyvin sensitiivinen ja olisi voinut ottaa rohkeamminkin vähemmistökysymyksiä esiin. Hän varmasti halusi olla kohtelias ja ei tiennyt mikä on sopiva puheenaihe."

Muutama vastaajista koki, että heitä ei kuultu. Joskus karuinkin seurauksin. 

"Haimme apua parina mutta jo alusta lähtien tuntui että vain biologista äitiä kuunneltiin, ei minua joka olen lapsemme adoptoinut."

"Olin henkisen väkivallan kohteena, ja siitä oli vaikea puhua ääneen, eikä perheneuvojakaan nostanut asiaa pöydälle vaan ajatteli että minun pitäisi puhua omasta puolestani. Luulen ettei perheneuvoja tajunnut, että väkivaltaa voi esiintyä naisparien suhteissa. Minua ei kuultu, ja väkivalta jatkui." 

Hetero-oletus koettiin ikävänä myös joissakin tähän kohtaan tulleissa vastauksissa.

"Minua harmittaa, että odotushuoneessa oli kyllä sateenkaari-ihmisiä koskevia esitteitä, mutta vastaanottohuoneessa perheneuvojalla oli selkeä hetero-oletus."

Toisaalta sekin, että perheneuvoja ei ole tehnyt mitään oletuksia, on voitu kokea loukkaavana:

"Pidimme molemmat outona kun perheneuvoja kysyi sukupuolta vaikka minusta ja kumppanistani selvästi näkee sekä nimestä ja ulkonäöstä, että olemme naisia. Se kysymys tuntui jopa vähän loukkaavalta - muuten vain hyviä kokemuksia."

Joitakin harmittivat asiat, jotka eivät suoranaisesti liity seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen, vaan ihan työn käytäntöihin. 

"Huonointa oli se, että käynneillä ei ollut mitään erityistä rakennetta. Joka kerta juteltiin siitä, mitä sillä kertaa mieleen sattui tulemaan. Olisin kaivannut jotain ratkaisukeskeisempää."

"Minulla meni luottamus sen kerran jälkeen kun meidän annettiin huutaa toisillemme tapaamisen aikana.. odotin turvallista kohtaamispaikkaa jossa tilanteet estetään/puututaan kuten myöh tehtiin muualla parisuhdeterapiassa"

"Harmittaa, kun kuulin, että pääkaupunkiseudulla ei tähän palveluun resurssipulan(?) vuoksi ole mahdollisuus hakeutua, jos ei ole lapsia ja "virallista" parisuhdetta. Tahattomasti lapsettomana koen, että minullakin on perhe ja kun oma kokemus on näin positiivinen, niin harmittaa, että eri puolilla Suomea asuvilla ei ole samanlaista mahdollisuutta sekä joutuu jonottamaan pitkän aikaa palveluihin."

Joillekin kokemus on ollut kokonaisvaltaisen kauhea tai apu on jäänyt saamatta.

"Tuntui kuin olisin istunut syntipenkissä."

"Käynnin lopuksi perheneuvoja sanoi että seuraavalla kerralla jutellaankin sitten tytöistä, pojista ja tykkäämisestä. En oikein muista toisesta käynnistä mitään, muistan vain että siellä oli tosi ahdistavaa olla." --- "Minun on nykyäänkin todella vaikea luottaa psyykkisen puolen hoitotahoihin ja en tähän nimenomaiseen tapaukseen ole myöhemminkään hakenut apua, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kyseinen perheneuvoja on vuosien mittaan herättänyt huomiota konservatiivisilla sukupuolinäkemyksillään ja vastustaa näkyvästi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia."

Raamatulla päähän?

Kaksi vastaajista kuvasi, että palvelussa oli tehty raamatuntulkintaa tai tuotu esille uskonnollisia näkemyksiä.

"Sain kuulla että minun haluni ja tahtoni ei ole kaikki kaikessa: on universaaleja lakeja, jotka menevät minun henkilökohtaisten ominaisuuksieni ja aivoituksieni edelle."

"Työntekijä toi kirkkaasti esille Raamatun kannan: avioliitto on naisen ja miehen välinen."

Vastaajat kiittelivät tätä toimintaa ja esittivät toiveita, että asioista kerrottaisiinkin "Raamatun mukaisesti". Saattaa olla, että nämä kaksi vastausta ovat pilailua, jota aina välillä saamme kyselyihimme. Vastauksissa esiintyy muualla seuraavanlaista kommentointia: "Jeesus armahtaa. Seta ei. Sateenkaari-ideologia on pseudoa".

Huomionarvoista on kuitenkin se, että näitä kahta lukuunottamatta kukaan muu vastaajista ei kertonut vastaavanlaisesta uskonnon tai Raamatun esille tuomisesta, vaikka yksi kertoikin tunteneensa, että istuu "syntipenkissä".

Uskallammeko suositella palvelua?

Tämä kysymys on leijunut alusta saakka koko kyselyn taustalla.

Valtaosa vastaajista kertoi myönteisistä asioita: perheneuvojat kohtasivat heidät ammattitaitoisesti ja usein myös ymmärsivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä. Apua oli saatu, tai ainakin eväitä oman tilanteen työstämiseen.

Kyselyymme on kuitenkin tullut useampia vastauksia, joissa perheneuvonta ei selvästikään ole ihan osannut kohdata sateenkaari-ihmistä. Jotkut kertovat suorastaan vahingollisista kokemuksista.

Halusimme tarkistaa minä vuosina pahimmat tilanteet ovat sattuneet. Voimmeko yksinkertaisesti haudata ne menneisyyden hämärään?

Kaiken kaikkiaan neljä vastaajaa kertoi mielikuvakseen palvelusta sen aikana tai sen jälkeen pyöreän nollan. Yksi heistä ei kertonut, minä vuonna käytti palvelua.

Yksi oli käyttänyt palvelua vuosina 2006-2010. Hän kertoi kokeneensa avoimen negatiivista suhtautumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin jo ajanvaraustilanteessa, ja perheneuvojakin tuntui suhtautuvan kielteisesti. Vastauksessa ei eritellä, minkälaista käytös tarkalleen oli.

Vastaaja, jolle perheneuvonta oli kokemuksena ollut suorastaan traumatisoiva, oli käyttänyt palvelua 1990-luvulla.

Yksi nolla-vastaus on vuodelta 2019. Vaikka ajanvaraustilanne oli ystävällinen, perheneuvoja tuntui hämmentyvän sateenkaari-ihmisestä ja suhtautuvan kielteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Vastaaja oli myös joutunut "kouluttamaan" perheneuvojaa.

Muut selkeästi huonot kokemukset ovat vuosilta 2006-2010 (2 kappaletta) sekä vuodelta 2018.

Emme selvästikään voi haudata negatiivisia kokemuksia historian hämäriin ja ajatella, että palvelu toimii nykyään kaikin puolin turvallisesti.

Perheneuvojan hämmennyksestä, hetero-oletuksista ym. on myös kokemuksia ihan viime vuosilta.

Sateenkaarijärjestöillä on työn alla varsin perusteellinen kysely sote-alan ammattilaisille. Sen myötä toivottavasti syntyy jonkinlainen listaus niistä ammattilaisista, joilla on osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä. Toivomme, että myös perheasiain neuvottelukeskusten työntekijät vastaavat kyselyyn, kun se julkaistaan!

Emme voi suositella suorilta käsin kaikkia julkisen tai yksityisen terveydenhuollon palveluita emmekä taata niiden sensitiivisyyttä, ja sama koskee perheasiain neuvottelukeskuksia.

Perheasiain neuvottelukeskuksissa on kuitenkin paljon osaamista, josta soisimme sateenkaari-ihmisten hyötyvän. Yksi vastaajamme luottikin palvelun turvallisuuteen kenties enemmän kuin palvelun työntekijä:

"Ajanvaraaja yritti väkisin työntää meitä jollekin tietylle työntekijälle, jolla kuulemma oli ollut paljon naispareja. Sanoin, että meille oleellista on paikka eikä neuvoja, että kyllä me luotetaan, että muutkin osaa meihin suhtautua. Lopulta hän uskoi."

Toivomme, että perheasian neuvottelukeskukset ympäri Suomen voisivat kehittyä tällaisen luottamuksen arvoisiksi paikoiksi.

Seuraavassa kirjoituksessa kerrommekin, minkälaisia kehittämisvinkkejä vastaajat antoivat perheasiain neuvottelukeskuksille. Pysykää kuulolla!

Kansanlähetyspäivillä

"Jumalan käskyt ovat ankarat ja ehdottomat!" opetti Päivi Räsänen Kansanlähetyspäivien iltajuhlilla eilen perjantaina.

Kesäsade rapisi teltan kattoon, ihmiset kietoituivat takkeihin, villapaitoihin, shaaleihin. Pääpuhujana toimivalla Päivilläkin oli kylmä. Me kuuntelimme ja yritimme vähän ymmärtää, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys. 

Päivin kommenttien siivittämänä on viime aikoina taas kuohunut. Sosiaalinen media on ollut täynnä Päiviä, Pridea, kirkkoa ja kauhistelua. Päivin pitkässä ja monenlaista asiaa sisältävässä puheessa viitattiinkin tähän välillä. Päivi myös kertoi, että hänelle itselleen aikoinaan olivat kaikkein vaikeimpia juuri Raamatun avioliittoa käsittelevät kohdat. Mutta jatkoi, että ne kaikkein vaikeimmat kohdat ovat sittemmin muuttuneet suurimmaksi siunaukseksi.

Kansanlähetyspäivien teemana oli Raamattu rakkaaksi. 

Raamattu olikin tärkeässä roolissa niin edellisillä puhujilla kuin Päivillä. Raamatusta löydettiin varmasti kaikki. Sitä luettiin Jumalan rakkauskirjeenä ihmisille.

Päivistä on tullut eräänlainen totuudentorvi, joka kertoo nykymaailmalle, kuinka harhassa ja väärässä ollaan ja Jumalan käskyt on unohdettu. Nyt hän opetti myös, ettei omaan sisäiseen tuntoonkaan voi luottaa, koska me olemme niin turmeltuneita ja syntiinlangenneita. 

Kaiken "sateenkaariaatteen" ja Pride-kumppanuuksien ja yhteiskunnan asenteitten paheksumisen ohella toivoisimme, että Päivi pysähtyisi myös miettimään niitä ihmisiä, jotka ovat koettaneet muuttaa omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoli-identiteettiään keskellä yhteisöjä, joissa Jumalan ankaria ja ehdottomia käskyjä opetetaan. Hankkeessa me olemme tavanneet heitä useampia. Olemme kuulleet eheytymisyrityksistä, itsemurhayrityksistä, solmuun menneistä mielistä. 

Päivi muisteli puheessaan omaa sotkuista opiskelijakämppäänsä, jota ei olisi halunnut näyttää vieraille. Tämä kävi vertauskuvaksi ihmisestä, joka ei halua Jumalan näkevän syntejään. Edellä mainitsemamme sateenkaari-ihmiset eivät ole piilotelleet elämänsä asioita, vaan tuoneet ne yhteisöjensä tietoon. He ovat tehneet kaikkensa ns. siivotakseen sotkut. Juuri tämä on johtanut rikkoutumiseen. 

Homous on noussut jonkinlaiseksi erityisen vaaralliseksi ja tuomittavaksi synniksi monissa uskonyhteisöissä. Päivin kaltaisten auktoriteettihahmojen sanomisilla on valtavasti merkitystä siinä, kuinka ihmisiä kohdataan ja kohdellaan. 

Kansanlähetyspäivillä oli kuitenkin pääasiassa ihan mukavaa. Bändi oli hieno ja musiikki ainakin Lumin mielestä kesäjuhlien parasta. 

Hyvää kesää kaikille! Elokuun toisella viikolla nähdään!

Terkkuja Helsinki Pridesta

Oltiin viime viikonloppuna maan suurimmassa sateenkaaritapahtumassa, Helsinki Pridesssa. Perjantaina vietettiin sateenkaarimessua, jossa juhlistettiin Kallion seurakunnan 20 vuotta jatkunutta sateenkaarityötä. Kirkon kappelisalissa pääsi tutustumaan God Love Pride -näyttelyyn. Näyttelyn roudasi Vaasasta pääkaupunkiin Vaasan Setan puheenjohtaja Saana Lind, pystyttämisessä sekä purkamisessa olivat suurena apuna Kallion seurakunnan nuoret. Iso kiitos kaikille!

Perjantain messuilun, pikadeittien, Malkus-iltapäivän ym. jälkeen koitti sitten lauantai, Priden huipentuma.

Koska Malkus oli tällä kertaa kulkueen etupäässä, blokissa numero 3, pääsimme lähtemään Senaatintorilta heti puolenpäivän jälkeen. (Viime vuonna odotimme lähtöä parisen tuntia.) Iskulauseiden sijaan tässä blokissa kaikuivat virret. Lue lisää Kirkko ja Kaupunki -lehdestä!

Hankkeen banderollin kantamisesta kiitos Pelastusarmeijan Samulle! Prideen osallistuminen ei kuitenkaan ole Pelastusarmeijan kannanotto, vaan Samun oma.

Puistojuhlassa pääsimme vilauttamaan musliminuorille suunnattua tuoretta opaslehtistämme kiinnostuneille.

Yllä oppaan tekemisessä mukana ollut Hassen Hnini (oikealla) avaa syitä arabiankielisen version kieliopillisille valinnoille.

Islamiin liittyvää sateenkaarityötä tarvitaan tulevaisuudessa varmasti yhä enemmän.

Kiitos Hassenille, Reetalle, Andersille, Annille ja kaikille muille, jotka ovat antaneet panoksensa oppaamme työstämiseen!

Priden jälkeen onkin meneillään viimeinen työviikkomme ennen kesälomia. Toimistomme on hyvin rauhallinen, koska Hivpoint ja Sinuiksi ovat jo lähteneet laitumille. Emme mekään toimistolla paljoa ole, koska viikkoon kuuluu pari reissupäivää. Huomenna kohti Ryttylää...

A resource for LGBTQ+ Muslim youth

Recent years have seen increasing attention on the challenges of queer Muslims. A recent article describes being a queer Muslim as feeling “like stepping out of Narnia and into no man’s land.” (see the article here)

Last year the Muslim Youth Leadership Council (MYLC) at Advocates for Youth developed a brochure aimed at Muslim youth who have questions and concerns about sexual orientation and gender identity. You can read more about this, for instance, here.

We contacted the American organization Advocates for Youth and asked if they would help us make a Finnish version of their material. They were very excited about this and agreed to help us out.

We set about revising the texts and links to connect to local concerns, organizations and resources. We contacted local Muslim queers, relevant organizations and queer youth, seeking advice to make the material relatable and useful for readers in Finland.

All along we were aware of the fact that we are not ourselves Muslim and hence risk coming across as ignorant “do-gooders” professing to advise others on theological matters. But we feel that the end result remains a message from Muslims to fellow Muslims across cultures and that our role has been primarily administrative and instrumental (translation of texts, consulting experts and finding and providing links to local resources).

We hope that Muslims in Finland (and elsewhere) who are not straight (or think that they might not be) or gender conforming will find this material useful in navigating their own path.

The most compelling messages we find in the material are an affirmation and a negation. The affirmation concerns respect towards your needs to navigate your own path and to draw on that which matters most to you. The negation: you are not alone. Many religious queers have this initial conviction that they are the only one. Finding evidence that contradicts this, like this link can help to reassess one’s options and available avenues.

As non-Muslims, we also wish to convey another message, a message we have heard from many in the LGBTIQ+ community. It is a message of respect and humility. It is not simply that “you are not alone, you have us.” It is also this: it is not for us to determine your relationship to your faith, family and community or your sexuality or your gender-identity. It is for us to support you in what we have surmised can, for many, be a difficult journey.

We hope that this material can be of some help and, above all, provide connections that might be useful in navigating a path that feels right for you.

The material is available in Finnish, Swedish, English and Arabic. You can also find the material on our webpage www.voimavaraksi.fi under "Ajankohtaista" or "Materiaalia".

We would like to especially thank Hassen Hnini (Helsinki Pride Community’s Together with Pride), Anders Huldén (Regnbågsankan) and Anni Tolvanen, who created the mobile version and designed the layout. Thanks to everybody else who helped out and to MYLC for creating the originals and helping us out with getting these done! More information about Muslim Youth Leadership Council can be found here.

Helluntailaisten juhannuskonferenssissa

Vierailimme viime torstaina Keuruulla IK-opistolla eli Isossa Kirjassa. Siellä järjestettiin perinteikäs, keskiviikosta sunnuntaihin kestävä kristillinen kesätapahtuma: helluntailaisten juhannuskonferenssi eli Konffa. Tapahtuma kerää n. 30 000 ihmistä joka kesä. Ensimmäinen Konffa pidettiin vuonna 1945.

Torstaipäivä oli sikäli hyvä valinta vierailulle, että kaikkialla oli melko rauhallista. Toisaalta emme päässeet mukaan näitten bileitten huippuhetkiin. Toki teltoissa oli vauhdikasta ohjelmaa nytkin. Lisäksi meillä oli mukana helluntailaisuutta hyvin tunteva "kulttuuritulkki", jonka kanssa käydyt keskustelut ja vastaukset tyhmiinkin kysymyksiimme tekivät päivästämme antoisan ja opettavaisen.

Eri telttojen tarjontaa oli hyvä pohtia yhdessä. Isoimmassa teltassa pidettiin tunteisiin vetoavia puheita ja kuultiin mukaansa tempaavaa ylistysmusiikkia. Yhdessä teltassa pääsi kuin sukeltamaan 70-luvun telttakokoukseen väräjävine lauleloineen. Yksi teltta oli täynnä nauravia lapsia ja heitä viihdyttäviä eläinhahmoisia näyttelijöitä. Paljon oli nähtävää, kuultavaa ja shoppailtavaakin: koruja, kosmetiikkaa, käsitöitä, teetä, kirppisjuttuja, sateenkaarilakua!

Etenkin Jehovan todistajien konventtiin verrattuna Konffa vaikutti varsin rennolta ja monimuotoiselta tapahtumalta. Oudoimmalta tuntuivat kreationistit sekä sukupuolineutraalin avioliiton aktiiviset vastustajat.

Näillä aatoksilla on varmasti vankkaa kannatusta helluntailaisten keskuudessa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki helluntailaiset eivät ajattele samalla tavalla kaikesta. Ja vaikka välillä tuntuu, että liike on nostanut homouden jonkinlaiseksi "syntien silmätikuksi", helluntaiseurakuntia on varsin monenlaisia. Joissakin niistä meidän tuntemamme sateenkaarihenkilöt kertovat voivansa ihan hengittää.

Tämä ei kuitenkaan lakaise maton alle monien järkyttäviä ja traumaattisia kokemuksia. Eheytys nousee usein esille, kun puhutaan helluntailaisuudesta.

Helluntailaisten lehden Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen pyysi joitakin vuosia sitten anteeksi homojen kohtelua helluntailiikkeessä (siitä lisää täällä). Toivotammekin helluntailiikkeelle hyvää loppukesää ja lisää aktiivista parannuksentekoa syrjinnästä!

Paluu Jehovan todistajien konventtiin

Suuri valkokangas näytti kovin pieneltä Pirkkahalli-kompleksin suurimman A-hallin takaosassa. Itse puhuja, joka valkokankaalle heijastui, oli lavalla ehkä muurahaisen kokoinen. Osallistujat istuivat ja välillä seisoivat penkkiriveissään rauhallisesti. Yleensä oltiin hiljaa ja kuunneltiin. Välillä laulettiin.

Vierailimme vuosi sitten ensimmäistä kertaa konventissa. Vierailustamme voi lukea lisää täältä. Nyt olimme konventissa toista kertaa.

Viime kerralla oli aika silmätikku-olo, vaikka olimmekin pukeutuneet ns. siististi. Tällä kertaa ulkoasumme oli hiotumpi. Meihin ei juuri kiinnitetty huomiota. Kukaan ei tullut kyselemään, keitä olemme ja mikä on saanut meidät tulemaan konventtiin.

Solmiosta ja hameesta huolimatta veli ja sisar -look ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen. Peikillä oli jotain parran tapaista naamassa! Jehovan todistajilla ei kuulemma ole yleensä partaa. Lisäksi mukanamme oli seuralainen, joka oli pukeutunut normaaleihin "nuorisovaatteisiin". 

Tämän vuoden konventin teemana oli rakkaus. Tulimme sopivasti paikalle kuuntelemaan puheita siitä, kuinka rakkaus voi toimia ja olla olemassa, vaikka ihminen olisi kokenut esimerkiksi rakkaudettoman lapsuuden, köyhyyttä tai sairautta. 

Monet puheissa esitetyt asiat kuulosivat hyviltä. Todistajia kehotettiin kuuntelemaan ja olemaan ymmärtäväisiä sairauden koettelemia kohtaan. Ei pidä ajatella, että sairaus on Jumalan rangaistus. Myös ns. uskottomia (eli niitä, jotka eivät ole Jehovan todistajia) kohtaan kehotettiin osoittamaan kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja rakkautta. Toisten kuuntelemista korostettiin. Jehovan todistajat ovat varmasti mitä parhaimpia naapureita, kavereita ja työtovereita, mikäli toimivat näiden oppiensa mukaisesti!

Jotkut asiat tuntuivat kuitenkin vähän hämmentäviltä. Kuten ajatus siitä, että Jehovaa pitää puolustaa. Erityisen huolestuttava oli video, jolla lapsia kehotettiin tähän Jumalan puolustamiseen. Siinä tyttö joutuu koko luokan edessä kertomaan, miksi ei tervehdi kotimaansa lippua. 

On hyvä muistaa, että kenenkään lapsen ei Suomessa tarvitse mennä luokan eteen "puolustamaan" ketään tai valistamaan toisia luokkalaisia omasta tai perheensä elämästä jossakin vähemmistössä - oli tämä vähemmistöelämä sitten Jehovan todistajiin kuulumista, sateenkaariperheessä elämistä tai mitään muutakaan, minkä lapsi saattaa kokea nolona. On aikuisten tehtävä puolustaa lapsia, ei lasten tehtävä puolustaa Jumalaa. 

Kannustamme todistajavanhempia juttelemaan opettajien kanssa siitä, että lapsi ei joutuisi silmätikuksi Jehovan todistajiin kuulumisen takia! Koulun pitää varmistaa, että joulujuhlista pois jääminen tms. tapahtuu niin, ettei lapsi joudu kokemaan itseään ulos suljetuksi tai erilaiseksi. 

Kuva sivustolta lapsenoikeudet.fi

Mutta takaisin konventtiin. 

Olemme niin työn puolesta kuin muutenkin osallistuneet ja tutustuneet erilaisten uskonnollisten yhteisöjen tapahtumiin. Jehovan todistajien konventti on näiden joukossa ihan oma lukunsa. Konventissa on harvinaisen vähän kokemuksellista ulottuvuutta, yksilöllisyyttä ja omakohtaisuutta. Ohjelma puheineen on sama kaikissa aluekonventeissa ympäri Suomen. Eikä vain ympäri Suomen, vaan ympäri koko maailman! Ohjelma vaikuttaa millintarkkaan hiotulta.

Emme tiedä, onko puheet ihan kirjoitettu kaikille puhujille valmiiksi vai annetaanko vain aihe, josta kukin puhuja muokkaa sitten omannäköisensä. Vai jotain tältä väliltä? Joku voi ehkä avata tätä enemmän vaikka tuolla kommenttiosiossa. 

Puheet rakkaudesta saivat miettimään sitä, mistä Jehovan todistajia on ehkä eniten kritisoitu: entisten jäsenten karttamista. Mirka Johanssonin pro gradun mukaan Jehovan todistajat ovat suurin yksittäinen ryhmä, joka harjoittaa karttamispolitiikkaa lähes ehdottomasti. Karttamisesta ovat kirjoittaneet myös mm. Aila Ruoho, Andrew Holden ja Fredina Kajsson & Therese Mattiasdotter.

Kun istuimme penkeillämme kuuntelemassa puheita rakkaudesta, kuuntelemisesta ja ymmärtämiseen pyrkimisestä, tuli mieleen kysymys. Eikö samaa rakkautta voisi suunnata niihin, joita nyt kartetaan? (Karttaminen ei ole "rakkaudellinen järjestely" vaikka sitä sellaiseksi kutsuttaisiin. Tämän ymmärtää syvällä sydämessään ainakin jokainen lastaan rakastava vanhempi.) 

Karttaminen sattuu, mutta jotkut kääntävät lopulta kivunkin voimavaraksi. Suosittelemme lämpimästi tutustumista Tomppa Heinäahon blogiin! Tomppa kertoo siinä entisestä elämästään homona Jehovan todistajana - ja myös varsin eri näköisestä elämästään nykyään.

Konventin puheissa välittyi ajoittain vahva jako meihin ja muihin. On muita, jotka jostakin syystä eivät ole vielä ottaneet vastaan totuutta. Ja sitten on meitä, Jehovan todistajia. Samanlainen jako vallitsee tietenkin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä. Totuutta omistetaan siellä sun täällä. Rajalinjoja vedellään, ihmisiä jaotellaan, linjat kulkevat missä milloinkin yhteisöstä riippuen. Se on kuitenkin selvää, että yhteisön rajalle meneminen tai joutuminen on pelottavaa, etenkin jos toinen puoli on maalailtu kauhun täyttämäksi. Ja jos toiselle puolelle meneminen tarkoittaa kaikkien läheistensä menettämistä.

Olisi muuten antoisaa jutella niiden sateenkaari-ihmisten kanssa, jota tällä hetkellä elävät elämäänsä Jehovan todistajina. Rohkeasti yhteyttä! Yhteydenotot ovat ehdottoman luottamuksellisia.

Tässä loppukevennykseksi vielä kuva Ellu Väisäsestä. 

Ellulla ei ole mitään tekemistä konventin kanssa. Konventin kanssa päällekkäin vain sattui toinen iso tapahtuma täällä Tampereella: Pirkanmaan Pride. Ellu on hyörinyt sen puuhanaisena. Tässä hän odottaa sateenkaarimessun alkua, jotta pääsee toivottamaan messukansan tervetulleeksi. 

Askeleemme kesällä 2019

Viime vuonna ehdimme kaikkiaan yhdeksään Pride-tapahtumaan. Kesäohjelmaamme kuuluivat myös vierailut Jehovan todistajien konventissa, vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa sekä körttien Herättäjäjuhlilla.

Tänä kesänä osaksemme on siunaantunut sellainen ilmiö kuin KESÄLOMA. Emme siis vieraile (ainakaan työn puolesta :-) ) niin monissa tapahtumissa.

Prideista jalkaudumme ainakin seuraaviin: Vaasa, Pirkanmaa, Helsinki, Riihimäki. Sitten onkin loma. Lomanjälkeiset Pridet ovat niin hämärää tulevaisuutta, että emme oikein hahmota niitä vielä.

Jehovan todistajien konventtia käsitellyt blogitekstimme on ollut ilmestymisensä jälkeen ihan ykkönen mitä tulee lukijamääriin. Tämän tekstin kirjoitushetkelläkin sitä lukee monta ihmistä. Emme tiedä, minkä takia tekstiä luetaan niin paljon, ja mielellämme haluaisimme tietää syyn. Päätimmekin lähteä uudestaan konventtiin, jonka aiheena tänä vuonna on Rakkaus ei koskaan häviä.

Kuva Jehovan todistajien konventtiohjelmasta

Tampereen alueen konventti onkin kätevästi ihan pian. Perjantaina 14.6. vaikuttaa olevan paljon ohjelmaa rakkaudesta. Pirkkahallille siis. Jos joku haluaa lähteä mukaan, niin laittakaa viestiä! Huom. emme mene sinne haastamaan tai protestoimaan, vaan vain seuraamaan, kuuntelemaan ja oppimaan. Olemme kyllä tietoisia Jehovan todistajiin liittyvistä varsin arveluttavista piirteistä, ja lukulistalla on mm. Mirka Johanssonin sosiaalityön gradu Jehovan todistajista irtaantuneiden auttamisesta. (Graduun pääsee tutustumaan täällä.)

Toinen uskonnollinen kesätapahtumamme on helluntailaisten juhannuskonferenssi Keuruulla. Ajattelimme vierailla siellä torstaina 20.6. Kyseessä on ihka ensimmäinen konffamme, joten tukihenkilöt ovat erittäin tervetulleita. :-)

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntaamme Kansanlähetyspäiville Ryttylään, Riihimäen lähelle. Perjantaina estradilla olisi sateenkaarikansan legendalaatikon iso hahmo, Päivi Räsänen. Tai niin kuin monet täällä sateenkaaren alla häntä jo hellästi kutsuvat: Päkä. Tännekin saa lähteä mukaan!

Toivotamme kaikille lukijoillemme ihanaa ja jännittävää kesän alkua! Toivottavasti nähdään jossakin tapahtumassa, oli se sitten Pride tai vaikka Kansanlähetyspäivät! Tai sitten vaikka ihan tavallisena päivänä vaikka täällä meidän toimistolla tai läheisessä puistossa.